keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Terveiset suomalaiselle urheiluvalmennukselle

Valmentajien tulee tiedostaa suomalaisen ajattelu- ja liikkumistavan hitaus. Varsinkin jalkapallossa, jääpallossa ja jääkiekossa tämä piirre ilmenee siinä, että suomalaispelaajat tulevat joka tilanteeseen myöhässä. He ovat pari askelta ulkomaalaisia vastustajiaan jäljessä. Sen vuoksi kosketus palloon tai kiekkoon jää hätäiseksi ja syöttöjen osumatarkkuus vähäiseksi. Ajatuksen hitaus haittaa pelisilmää. Kentän kokonaistilannetta ei pystytä hahmottamaan eikä siinä tapahtuvia nopeita käänteitä havaitsemaan ajoissa. Peliin ei saada virtuoosimaista tekemistä. Harvalukuisten tähtipelaajien taidot jäävät käyttämättä, kun maalintekopaikkoja ei osata tarjoilla. Ja muut eivät opi käyttämään satunnaisia maalintekopaikkoja hyväksi silloinkaan, kun ne yllättäen kohdalle sattuvat.

Siitä huolimatta suomalaisilta urheilujoukkueilta odotetaan paljon myös sellaisissa lajeissa, joissa maailmanlaajuisesti on miljoonia harrastajia enemmän kuin Suomessa. Koska vuodesta toiseen jatkuvaa huippumenestystä on mahdoton saavuttaa, voittamisen mielialaa ja tahtotilaa on ylläpidettävä palauttamalla mieliin jopa vuosikymmenten takaisia huippuhetkiä.


Valmentajien on otettava vakavasti se tosiasia, että suomalaista ajatuksen kulkua ja juoksurytmiä ei pystytä kotikonstein muuttamaan. Värikkään etelämaalaisen pelitavan omaksuminen on jätettävä lämpimien maiden omaksi vahvuudeksi. Parhaimmillaan suomalainen joukkue pystyy harhauttamaan etelämaalaisia vastustajiaan siten, että se pelaa koko peliajan ennalta sovitun mielikuvituksettomalla taktiikalla.

Suomalainen pelimies voi harhauttaa etelämaalaisen pelimiehen syöttämällä joukkuetoverilleen ennalta arvattavan syötön ennalta arvattavalla tavalla. Ulkomaalainen vastustaja ehtii samassa hetkessä ajatella monta muutakin mahdollisuutta. Hän näkee sellaisiakin suomalaisille pelimiehille avautuvia mahdollisuuksia, joita etelämaalainen ei itse voisi jättää käyttämättä. Hän erehtyy suomalaisen ajattelevan samoin. Suomalainen valitsee etelämaalaiselle täysin käsittämättömän vaihtoehdon ja toimii ennalta sovitulla tavalla: Hän jättää sattumalta avautuvan tekopaikan käyttämättä! Juuri näissä tilanteissa vastustaja menee halpaan. Hän varautuu yllätykseen, jota ei tule. Ja suomalaiselle avautuu kuin avautuukin tilaisuus, jonka hän sitten pyrkii käyttämään, mikäli suinkin ehtii.  Valitettavasti tämäkin temppu onnistuu vain sattumalta, joten jatkuvaa menestystä se ei takaa.

Suomalaisessa valmennuksessa tulisi jo junioritasolta alkaen kehittää systeemi, jolla todelliset lahjakkuudet voitaisiin seuloa esiin ja kasvattaa huippu-urheilijoiksi. Nykysysteemillä huipulle tungetaan suhteiden, rahan ja ankaran harjoittelun voimalla. Pienessä maassa tällä keinolla voidaan saavuttaa vain normitaso ja menestymiset jäävät satunnaisiksi. Useimmat huippulahjakkuudet jäävät tukea vaille ja seuloutuvat sivuraiteille. Suomen kokoisessa maassa ei olisi varaa menettää ainuttakaan huippulahjakkuutta. Nyt suomalaisjoukkueiden tähtihetkiä ja yksilöiden virtuoosimaisia suorituksia saadaan jatkossakin seurata pääosin vanhoista nauhoituksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti