Valtiovalta on kovasti huolissaan siitä, että eläkeiän nostaminen kangertelee. Ensin sanotaan, että eläkeikää pitää nostaa kolmella vuodella. Sitten sekään ei näytä riittävän. Ehkäpä viisi vuotta riittää! Perusteeksi sanotaan, että väki elää pitempään eivätkä rahat riitä eläkkeiden maksamiseen! Tosiasiassa rahat riittävät kyllä eläkkeiden maksamiseen, mutta samojen rahojen pitää riittää paljon muuhunkin ja nimenomaan muuhun.
Lamat ja pankkikriisit seuraavat ennakoimattomasti toisiaan. Pula-ajat eivät liity väestön ikääntymiseen. Kun yritykset eivät saa pankeilta lainaa, asiakkailta maksuja eivätkä omille laskuilleen maksuaikaa, ne lainaavat työeläkelaitoksille maksamiaan työeläkemaksuja takaisin itselleen. Työeläkelaitokset toimivat siis työnantajille pula-ajan pankkeina.
Työeläkelaitosten rahoista iso osa on kiinni myös valtion veloissa, jotka pula-aikoina kasvavat huimasti. Ei ihme, että valtion rahakirstun vartijat ovat tärinöissään.
Työeläkelaitosten rahojen tulisi eläkkeiden maksamisen lisäksi riittää sellaiseen sijoitustoimintaan, jonka tuotot hillitsevät rahastojen vähenemistä, johtuipa se sitten työikäisen väestön vähenemisestä, työttömyydestä ja yritysten talouden romahtamisesta tai väestön laskennallisen elinajan pidentymisestä.
Mutta mihin työeläkelaitokset sitten sijoittavat rahoja tuottavasti, kun koko globaalitalous on myllerryksessä? Siinäpä se. Nyt on joka tapauksessa hätä siitä, että työeläkejärjestelmässä pyöritettävät jättimäiset pääomat eivät riitä muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mihin niitä on säästetty eli eläkkeiden maksamiseen.
Suuryritykset ovat kovalla kiireellä myyneet yksityisiä eläkekassojaan työeläkelaitoksille. Miksi ne ovat halunneet päästä eroon lakisääteisten eläkkeiden maksamisvastuusta? Luultavasti siksi, että kun eläkkeiden maksatus keskitetään pääosin työeläkelaitoksille, eivät ainakaan suuryritykset joudu maksuvaikeuksiin, jos työeläkelainsäädännön heikennyksiä ei saada tarvittavassa aikataulussa ja tarvittavassa määrin läpi. Ja kun heikennykset tavallisten tallaajien osalta on toteutettu, niin vapaaehtoisilla eläkkeillä hoideltavaksi jää tärkeääkin tärkeämpi tehtävä hyvätuloisten vanhuudenajan turvaajana. Suorastaan epäreilulta tuntuu, että eläkekassojen vastuiden siirron yhteydessä eläkerahoista lohkaistaan isot rahat suuryrityksille palkkioiksi hyvin hoidetuista sijoituksista! Eivätkö työeläkelaitokset tarvitsekaan rahoja eläkkeiden maksuun? Eivätkö työeläkelaitokset osaa sijoittaa pääomiaan yhtä hyvin kuin yksityiset eläkekassat? Menevätkö kassoilta siirrettävät varat nyt Kankkulan kaivoon?
Eläkeiän nostamisessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että kansantalouden kuperkeikat ja yritysten tappiot pitää aina maksattaa tavallisilla tallaajilla, milloin minkälaisilla verukkeilla.
Ei edes eläkekassoihin kertyneitä ylimääräisiä säästöjä voida käyttää lakisääteisten eläkkeiden maksamiseen. Päinvastoin yksityisten kassojen myöhempää toimintaa terästetään kiinteistö- ja muilla bisneksillä, joista saatavat uudet voitot jaetaan turvallisesti parempiin tarkoituksiin kuin lakisääteisiin eläkkeisiin.
Tietenkin totta on, että valtion ja yritysten lihavien vuosien tuotot lisäävät kaikkien hyvinvointia. Mutta yhtä totta on myös, että lihavina vuosina syntyviä voittoja ei laihoinakaan vuosina tulouteta tavallisille tallaajille, pelkkien lakisääteisten eläkkeiden saajille. Sen vuoksi verotusta pitää kiristää, lakisääteisiä eläkeputkia tukkia ja yleistä eläkeikää nostaa. Odotettavissa olevan keskimääräisen eliniän nousua markkinoidaan perusteeksi sille, että yleistä eläkeikää pitää nostaa. Hyvin lähellä on ajatus, että yleistä eläkeikää havitellaan niin korkealle, ettei tavallinen tallaaja ehdi eläkeikään päästä. Päivänselvää on, että työuran pidentäminen johtaa eläkkeelläoloajan lyhentymiseen. Eläkemaksuja vain kerätään ja sijoitetaan, mutta eläkkeitä tarvitsee maksaa vain lyhyen ajan tai parhaassa tapauksessa ei lainkaan.
Vapaaehtoisjärjestelyillä taataan joka tapauksessa eläkemahdollisuus paljon ennen yleistä eläkeikää niille, joiden laskennallinen elinikäkin ylittää väestön keskimääräisen eliniän - miten korkealle tahansa yleinen eläkeikä nostetaan ja miten pitkäksi elämä sitten osoittautuukaan.
Lamat ja pankkikriisit seuraavat ennakoimattomasti toisiaan. Pula-ajat eivät liity väestön ikääntymiseen. Kun yritykset eivät saa pankeilta lainaa, asiakkailta maksuja eivätkä omille laskuilleen maksuaikaa, ne lainaavat työeläkelaitoksille maksamiaan työeläkemaksuja takaisin itselleen. Työeläkelaitokset toimivat siis työnantajille pula-ajan pankkeina.
Työeläkelaitosten rahoista iso osa on kiinni myös valtion veloissa, jotka pula-aikoina kasvavat huimasti. Ei ihme, että valtion rahakirstun vartijat ovat tärinöissään.
Työeläkelaitosten rahojen tulisi eläkkeiden maksamisen lisäksi riittää sellaiseen sijoitustoimintaan, jonka tuotot hillitsevät rahastojen vähenemistä, johtuipa se sitten työikäisen väestön vähenemisestä, työttömyydestä ja yritysten talouden romahtamisesta tai väestön laskennallisen elinajan pidentymisestä.
Mutta mihin työeläkelaitokset sitten sijoittavat rahoja tuottavasti, kun koko globaalitalous on myllerryksessä? Siinäpä se. Nyt on joka tapauksessa hätä siitä, että työeläkejärjestelmässä pyöritettävät jättimäiset pääomat eivät riitä muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mihin niitä on säästetty eli eläkkeiden maksamiseen.
Suuryritykset ovat kovalla kiireellä myyneet yksityisiä eläkekassojaan työeläkelaitoksille. Miksi ne ovat halunneet päästä eroon lakisääteisten eläkkeiden maksamisvastuusta? Luultavasti siksi, että kun eläkkeiden maksatus keskitetään pääosin työeläkelaitoksille, eivät ainakaan suuryritykset joudu maksuvaikeuksiin, jos työeläkelainsäädännön heikennyksiä ei saada tarvittavassa aikataulussa ja tarvittavassa määrin läpi. Ja kun heikennykset tavallisten tallaajien osalta on toteutettu, niin vapaaehtoisilla eläkkeillä hoideltavaksi jää tärkeääkin tärkeämpi tehtävä hyvätuloisten vanhuudenajan turvaajana. Suorastaan epäreilulta tuntuu, että eläkekassojen vastuiden siirron yhteydessä eläkerahoista lohkaistaan isot rahat suuryrityksille palkkioiksi hyvin hoidetuista sijoituksista! Eivätkö työeläkelaitokset tarvitsekaan rahoja eläkkeiden maksuun? Eivätkö työeläkelaitokset osaa sijoittaa pääomiaan yhtä hyvin kuin yksityiset eläkekassat? Menevätkö kassoilta siirrettävät varat nyt Kankkulan kaivoon?
Eläkeiän nostamisessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että kansantalouden kuperkeikat ja yritysten tappiot pitää aina maksattaa tavallisilla tallaajilla, milloin minkälaisilla verukkeilla.
Ei edes eläkekassoihin kertyneitä ylimääräisiä säästöjä voida käyttää lakisääteisten eläkkeiden maksamiseen. Päinvastoin yksityisten kassojen myöhempää toimintaa terästetään kiinteistö- ja muilla bisneksillä, joista saatavat uudet voitot jaetaan turvallisesti parempiin tarkoituksiin kuin lakisääteisiin eläkkeisiin.
Tietenkin totta on, että valtion ja yritysten lihavien vuosien tuotot lisäävät kaikkien hyvinvointia. Mutta yhtä totta on myös, että lihavina vuosina syntyviä voittoja ei laihoinakaan vuosina tulouteta tavallisille tallaajille, pelkkien lakisääteisten eläkkeiden saajille. Sen vuoksi verotusta pitää kiristää, lakisääteisiä eläkeputkia tukkia ja yleistä eläkeikää nostaa. Odotettavissa olevan keskimääräisen eliniän nousua markkinoidaan perusteeksi sille, että yleistä eläkeikää pitää nostaa. Hyvin lähellä on ajatus, että yleistä eläkeikää havitellaan niin korkealle, ettei tavallinen tallaaja ehdi eläkeikään päästä. Päivänselvää on, että työuran pidentäminen johtaa eläkkeelläoloajan lyhentymiseen. Eläkemaksuja vain kerätään ja sijoitetaan, mutta eläkkeitä tarvitsee maksaa vain lyhyen ajan tai parhaassa tapauksessa ei lainkaan.
Vapaaehtoisjärjestelyillä taataan joka tapauksessa eläkemahdollisuus paljon ennen yleistä eläkeikää niille, joiden laskennallinen elinikäkin ylittää väestön keskimääräisen eliniän - miten korkealle tahansa yleinen eläkeikä nostetaan ja miten pitkäksi elämä sitten osoittautuukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti