Ikioma uskonto

Vanhan testamentin kertomukset ovat Israelin kansan historiaa. Vanhan testamentin vanhimpana kirjana on pidetty Jobin kirjaa, joka ajoittuu patriarkkojen aikaan 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Historialliset kirjoitukset ovat syntyneet pitkälti oman aikansa todellisten henkilöiden elinaikanaan kirjaamina. Luotettavuuden takeena on, että Jumala on ohjannut Vanhan testamentin ja Uuden testamentin syntyprosesseja.

Nykyisin voimassaoleva ajanlasku alkaa Jeesuksen syntymästä. Kristinuskon mukaan Jeesus on Jumalan poika, joka elämällään ja kuolemallaan tarjoaa kaikille ihmisille iankaikkisen elämän mahdollisuuden. Sen sijaan juutalaisen käsityksen mukaan Jumala on yksi, jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua eikä hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa ja Jeesus on profeetta ja kuningas.

Islam on lakiuskonto, jonka mukaan ihminen voi kuoleman jälkeen päästä Paratiisiin noudattamalla tarkasti Jumalan antamaa lakia, šariaa. Muussa tapauksessa hän joutuu Helvettiin. Lain tärkeimmät määräykset on kirjattu vasta 800-luvulla jKr.

Hindulaisuus on intialaisessa veda-kulttuurissa vähintään 2000 vuotta eKr kehittynyt uskonto. Sitä pidetään maailman vanhimpana vielä nykyään harjoitettavana uskontona. Varhaisen hindulaisuuden jumalia olivat mm. taivaan, auringon, kuun, veden, tuulen, tulen, kuoleman ja rikkauden jumalat, joista rikkauden jumala oli alun perin paholainen. Nämä moninaiset  jumaluudet ovat nykyhindulaisuudessa menettäneet merkityksensä. Profeetan uskotaan joka tapauksessa olevan Jumalalta tulevan ilmoituksen välittäjä.

Buddhalaisuus on Intiassa noin 500 eKr syntynyt elämänfilosofia. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty Siddhartha Gautama, josta tuli Buddha eli valaistunut. Hän itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumalallinen olento. Buddha ei opettanut jumalten palvontaa eikä ylistänyt uskoa. Sen sijaan Buddha kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti.

Perusviesti kristinuskossa, juutalaisuudessa, islamissa ja hindulaisuudessa on hyvin samantapainen. Hindulaisuudessa ei kuitenkan ole juutalaisuuden kahtiajakoa hyvän ja pahan taisteluun, taivaaseen ja helvettiin, vaan hindulaisuuden jumalat ovat henkiolentoja, jotka tekevät milloin mitäkin ratkaisuja aivan kuten ihmisetkin - olematta sen paremmin hyviä kuin pahojakaan.

 

Miltähän sellainen uskonto näyttäisi, jonka itse kukin voisi profeetan roolissa maailmalle ilmoittaa?

Jumala-käsitys voisi olla sama kuin juutalaisilla: Jumala on yksi, jakamaton, rajaton, vailla aineellista ruumista, alkua tai loppua, ja hänestä ei voi eikä saa tehdä kuvaa.

Taivas-käsitys voisi tarkoittaa syntymistä ja elämistä paratiisissa yhä uudelleen ja uudelleen. Helvetti tarkoittaisi elämää nykyisessä tai vastaavassa maailmassa, josta voisi uudelleen ja tarvittaessa yhä uudelleen ponnistaa paratiisiin.

Profeetta-käsitys voisi vastata hindulaista käsitystä, jonka mukaan profeetta on Jumalalta tulevan ilmoituksen välittäjä. Jeesus olisi profeetta, joka opastaa paratiisiin. Muhammed olisi profeetta, joka valvoo noudatettavia sääntöjä. Buddha olisi profeetta, joka kehottaa itsenäiseen ajatteluun ja tutkimaan opetuksia kriittisesti.

Mitä tästä seuraisi? Jokainen kuvittelisi olevansa oma profeettansa ja tulevansa uskollaan autuaaksi. Eipä siinä huonosti kävisi, jos vain jaksaisi elää kelvollista elämää. Tueksi on tarjolla lukuisa määrä kristillisiä yhteisöjä omine erityispiirteineen. Katolinen kirkko tarjoaa kuitenkin ekumeenista polkuaan koko kristikunnalle. Raamattuun vetoamalla paavi pyrkii osoittamaan, etteivät puun oksat voi kantaa hedelmää ilman yhteyttä puun runkoon ja juuriin.

Vieläkin jää pohdittavaa: Miksi naiset eivät ole profeettoja? Profeetat ovat joka tapauksessa naisten synnyttämiä. Mikäli profetioinnissa sukupuolella on merkitystä, niin profeetoista voitaisiin käyttää termejä profeetta emeritus ja profeetta emerita. 

Pohtimista riittää!

Taivasten valtakunnassa ei ole sukupuolijakoa. Sen sijaan maanpäälliseen elämään tarvitaan kahta sukupuolta ja on tarvittu aina Aatamista ja Eevasta lähtien. Kirkollisessa elämässä sukupuoliroolit ovat tärkeitä. Kun mainitaan nimeltä Aatami ja Eeva, niin se tapahtuu aina samassa järjestyksessä. Kysymys ei ole aakkosjärjestyksestä, vaan siitä, että ensimmäinen ihminen oli mies, jonka kylkiluusta nainen on miehen avuksi luotu.

Jeesus on Jumalan poika vain maan päällä, koska Taivasten valtakunnassa ei ole sukupuolijakoa. Jeesuksen äiti on tavallisen ihmisen tytär Maria, ei minkään jumalattaren tytär, vaan pyhimyksistä kunnioitetuin. Jumalattaret kuuluvat eepoksiin ja tarustoihin.

Jeesuksen maanpäällinen elämä oli lyhyt, mutta sen aikana juurtui kristillinen uskonkäsitys ihmismieliin pysyvästi. Jeesuksen lähimmät opetuslapset olivat miehiä, mutta ristin juurella enemmistönä olivat naiset. Naisten merkitys kristillisen elämänmuodon toteuttamisessa on myös suurin, vaikka miesten rooli ristiretkillä ja kirkollisina johtajina on näkyvin. 

Kristittyjä on kolmannes maailman väestöstä. Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa kristittyjen suhteellinen osuus väestöstä on kasvussa, kun taas Euroopassa vähenemässä. Lähi- ja kaukoidässä muut perinteiset uskonnot ovat edelleen vallalla.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Saattaa olla niin, että jokainen tulee uskollaan autuaaksi. En tarkoita tällä autuaaksi julistamista. Sen sijaan uskallan väittää, että pelkästään kristillisiä elämänarvoja noudattamalla on mahdollista päästä  Jumalan valtakuntaan. Ainakaan tekopyhyys ja tapakristillisyys eivät ole varmimpia keinoja. Taivasosuutta ei voi myöskään ostaa rahalla, sillä Jeesus on jo lunastanut osuuden, joka on tarjolla kaikille ihmisille. Mistä se sitten on kiinni? Pohtimista riittää itse kullekin!

Kun unelmat toteutuvat, ne häviävät

Unelmat ovat ihania toveiden hattaria. Ne pitävät unelmoijaa otteessaan vuosikausia, vuosikymmeniä, koko elämän ajan. Unelmat ovat elämän kantavia voimia.

Ihmisen ehkä suurin unelma on hyvä elämä. Ankeat olosuhteet eivät sammuta toivetta hyvään elämään. Hyvien päivien uskotaan koittavan aikanaan. Tuuli tyyntyy ja sateen jälkeen paistaa aurinko. Pimeän syksyn jälkeen koittaa talven raikkaus, kevään kirkkaus ja kesän lämpö. Syksyn hämäräkin tuntuu jälleen kodikkaalta. Oma perhe korvaa lapsuuden kodin ja vanhuuden kiireettömyys korvaa keski-iän kiireellisyyden.

Ihmiselämä on kaikenlaisten toiveiden tynnyri. Elämä on täynnä unelmia, jotka toteutuvat monin eri tavoin. Toiveet voivat täyttyä ja unelmat toteutua osittain, vähitellen, huomaamatta ja paremmin kuin itse ymmärtää. Toteutuessaan unelmat häviävät mielestä ja niiden sijaan astuvat uudet unelmat.   

Demokratian leimasin peittää politiikan asennevammaisuuden

Poliittinen suuntautuminen lyö ihmiseen leiman, jota on vaikea häivyttää. Poliittisesti värittyneen perimän katsotaan siirtyvän myös lapseen. Aikuinen ihminen voi johonkin puolueeseen liittymällä vahvistaa tai häivyttää saamansa perimän vaikutusta. Valitsemansa puolueen jäsenenä hänen on mahdollista pyrkiä sellaisiin mainetekoihin, joilla voi erottua massasta ja siten hyödyntää sidonnaisuuttaan puolueeseen.

Yhteiskunnan eri tasoilla  pyritään myös yksilöiden poliittista asennoitumista kartoittamaan ja ohjaamaan ala-asteen opinnoista korkeakoulututkintoihin asti. Suvun vaikutusvalta tai sen puuttuminen  toimivat kuitenkin joko voimavarana tai esteenä yksilön myöhemmässä elämässä. Missään demokratiassa ei yleinen äänioikeus kuitenkaan pysty takaamaan kaikkien hyvinvointia ja oikeutta tasa-arvoiseen elämään.

Politiikassa asennevammaiset poliitikot lyövät asennevammaisia vastustajiaan kuin vierasta sikaa. Tässä asennevammalla tarkoitetaan poliitikkojen nuivaa suhtautumista muiden puolueiden poliitikkojen esityksiin ilman asiallisia perusteita. Lähes kaikki keinot ovat sallittuja sodassa, rakkaudessa ja politiikassa. Äänestäjät lähtevät vahvimmalta näyttävän mukaan. Niin tapahtui Rooman maailmanvallan aikana, kun kaukoidäntuntemus perustui silkkitien kaupankäyntiin eikä Amerikan mantereista ja vanhoista kulttuureista ollut mitään tietoa. Niin tapahtuu myös tänään, kun tulevasta maailmastakaan ei ole mitään tietoa...

Demokratia lapsen kengissä

Oikeistopoliitikot ovat vakaasti sitä mieltä, että kun rikkailla menee hyvin, niin köyhätkin voivat hyvin. Vasemmistopoliitikot todistelevat, että kun köyhillä menee hyvin, niin rikkaatkin voivat hyvin. Demokratian teoreettisena vahvuutena on se, että valtion hallinnossa on sekä rikkaiden että köyhien edustajia. Demokratian tosiasiallisena heikkoutena on kuitenkin se, että käytännössä vain rikkaat pystyvät ohjaamaan ja tukemaan omia edustajiaan.

Valtiomuodosta riippumatta kaikilla valtioilla on oma armeija takaamassa rauhallista elämää niin sodan kuin rauhan aikana. Armeijaa tarvitaan sekä ulkoisten uhkien että sisäisten levottomuuksien torjumisessa. Valtiomuodosta riippumatta kaikissa valtioissa väestö jakautuu rikkaaseen, keskiluokkaiseen ja köyhään väestöön. Varsinkin keskiluokan suuruudella on merkittävä rooli, kun arvioidaan demokratian toimivuutta.

Nykyinen käsitys demokratiasta edustaa vain parin viimeisimmän vuosisadan aikana kehittynyttä hallintotapaa. Käytännössä se on ollut irtiottoa perinteisestä monarkiasta ja yksinvallasta. Spartacus ja Robin Hood eivät kelpaa demokratian esikuviksi. Demokratia ei edusta edes uskontojen käsityksiä hallinnosta. Demokratian kehittämisellä on edessään pitkä tie.

Ajaton alastomuus

Apinoilla ja ihmisapinoilla oli karvainen iho. Kun säät kylmenivät ja karvapeite harveni, alkoivat metsästyksen oppineet  alkuihmiset lämpimikseen työstää eläinten vuotia. Siitä onkin pitkä taival nykyisiin muotinäytöksiin, joissa esitellään vaatteiden vuosittain vaihtuvia trendejä.

Tuhansia vuosia säilyneet patsaat ja reliefit kertovat myös ihmisen pukeutumistavoista kautta aikain. Sama toistuu satoja vuosia vanhoissa maalauksissa. Ikiaikaista taidetta leimaa tietty häveliäisyys, sillä taiteen tekijät ja tilaajat halusivat jättää myöhemmille sukupolville mielikuvan arvostetuista ja itseään kunnioittavista ihmisistä. Todellisuus oli tietenkin aivan jotakin muuta ja riippui siitä, minkälaisena kohtalo kenellekin näyttäytyi.

Joka tapauksessa ihminen syntyy alastomana ja esiintyy sen jälkeen ylivoimaisesti suurimman osan ajastaan jos jonkinlaisessa asussa - jopa yöasussa. Sen vuoksi ei ole lainkaan ihme, että alastomuudesta on kehittynyt jonkinlainen tabu. Suomalaisessa kulttuurissakin alastomuus hyväksytään vain perheen kanssa saunoessa sekä uidessa. Sen sijaan yleisillä rannoilla ja kylpylöissä pyritään noudattamaan pukeutumista koskevia sääntöjä. Sääntöjä noudatetaan kuitenkin pääasiassa rauhallisina aikoina, sillä sotien riehuessa vihollisen ja vihamiesten nöyryyttämisellä ei kertakaikkiaan ole minkäänlaisia rajoja.

 

Korkeakulttuurin piiriin kuuluvien alastonmallien työ on hyväksyttyä ja mallien taideteoksiin ikuistettujen hahmojen katselu ja ihastelu on hyväksyttävää. Sen sijaan alakulttuureissa työskentelevien henkilöiden toiminta muuttaa alastonkuvien katselunkin salakatseluksi. Vilauttelusta on balettitaiteessa kehittynyt yläluokan asettama normi, teatteritaiteessa rahvaan vaatima välttämättömyys, elokuvataiteessa ja televisio-ohjelmissa yleisön käyttäytymistä ohjaava automaatio. Muotinäytöksissä esitellään lähinnä arkielämän ulkopuolella käytettäviä asuja. Urheilijoille on myös lajeittain kehitelty niin näyttäviä asuja, että osalle yleisöä itse urheilu jää sivuseikaksi.

 

Joillakin  trooppisilla alueilla alastomuus ei edelleenkään ole ongelma edes arkisissa askareissa. Sen sijaan vaurailla alueilla niukkaan pukeutumiseen ja alastomuuteen liittyy runsain määrin rehellisin ja myös epärehellisin keinoin rakennettua rahastusta, mutta sen toki kaikki yhteiskuntaluokat mielihyvin ja yksissä tuumin hyväksyvät. Avaruuslennoilla ja ehkä myös lähiplaneetoille tulevaisuudessa rakennettavissa yhdyskunnissa alastomuus saanee oman normiston. Sen näkee ken elää.  

Hyönteisten planeetta

Hyönteiset ovat kehittyneet maapallolle paljon ennen ihmistä. Ne ovat valloittaneet planeettamme jo silloin, kun happea ei ollut riittävästi kädellisille olennoille. Esimerkiksi muurahaisella ei ole verenkiertoa eikä keuhkoja, vaan elimistöä ylläpitää putkisto, jossa happikin virtaa kaasumaisessa muodossa ja liukenee solunesteeseen. Niillä on myös mieli, tietoisuus, kyky oppia ja sosiaalinen ymmärrys ympäristöstä eli siltä osin aivan samat ominaisuudet kuin ihmiselläkin.

Mikä sitten erottaa hyönteiset ihmisistä? Se on koko. Aikojen kuluessa, kun ihmisiä ei vielä ollut, elollisten olentojen muoto ja koko sopeutuivat vähitellen elinympäristöönsä vedessä, maassa ja ilmassa. Pitkällä tähtäimellä esimerkiksi hyönteiset ja nilviäiset säilyttivät parhaiten suhteellisuudentajunsa. Suurikokoiset eläinlajit katosivat tai ovat kuolemassa sukupuuttoon. Myös ihmisen koko ja varsinkin elämiseen tarvittava välineistö on kasvamistaan kasvanut. Pitkän aikaa on jo näyttänyt siltä, että ihmiset kaiken roinansa kanssa eivät mahdu yhteiselle planeetallemme.

Erottaako hyönteistä ja ihmistä sitten äly ja järjen käyttö? Otaksuttavasti ihmisellä on enemmän älyllistä kapasiteettia kuin hyönteisellä. Ihmisen järkeily on kuitenkin johtamassa siihen, että toiminta on lähtemässä lapasesta. Luonnonvarojen kuluttaminen ja sotapsykoosi polkevat kaiken muun alleen. 

Lopputuloksena on, että planeetta palautuu hyönteisille, jotka eivät välttämättä havaitse lainkaan kädellisten älyniekkojen aikakautta tämän planeetan historiassa. Makean veden ja hapekkaan ilman niukkuus eivät vaivaa hyönteisiä. Tuskin niitä myöskään tulevat kiinnostamaan ihmisiltä louhimatta ja pumppaamatta jäävät luonnonvarat. Näin luonto pääsee jälleen rehevöitymään uudeksi paratiisiksi.