Pandemiaksi muuttunut epidemia viitoittaa ihmiskunnalle uutta tietä. Kun vanha puu on aikansa elänyt, se kuolee ja toimii uuden kasvuston alustana. Vanha normaali katoaa ja tilalle tulee uusi normaali. Ihminen on osa luomakuntaa. Ihmisen tie on luonnonlakien viitoittama.
Elollinen luonto on muodostunut samoista aineksista kuin eloton luonto. Elollinen luonto muodostuu lukemattomien kehitysketjujen kokonaisuudesta. Kehitysketjut syntyvät, kukoistavat ja sammuvat. Ne mukautuvat kokonaisuuteen, johon myös ihminen kuuluu.
Ensimmäisinä kuolevat suuret ja mahtavat, joita on vähän. Viimeisinä sinnittelevät pienet ja mitättömät, joita on paljon. Vaikka valaat ja norsut ovat vaarassa hävitä, niin planktoneita ja muurahaisia vielä riittää. Pörriäisiä pitää suojella, mutta hyttyset pärjäilevät.
Pitkällä tähtäimellä meteorit ja tulivuoret muodostavat ihmiselle ylivoimaisia ongelmia. Ilmastonmuutos ja pandemia muodostavat vain haasteellisia ongelmia. Pienemmistä ongelmista selvitään ja on selvitty silmät sulkemalla. Jatkuva kasvu johtaa kestävään kehitykseen vain lyhyellä aikavälillä. Toivottavasti tuo aikaväli inhimillisesti katsoen on riittävän pitkä mahdollisimman monen sukupolven elettäväksi.
Elämme mahtavassa sukupuussa. Voimme ihastella kehitysketjumme nopeata kehitystä ja suuria saavutuksia. Luonnon kiertokulku ei kuitenkaan kuvia kunnioita. Luonnon kiertokulku takaa vain uusiutumisen. Pienet, yksinkertaiset ja hitaasti kehittyvät sukupuut jäävät luomaan sellaista elämää, joka parhaiten menestyy kaiken aikaa muuttuvassa ympäristössä.
Virukset ovat hyvin pieniä ja niitä mahtuu maapallolle paljon enemmän kuin ihmisiä. Ihmiset ovat suuria ja mahtavia. Moniin muihin luontokappaleisiin verrattuna ihmiset edustavat kuitenkin vain vähemmistöä. Pystyvätkö virukset ohjaamaan elollista luontoa kohti kestävää kehitystä? Kyllä ne pystyvät. Viime kädessä tarvitaan bakteereita luomaan maapallolle uutta normaalia. Vain luonto pystyy takaamaan kaikelle luodulle tasapuolisen mahdollisuuden selviytymiseen kohti jatkuvaa kasvua ja kestävää kehitystä ja edelleen kohti paratiisillisia olosuhteita.
Elollinen luonto on muodostunut samoista aineksista kuin eloton luonto. Elollinen luonto muodostuu lukemattomien kehitysketjujen kokonaisuudesta. Kehitysketjut syntyvät, kukoistavat ja sammuvat. Ne mukautuvat kokonaisuuteen, johon myös ihminen kuuluu.
Ensimmäisinä kuolevat suuret ja mahtavat, joita on vähän. Viimeisinä sinnittelevät pienet ja mitättömät, joita on paljon. Vaikka valaat ja norsut ovat vaarassa hävitä, niin planktoneita ja muurahaisia vielä riittää. Pörriäisiä pitää suojella, mutta hyttyset pärjäilevät.
Pitkällä tähtäimellä meteorit ja tulivuoret muodostavat ihmiselle ylivoimaisia ongelmia. Ilmastonmuutos ja pandemia muodostavat vain haasteellisia ongelmia. Pienemmistä ongelmista selvitään ja on selvitty silmät sulkemalla. Jatkuva kasvu johtaa kestävään kehitykseen vain lyhyellä aikavälillä. Toivottavasti tuo aikaväli inhimillisesti katsoen on riittävän pitkä mahdollisimman monen sukupolven elettäväksi.
Elämme mahtavassa sukupuussa. Voimme ihastella kehitysketjumme nopeata kehitystä ja suuria saavutuksia. Luonnon kiertokulku ei kuitenkaan kuvia kunnioita. Luonnon kiertokulku takaa vain uusiutumisen. Pienet, yksinkertaiset ja hitaasti kehittyvät sukupuut jäävät luomaan sellaista elämää, joka parhaiten menestyy kaiken aikaa muuttuvassa ympäristössä.
Virukset ovat hyvin pieniä ja niitä mahtuu maapallolle paljon enemmän kuin ihmisiä. Ihmiset ovat suuria ja mahtavia. Moniin muihin luontokappaleisiin verrattuna ihmiset edustavat kuitenkin vain vähemmistöä. Pystyvätkö virukset ohjaamaan elollista luontoa kohti kestävää kehitystä? Kyllä ne pystyvät. Viime kädessä tarvitaan bakteereita luomaan maapallolle uutta normaalia. Vain luonto pystyy takaamaan kaikelle luodulle tasapuolisen mahdollisuuden selviytymiseen kohti jatkuvaa kasvua ja kestävää kehitystä ja edelleen kohti paratiisillisia olosuhteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti