Sotahysteria on vallannut ihmismielet. Enää ei puhuta yhteisestä uhkasta, jonka terroristit aiheuttavat. Nyt maailma on jakautunut kahteen leiriin ja mukaan ovat tulleet separatistit. Toisinajattelijoiden rauhanomaiset keinot muutosten aikaansaamiseksi ovat loppuneet siitä huolimatta, että sosiaalinen media on tarjonnut ennennäkemättömän suuret mahdollisuudet yhteiskunnallisten epäkohtien osoittamiseen, asioihin puuttumiseen ja muutosten tekemiseen ilman väkivaltaa.
Ääriainekset ovat aina olleet kärsimättömiä odottamaan muutoksia ja lähteneet ensimmäisinä suoran toiminnan tielle. Heidän vuokseen anarkisteiksi, terroristeiksi ja separatisteiksi leimautuvat myös ne, jotka esittävät rauhanomaisin keinoin muutoksia perinteisten valtasuhteiden uusjaolle. Seurauksena on umpikuja, jota ei voida neuvottelemalla ratkaista.
Asetelma on pysynyt muuttumattomana koko ihmiskunnan historian ajan. Paikallisilla ja rajoitetuilla sodilla on valloitettu uusia alueita, ylläpidetty vanhaa hallintoa tai tehty vallankumouksia. Suursotiin on jouduttu, kun kokonaistilanne on riistäytynyt vallanpitäjien otteesta ja sotahysteria on tarttunut laajoihin kansalaispiireihin. Hysterian vallitessa ei ajatella niitä kauheuksia, joita kaikki sodat väistämättä aiheuttavat. Kärsimysten sijasta korostetaan sankaruutta ja urotekoja, jotta jälkipolvet saisivat elää onnellista elämää.
Hurmahenkiset sotilaat ja villiintyneet vapaaehtoiset eivät usko kuolevansa sodan ensimmäiseen tai viimeiseen luotiin. He haluavat vain antaa turpiin viholliselle. Sitä odottavat myös siviilit. Valitettavasti sodissa kuolleet tai rampautuneet sotilaat ja siviilit ovat vain sijaiskärsijöitä. Kun uhreja on riittävästi, niin hysteria hiipuu...ja kun savu hälvenee, niin tuhkaan istuttavat nauriinsa ne, jotka jäävät henkiin.
Ääriainekset ovat aina olleet kärsimättömiä odottamaan muutoksia ja lähteneet ensimmäisinä suoran toiminnan tielle. Heidän vuokseen anarkisteiksi, terroristeiksi ja separatisteiksi leimautuvat myös ne, jotka esittävät rauhanomaisin keinoin muutoksia perinteisten valtasuhteiden uusjaolle. Seurauksena on umpikuja, jota ei voida neuvottelemalla ratkaista.
Asetelma on pysynyt muuttumattomana koko ihmiskunnan historian ajan. Paikallisilla ja rajoitetuilla sodilla on valloitettu uusia alueita, ylläpidetty vanhaa hallintoa tai tehty vallankumouksia. Suursotiin on jouduttu, kun kokonaistilanne on riistäytynyt vallanpitäjien otteesta ja sotahysteria on tarttunut laajoihin kansalaispiireihin. Hysterian vallitessa ei ajatella niitä kauheuksia, joita kaikki sodat väistämättä aiheuttavat. Kärsimysten sijasta korostetaan sankaruutta ja urotekoja, jotta jälkipolvet saisivat elää onnellista elämää.
Hurmahenkiset sotilaat ja villiintyneet vapaaehtoiset eivät usko kuolevansa sodan ensimmäiseen tai viimeiseen luotiin. He haluavat vain antaa turpiin viholliselle. Sitä odottavat myös siviilit. Valitettavasti sodissa kuolleet tai rampautuneet sotilaat ja siviilit ovat vain sijaiskärsijöitä. Kun uhreja on riittävästi, niin hysteria hiipuu...ja kun savu hälvenee, niin tuhkaan istuttavat nauriinsa ne, jotka jäävät henkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti