Jakautuva Suomi

Poliittisesti Suomi saattaa olla jakautumassa lähes samalla tavalla kuin Yhdysvallat. Suomessa voisi jakaa puolueet kolmeen ryhmään, joista yksi olisi enemmän tai vähemmän vasemmistolaiseksi luokiteltava punavihreä puolue eli Sosialidemokraatit, Vihreät ja Vasemmistoliitto. Toinen ryhmä olisi sinivalkoiseksi luokiteltava oikeistopuolue eli Perussuomalaiset, Kokoomus, Kristilliset ja Liike Nyt. Kolmanteen ryhmään eli vaa´ankielipuolueiksi olisivat tarjolla Keskusta ja Ruotsalainen  kansanpuolue.

Tämä täysin epävirallinen jakomalli tuottaa eräitä mielenkiintoisia havaintoja:

Edellisten eduskuntavaalien tulosten perusteella käytävässä kamppailussa ovat tällä kertaa hallituksessa punavihreät ja vaa´ankielipuolueet. Sen on tehnyt mahdolliseksi yhteisestä ohjelmasta sopiminen, mikä takaa niukan enemmistön eduskunnassa. Tällä hetkelllä tehtyjen mielipidemittausten perusteella nykyhallituksella on edelleen kansan enemmistön tuki.

Jos vaa´ankielipuolueista jompi kumpi lähtisi oikeiston kyytiin, oikeistolla olisi eduskunnan enemmistön tuki ja jos sen tekisivät molemmat, sillä olisi vielä vahvempi eduskunnan enemmistön tuki. Tällä hetkellä puolueiden mielestä kuvio, jossa hallituskumppanina olisi Perussuomalaisten puolue, on kuitenkin vielä "mahdoton". Eräänä syynä voi nähdä sen, että Perussuomalaisten kannattajakunta koostuu liian monista entiset puolueensa hylänneistä ja perinteisiä hallituskokoonpanoja arvostelevista kansalaisista. Sen vuoksi Perussuomalaisten kanssa ei tahdota edes neuvotella yhteisestä hallitusohjelmasta. Muistissa on tilanne, jossa puolue hallitusvastuussa ollessaan hajosi eikä hallitukseen jäänyt tynkäpuolue menestynyt seuraavissa vaaleissa. Perussuomalaisten kannatus kumpuaa melko näkyvästi Suomi ensin -ajatuksista, jotka muistuttavat amerikkalaisten perusrepublikaanien iskulauseita.

Ruotsalainen kansanpuolue on maltillinen vaa´ankielipuolue, joka edustaa ruotsinkielistä, lukumääräisesti pienehköä vähemmistöä, jolla on suuri vaikutusvalta Suomen kulttuuri- ja talouselämässä. Puolueen poliittiset näkemykset ovat tasapainoisia.

Keskustapuolue on perinyt valtansa maatalousvaltaisen yhteiskunnan ajoilta, jolloin pienviljelijät ja maaseudun muu väki kokivat puoleen omakseen. Elinkeinorakenne on muuttunut ja maaseutu osin autioitunut. Tilalle ovat tulleet suurtaloudet, suuryritykset ja pienyrittäjät. Keskustalaiset virkamiehet ja toimenhaltijat ovat menettäneet otteensa monissa pienissä kaupungeissa ja maaseututaajamissa, joiden  väestölle annettavia lupauksia on vaikea toteuttaa. Harvaan asutut alueet tuottavat parhaassakin tapauksessa liian vähän ääniä ja kilpailua suurten kaupunkien äänistä käydään kaikkien puolueiden voimalla.

Jos Suomen oikeistopuolueet eivät löydä yhteistä linjaa, oikeisto joutuu ajoittain tekemään politiikkaa oppositiosta käsin, vaikka sillä on elinkeinoelämän tuki takanaan. Jos Perussuomalaisten kanssa ei neuvotella tai neuvoteltaessa ei synny kestäviä kompromisseja, niin ollaan USA:n viitoittamalla tiellä, jossa osa demokraateista on oikeistolaisempia kuin oikeistolaiset republikaanit ja osa republikaaneista vasemmistolaisempia kuin vasemmistolaiset demokraatit. Suomen oikeiston ja vasemmiston kohdalla tilanne on menossa samaan suuntaan. 

Yleisesti ottaen oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ovat taisteluvälineitä, joiden avulla pyritään saavuttamaan mitä etua milloinkin ja kenelle kulloinkin. Hallitus ja oppositio puhuvat toistensa ohi silloinkin, kun ovat samaa mieltä. Kysymys on valtapelistä, jossa kannattajat pyritään pitämään ruodussa turvautuen vanhaan aateliston viisauteen, jonka mukaan kansa on tyytyväinen, kun se ei muusta tiedä. Nykyinen teknologia on mahdollistanut tavattoman laajan tiedonvälityksen ja näyttää siltä, että tiedonvälityksen nopeutuminen ja monipuolistuminen on muokannut vanhat viisaudet uuteen uskoon: Kansa on tyytyväinen, kun ei saa totuudesta selvää.

Voisiko näistä tyypeistä poimia tyypillisesti joitakin poliittisia suuntauksia?