Tuhatvuotisen valtakunnan salaisuutta pohtiessa tulee ajatelleeksi, mitä yhteyttä voisi olla Raamatussa mainitulla tuhatvuotisella valtakunnalla ja kielten sekoittamisella suhteessa kristillisten kirkkokuntien hajaantumiseen.
Kolmannes maailman väestöstä tunnustaa kristinuskoa. Roomalaiskatolisia on 1,25 miljardia, ortodokseja 270 miljoonaa ja protestantteja 440 miljoonaa. Protestanttien yhteinen historia perustuu 1500 -luvun uskonpuhdistusten synnyttämiin reformiliikkeisiin, uskonnollisiin yhdistyksiin, vapaaseurakuntiin ja kirkkoihin. Protestantteihin kuuluvat mm. evankelisluterilaisten kirkkojen 33 miljoonaa jäsentä. Suomalaisten osuus kaikista evankelisluterilaisista on 1,3 %.
Roomalaiskatolisen kirkon hengellinen johtaja on paavi. Katolisen kirkon käsityksen mukaan paavi on Kristuksen käskynhaltija maan päällä. Rooman hiippakunnan piispaa on jakamattoman kirkon ajoista alkaen pidetty merkittävimpänä patriarkaattina, ensimmäisenä vertaistensa joukossa. Vuonna 1870 katolinen kirkko päätti, että paavi on erehtymätön puhuessaan uskon asioista viran puolesta.
Roomalaiskatolisella kirkolla on pitkä ja kiinteä taival valtiollisessa ja valtioiden välisessä politiikassa.
Ortodoksisen kirkon ekumeenisena patriarkkana toimii Konstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispa, esimmäisenä vertaistensa joukossa. Vuonna 1054 tapahtunut jako lännen ja idän kirkkoihin on pysynyt. Ortodoksisella kirkolla ei ole samanlaista yhtenäistä organisaatiota kuin roomalaiskatolisella kirkolla eikä sen johtajaa ole julistettu erehtymättömäksi. Ortodoksinen kirkko on erehtymätön vain paikallisseurakuntien maailmanlaajuisen yhteyden kautta. Värikkäät valtiolliset muutokset ovat osaltaan johtaneet siihen, että ortodoksisella kirkolla on esiintynyt ristiriitoja valtiollisessa politikoinnissa.
Protestantit jatkavat 1500-luvulla alkaneiden reformien tiellä. Adventistit, anglikaanit, baptistit, helluntailaiset, luterilaiset, metodistit, pelastusarmeija, reformoidut ja muut kulkevat omia teitään. Yhteinen kieli, yhteinen käsitys kirkkojen ekumeniasta, tuhatvuotisesta valtakunnasta ja monesta muusta tuntuvat olevan tavoittamattomissa.
Lopullisena tavoitteena ei kuitenkaan ole maanpäällinen yksimielisyys, onni ja autuus. Kristinusko on saavuttanut vasta kolmanneksen maapallon väestöstä. Lähetystyön tulee olla tehokasta ja tehokkainta lähetystyö on silloin, kun se tapahtuu mahdollisimman monipuolisella tavalla. Väittelyt ja selitysten selitykset ovat tärkeitä vain kiinnostuksen herättämiseksi. Niiden tehtävänä on johdattaa ajatukset siihen, mikä on tärkeintä. Niinpä tuhatvuotinen valtakuntakin pysyy salaisuutena, koska sen mittapuuna olevan vuoden yksikköä ei ole kerrottu. Tärkeintä on, että Sana muodossa tai toisessa menee perille, kaikkien saataville.
Kolmannes maailman väestöstä tunnustaa kristinuskoa. Roomalaiskatolisia on 1,25 miljardia, ortodokseja 270 miljoonaa ja protestantteja 440 miljoonaa. Protestanttien yhteinen historia perustuu 1500 -luvun uskonpuhdistusten synnyttämiin reformiliikkeisiin, uskonnollisiin yhdistyksiin, vapaaseurakuntiin ja kirkkoihin. Protestantteihin kuuluvat mm. evankelisluterilaisten kirkkojen 33 miljoonaa jäsentä. Suomalaisten osuus kaikista evankelisluterilaisista on 1,3 %.
Roomalaiskatolisen kirkon hengellinen johtaja on paavi. Katolisen kirkon käsityksen mukaan paavi on Kristuksen käskynhaltija maan päällä. Rooman hiippakunnan piispaa on jakamattoman kirkon ajoista alkaen pidetty merkittävimpänä patriarkaattina, ensimmäisenä vertaistensa joukossa. Vuonna 1870 katolinen kirkko päätti, että paavi on erehtymätön puhuessaan uskon asioista viran puolesta.
Roomalaiskatolisella kirkolla on pitkä ja kiinteä taival valtiollisessa ja valtioiden välisessä politiikassa.
Ortodoksisen kirkon ekumeenisena patriarkkana toimii Konstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispa, esimmäisenä vertaistensa joukossa. Vuonna 1054 tapahtunut jako lännen ja idän kirkkoihin on pysynyt. Ortodoksisella kirkolla ei ole samanlaista yhtenäistä organisaatiota kuin roomalaiskatolisella kirkolla eikä sen johtajaa ole julistettu erehtymättömäksi. Ortodoksinen kirkko on erehtymätön vain paikallisseurakuntien maailmanlaajuisen yhteyden kautta. Värikkäät valtiolliset muutokset ovat osaltaan johtaneet siihen, että ortodoksisella kirkolla on esiintynyt ristiriitoja valtiollisessa politikoinnissa.
Protestantit jatkavat 1500-luvulla alkaneiden reformien tiellä. Adventistit, anglikaanit, baptistit, helluntailaiset, luterilaiset, metodistit, pelastusarmeija, reformoidut ja muut kulkevat omia teitään. Yhteinen kieli, yhteinen käsitys kirkkojen ekumeniasta, tuhatvuotisesta valtakunnasta ja monesta muusta tuntuvat olevan tavoittamattomissa.
Lopullisena tavoitteena ei kuitenkaan ole maanpäällinen yksimielisyys, onni ja autuus. Kristinusko on saavuttanut vasta kolmanneksen maapallon väestöstä. Lähetystyön tulee olla tehokasta ja tehokkainta lähetystyö on silloin, kun se tapahtuu mahdollisimman monipuolisella tavalla. Väittelyt ja selitysten selitykset ovat tärkeitä vain kiinnostuksen herättämiseksi. Niiden tehtävänä on johdattaa ajatukset siihen, mikä on tärkeintä. Niinpä tuhatvuotinen valtakuntakin pysyy salaisuutena, koska sen mittapuuna olevan vuoden yksikköä ei ole kerrottu. Tärkeintä on, että Sana muodossa tai toisessa menee perille, kaikkien saataville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti