Pari tuhatta vuotta sitten kaksi kolmasosaa Rooman kaupungista paloi. Puutalot paloivat maan tasalle. Kivitalojen puiset osat ja sisustukset tuhoutuivat. Palo todettiin heti tahallaan sytytetyksi. Valtiovalta kohdisti syytökset kristinuskoa tunnustaviin, taikauskoa harjoittaviin juutalaisiin lahkoihin, joita se piti roomalaisen yhteiskunnan vihollisina. Julkisesti kristinuskoa tunnustavia ja kristityiksi ilmiannettuja poltettiin soihtuina ja heitettiin eläinten raadeltaviksi. Valtiovallan ylintä porrasta edusti keisari Nero. Aikailematta hän pakkolunasti poltetusta keskustasta laajan alueen uutta palatsiaan varten. Jälleenrakentaminen alkoi. Kristinuskon leviäminen laantui hetkeksi. Samalla laantui hetkeksi myös rottien, syöpäläisten, kulkutautien ja jätevuorten ylivalta.
Kahdessatuhannessa vuodessa mikään ei ole muuttunut. Supervallat ja suurkaupungit kamppailevat yhä samojen ongelmien kanssa. Niiden taloudellisten toimien perusteeksi ja sotilaallisten toimien kohteeksi kelpaa mikä hyvänsä, minkä pelätään horjuttavan saavutettua valta-asemaa ja saavutettuja etuja. Myöskään kristinusko ei ole menettänyt voimaansa, vaan jatkaa etenemistään moniin kirkkokuntiin ja mitä kummallisimpiin lahkoihin jakautuneena.
Pakostakin tulee mieleen vanha venäläinen sananparsi: Rahalla saa vaikka kirkossa tapella!
Kahdessatuhannessa vuodessa mikään ei ole muuttunut. Supervallat ja suurkaupungit kamppailevat yhä samojen ongelmien kanssa. Niiden taloudellisten toimien perusteeksi ja sotilaallisten toimien kohteeksi kelpaa mikä hyvänsä, minkä pelätään horjuttavan saavutettua valta-asemaa ja saavutettuja etuja. Myöskään kristinusko ei ole menettänyt voimaansa, vaan jatkaa etenemistään moniin kirkkokuntiin ja mitä kummallisimpiin lahkoihin jakautuneena.
Pakostakin tulee mieleen vanha venäläinen sananparsi: Rahalla saa vaikka kirkossa tapella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti