Pieni iloinen laulu

Kun herään kerran
huoneessa Herran
synnit jo anteeksi annettu on

Silloin mä lienen
lauluni pienen
taivahan holveissa kaikumaan saan

Ilo valtaa sydämeni
Luokseen johtanut on tieni
Tiedän ettei turha ollut vaellukseni

Kauas on jäävä
maallinen aika
Sellaista ei enää muistella voi

Ihmeellinen on
tähtien polku
tähdet kun sumuksi hajonneet on

Karttana vain tähtein valo
pieni ymmärryksen kajo
silmät aukeavat uuden valon maailmaan

Iloinen pieni
lauluni silloin
taivahan holveissa kaikua saa

Huoneet niin suuret
puhtaat ja kauniit
uudestisyntyneet näkevät vain

Olkoon sitten mies tai nainen
syntinen ja vajavainen
ainoastaan Herra takaa rauhan ikuisen

Olkoon sitten mies tai nainen
ihminen vain kuolevainen
suuren suunnitelman mukaan valoon kulku vie