Maapallo on 4,5 miljardia vuotta vanha. Saman verran maapallo jaksaa vielä muodossa tai toisessa pyöriä auringon ympäri. Nykyinen ekosysteemi on kehittynyt keski-ikäisen maapallon ihanteellisissa olosuhteissa. Ekosysteemissä tapahtuneiden suurten muutosten vaikutuksesta maapallolle on ilmestynyt myös ihmisolento. Ihmisen ja simpanssin yhteisen sukupuun arvioidaan erkaantuneen toisistaan kuusi miljoonaa vuotta sitten.
Maapallolla on viimeisen 600 miljoonan vuoden kuluessa ollut satoja jääkausia ja niiden välissä lauhkeampia kausia. Jossakin välissä oli dinosaurusten aikakausi, jota kesti 150 miljoonaa vuotta. Ihmisapinan kehitysvaiheet kestivät 5 miljoonaa vuotta. Nykyihmisen kantamuodon oletetaan syntyneen Afrikassa vasta 300 000 vuotta sitten. Esihistoriallisen ihmisen kehitys on tuona aikana ollut alueellisesti epätasaista. Kehitystä ovat kaiken aikaa ohjanneet suuret ilmastonmuutokset, jotka ovat johtaneet asuinpaikkojen, elinkeinorakenteiden ja hallintojärjestelmien muutoksiin.
Nykyihminen, joka on kehittänyt nykytekniikan, on elänyt vasta yhden prosentin edustamansa lajin olemassaolon ajasta. Sen vuoksi nykyihmisellä ei ole kokemusta suurista ilmastonmuutoksista, vaikka sillä on kyky ennakoida tulevia muutoksia ja jopa varautua joihinkin muutoksiin.
Mihin kestävällä kehityksellä tulisi pyrkiä, kun on varauduttava suureen väestönkasvuun, muuttoliikkeeseen ja ilmaston muutokseen? Yksinkertainen vastaus on, että ihmiskunnan pitää tavalla tai toisella hiljentää vauhtia!
Ensimmäisessä vaiheessa on tehtaiden tuotantolinjat uusittava siten, että elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden pakkaamisesta pahvirasioihin, peltipurkkeihin, lasipulloihin ja muovipusseihin luovutaan. Toteuttamisella on kiire, sillä toisessa vaiheessa kaivokset pitää sulkea ja teollinen suurtuotanto ajaa alas. Konevoimalla tapahtuvasta liikenteestä maalla, merellä ja ilmassa on luovuttava. Liikkumiseen ja kuljettamiseen voidaan käyttää ainoastaan ihmis-, hevos-, kameli- ja tuulivoimaa. Kalastuksessa, metsästyksessä ja maanviljelyssä voidaan käyttää vain jäljelle jääviä menetelmiä.
Alasajo edellyttää myös öljystä, kivihiilestä ja atomivoimasta luopumista. Sähköntuotanto saattaa muodostua ongelmaksi niin kauan kuin sähköä tarvitaan.
Hei, haloo! Tuntuu paluulta kivikauteen. Kenen antamilla valtuuksilla näin mittavista toimista voidaan päättää? Niin, eipä ainakaan nykyihmisen. Historian antamien opetusten perusteella toimeenpanijaksi voidaan veikata vain ilmastonmuutoksen tai muun luonnonmullistuksen aiheuttamaa ekosysteemin katastrofia, jossa palikat asettuvat uuteen järjestykseen.
Ihminen lienee ekosysteemin hyödyttömin olento. Samalla ihminen ehkä on koko universumin ainoa olento, jolla on mahdollisuus sekä nähdä että ymmärtää maapallon ainutkertaisen ihana kauneus.
Maapallolla on viimeisen 600 miljoonan vuoden kuluessa ollut satoja jääkausia ja niiden välissä lauhkeampia kausia. Jossakin välissä oli dinosaurusten aikakausi, jota kesti 150 miljoonaa vuotta. Ihmisapinan kehitysvaiheet kestivät 5 miljoonaa vuotta. Nykyihmisen kantamuodon oletetaan syntyneen Afrikassa vasta 300 000 vuotta sitten. Esihistoriallisen ihmisen kehitys on tuona aikana ollut alueellisesti epätasaista. Kehitystä ovat kaiken aikaa ohjanneet suuret ilmastonmuutokset, jotka ovat johtaneet asuinpaikkojen, elinkeinorakenteiden ja hallintojärjestelmien muutoksiin.
Nykyihminen, joka on kehittänyt nykytekniikan, on elänyt vasta yhden prosentin edustamansa lajin olemassaolon ajasta. Sen vuoksi nykyihmisellä ei ole kokemusta suurista ilmastonmuutoksista, vaikka sillä on kyky ennakoida tulevia muutoksia ja jopa varautua joihinkin muutoksiin.
Mihin kestävällä kehityksellä tulisi pyrkiä, kun on varauduttava suureen väestönkasvuun, muuttoliikkeeseen ja ilmaston muutokseen? Yksinkertainen vastaus on, että ihmiskunnan pitää tavalla tai toisella hiljentää vauhtia!
Ensimmäisessä vaiheessa on tehtaiden tuotantolinjat uusittava siten, että elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden pakkaamisesta pahvirasioihin, peltipurkkeihin, lasipulloihin ja muovipusseihin luovutaan. Toteuttamisella on kiire, sillä toisessa vaiheessa kaivokset pitää sulkea ja teollinen suurtuotanto ajaa alas. Konevoimalla tapahtuvasta liikenteestä maalla, merellä ja ilmassa on luovuttava. Liikkumiseen ja kuljettamiseen voidaan käyttää ainoastaan ihmis-, hevos-, kameli- ja tuulivoimaa. Kalastuksessa, metsästyksessä ja maanviljelyssä voidaan käyttää vain jäljelle jääviä menetelmiä.
Alasajo edellyttää myös öljystä, kivihiilestä ja atomivoimasta luopumista. Sähköntuotanto saattaa muodostua ongelmaksi niin kauan kuin sähköä tarvitaan.
Hei, haloo! Tuntuu paluulta kivikauteen. Kenen antamilla valtuuksilla näin mittavista toimista voidaan päättää? Niin, eipä ainakaan nykyihmisen. Historian antamien opetusten perusteella toimeenpanijaksi voidaan veikata vain ilmastonmuutoksen tai muun luonnonmullistuksen aiheuttamaa ekosysteemin katastrofia, jossa palikat asettuvat uuteen järjestykseen.
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti