Lapset odottavat vanhempiaan, ulospääsyään, kavereitaan ja lumen tuloa. He odottavat koulupäivän päättymistä ja kesälomaa. Nuoret odottavat ajokorttia ja sen ainoan oikean ilmaantumista.
Aikuiset odottavat puolisoilleen ja lapsilleen asetettamiensa tavoitteiden täyttämistä. He odottavat arvostusta, lottovoittoa, palkannousua, perintöä, lainapäätöstä. Seniorit odottavat eläkeikää, lasten vierailua, paikkaa palvelutalosta, Vapahtajan tulemista ja pääsyä Taivaan kotiin.
Pitkien odotusaikojen - kuten raskaaksi tulon ja raskaana olon - lisäksi odotetaan tekstiviestiä, ovikellon soittoa, postimiestä, palveluvuoroa, jäteautoa, rokkikonserttia, hernekeittoa ja lettuja, ulkomaanmatkaa, sateen loppumista, kuumeen päättymistä, bussin tuloa, kahvin kiehumista, teatteriesityksen alkamista, marjojen kypsymistä, testitulosta, koiranpentua, juhlapyhiä, arjen alkamista, sorsastuksen alkamista, unen tulemista ja aamua.
Kaiken odottamisen keskellä odotetaan lukemattomia muita asioita. On suuria ja pieniä odotuksia, kiihkeitä ja pelonsekaisia odotuksia ja aavistuksia siitä, että myös jotakin odottamatonta voi tapahtua. Kovin monet joutuvat odottamaan sekasortoisten olojen päättymistä ja rauhaa. Odottamaan apua, vettä, ruokaa, lääkkeitä ja telttoja. Odottavan aika on pitkä. Lohtuna ovat vain usko, toivo ja rakkaus.
torstai 26. joulukuuta 2013
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Miksi eläimet eivät puhu?
Miksi eläimet puhuvat vain saduissa ja sarjakuvissa? Mitä ne toivovat, kun ne eivät osaa ilmaista itseään ihmisten kielillä? Naarastiikeri toivoo punaisia korkokenkiä, koska sillä on jo luonnostaan tiikerin asu. Urosgorilla haluaa avomersun, kun on kuullut, että sitä valmistetaan itsekantavalla gorilla. Haikarat vastustavat kaukolämpöä ja maakaapeleita, kun savupiiput ja puhelinpylväät alkavat käydä vähiin. Ravihevoset haluavat päästä katsomon puolelle pelaamaan totoa. Porot vastustavat salvamista ja haluavat päästä pureskelemaan muutakin kuin jäkälää. Tarhatut turkiseläimet vaativat oikeusavustajaa, kun niille ei kerrota, mistä rikoksesta ovat saaneet elinkautisen. Talitintit inttävät, että talipallojen rasva- ja suolapitoisuudet ovat liian suuria. Kotikoirat syyttävät isäntiään orjuuttamisesta, kun ne eivät ymmärrä, miksi omilla aivoilla ajatteleminen on kielletty.
Onneksi ihminen ei ymmärrä eläinten toiveita, jotka ovat karkeasti ylimitoitettuja ja suuruudenhulluja. Niiden kaikkia toiveita olisi miltei mahdoton toteuttaa. Mitä siitä tulisi, jos papukaijat perustaisivat mainostoimiston ja toistaisivat päivästä toiseen yhden ja saman puoleen nimeä? Papukaijojen mainostama puolue voisi nousta suurimmaksi puolueeksi ja sekoittaa koko puoluekentän!
Eläimet ovat mukautuneet ympäristöönsä. Ne eivät edes yritä ottaa koko luomakuntaa valtaansa. Ne sopeutuvat ja sopeuttavat elämänsä luonnossa tapahtuviin muutoksiin ja kehittävät kykyjään sen mukaisesti. Niillä on jopa niin pitkälle kehittyneet viestitysjärjestelmät, etteivät ihmiset pysty kaikkea hakkeroimaan. Sukupolvesta toiseen jatkuva nöyristely on kuitenkin johdattanut eläimet loputtomaan nöyryyden kierteeseen, josta ne vapautuvat aikaisintaan silloin, kun ihmiset katoavat maan päältä.
Eläinten suurimpana toiveena on saada elää luonnon omilla ehdoilla. Ihminen on kuitenkin kykenemätön ymmärtämään eläinten toiveita. Sen vuoksi eläimet eivät katso tarpeelliseksi opetella puhumaan ihmisten satoja kieliä. Eläinten omat toiveet kaikuisivat joka tapauksessa kuuroille korville. Ihmiset vain nauraisivat eläinten viisastelulle. Mistä tämän voi tietää ilman, että aiheesta kirjoitetaan satoja ristiriitaista väitöskirjoja? Sen tietää juuri siitä, että eläimet eivät opettele puhumaan. Kun eläimet pitäytyvät omassa kielimaailmassaan, ne ymmärtävät toisiaan missä maailman kolkassa hyvänsä eivätkä tarvitse tulkkeja. Ne eivät halua oman lajinsa kesken samanlaista kielten sekaannusta kuin ihmiset. Siinä suhteessa eläimet ovat kaukaa viisaita.
"Suutari pysyköön lestissään" on eläinten selkäytimiin kirjoitettu koodi, joten siinä suhteessa ihmisten kielillä puhuminen ei tilannetta muuksi muuta. Eiväthän ihmisten keskinäisetkään valtasuhteet ole ymmärtämyksellä korjattavissa.
Onneksi ihminen ei ymmärrä eläinten toiveita, jotka ovat karkeasti ylimitoitettuja ja suuruudenhulluja. Niiden kaikkia toiveita olisi miltei mahdoton toteuttaa. Mitä siitä tulisi, jos papukaijat perustaisivat mainostoimiston ja toistaisivat päivästä toiseen yhden ja saman puoleen nimeä? Papukaijojen mainostama puolue voisi nousta suurimmaksi puolueeksi ja sekoittaa koko puoluekentän!
Eläimet ovat mukautuneet ympäristöönsä. Ne eivät edes yritä ottaa koko luomakuntaa valtaansa. Ne sopeutuvat ja sopeuttavat elämänsä luonnossa tapahtuviin muutoksiin ja kehittävät kykyjään sen mukaisesti. Niillä on jopa niin pitkälle kehittyneet viestitysjärjestelmät, etteivät ihmiset pysty kaikkea hakkeroimaan. Sukupolvesta toiseen jatkuva nöyristely on kuitenkin johdattanut eläimet loputtomaan nöyryyden kierteeseen, josta ne vapautuvat aikaisintaan silloin, kun ihmiset katoavat maan päältä.
Eläinten suurimpana toiveena on saada elää luonnon omilla ehdoilla. Ihminen on kuitenkin kykenemätön ymmärtämään eläinten toiveita. Sen vuoksi eläimet eivät katso tarpeelliseksi opetella puhumaan ihmisten satoja kieliä. Eläinten omat toiveet kaikuisivat joka tapauksessa kuuroille korville. Ihmiset vain nauraisivat eläinten viisastelulle. Mistä tämän voi tietää ilman, että aiheesta kirjoitetaan satoja ristiriitaista väitöskirjoja? Sen tietää juuri siitä, että eläimet eivät opettele puhumaan. Kun eläimet pitäytyvät omassa kielimaailmassaan, ne ymmärtävät toisiaan missä maailman kolkassa hyvänsä eivätkä tarvitse tulkkeja. Ne eivät halua oman lajinsa kesken samanlaista kielten sekaannusta kuin ihmiset. Siinä suhteessa eläimet ovat kaukaa viisaita.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Rakennepaketti saavutti tavoitteensa
Rakennepaketti on uudistusprosessin kuvaus.
Ennen kuin hallitus piti rakennepakettia koskevan tiedotustilaisuutensa kansanedustajat määrittelivät, että rakenneuudistuksella tarkoitetaan konkreettisia yhteiskunnallisia muutoksia julkisten palveluiden tuotantoon ja erityisesti sosiaalipalveluiden puolella siten, että palvelut toimivat tehokkaasti, kun ne tehdään kokonaan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Silloin julkiset varat riittävät kustannusten kattamiseen jatkossakin.
Nyt hallitus ja pakettia valmistelleet virkamiehet ovat puhuneet. Tiedotustilaisuus osoitti, että kansanedustajien käsitykset olivat oikeansuuntaisia. Rakennepaketti on luonteeltaan kuvaus prosessista, joka raamittaa lakien, asetusten ja ohjeistusten aikataulutusta, valmistelua ja seurantaa.
Tavallisen kadunmiehen ei enää tarvitse ihmetellä, miksi tämän kokoluokan uudistusta käsitellään julkisuudessa vain yleisellä tasolla. Ministereiden ja kansanedustajien lausunnot ovat niin ympäripyöreitä, että tavallista kadunmiestä pyörryttää. Kadunmies uskoo, että uudistuksen mahdolliset haittavaikutukset tulevat koskemaan vain tavallista tallaajaa. Kuitenkin häntä elähdyttää toivo, että myönteiset vaikutukset koituvat aikanaan lastenlasten hyväksi.
Kadunmies on kantapään kautta oppinut, etteivät rakennemuutokset voi koskea varsinaisten yhteiskuntarakenteiden muutoksia: Yksityisellä sektorilla työntekijän palkkaa voidaan alentaa tai antaa lopputili. Julkisella sektorilla työntekijän palkkaa voidaan ainoastaan korottaa eikä häntä voida erottaa. Pimeä työ, veronkierto, korruptio ja harmaa talous edustavat monin verroin suurempaa talousmahtia kuin mihin julkisilla säästöillä pyritään, mutta niitä ei voida edes rakennepaketeilla valvoa tai purkaa.
Kadunmies tietää, että kuntaliitoksissa kaikki virat säilyvät ja palkat juoksevat ennallaan. Vain nimikkeet ja toimenkuvat muuttuvat. Virkoja voidaan lakkauttaa vain sitä mukaan kuin viranhaltijat jäävät eläkkeelle. Kuntien tehtäviä voidaan vähentää vain sitä mukaan kuin uutta lainsäädäntöä saadaan läpi eduskunnassa eikä muutosprosessi voi muuta edellyttääkään. Toimeenpanon hallinta tietokoneilla on välttämätöntä, mutta sähköisestä tiedonsiirrosta huolimatta moniste- ja paperipinot vain kasvavat eikä kustannuksia pystytä hillitsemään ainakaan muutosprosessin kestäessä.
Kadunmies tietää, että globaalin talouden notkahdukset on kestettävä ja EU:n säätämistä velvoitteista on suoriuduttava. Kun omat rakenteet ovat kunnossa, ei tarvitse ainakaan itseään syyttää, jos ei pärjätä. Pahassa paikassa on aina tarvittu kansan syvien rivien uhrautuvaa asennetta.
Kadunmies tietää, että suuria eläkkeitä ja etuuksia ei ole tarpeen leikata, sillä suurille eläkkeille on miellyttävää jäädä terveenä ja varhain. Sen sijaan pieniä lakisääteisiä eläkkeitä on yleisen edun nimissä kavennettava ja raihnaisten eläkkeelle siirtymistä pitkitettävä. Tällaiset asiat hoituvat prosessin sisällä. Kun prosessissa on valittavana joko näivettymisen tai uudistumisen tie, niin ei kukaan täysjärkinen valitse näivettymisen tietä. Ja sitähän yleisen eläkeiän ennallaan pitäminen tarkoittaisi.
Kadunmies tietää, että suurten yritysten saamia valtiontukia pitää tarkistaa ainoastaan ylöspäin, koska työllisyyttä on tuettava kynsin ja hampain. Yhdenvertaisuuden vuoksi varakkailla henkilöillä pitää myös olla samat tai paremmat mahdollisuudet saada toimeentulo-, asumis- ja opintotukia kuin köyhillä henkilöillä. Sitä vastoin varattomien henkilöiden sosiaalietuuksien tarkistamista on mahdollista tiukentaa aina milloin vain tarvetta on. Prosessin sisällä asialliset asiat hoituvat kuten ennenkin eikä niistä tarvitse suurta kohua nostaa.
Kadunmies jää ihmettelemään, mistä oikein on kysymys, kun ministerit istuvat yötä myöten keskustelemassa virkamiesten valmiiksi valmistelemista asioista. Kadunmies päätteleekin omassa pikku päässään, että he opettelevat yhteisiä sanontoja ja keksivät jopa kokonaan uusia ilmaisuja sille, miten koko homma pitää julkisuuteen tarjotella, ettei syntyisi puheita keisarin uusista vaatteista tai vieläkin pahempia väärinkäsityksiä...
Ennen kuin hallitus piti rakennepakettia koskevan tiedotustilaisuutensa kansanedustajat määrittelivät, että rakenneuudistuksella tarkoitetaan konkreettisia yhteiskunnallisia muutoksia julkisten palveluiden tuotantoon ja erityisesti sosiaalipalveluiden puolella siten, että palvelut toimivat tehokkaasti, kun ne tehdään kokonaan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Silloin julkiset varat riittävät kustannusten kattamiseen jatkossakin.
Nyt hallitus ja pakettia valmistelleet virkamiehet ovat puhuneet. Tiedotustilaisuus osoitti, että kansanedustajien käsitykset olivat oikeansuuntaisia. Rakennepaketti on luonteeltaan kuvaus prosessista, joka raamittaa lakien, asetusten ja ohjeistusten aikataulutusta, valmistelua ja seurantaa.
Tavallisen kadunmiehen ei enää tarvitse ihmetellä, miksi tämän kokoluokan uudistusta käsitellään julkisuudessa vain yleisellä tasolla. Ministereiden ja kansanedustajien lausunnot ovat niin ympäripyöreitä, että tavallista kadunmiestä pyörryttää. Kadunmies uskoo, että uudistuksen mahdolliset haittavaikutukset tulevat koskemaan vain tavallista tallaajaa. Kuitenkin häntä elähdyttää toivo, että myönteiset vaikutukset koituvat aikanaan lastenlasten hyväksi.
Kadunmies on kantapään kautta oppinut, etteivät rakennemuutokset voi koskea varsinaisten yhteiskuntarakenteiden muutoksia: Yksityisellä sektorilla työntekijän palkkaa voidaan alentaa tai antaa lopputili. Julkisella sektorilla työntekijän palkkaa voidaan ainoastaan korottaa eikä häntä voida erottaa. Pimeä työ, veronkierto, korruptio ja harmaa talous edustavat monin verroin suurempaa talousmahtia kuin mihin julkisilla säästöillä pyritään, mutta niitä ei voida edes rakennepaketeilla valvoa tai purkaa.
Kadunmies tietää, että kuntaliitoksissa kaikki virat säilyvät ja palkat juoksevat ennallaan. Vain nimikkeet ja toimenkuvat muuttuvat. Virkoja voidaan lakkauttaa vain sitä mukaan kuin viranhaltijat jäävät eläkkeelle. Kuntien tehtäviä voidaan vähentää vain sitä mukaan kuin uutta lainsäädäntöä saadaan läpi eduskunnassa eikä muutosprosessi voi muuta edellyttääkään. Toimeenpanon hallinta tietokoneilla on välttämätöntä, mutta sähköisestä tiedonsiirrosta huolimatta moniste- ja paperipinot vain kasvavat eikä kustannuksia pystytä hillitsemään ainakaan muutosprosessin kestäessä.
Kadunmies tietää, että globaalin talouden notkahdukset on kestettävä ja EU:n säätämistä velvoitteista on suoriuduttava. Kun omat rakenteet ovat kunnossa, ei tarvitse ainakaan itseään syyttää, jos ei pärjätä. Pahassa paikassa on aina tarvittu kansan syvien rivien uhrautuvaa asennetta.
Kadunmies tietää, että suuria eläkkeitä ja etuuksia ei ole tarpeen leikata, sillä suurille eläkkeille on miellyttävää jäädä terveenä ja varhain. Sen sijaan pieniä lakisääteisiä eläkkeitä on yleisen edun nimissä kavennettava ja raihnaisten eläkkeelle siirtymistä pitkitettävä. Tällaiset asiat hoituvat prosessin sisällä. Kun prosessissa on valittavana joko näivettymisen tai uudistumisen tie, niin ei kukaan täysjärkinen valitse näivettymisen tietä. Ja sitähän yleisen eläkeiän ennallaan pitäminen tarkoittaisi.
Kadunmies tietää, että suurten yritysten saamia valtiontukia pitää tarkistaa ainoastaan ylöspäin, koska työllisyyttä on tuettava kynsin ja hampain. Yhdenvertaisuuden vuoksi varakkailla henkilöillä pitää myös olla samat tai paremmat mahdollisuudet saada toimeentulo-, asumis- ja opintotukia kuin köyhillä henkilöillä. Sitä vastoin varattomien henkilöiden sosiaalietuuksien tarkistamista on mahdollista tiukentaa aina milloin vain tarvetta on. Prosessin sisällä asialliset asiat hoituvat kuten ennenkin eikä niistä tarvitse suurta kohua nostaa.
Kadunmies jää ihmettelemään, mistä oikein on kysymys, kun ministerit istuvat yötä myöten keskustelemassa virkamiesten valmiiksi valmistelemista asioista. Kadunmies päätteleekin omassa pikku päässään, että he opettelevat yhteisiä sanontoja ja keksivät jopa kokonaan uusia ilmaisuja sille, miten koko homma pitää julkisuuteen tarjotella, ettei syntyisi puheita keisarin uusista vaatteista tai vieläkin pahempia väärinkäsityksiä...
perjantai 22. marraskuuta 2013
Kohtuullista ja suvaitsevaa
Kohtuus ja suvaitsevaisuus ovat kauniita käsitteitä ja sanoja. Kauneimmillaan ne esiintyvät Raamatussa. Papit viljelevät niitä saarnoissaan, poliitikot puheissaan ja konsultit luennoillaan. Sanat ovat kuitenkin vain sanoja ja käsitteinäkin varsin suhteellisia.
Kohtuus ja suvaitsevaisuus ovat täysin tilannekohtaisia käsitteitä. Ne merkitsevät aivan eri asioita syrjäytyneille ja menestyjille, köyhille ja rikkaille, kerjäläisille ja suurlahjoittajille, tavallisille rikollisille ja järjestäytyneille rikollisille, vanhoille ja nuorille, sairaille ja terveille, maahanmuuttajille ja kantaväestölle, alkuperäiskansoille ja valloittajille, äänestäjille ja poliitikoille.
Vanha kansa tietää, että "hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa". Kuitenkin ihminen voi olla syöppö, vaikka ei olisi koskaan ansainnut yhtään mitään. Toisaalta upporikas, bakteerikauhuinen ihminen voi riutua ravinnon puutteessa, kun ei uskalla syödä mitään. "Kohtuus kaikessa" ei toimi lainkaan kaikessa eikä edes oman terveyden vaalimisessa samalla tavalla kaikille.
Perintöä selvittävä juristi laskuttaa aina itsensä pesän ylimääräiseksi osakkaaksi. Köyhän pesän selvittämisessä ylimääräinen osakas ei paljon paina, mutta runsaasta pesästä laskutus voi yltyä kohtuuttoman suureksi.
Yksityisen firman toimistusjohtaja voi panna melkein mitä hyvänsä firman piikkiin. Julkishallinnossa tuohon piikkiin ei voi ladata kaikkea hyvää yhtä runsaasti. Kuitenkin johtoportaan edut yksityisellä ja julkisella puolella ovat aina linjassa muuhun henkilökuntaan nähden. Sitä, mikä on kohtuullista ylimmälle johdolle, ei suvaita keskijohdolle ja vielä vähemmän suoritusportaalle.
Meitä kaikkia ympäröi yhteinen hyvä, joka syntyy työtä tekemällä. Hyvän kehät ympäröivät meitä suojamuurien tavoin. Sisimmässä renkaassa on kohtuullista nauttia kaikesta hyvästä. Kehä kehältä mahdollisuudet vähenevät niin, että uloimmassa kehässä voi nauttia vain uloimman kehän hyvästä eli korkeintaan perustarpeiden tyydyttämisestä. Sisempien kehien hyvät ovat ulottumattomissa. Jokaisessa kehässä on omanlaisensa käsitys kohtuullisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.
Uskomme mukaan sinun pitää kääntää lyöjälle toinenkin poski, jos sinua lyödään poskelle. Epäilemättä saat sitten tällin sillekin poskelle. Sen jälkeen käännät lyöjälle uudelleen toisen posken ja lätkiminen jatkuu. Se on suvaitsevaisuutta yli rajojen. On kohtuullista odottaa, että lätkijä saa jossakin vaiheessa tarpeekseen ja lähtee lätkimään muualle. Kohtuutonta sen sijaan on, että hän vielä lähtiessään potkaisee sinua persuksiin.
Kohtuus ja suvaitsevaisuus ovat täysin tilannekohtaisia käsitteitä. Ne merkitsevät aivan eri asioita syrjäytyneille ja menestyjille, köyhille ja rikkaille, kerjäläisille ja suurlahjoittajille, tavallisille rikollisille ja järjestäytyneille rikollisille, vanhoille ja nuorille, sairaille ja terveille, maahanmuuttajille ja kantaväestölle, alkuperäiskansoille ja valloittajille, äänestäjille ja poliitikoille.
Vanha kansa tietää, että "hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa". Kuitenkin ihminen voi olla syöppö, vaikka ei olisi koskaan ansainnut yhtään mitään. Toisaalta upporikas, bakteerikauhuinen ihminen voi riutua ravinnon puutteessa, kun ei uskalla syödä mitään. "Kohtuus kaikessa" ei toimi lainkaan kaikessa eikä edes oman terveyden vaalimisessa samalla tavalla kaikille.
Perintöä selvittävä juristi laskuttaa aina itsensä pesän ylimääräiseksi osakkaaksi. Köyhän pesän selvittämisessä ylimääräinen osakas ei paljon paina, mutta runsaasta pesästä laskutus voi yltyä kohtuuttoman suureksi.
Yksityisen firman toimistusjohtaja voi panna melkein mitä hyvänsä firman piikkiin. Julkishallinnossa tuohon piikkiin ei voi ladata kaikkea hyvää yhtä runsaasti. Kuitenkin johtoportaan edut yksityisellä ja julkisella puolella ovat aina linjassa muuhun henkilökuntaan nähden. Sitä, mikä on kohtuullista ylimmälle johdolle, ei suvaita keskijohdolle ja vielä vähemmän suoritusportaalle.
Meitä kaikkia ympäröi yhteinen hyvä, joka syntyy työtä tekemällä. Hyvän kehät ympäröivät meitä suojamuurien tavoin. Sisimmässä renkaassa on kohtuullista nauttia kaikesta hyvästä. Kehä kehältä mahdollisuudet vähenevät niin, että uloimmassa kehässä voi nauttia vain uloimman kehän hyvästä eli korkeintaan perustarpeiden tyydyttämisestä. Sisempien kehien hyvät ovat ulottumattomissa. Jokaisessa kehässä on omanlaisensa käsitys kohtuullisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.
Uskomme mukaan sinun pitää kääntää lyöjälle toinenkin poski, jos sinua lyödään poskelle. Epäilemättä saat sitten tällin sillekin poskelle. Sen jälkeen käännät lyöjälle uudelleen toisen posken ja lätkiminen jatkuu. Se on suvaitsevaisuutta yli rajojen. On kohtuullista odottaa, että lätkijä saa jossakin vaiheessa tarpeekseen ja lähtee lätkimään muualle. Kohtuutonta sen sijaan on, että hän vielä lähtiessään potkaisee sinua persuksiin.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Sitä saa mitä tilaa
Suomen valtio tilasi kansainväliseltä tutkijaryhmältä tutkimuksen, jonka avulla voitaisiin viitoittaa tietä maan tulevaisuuteen. Kaikkien tiedossa oli ja on edelleen, että varsinkin tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Sen vuoksi hanke oli ja on edelleen hyvin haastava. Filosofi Pekka Himasen ja espanjalaisprofessori Manuel Castellsin johtaman tutkimusryhmän suomenkielinen loppuraportti, Kestävän kasvun malli, on nyt julkistettu.
Suomessa suurta kohua herättänyttä hanketta on pidetty kalliina. Hankkeen alullepanijana oli valtioneuvosto ja julkisia varoja käyttävinä maksumiehinä Suomen Akatemia, Sitra ja Tekes. Julkisia organisaatioita sitoo kilpailuttamislainsäädäntö. Se ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa sido ministeritasolta vihjaistuja hankkeita, joten tässäkään tapauksessa hanketta ei tarvinnut kilpailuttaa, vaikka oikeusoppineet esittivät asiasta eriäviä mielipiteitä.
Tutkija Himanen katsoo hankkeen vastaavan juuri sellaista perustutkimusta kuin on tilattu. Suomen Akatemia on tyytyväinen tutkimukseen. Se tyytyy toteamaan, että tutkimus sisältää vahvuuksien lisäksi heikkouksia. Sitra on hyväksynyt tutkimuksen ja myös Tekes katsoo, että tutkimusrymä on täyttänyt sopimusvelvoitteet. Tutkimuksen katsotaan antavan potkua sekä suomalaiseen että kansainväliseen keskusteluun.
Helsingin ja Turun yliopistojen professorit ja dosentit valittelevat, että tutkimusraportti on osittain vaikeaselkoinen ja sisältää viittaamattomia lähteitä. Sillä katsotaan olevan vain vähän annettavaa eikä sitä oikeastaan pitäisi lainkaan kutsua akateemiseksi tutkimukseksi. Lähinnä se muistuttaa pamflettia, jossa esitetään mielenkiintoisia ideoita ja perustelemattomia väitteitä.
Raportin alkuperäisessä hankesuunnitelmassa tavoiteltiin kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyötä. Kadunmiehestä tuntuu kummalliselta, että suomalaiset korkeimman tason yliopistomiehet eivät ymmärrä raportin arvoa. Onko akateeminen tutkimus Suomessa niin paljon jäljessä kansainvälisestä huipputasosta? Miksi pääministeri kehottaa jokaista raportista kiinnostunutta henkilöä lukemaan raporttia, joka ei aukene edes akateemiselle väelle?
Himanen ja Castells katsovat kuitenkin tutkimuksen kriteeristön täyttyvän, kun kirja tullaan keväällä 2014 julkaisemaan englanniksi brittiläisen akateemisen alan kustantamon Oxford University Pressin toimesta.
Helsingin yliopiston edustajan mukaan tutkimusraportin esipuheessa kuitenkin mainitaan, ettei Oxford University Press ole julkaisemassa tutkimuksen Suomea käsitteleviä osia, vaan ne jäävät pelkästään suomalaiseen käyttöön.
Kadunmies joutuu siis vielä odottelemaan. Hänen tehtäväkseen jää lukea vielä tuo arvovaltainen julkaisu sitten, kun se julkaistaan. Eihän lopullista hintaa hankkeelle pysty arvioimaan ennenkuin selviää, koskeeko hankkeesta maksettu hinta vain Suomea käsittelevää osuutta vai kainsainvälistä tutkimusta kokonaisuudessaan.
Tutkija Himanen haluaa kuitenkin, että keskustelussa siirryttäisiin keskustelemaan perustutkimuksen, loppuraportin, pamfletin tai - miksi sitä nyt missäkin laajuudessa kutsutaan - varsinaisesta sisällöstä.
Eräässä tärkeässä asiassa raportti on jo saavuttanut tavoitteensa: Se todella saa aikaan keskustelua. Se ravistelee Suomen akateemiseen maailmaan juurtuneita käsityksiä ja menetelmiä.
Himanen väittää Suomen kärsivän sekä taloudellisesta että henkisestä kestävyysvajeesta. Tässäkin Himanen osuu suomalaiseen tabuun. Kadunmiehelle hyminä hyvinvointivaltiosta ei todellakaan riitä tilanteessa, jossa kansakunta tosiasiassa jakautuu useampaan kuin kahteen leiriin, jotka elävät erillään toisistaan, aivan eri maailmoissa.
Himanen muistuttaa, että Manuel Castellsin kanssa aikaisemmin laaditussa kirjassa Suomen tietoyhteiskuntamalli (2002) listattiin Suomen haasteita, joihin ei ole pystytty vastaamaan. Eräänä näistä haasteista hän mainitsee hierarkioiden muuttamisen verkostoiksi. Ja toden totta: Suomessa Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän tsaarinvallan aikaiset hierarkiset jäänteet jarruttavat kehitystä nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Muutospelko ja epäluulo ulkomaailmaa kohtaan kahlitsevat Himasen mukaan suomalaista ajattelua. Se ei tietenkään ole ihme, kun muistetaan, että suomalaisten esi-isät samosivat Pohjolan perukoille paitsi hyviä metsästysmaita etsien, myös päästäkseen eroon eurooppalaisesta kaaoksesta.
Himasen mukaan tutkimuksen merkitys punnitaan akateemisessa maailmassa, eikä iltapäivälehtien sivuilla. Nyt on kuitenkin käymässä niin, akateemisen maailman punnitsijoina toimivat vain suomalaiset oppineet ja suomalaiset iltapäivälehdet. Suomalaisella kadunmiehelläkin on mahdollisuus lukea tutkimusta, mutta hänen ei ole mahdollista saada mielipidettään kuuluville. Hänen pitää vain ajatella omilla aivoillaan ja seisoa omalla pohjallaan.
Raportin tilaajat ovat hankkeen hyväksyneet ja veronmaksajilla maksattaneet. Tilaajien on nyt pantava toimeksi. Himasen ajatukset on saatava elämään arjessa ja juhlassa. Vanha sanonta pitää paikkansa myös tulevaisuudessa: Sitä saa mitä tilaa.
Suomessa suurta kohua herättänyttä hanketta on pidetty kalliina. Hankkeen alullepanijana oli valtioneuvosto ja julkisia varoja käyttävinä maksumiehinä Suomen Akatemia, Sitra ja Tekes. Julkisia organisaatioita sitoo kilpailuttamislainsäädäntö. Se ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa sido ministeritasolta vihjaistuja hankkeita, joten tässäkään tapauksessa hanketta ei tarvinnut kilpailuttaa, vaikka oikeusoppineet esittivät asiasta eriäviä mielipiteitä.
Tutkija Himanen katsoo hankkeen vastaavan juuri sellaista perustutkimusta kuin on tilattu. Suomen Akatemia on tyytyväinen tutkimukseen. Se tyytyy toteamaan, että tutkimus sisältää vahvuuksien lisäksi heikkouksia. Sitra on hyväksynyt tutkimuksen ja myös Tekes katsoo, että tutkimusrymä on täyttänyt sopimusvelvoitteet. Tutkimuksen katsotaan antavan potkua sekä suomalaiseen että kansainväliseen keskusteluun.
Helsingin ja Turun yliopistojen professorit ja dosentit valittelevat, että tutkimusraportti on osittain vaikeaselkoinen ja sisältää viittaamattomia lähteitä. Sillä katsotaan olevan vain vähän annettavaa eikä sitä oikeastaan pitäisi lainkaan kutsua akateemiseksi tutkimukseksi. Lähinnä se muistuttaa pamflettia, jossa esitetään mielenkiintoisia ideoita ja perustelemattomia väitteitä.
Raportin alkuperäisessä hankesuunnitelmassa tavoiteltiin kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyötä. Kadunmiehestä tuntuu kummalliselta, että suomalaiset korkeimman tason yliopistomiehet eivät ymmärrä raportin arvoa. Onko akateeminen tutkimus Suomessa niin paljon jäljessä kansainvälisestä huipputasosta? Miksi pääministeri kehottaa jokaista raportista kiinnostunutta henkilöä lukemaan raporttia, joka ei aukene edes akateemiselle väelle?
Himanen ja Castells katsovat kuitenkin tutkimuksen kriteeristön täyttyvän, kun kirja tullaan keväällä 2014 julkaisemaan englanniksi brittiläisen akateemisen alan kustantamon Oxford University Pressin toimesta.
Helsingin yliopiston edustajan mukaan tutkimusraportin esipuheessa kuitenkin mainitaan, ettei Oxford University Press ole julkaisemassa tutkimuksen Suomea käsitteleviä osia, vaan ne jäävät pelkästään suomalaiseen käyttöön.
Kadunmies joutuu siis vielä odottelemaan. Hänen tehtäväkseen jää lukea vielä tuo arvovaltainen julkaisu sitten, kun se julkaistaan. Eihän lopullista hintaa hankkeelle pysty arvioimaan ennenkuin selviää, koskeeko hankkeesta maksettu hinta vain Suomea käsittelevää osuutta vai kainsainvälistä tutkimusta kokonaisuudessaan.
Tutkija Himanen haluaa kuitenkin, että keskustelussa siirryttäisiin keskustelemaan perustutkimuksen, loppuraportin, pamfletin tai - miksi sitä nyt missäkin laajuudessa kutsutaan - varsinaisesta sisällöstä.
Eräässä tärkeässä asiassa raportti on jo saavuttanut tavoitteensa: Se todella saa aikaan keskustelua. Se ravistelee Suomen akateemiseen maailmaan juurtuneita käsityksiä ja menetelmiä.
Himanen väittää Suomen kärsivän sekä taloudellisesta että henkisestä kestävyysvajeesta. Tässäkin Himanen osuu suomalaiseen tabuun. Kadunmiehelle hyminä hyvinvointivaltiosta ei todellakaan riitä tilanteessa, jossa kansakunta tosiasiassa jakautuu useampaan kuin kahteen leiriin, jotka elävät erillään toisistaan, aivan eri maailmoissa.
Himanen muistuttaa, että Manuel Castellsin kanssa aikaisemmin laaditussa kirjassa Suomen tietoyhteiskuntamalli (2002) listattiin Suomen haasteita, joihin ei ole pystytty vastaamaan. Eräänä näistä haasteista hän mainitsee hierarkioiden muuttamisen verkostoiksi. Ja toden totta: Suomessa Ruotsin kuningaskunnan ja Venäjän tsaarinvallan aikaiset hierarkiset jäänteet jarruttavat kehitystä nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Muutospelko ja epäluulo ulkomaailmaa kohtaan kahlitsevat Himasen mukaan suomalaista ajattelua. Se ei tietenkään ole ihme, kun muistetaan, että suomalaisten esi-isät samosivat Pohjolan perukoille paitsi hyviä metsästysmaita etsien, myös päästäkseen eroon eurooppalaisesta kaaoksesta.
Himasen mukaan tutkimuksen merkitys punnitaan akateemisessa maailmassa, eikä iltapäivälehtien sivuilla. Nyt on kuitenkin käymässä niin, akateemisen maailman punnitsijoina toimivat vain suomalaiset oppineet ja suomalaiset iltapäivälehdet. Suomalaisella kadunmiehelläkin on mahdollisuus lukea tutkimusta, mutta hänen ei ole mahdollista saada mielipidettään kuuluville. Hänen pitää vain ajatella omilla aivoillaan ja seisoa omalla pohjallaan.
Raportin tilaajat ovat hankkeen hyväksyneet ja veronmaksajilla maksattaneet. Tilaajien on nyt pantava toimeksi. Himasen ajatukset on saatava elämään arjessa ja juhlassa. Vanha sanonta pitää paikkansa myös tulevaisuudessa: Sitä saa mitä tilaa.
lauantai 2. marraskuuta 2013
Vakoilu hyväksytään, tietovuoto tuomitaan
Valtiollinen ja teollinen vakoilu on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin. Haittaohjelmien ja nettihyökkäysten tehtailijat ovat panneet kyberturvallisuuden koetukselle. On vaikea edes kuvitella, miten suurista rahasummista on kysymys. Tietojen urkinta kuuluu sekä julkisella että yksityisellä sektorilla niihin asioihin, joiden hinnoitteluun eivät lamat ja suhdanteet vaikuta.
Mökin Miinan ja palvelutalon Eedlan päiväkävelyllä käydyistä keskusteluista voivat parhaat palat joutua jopa supervaltojen mittaamattomiin urkintatiedostoihin ... jaa, palasokeria puuttuu, mutta jos yrittäisit muistuttaa ... tai voisitko lainata muutaman palasen ... Miina ja Eedla ovat ymmällään. Heidän yksityisyytensä on mennyttä. Eedla varsinkin on kauhuissaan, kun edellisellä viikolla tuli sanottua pari valikoitua sanaa Alvarista, joka asuu viereisessä talossa. Nyt sekin tieto on Putinin ja Obaman hallussa. Ettei asia vain seuraavassa tietovuodossa joutuisi lehtien palstoille... Alvari seuraa uutisia ja näkee vielä lukea sanomalehtiäkin...
Myös vuosituhansien aikana hyväksi kehitellyt perinteiset vakoilun keinot ovat voimissaan. Mataharit ja jamesbondit eivät ole mihinkään kadonneet. Todelliset kilpailijat ja luulotellut viholliset eliminoidaan. Tekaistut syytteet, falskit oikeudenkäynnit ja raadolliset kidutusmenetelmät täydentävät toimintaketjua kaikessa laajuudessaan. Vakoilusta puhuttaessa diplomaattiset sanakäänteet ja salailu takaavat kansalaisille joka tapauksessa makoisat yöunet. Toisaalta nykytekniikka avaa kansalaisten silmät myös viheliäiselle epäilylle. Samalla, kun vanhanaikaisia vakoilukammioita ja kuuntelulaitteita museoidaan, uusia tietokoneluolia ja supersatelliitteja otetaan vakoilukäyttöön. Isot veljet kuuntelevat pikkuveljiä ja pikkuveljet kuuntelevat isompien veljien välityksellä vielä isompia veljiä. Macchiavellin ja jesuiittojen kuolemattomat ajatukset sopivat vallankäytön ohjeeksi isältä pojalle ja sukupolvesta toiseen.
Vakoilu ja vastavakoilu maksavat paljon rahaa, mutta onnistuessaan ne maksavat itsensä takaisin. Vakoilu toimii yhteiskuntarauhan, kestävän kehityksen ja jatkuvan kasvun takuumiehenä. Vakoilu on hereillä oloa ja havainnointia. Vakoilu kuuluu ihmisen kehityskaaren varhaisimpiin tietotaitoihin. Sen vuoksi jokainen ymmärtää, että muussa tapauksessa nopeat söisivät hitaat ja isot talloisivat pienet jalkoihinsa. Saaliit jäisivät saamatta ja voitot kuittaamatta. Vakoilua tarvitaan, koska urkinta on parisuhteen, liiketoiminnan, diplomatian, sodankäynnin ja ylipäänsä kaiken inhimillisen toiminnan alkukantaisimpia toiminnan edellytyksiä. Ei kukaan kyseenalaista vakoilun tarvetta. Sen sijaan vakoiluun liittyvän salassapidon rikkominen on rikollista. Sen vuoksi myös vuotajia jahdataan ja rankaistaan ankarasti.
Mökin Miinan ja palvelutalon Eedlan päiväkävelyllä käydyistä keskusteluista voivat parhaat palat joutua jopa supervaltojen mittaamattomiin urkintatiedostoihin ... jaa, palasokeria puuttuu, mutta jos yrittäisit muistuttaa ... tai voisitko lainata muutaman palasen ... Miina ja Eedla ovat ymmällään. Heidän yksityisyytensä on mennyttä. Eedla varsinkin on kauhuissaan, kun edellisellä viikolla tuli sanottua pari valikoitua sanaa Alvarista, joka asuu viereisessä talossa. Nyt sekin tieto on Putinin ja Obaman hallussa. Ettei asia vain seuraavassa tietovuodossa joutuisi lehtien palstoille... Alvari seuraa uutisia ja näkee vielä lukea sanomalehtiäkin...
Myös vuosituhansien aikana hyväksi kehitellyt perinteiset vakoilun keinot ovat voimissaan. Mataharit ja jamesbondit eivät ole mihinkään kadonneet. Todelliset kilpailijat ja luulotellut viholliset eliminoidaan. Tekaistut syytteet, falskit oikeudenkäynnit ja raadolliset kidutusmenetelmät täydentävät toimintaketjua kaikessa laajuudessaan. Vakoilusta puhuttaessa diplomaattiset sanakäänteet ja salailu takaavat kansalaisille joka tapauksessa makoisat yöunet. Toisaalta nykytekniikka avaa kansalaisten silmät myös viheliäiselle epäilylle. Samalla, kun vanhanaikaisia vakoilukammioita ja kuuntelulaitteita museoidaan, uusia tietokoneluolia ja supersatelliitteja otetaan vakoilukäyttöön. Isot veljet kuuntelevat pikkuveljiä ja pikkuveljet kuuntelevat isompien veljien välityksellä vielä isompia veljiä. Macchiavellin ja jesuiittojen kuolemattomat ajatukset sopivat vallankäytön ohjeeksi isältä pojalle ja sukupolvesta toiseen.
Vakoilu ja vastavakoilu maksavat paljon rahaa, mutta onnistuessaan ne maksavat itsensä takaisin. Vakoilu toimii yhteiskuntarauhan, kestävän kehityksen ja jatkuvan kasvun takuumiehenä. Vakoilu on hereillä oloa ja havainnointia. Vakoilu kuuluu ihmisen kehityskaaren varhaisimpiin tietotaitoihin. Sen vuoksi jokainen ymmärtää, että muussa tapauksessa nopeat söisivät hitaat ja isot talloisivat pienet jalkoihinsa. Saaliit jäisivät saamatta ja voitot kuittaamatta. Vakoilua tarvitaan, koska urkinta on parisuhteen, liiketoiminnan, diplomatian, sodankäynnin ja ylipäänsä kaiken inhimillisen toiminnan alkukantaisimpia toiminnan edellytyksiä. Ei kukaan kyseenalaista vakoilun tarvetta. Sen sijaan vakoiluun liittyvän salassapidon rikkominen on rikollista. Sen vuoksi myös vuotajia jahdataan ja rankaistaan ankarasti.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Latest breaking news
Wino Lust speaks out about how part of him died when he fell in love again with his ex-wife. More elsewhere...
Villain Rascal and his celebrity partner Fanny Reverse have agreed their divorce settlement for three years before they are going to separate...
See gay pin-up Baddy Rogue strip down for sexy calendar in a drug-smuggling tunnel! The first photos are available...
Josse Perstorp wants to build a launch pad for a spacecraft to Mars. Josse´s farm is located near by Tomelillaville. The farm covers an area of more than ten thousand hectares. These news are told first by Koppom-sur-mer mayor...
New World´s News Company
Villain Rascal and his celebrity partner Fanny Reverse have agreed their divorce settlement for three years before they are going to separate...
See gay pin-up Baddy Rogue strip down for sexy calendar in a drug-smuggling tunnel! The first photos are available...
Josse Perstorp wants to build a launch pad for a spacecraft to Mars. Josse´s farm is located near by Tomelillaville. The farm covers an area of more than ten thousand hectares. These news are told first by Koppom-sur-mer mayor...
New World´s News Company
lauantai 28. syyskuuta 2013
Ruotsi-Suomen sotahistoriaa 1700 - 1790
Kansan karttuisa käsi on valtakunnan talouden perusta. Valtion vakavaraisuus perustuu kansalaisille asetettavien velvoitteiden tinkimättömään noudattamiseen ja ankaraan verottamiseen. Luonnonvarat kuuluvat luonnollisesti niille, jotka luonnonvarat omistavat. Luonnonvarojen jalostamisesta saatava hyöty on niin suuri, ettei sitä voida jättää jokamiehen oikeudeksi kuin korkeintaan marjanpoiminnan osalta. Käytännössä myös ihmismassa kuuluu luonnonvaroihin, vieläpä uusiutuviin luonnonvaroihin.
Suomen kehittyminen sivistysvaltioksi on tapahtunut suurelta osin Ruotsin kuningaskunnan kurissa ja Herran nuhteessa. Suomi oppi sivistysvaltion tavoille sananmukaisesti kantapään kautta. Ruotsi-Suomen jatkuvaan sodankäyntiin 1700-luvulla tuli katkoja vain terveiden miesten loppuessa. Miehet kaatuivat sodissa. Aika ajoin valtionhallinnon oli pakko odottaa seuraavan sukupolven varttumista.
Suuri Pohjan sota oli näistä sodista kamalin, koska sitä kesti peräti 20 vuotta (1700-1721). Kaarle XII tarvitsi Pohjan sodan taisteluihin vuosittain niin paljon miehiä, että myös kaikki suomalaiset sotakelpoiset miehet kuolivat sotaretkillä, joutuivat orjiksi tai rampautuivat. Kuin pisteeksi i:n päälle Kaarle ammuttiin ja uuden sotilassukupolven kasvattamiseen tarvittava 20 vuoden rauhallinen aika koitti pakon sanelemana. Samasta syystä toki vihollisetkin tarvitsivat rauhallista aikaa, vaikka heillä oli miesmassaa paljon enemmän.
Kun sitten taas koitti aika, jolloin terveitä miehiä oli riittävästi, niin Fredrik I aloitti Pikkuvihan, jota sotaa kesti kolmisen vuotta (1741-1743). Tervettä miesainesta menetettiin nyt sen verran, että täydennysjoukkojen kasvattiminen miehen ikään kesti vain 14 vuotta.
Aadolf Fredrik ryhtyi puolestaan tuoreella miesmassalla Pommerin sotaan, jota kesti viitisen vuotta (1757-1762). Se, että sodat kestivät taistelujen määrään nähden tavattoman pitkiä aikoja, johtui tietenkin vanhanaikaisesta sotatekniikasta ja huonoista kulkuyhteyksistä. Miehiä kuoli tauteihin, nälkään ja onnettomuuksiin sotaretkillä siinä kuin taisteluihin. Sodat rahoitettiin suurelta osin sillä, että sotaväki ryösteli surutta valloittamiaan alueita ja suuremmat rikkaudet rahdattiin vaivalloisesti kulloistenkin voittajien hallintokeskuksiin. Mannereurooppalaista perua olevat Ruotsin kuninkaat joutuivat tavallaan ryöstelemään omia perintöjään. Ainakin he osasivat neuvoa, mistä aarteita oli paras etsiä.
Kun sodat olivat riehuneet 62 vuotta, tarvittiin jälleen jopa 26 vuotta uusien sotilaspoikien kasvattamiseen. Kun sotaan tarvittavaa materiaalia oli jälleen riittävästi, Kustaa III pakotettiin ymmärtämään se tosiseikka, että teatterin lisäksi myös sodankäynti kuuluu olennaisena osana ihmiskunnan kulttuuriperintöön. Vuosina 1788-1790 käyty sota jäi viimeiseksi 1700-luvun sodaksi ja kuin pisteeksi i:n päälle myös Kustaa III ammuttiin.
Kuningasparat eivät tietenkään yksin sotia tarvinneet. He edustivat vain ihmisen luoman, ahneutta pursuavan organisaation ylintä huippua. Sotaa ihannoivissa historiankirjoissa sodankäynnin kauheuksiin puututaan korkeintaan runollisessa muodossa. Tässä yksipuolisessa kirjoitelmassa ei puututa edes kotirintamien hätään, naisten ja lasten kohtaloihin valloitetuilla alueilla, nälänhätään eikä rintamilta tuotuihin kulkutauteihin. Siitä huolimatta ja vaikka sotien hirveyksiä ei pystytä edes sanoin kuvaamaan, sodat osoittavat, miten kauaksi ihminen on kehittynyt eläimestä ja miten valitettavan väärään suuntaan ihmiskunnan kehitys on tapahtunut.
Eettisessä mielessä eläinkunta saa selkeästi puhtaammat paperit eletystä elämästä jo pelkästään sen vuoksi, että se ei ole ottanut kehitystä omiin käsiinsä, vaan on tyytynyt osaansa luomakunnan tärkeänä osana. Sitäkään ihminen ei ole sallinut, vaan jumalisuuteensa vedoten polkee kaiken alleen ja hyökkii kaikkiin mahdollisiin suuntiin kuin sieppari ruispellossa.
Suomen kehittyminen sivistysvaltioksi on tapahtunut suurelta osin Ruotsin kuningaskunnan kurissa ja Herran nuhteessa. Suomi oppi sivistysvaltion tavoille sananmukaisesti kantapään kautta. Ruotsi-Suomen jatkuvaan sodankäyntiin 1700-luvulla tuli katkoja vain terveiden miesten loppuessa. Miehet kaatuivat sodissa. Aika ajoin valtionhallinnon oli pakko odottaa seuraavan sukupolven varttumista.
Suuri Pohjan sota oli näistä sodista kamalin, koska sitä kesti peräti 20 vuotta (1700-1721). Kaarle XII tarvitsi Pohjan sodan taisteluihin vuosittain niin paljon miehiä, että myös kaikki suomalaiset sotakelpoiset miehet kuolivat sotaretkillä, joutuivat orjiksi tai rampautuivat. Kuin pisteeksi i:n päälle Kaarle ammuttiin ja uuden sotilassukupolven kasvattamiseen tarvittava 20 vuoden rauhallinen aika koitti pakon sanelemana. Samasta syystä toki vihollisetkin tarvitsivat rauhallista aikaa, vaikka heillä oli miesmassaa paljon enemmän.
Kun sitten taas koitti aika, jolloin terveitä miehiä oli riittävästi, niin Fredrik I aloitti Pikkuvihan, jota sotaa kesti kolmisen vuotta (1741-1743). Tervettä miesainesta menetettiin nyt sen verran, että täydennysjoukkojen kasvattiminen miehen ikään kesti vain 14 vuotta.
Aadolf Fredrik ryhtyi puolestaan tuoreella miesmassalla Pommerin sotaan, jota kesti viitisen vuotta (1757-1762). Se, että sodat kestivät taistelujen määrään nähden tavattoman pitkiä aikoja, johtui tietenkin vanhanaikaisesta sotatekniikasta ja huonoista kulkuyhteyksistä. Miehiä kuoli tauteihin, nälkään ja onnettomuuksiin sotaretkillä siinä kuin taisteluihin. Sodat rahoitettiin suurelta osin sillä, että sotaväki ryösteli surutta valloittamiaan alueita ja suuremmat rikkaudet rahdattiin vaivalloisesti kulloistenkin voittajien hallintokeskuksiin. Mannereurooppalaista perua olevat Ruotsin kuninkaat joutuivat tavallaan ryöstelemään omia perintöjään. Ainakin he osasivat neuvoa, mistä aarteita oli paras etsiä.
Kun sodat olivat riehuneet 62 vuotta, tarvittiin jälleen jopa 26 vuotta uusien sotilaspoikien kasvattamiseen. Kun sotaan tarvittavaa materiaalia oli jälleen riittävästi, Kustaa III pakotettiin ymmärtämään se tosiseikka, että teatterin lisäksi myös sodankäynti kuuluu olennaisena osana ihmiskunnan kulttuuriperintöön. Vuosina 1788-1790 käyty sota jäi viimeiseksi 1700-luvun sodaksi ja kuin pisteeksi i:n päälle myös Kustaa III ammuttiin.
Kuningasparat eivät tietenkään yksin sotia tarvinneet. He edustivat vain ihmisen luoman, ahneutta pursuavan organisaation ylintä huippua. Sotaa ihannoivissa historiankirjoissa sodankäynnin kauheuksiin puututaan korkeintaan runollisessa muodossa. Tässä yksipuolisessa kirjoitelmassa ei puututa edes kotirintamien hätään, naisten ja lasten kohtaloihin valloitetuilla alueilla, nälänhätään eikä rintamilta tuotuihin kulkutauteihin. Siitä huolimatta ja vaikka sotien hirveyksiä ei pystytä edes sanoin kuvaamaan, sodat osoittavat, miten kauaksi ihminen on kehittynyt eläimestä ja miten valitettavan väärään suuntaan ihmiskunnan kehitys on tapahtunut.
Eettisessä mielessä eläinkunta saa selkeästi puhtaammat paperit eletystä elämästä jo pelkästään sen vuoksi, että se ei ole ottanut kehitystä omiin käsiinsä, vaan on tyytynyt osaansa luomakunnan tärkeänä osana. Sitäkään ihminen ei ole sallinut, vaan jumalisuuteensa vedoten polkee kaiken alleen ja hyökkii kaikkiin mahdollisiin suuntiin kuin sieppari ruispellossa.
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Bisneksen olemus
Onnistuneen bisneksen tuntomerkiksi kelpaa vanha hokema "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta".
Kun suuren yrityksen toimitusjohtajalle tehdään omistajanvaihdostilanteiden varalle huomattavan hyvä johtajasopimus ja se on huomattavasti parempi kuin aikaisemmilla johtajilla, täytyy siihen olla jokin erityinen syy. Kun yrityksen johto siitä huolimatta väittää sopimuksen olevan oleellisilta osiltaan saman sisältöinen kuin edelliset sopimukset, mutta joutuu myöhemmin myöntämään, että eipäs olekaan, vaan kiireessä sattunut työtapaturma, niin epäilykset heräävät. Yrityksen johto haluaa joko peitellä tekosiaan tai ei ole ymmärtänyt allekirjoittamansa sopimuksen sisältöä.
Ilman tutkivaa journalismia koko juttu painettaisiin villaisella eikä sitä enää koskaan nostettaisi esille. Kun yritys on pilkottu ja palaset myyty, ei tule enää tilannetta, jossa uusien johtajien sopimuksia pitäisi verrata aikaisempien johtajien sopimuksiin.
Tähtitieteelliset erorahat ja päätähuimaavat osakekannustimet viittaavat yleensä siihen, että edunsaajat alusta alkaen sitoutuvat toimimaan sovitulla tavalla - joko yhtiön etua ajaen tai yhtiötä alas ajaen. Kaikki edunsaajat eivät koskaan tule ilmi. Puheet yhtiön nostamisesta uuteen nousuun ovat näytelmää, jonka juoni paljastuu vasta lopussa. Parhaimmillaan koko näytelmän idea jätetään katsojien omien arvailujen varaan.
Kun näytelmän juonena on ottaa kaikki irti yhtiöstä, joka on jäänyt tuuliajolle kuumilla maailman markkinoilla, ei yksi toimitusjohtaja kaappausta tietenkään pysty tekemään ilman tuhteja taustavoimia ja myötävaikuttajia. Tietenkin tuuliajolla olevan aluksen pitää joltakin osin olla kiinnostava, että se kannattaa kaapata. Ehkäpä vain arvokas lasti kannattaa ottaa haltuun ja loput jättää.
Kun kynittävä yhtiö suurelta osin myydään yhtiölle, josta uusi toimitusjohtaja on otettu asioita hoitamaan ja hän palaa takaisin samaan yhtiöön eli sinne mistä on tullutkin, on selvää, että hänen toimintaansa ollaan jollakin taholla hyvin tyytyväisiä. Kokki on paistanut kanan kypsäksi, lähettänyt sen ystävilleen ja palaa heidän luokseen kanaa mutustelemaan.
Ajatuskin osakkeenomistajien tahallisesta vedätyksestä vie maton alta globaalin bisneksen kunniallisuudelta. Vedätyksestä ja kunniattomuudesta on kuitenkin turha puhua, kun kysymyksessä on osakeyhtiö, joka omistaa laivan lasteineen ja kanan höyhenineen eli osake-enemmistö on muualla kuin siellä, minne laiva on rekisteröity. Kun kapteeni jättää laivan ja hyppää entiseen alukseensa varustamon käskystä, ei sitä pidä ihmetellä. Hullunkuriselta se vain tuntuu. Olivatpa kysymyksessä vaikka vain formulatallit, niin tallimääräyksillä voidaan vaikuttaa sijoituksiin.
Kynityille yhtiöille ja organisaatioille koituneita vahinkoja ei juurikaan voida neuvottelemalla korjata, sillä johtoporras - juridiikkaan, sairauteen, perhesyihin tai mihin hyvänsä muihin syihin vedoten - kieltäytyy kaikesta vastuusta. Ja mikä on kieltäytyessä, jos toimitaan prikulleen omistajan tahtoa noudattaen. Yleinen sääntö on, että vaikka korkeassa asemassa olevat johtajat teoriassa kantavat vastuuta riskeistä 24 h vuorokaudessa, niin riskien toteutuessa vastuunkantajaa ei löydy.
Logiikka on sama kuin vakuutusbisneksessä eli vakuutukset kattavat esitteissä lähes kaiken ja takaavat turvallisen elämän, mutta vakuutustapahtuman sattuessa korvauksista joutuu taistelemaan oikeusteitse parhaassa tapauksessa koko elämänsä ajan. Sopimustekstien tulkinta on vaikea laji - varsinkin vieraalla kielellä laadittujen. Toisaalla kuitataan voittoja, toisaalla valitusasteiden hylkypäätöksiä.
Ylin johto huolehtii aina omista palkkioistaan, menipä yhtiöllä hyvin tai huonosti. Vastuun kantavat aina tappioita kärsineet osakkeenomistajat ja irtisanotut työntekijät. He jäävät nuolemaan näppejään ja etsimään uusia sijoituskohteita ja uusia työpaikkoja. Ainoa lohtu on, että yrityksen rippeillä on jälleen mahdollisuus lähteä uuteen nousuun. Jos nousu onnistuu, ruoriin takuuvarmasti ilmaantuu sliipattu kaveri suuresta maailmasta. Uusi työpaikkakin on mahdollista saada niin kauan kuin kaikki on mahdollista.
Varsinaista bisneksen aatelia on matkalippujen myynti Marsiin. Ainoastaan menolippuja on tarjolla. Paluusta eivät edes lähtijät ole huolissaan. Matkavakuutuksia saatetaan myös tarjota, mutta edunsaajaksi kelpuutetaan vain itse matkaanlähtijä ja ehdolla, että hän itse henkilökohtaisesti tulee nostamaan mahdollisen korvauksensa vakuutusyhtiön tiskiltä. Valtakirjaa ei kelpuuteta.
Kun suuren yrityksen toimitusjohtajalle tehdään omistajanvaihdostilanteiden varalle huomattavan hyvä johtajasopimus ja se on huomattavasti parempi kuin aikaisemmilla johtajilla, täytyy siihen olla jokin erityinen syy. Kun yrityksen johto siitä huolimatta väittää sopimuksen olevan oleellisilta osiltaan saman sisältöinen kuin edelliset sopimukset, mutta joutuu myöhemmin myöntämään, että eipäs olekaan, vaan kiireessä sattunut työtapaturma, niin epäilykset heräävät. Yrityksen johto haluaa joko peitellä tekosiaan tai ei ole ymmärtänyt allekirjoittamansa sopimuksen sisältöä.
Ilman tutkivaa journalismia koko juttu painettaisiin villaisella eikä sitä enää koskaan nostettaisi esille. Kun yritys on pilkottu ja palaset myyty, ei tule enää tilannetta, jossa uusien johtajien sopimuksia pitäisi verrata aikaisempien johtajien sopimuksiin.
Tähtitieteelliset erorahat ja päätähuimaavat osakekannustimet viittaavat yleensä siihen, että edunsaajat alusta alkaen sitoutuvat toimimaan sovitulla tavalla - joko yhtiön etua ajaen tai yhtiötä alas ajaen. Kaikki edunsaajat eivät koskaan tule ilmi. Puheet yhtiön nostamisesta uuteen nousuun ovat näytelmää, jonka juoni paljastuu vasta lopussa. Parhaimmillaan koko näytelmän idea jätetään katsojien omien arvailujen varaan.
Kun näytelmän juonena on ottaa kaikki irti yhtiöstä, joka on jäänyt tuuliajolle kuumilla maailman markkinoilla, ei yksi toimitusjohtaja kaappausta tietenkään pysty tekemään ilman tuhteja taustavoimia ja myötävaikuttajia. Tietenkin tuuliajolla olevan aluksen pitää joltakin osin olla kiinnostava, että se kannattaa kaapata. Ehkäpä vain arvokas lasti kannattaa ottaa haltuun ja loput jättää.
Kun kynittävä yhtiö suurelta osin myydään yhtiölle, josta uusi toimitusjohtaja on otettu asioita hoitamaan ja hän palaa takaisin samaan yhtiöön eli sinne mistä on tullutkin, on selvää, että hänen toimintaansa ollaan jollakin taholla hyvin tyytyväisiä. Kokki on paistanut kanan kypsäksi, lähettänyt sen ystävilleen ja palaa heidän luokseen kanaa mutustelemaan.
Ajatuskin osakkeenomistajien tahallisesta vedätyksestä vie maton alta globaalin bisneksen kunniallisuudelta. Vedätyksestä ja kunniattomuudesta on kuitenkin turha puhua, kun kysymyksessä on osakeyhtiö, joka omistaa laivan lasteineen ja kanan höyhenineen eli osake-enemmistö on muualla kuin siellä, minne laiva on rekisteröity. Kun kapteeni jättää laivan ja hyppää entiseen alukseensa varustamon käskystä, ei sitä pidä ihmetellä. Hullunkuriselta se vain tuntuu. Olivatpa kysymyksessä vaikka vain formulatallit, niin tallimääräyksillä voidaan vaikuttaa sijoituksiin.
Kynityille yhtiöille ja organisaatioille koituneita vahinkoja ei juurikaan voida neuvottelemalla korjata, sillä johtoporras - juridiikkaan, sairauteen, perhesyihin tai mihin hyvänsä muihin syihin vedoten - kieltäytyy kaikesta vastuusta. Ja mikä on kieltäytyessä, jos toimitaan prikulleen omistajan tahtoa noudattaen. Yleinen sääntö on, että vaikka korkeassa asemassa olevat johtajat teoriassa kantavat vastuuta riskeistä 24 h vuorokaudessa, niin riskien toteutuessa vastuunkantajaa ei löydy.
Logiikka on sama kuin vakuutusbisneksessä eli vakuutukset kattavat esitteissä lähes kaiken ja takaavat turvallisen elämän, mutta vakuutustapahtuman sattuessa korvauksista joutuu taistelemaan oikeusteitse parhaassa tapauksessa koko elämänsä ajan. Sopimustekstien tulkinta on vaikea laji - varsinkin vieraalla kielellä laadittujen. Toisaalla kuitataan voittoja, toisaalla valitusasteiden hylkypäätöksiä.
Ylin johto huolehtii aina omista palkkioistaan, menipä yhtiöllä hyvin tai huonosti. Vastuun kantavat aina tappioita kärsineet osakkeenomistajat ja irtisanotut työntekijät. He jäävät nuolemaan näppejään ja etsimään uusia sijoituskohteita ja uusia työpaikkoja. Ainoa lohtu on, että yrityksen rippeillä on jälleen mahdollisuus lähteä uuteen nousuun. Jos nousu onnistuu, ruoriin takuuvarmasti ilmaantuu sliipattu kaveri suuresta maailmasta. Uusi työpaikkakin on mahdollista saada niin kauan kuin kaikki on mahdollista.
Varsinaista bisneksen aatelia on matkalippujen myynti Marsiin. Ainoastaan menolippuja on tarjolla. Paluusta eivät edes lähtijät ole huolissaan. Matkavakuutuksia saatetaan myös tarjota, mutta edunsaajaksi kelpuutetaan vain itse matkaanlähtijä ja ehdolla, että hän itse henkilökohtaisesti tulee nostamaan mahdollisen korvauksensa vakuutusyhtiön tiskiltä. Valtakirjaa ei kelpuuteta.
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Minimipalkka on pieni torakka
Olen harvinaisen yhtä mieltä talousasiantuntijoiden kanssa siitä, että minimipalkka on torakka, joka pitäisi nitistää. Ei ole järkevää maksaa kenellekään minimipalkkaa, jota pienemmällä palkalla ketään ei saisi ottaa työhön. Ei ole järkevää sulkea työelämän ulkopuolelle ihmisiä, joiden työn tuottavuus on kaikkein pienintä, mutta jotka kuitenkin eniten tarvitsisivat työtä.
Sanomattakin on selvää, että suurikin työnantaja voi olla niin köyhä tai konkurssikypsä, ettei sillä kerta kaikkiaan ole varaa maksaa kuin nimellisiä palkkoja. Kyse ei kuitenkaan aina ole työn tuottavuudesta. Kova kilpailu vain pakottaa työnantajat epäinhimillisiin tilanteisiin. Yritysten on turvauduttava erilaisiin yritystukiin ja irtisanottujen palkollisten on turvauduttava toimeentulotukeen. Olisi oikein ja tasapuolista, jos kaikki yrityksille maksettavat tuet nimettäisiin myös toimeentulotuiksi. Toimeentulotuen arvostus nousisi eikä se turhaan leimaisi tuen nostajia. Myös toimeentulotuen nimeäminen yritystueksi voisi olla paikallaan siinä tapauksessa, että työnhakija tosissaan yrittäisi hakea työtä.
Ajatuksen voi esittää myös kääntäen siten, että ei ole järkevää säätää palkalle ja bonukselle kattoa, jota suurempaa palkkaa ja bonusta ei saisi kenellekään maksaa. Ei ole järkevää leikata huippupalkkaa ja bonusta keneltäkään, jonka tuottavuus on kaikkein suurinta ja joka vielä keksii käyttöä yhä suuremmalle bonukselle. Tässäkin tapauksessa kyse on kuitenkin jostakin muusta kuin työn tuottavuudesta, vaikka huippubonukset kannattaa toki maksaa, jos yrityksen kassa pursuaa rahaa. Jos työn tuottavuutta mitataan pelkästään rahalla, niin tuottavaa on ryöstely, josta ei jää kiinni. Tuottavaa on vedonlyönti, jos sattuu voittamaan. Tuottavaa on periminen, varsinkin suuren omaisuuden periminen. Esitetyn kaltainen tuottavuus vaatii kuitenkin lukemattomien ihmisten tekemää vähäiseksi arvostettua työtä, jonka tuottavuus on kaikkein pienintä. On tarvittu valtava määrä työtä, että ryöstösaaliiksi kelpuutettava tuotos on saatu kasaan, valtava määrä rahapelien uhreja, että huikea voittopotti on muodostunut ja monien sukupolvien aherrus, että mahtava perittävä omaisuus on kertynyt.
Toisaalta on myöskin niin, että moni palkansaaja - työntekijästä huippujohtajaan - tuottaa työllään pelkkää vahinkoa työnantajalleen. Esimerkiksi kelpaavat nyhrääjät, jotka eivät saa alkeellistakaan suoritetta valmiiksi. Heiltä pitäisi kaiken järjen mukaan periä palkkaa työnantajalle eikä päinvastoin. Esimerkiksi kelpaavat suurten yritysten johtajat, joiden toiminnasta huolimatta yritykset menestyvät tai jotka toiminnallaan suorastaan tuhoavat hienosti menestyneitä yrityksiä. Heille ei pitäisi maksaa suuria bonuksia, vaan heiltä pitäisi päinvastoin periä yrityksille aiheuttamaansa vahinkoa takaisin.
Yleisesti ottaen palkalla ei aina ole mitään tekemistä työn tuottavuuden kanssa. Sen sijaan palkkaan vaikuttavat mitä moninaisimmat muut tekijät. Maailmaamme on tuhansien vuosien ajan rakennettu pääosin orjatyövoimalla. Emme voi väittää, että orjatyön tuottavuus on kaikkein pienintä, koska palkanmaksu puuttuu kokonaan eikä orjilla ole ollut edes ihmisarvoa. Emme voi väittää, että keskitysleirien nälkiintyneiden vankien työn tuottavuus on nolla. Emme voi väittää, että lapsityövoiman tuottavuus on vähäistä. Emme voi väittää, että kotiäitien työn tuottavuus on olematonta. Elinympäristömme ei todellakaan rakennu sellaisen tuottavan työn varaan, josta työn suorittajalle maksetaan paljon rahaa. Elinympäristömme ei myöskään rakennu pelkästään tuottavien sijoitusten ja suurten pääomien varaan. Ihmisten maailma ei ole mehiläisten maailmaa parempi. Ahkerat mehiläiset keräävät mettä ja tekevät hunajaa tipan kerrallaan. Mehiläishoitajat sumuttavat mehiläiset pyörryksiin ja korjaavat hunajan myyntiin. Herättyään mehiläiset keräävät taas ahkerasti mettä ja valmistavat hunajaa.
Jos eduskunnassa pidetään huolestuneita puheenvuoroja yritysjohtajien peruspalkkojen noususta, lähtevät kansanedustajat kahville. Valtionyhtiöiden johtajien palkkoja ei pystytä edes jäädyttämään, vaikka valtionyhtiöillä menisi miten huonosti. Ylimmässä johdossa suoritettavia henkilöstöleikkauksia on turha toivoa, vaikka taloudellinen ahdinko vaatisi miten suuria leikkauksia kentällä.
Suurimpia eläkkeitä ei myöskään voida leikata, vaikka lakisääteisille eläkkeille asetettaisiin leikkureita leikkureiden perään. Eläkeikää ei myöskään nosteta niille, jotka ovat terveimpiä ja elävät pisimpään.
Torakka on torakka. Se elää minkälaisissa olosuhteissa hyvänsä. Mitä paremmat olosuhteet sillä on, sitä suuremmaksi se kasvaa. Vai olisiko niin, että tuottavan työn maksimiraja olisi torakka ja minimiraja lude? Siinäpä taloustieteilijöille tutkimista. Ihmiset muodostavat pyramidin muotoisia organisaatioita minkälaisiin olosuhteisiin hyvänsä. Mitä paremmissa olosuhteissa ne toimivat, sitä suuremmiksi ne kasvavat. Litteät organisaatiot soveltuvat ihmismassoille yhtä hyvin kuin tsunamit alaville rannoille. Onneksi Taivaan portit ovat avoinna kaikille ja varsinkin niille, joille maanpäällinen paratiisi ei aukene.
Sanomattakin on selvää, että suurikin työnantaja voi olla niin köyhä tai konkurssikypsä, ettei sillä kerta kaikkiaan ole varaa maksaa kuin nimellisiä palkkoja. Kyse ei kuitenkaan aina ole työn tuottavuudesta. Kova kilpailu vain pakottaa työnantajat epäinhimillisiin tilanteisiin. Yritysten on turvauduttava erilaisiin yritystukiin ja irtisanottujen palkollisten on turvauduttava toimeentulotukeen. Olisi oikein ja tasapuolista, jos kaikki yrityksille maksettavat tuet nimettäisiin myös toimeentulotuiksi. Toimeentulotuen arvostus nousisi eikä se turhaan leimaisi tuen nostajia. Myös toimeentulotuen nimeäminen yritystueksi voisi olla paikallaan siinä tapauksessa, että työnhakija tosissaan yrittäisi hakea työtä.
Ajatuksen voi esittää myös kääntäen siten, että ei ole järkevää säätää palkalle ja bonukselle kattoa, jota suurempaa palkkaa ja bonusta ei saisi kenellekään maksaa. Ei ole järkevää leikata huippupalkkaa ja bonusta keneltäkään, jonka tuottavuus on kaikkein suurinta ja joka vielä keksii käyttöä yhä suuremmalle bonukselle. Tässäkin tapauksessa kyse on kuitenkin jostakin muusta kuin työn tuottavuudesta, vaikka huippubonukset kannattaa toki maksaa, jos yrityksen kassa pursuaa rahaa. Jos työn tuottavuutta mitataan pelkästään rahalla, niin tuottavaa on ryöstely, josta ei jää kiinni. Tuottavaa on vedonlyönti, jos sattuu voittamaan. Tuottavaa on periminen, varsinkin suuren omaisuuden periminen. Esitetyn kaltainen tuottavuus vaatii kuitenkin lukemattomien ihmisten tekemää vähäiseksi arvostettua työtä, jonka tuottavuus on kaikkein pienintä. On tarvittu valtava määrä työtä, että ryöstösaaliiksi kelpuutettava tuotos on saatu kasaan, valtava määrä rahapelien uhreja, että huikea voittopotti on muodostunut ja monien sukupolvien aherrus, että mahtava perittävä omaisuus on kertynyt.
Toisaalta on myöskin niin, että moni palkansaaja - työntekijästä huippujohtajaan - tuottaa työllään pelkkää vahinkoa työnantajalleen. Esimerkiksi kelpaavat nyhrääjät, jotka eivät saa alkeellistakaan suoritetta valmiiksi. Heiltä pitäisi kaiken järjen mukaan periä palkkaa työnantajalle eikä päinvastoin. Esimerkiksi kelpaavat suurten yritysten johtajat, joiden toiminnasta huolimatta yritykset menestyvät tai jotka toiminnallaan suorastaan tuhoavat hienosti menestyneitä yrityksiä. Heille ei pitäisi maksaa suuria bonuksia, vaan heiltä pitäisi päinvastoin periä yrityksille aiheuttamaansa vahinkoa takaisin.
Yleisesti ottaen palkalla ei aina ole mitään tekemistä työn tuottavuuden kanssa. Sen sijaan palkkaan vaikuttavat mitä moninaisimmat muut tekijät. Maailmaamme on tuhansien vuosien ajan rakennettu pääosin orjatyövoimalla. Emme voi väittää, että orjatyön tuottavuus on kaikkein pienintä, koska palkanmaksu puuttuu kokonaan eikä orjilla ole ollut edes ihmisarvoa. Emme voi väittää, että keskitysleirien nälkiintyneiden vankien työn tuottavuus on nolla. Emme voi väittää, että lapsityövoiman tuottavuus on vähäistä. Emme voi väittää, että kotiäitien työn tuottavuus on olematonta. Elinympäristömme ei todellakaan rakennu sellaisen tuottavan työn varaan, josta työn suorittajalle maksetaan paljon rahaa. Elinympäristömme ei myöskään rakennu pelkästään tuottavien sijoitusten ja suurten pääomien varaan. Ihmisten maailma ei ole mehiläisten maailmaa parempi. Ahkerat mehiläiset keräävät mettä ja tekevät hunajaa tipan kerrallaan. Mehiläishoitajat sumuttavat mehiläiset pyörryksiin ja korjaavat hunajan myyntiin. Herättyään mehiläiset keräävät taas ahkerasti mettä ja valmistavat hunajaa.
Jos eduskunnassa pidetään huolestuneita puheenvuoroja yritysjohtajien peruspalkkojen noususta, lähtevät kansanedustajat kahville. Valtionyhtiöiden johtajien palkkoja ei pystytä edes jäädyttämään, vaikka valtionyhtiöillä menisi miten huonosti. Ylimmässä johdossa suoritettavia henkilöstöleikkauksia on turha toivoa, vaikka taloudellinen ahdinko vaatisi miten suuria leikkauksia kentällä.
Suurimpia eläkkeitä ei myöskään voida leikata, vaikka lakisääteisille eläkkeille asetettaisiin leikkureita leikkureiden perään. Eläkeikää ei myöskään nosteta niille, jotka ovat terveimpiä ja elävät pisimpään.
Torakka on torakka. Se elää minkälaisissa olosuhteissa hyvänsä. Mitä paremmat olosuhteet sillä on, sitä suuremmaksi se kasvaa. Vai olisiko niin, että tuottavan työn maksimiraja olisi torakka ja minimiraja lude? Siinäpä taloustieteilijöille tutkimista. Ihmiset muodostavat pyramidin muotoisia organisaatioita minkälaisiin olosuhteisiin hyvänsä. Mitä paremmissa olosuhteissa ne toimivat, sitä suuremmiksi ne kasvavat. Litteät organisaatiot soveltuvat ihmismassoille yhtä hyvin kuin tsunamit alaville rannoille. Onneksi Taivaan portit ovat avoinna kaikille ja varsinkin niille, joille maanpäällinen paratiisi ei aukene.
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Sana, laki vai omatunto?
Pitääkö noudattaa Jumalan vai ihmisen säätämää lakia? Riittääkö, että noudattaa omantunnon ääntä? Näitä kysymyksiä ihminen on pohtinut vuosituhansien ajan. Selvyyttä ei ole tullut, sillä käsitys jumaluudesta on hajaantunut tuhansiin oppisuuntiin, kirkkokuntiin ja uskonnollisiin yhdistyksiin, joilla on omat jumalansa tai omat tulkintansa jumaliensa laeista. Ihmiset ovat hajaantuneet satoihin valtioihin, joilla on omat kansalliset lakinsa, kahdenkeskiset ja monenkeskiset sopimuksensa. Lisäksi on kansainvälinen lainsäädäntö, jota kukin valtio noudattaa siltä osin kuin on sen hyväksynyt. Omantunnon ääniä on yhtä monia kuin ihmisiä kulttuurista, perintötekijöistä ja elämänkokemuksista riippuen.
Ovatko kaikki ihmisten tunnustamat uskonnot yhden ja ainoa jumaluuden ilmentymiä? Silloin koko edellämainitun sotkun noudattaminen olisi voimassa ja sallittua. Ja toden totta, juuri sellaisessa maailmassa me elämme!
Kaikilla meillä on jonkinlainen omatunto. Sen kanssa on opittava tulemaan toimeen. Joillakin se kolkuttaa usein, joillakin harvemmin. Asetetuissa tavoitteissa pysyminen, valvollisuudentunto, oman edun tavoittelu, saavutetuista eduista kiinni pitäminen ja moni muu seikka häivyttävät nopeasti omantunnon äänen.
Poliittiset päätöksentekijät vahvistavat lakeja, joiden kaikista vaikutuksista he eivät mitenkään voi olla selvillä. Voimassaolevat lait voivat olla kymmeniä vuosia sitten vallinneisiin olosuhteisiin säädettyjä. Ne ovat myös usein niin monen muutetun pykälän pirstomia, ettei niistä saa selvää kukaan muu kuin se viranomainen, joka on kyseisen lain toimeenpanijaksi säädetty. Uusia lakeja säädetään ja vanhoja pykäliä muutetaan kovaan tahtiin milloin millaisten poliittisten voimasuhteiden mukaan.
Vastauksena alussa esitettyihin kysymyksiin sopinevat maallikkosaarnaajan ajatukset: Katsokaa puita ja pensaita, miten moneen oksaan ja varpuun ne haarautuvat. Niiden latvukset kasvat yhä uusia latvuksia, jotka kantavat hedelmää. Hedelmissä on uusiutumisen ja uuden elämän siemen. Ihmisjoukot ovat puiden ja pensaiden kaltaisia. Jokaisen tallatun polun päässä on pyramidin kaltainen organisaatio, jonka huippu rahastaa pyramidin alempia kerroksia. Hyvää elämää tavoitteleva ihminen ei elä pelkällä vedellä ja leivällä, vaan rahastuksella, joka antaa runsaan toimeentulon. Hedelmistään puu tunnetaan.
Ovatko kaikki ihmisten tunnustamat uskonnot yhden ja ainoa jumaluuden ilmentymiä? Silloin koko edellämainitun sotkun noudattaminen olisi voimassa ja sallittua. Ja toden totta, juuri sellaisessa maailmassa me elämme!
Kaikilla meillä on jonkinlainen omatunto. Sen kanssa on opittava tulemaan toimeen. Joillakin se kolkuttaa usein, joillakin harvemmin. Asetetuissa tavoitteissa pysyminen, valvollisuudentunto, oman edun tavoittelu, saavutetuista eduista kiinni pitäminen ja moni muu seikka häivyttävät nopeasti omantunnon äänen.
Poliittiset päätöksentekijät vahvistavat lakeja, joiden kaikista vaikutuksista he eivät mitenkään voi olla selvillä. Voimassaolevat lait voivat olla kymmeniä vuosia sitten vallinneisiin olosuhteisiin säädettyjä. Ne ovat myös usein niin monen muutetun pykälän pirstomia, ettei niistä saa selvää kukaan muu kuin se viranomainen, joka on kyseisen lain toimeenpanijaksi säädetty. Uusia lakeja säädetään ja vanhoja pykäliä muutetaan kovaan tahtiin milloin millaisten poliittisten voimasuhteiden mukaan.
Vastauksena alussa esitettyihin kysymyksiin sopinevat maallikkosaarnaajan ajatukset: Katsokaa puita ja pensaita, miten moneen oksaan ja varpuun ne haarautuvat. Niiden latvukset kasvat yhä uusia latvuksia, jotka kantavat hedelmää. Hedelmissä on uusiutumisen ja uuden elämän siemen. Ihmisjoukot ovat puiden ja pensaiden kaltaisia. Jokaisen tallatun polun päässä on pyramidin kaltainen organisaatio, jonka huippu rahastaa pyramidin alempia kerroksia. Hyvää elämää tavoitteleva ihminen ei elä pelkällä vedellä ja leivällä, vaan rahastuksella, joka antaa runsaan toimeentulon. Hedelmistään puu tunnetaan.
lauantai 20. heinäkuuta 2013
Työmarkkinoista orjamarkkinoihin
Työmarkkinajärjestöt alkavat siirtyä taisteluasemiin, jotta syksyn suuresta näytöksestä tulisi mahdollisimman näyttävä ja suurta yleisöä kiinnostava mittelö. Työnantajien etujärjestö on väläytellyt jopa keskitettyä tuloratkaisua, vaikka keskitetyt sopimukset merkitsevät sille jäännettä menneiltä ajoilta. Työnantajien reilu kädenojennus perustuu siihen, että keskitetty sopimus on käyttökelpoinen silloin ja vain silloin, kun se koskee yleistä palkkojen alentamista. Kun työntekijäpuoli joka tapauksessa hylkää palkkojen alentamista koskevan keskitetyn esityksen, työnantajapuoli voi sanoa, että itse asiassa työntekijöiden etujärjestö on itse torpedoinut keskitetyn tuloratkaisun.
Valtiovalta on kantanut kortensa kekoon korostamalla hyvissä ajoin, että palkkaneuvottelut ovat kokonaan työmarkkinajärjestöjen heiniä. Valtiovalta voi vain vedota neuvotteluosapuoliin ja korostaa, että kansallisen hädän hetkellä on noudatettava erittäin pidättyväistä ja maltillista palkkaratkaisua eli suomeksi sanottuna palkkoja on mieluummin alennettava kuin pidettävä ennallaan. Valtiovalta pystyy kolmikannan nimissä tarjoamaan vain tuloverojen hienoista alentamista, mikä puolestaan edellyttää sosiaalietuuksien reipasta leikkaamista.
Armon vuonna 2013 tämä perinteinen näytelmä on saanut vieraileviksi solisteikseen sekä kotimaisia että mannermaisia huippujohtajia , jotka viikosta toiseen esittävät kauhukuvia Eurooppaa ja Suomea odottavasta ankeudesta: Seuraako Suomi Espanjan vai Kreikan mallia? Ja se nähdään ennen pitkää! Ilman kansan karttuisaa kättä Suomi ei pärjää Euroopassa eikä Eurooppa suurten markkina-alueiden kilpailussa. Ilman talvisodan henkeä Suomi ei saa edes omia sisämarkkinoitaan pyörimään. Ilman elintason alentamista ei siis ole tulevaisuutta. Kenen pitää alentaa elintasoaan? Ei ainakaan hyvätuloisten, sillä silloin sitä vasta lirissä oltaisiin eli ajauduttaisiin kaaokseen. Elintasoa pitää laskea jäljelle jäävältä väeltä, jota on pilvin pimein. Vähäväkisten sekalaisessa enemmistössä on aina ollut ja tulee olemaan koko valtakunnan joustovara, talkootuki ja talvisodan henkeä uhkuva turva.
Ei riitä, että tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin. Sen lisäksi eurooppalaisten yleinen palkkataso on ajettava kehitysmaiden palkkatasolle. Eurooppalaisten ja pikku hiljaa myös suomalaisten on tultava toimeen 200 - 500 euron kuukausipalkalla. Päivittäisen työajan on venyttävä 12 - 18 tuntiin, ylityökorvaukset maksettava työnantajan harkinnan mukaan, vuosilomapalkoista luovuttava, lomat lyhennettävä 2 viikkoon ja pidettävä 2 - 3 vuoden välein. Myös sosiaaliturva on vähin erin jätettävä vapaaehtoistyön, yleishyödyllisten järjestöjen ja uskonnollisten yhdistysten varaan.
Se tarkoittaa, että työntekoa koskeva ajattelu on muutettava lainsäädäntöä ja sopimusjärjestelmiä myöten. Työn hintaa ei muulla tavalla saada kilpailukykyiseksi halvan työvoiman maiden kanssa. Kaiken kaikkiaan länsimaisen ihmisen on vähin erin ja avoimesti siirryttävä puhtaaseen orjayhteiskuntaan eli työmarkkinoista orjamarkkinoihin.
Yhteistä hyvää ei kerta kaikkiaan voi riittää kaikille. Sen vuoksi työnteko on nostettava sille kuuluvalle jalustalle. Perustyöviikko voi olla kuusipäiväinen ja työpäivä kestää ajoittain jopa 24 tuntia. Se edellyttää, että työssäoloa ruvetaan arvostamaan enemmän kuin makoilua, joutilaisuutta, viihdettä, shoppailua, matkailua, kaikenkarvaista turhaa harrastamista ja joutavaa puuhastelua. Elämän luonnolliset perusnautinnot toki säilyvät vähäväkisellä enemmistöllä niin kauan kuin elämää on. Siinä sivussa keinotekoiset nautinnot hoituvat ja riittävät hyvätuloiselle vähemmistölle eikä siitä todellakaan kannata kademieltä kantaa. Toisin sanoen "aikansa aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin".
Valtiovalta on kantanut kortensa kekoon korostamalla hyvissä ajoin, että palkkaneuvottelut ovat kokonaan työmarkkinajärjestöjen heiniä. Valtiovalta voi vain vedota neuvotteluosapuoliin ja korostaa, että kansallisen hädän hetkellä on noudatettava erittäin pidättyväistä ja maltillista palkkaratkaisua eli suomeksi sanottuna palkkoja on mieluummin alennettava kuin pidettävä ennallaan. Valtiovalta pystyy kolmikannan nimissä tarjoamaan vain tuloverojen hienoista alentamista, mikä puolestaan edellyttää sosiaalietuuksien reipasta leikkaamista.
Armon vuonna 2013 tämä perinteinen näytelmä on saanut vieraileviksi solisteikseen sekä kotimaisia että mannermaisia huippujohtajia , jotka viikosta toiseen esittävät kauhukuvia Eurooppaa ja Suomea odottavasta ankeudesta: Seuraako Suomi Espanjan vai Kreikan mallia? Ja se nähdään ennen pitkää! Ilman kansan karttuisaa kättä Suomi ei pärjää Euroopassa eikä Eurooppa suurten markkina-alueiden kilpailussa. Ilman talvisodan henkeä Suomi ei saa edes omia sisämarkkinoitaan pyörimään. Ilman elintason alentamista ei siis ole tulevaisuutta. Kenen pitää alentaa elintasoaan? Ei ainakaan hyvätuloisten, sillä silloin sitä vasta lirissä oltaisiin eli ajauduttaisiin kaaokseen. Elintasoa pitää laskea jäljelle jäävältä väeltä, jota on pilvin pimein. Vähäväkisten sekalaisessa enemmistössä on aina ollut ja tulee olemaan koko valtakunnan joustovara, talkootuki ja talvisodan henkeä uhkuva turva.
Ei riitä, että tuotantoa siirretään halvan työvoiman maihin. Sen lisäksi eurooppalaisten yleinen palkkataso on ajettava kehitysmaiden palkkatasolle. Eurooppalaisten ja pikku hiljaa myös suomalaisten on tultava toimeen 200 - 500 euron kuukausipalkalla. Päivittäisen työajan on venyttävä 12 - 18 tuntiin, ylityökorvaukset maksettava työnantajan harkinnan mukaan, vuosilomapalkoista luovuttava, lomat lyhennettävä 2 viikkoon ja pidettävä 2 - 3 vuoden välein. Myös sosiaaliturva on vähin erin jätettävä vapaaehtoistyön, yleishyödyllisten järjestöjen ja uskonnollisten yhdistysten varaan.
Se tarkoittaa, että työntekoa koskeva ajattelu on muutettava lainsäädäntöä ja sopimusjärjestelmiä myöten. Työn hintaa ei muulla tavalla saada kilpailukykyiseksi halvan työvoiman maiden kanssa. Kaiken kaikkiaan länsimaisen ihmisen on vähin erin ja avoimesti siirryttävä puhtaaseen orjayhteiskuntaan eli työmarkkinoista orjamarkkinoihin.
Yhteistä hyvää ei kerta kaikkiaan voi riittää kaikille. Sen vuoksi työnteko on nostettava sille kuuluvalle jalustalle. Perustyöviikko voi olla kuusipäiväinen ja työpäivä kestää ajoittain jopa 24 tuntia. Se edellyttää, että työssäoloa ruvetaan arvostamaan enemmän kuin makoilua, joutilaisuutta, viihdettä, shoppailua, matkailua, kaikenkarvaista turhaa harrastamista ja joutavaa puuhastelua. Elämän luonnolliset perusnautinnot toki säilyvät vähäväkisellä enemmistöllä niin kauan kuin elämää on. Siinä sivussa keinotekoiset nautinnot hoituvat ja riittävät hyvätuloiselle vähemmistölle eikä siitä todellakaan kannata kademieltä kantaa. Toisin sanoen "aikansa aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin".
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Finland´s future in reality
The global market represents the people who are seeking a profit on their investments. In the best position are the countries that have a lot of faceless poor people. As the global market is faceless, it is constantly looking for large numbers of faceless poor people. The mechanism works in such a way that one poor person makes 100 products per hour and receive 20 cent hourly wage.
Then the global market sells those hundred cheap products in an hour at the price of 10 cents a piece. So the market will get 10 euros per hour, and the poor people will be able to purchase one cheap product at the price of the 10 cents.
Such a small country like Finland, with a population of 5 million inhabitants, is unable to compete with cheap products in the global market. When the price of know-how will drop in the world market, Finland is in trouble.
In the future, Finland's only real chance is the economy that bases on barter, small-scale farming, voluntary work and the co-operative business in the internal market of its own. In the international affairs Finland could be the market square by offering the complete duty-free protection to the money of faceless big business.
Then the global market sells those hundred cheap products in an hour at the price of 10 cents a piece. So the market will get 10 euros per hour, and the poor people will be able to purchase one cheap product at the price of the 10 cents.
Such a small country like Finland, with a population of 5 million inhabitants, is unable to compete with cheap products in the global market. When the price of know-how will drop in the world market, Finland is in trouble.
In the future, Finland's only real chance is the economy that bases on barter, small-scale farming, voluntary work and the co-operative business in the internal market of its own. In the international affairs Finland could be the market square by offering the complete duty-free protection to the money of faceless big business.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
All secret registries are not like scrap heaps
A secret registry is like a scrap heap, said one columnist. Very well said. All the states and organizations are keeping secret lists, records, registries and archives. The bigest states have the greatest scrap heaps. No one knows what all there is within their scrap heaps. Only administrators and senior managements have the right to dig up those rubbish heaps and only for the reason of their own. No one knows why, from whom to whom and what kind of information is needed. Everything is done in secret.
When leaks occur, the leak distributors will be severely punished. If the leaked information raises some offense, the administrators will promise to fix the case. The repair information of the secret registry, however, is topsecret. So, no one knows whether the register is rectified or not. And no one knows if even worse information that remains. However, those in power need for their secret archives, because the power does not stay up without those scrap heaps.
The secret information is either in good or evil hands. Only our sins have that kind of secret registry, which no man has access to. We know nothing about the secret ways of the Lord. The secret of life is hidden both from us and from leakage.
When leaks occur, the leak distributors will be severely punished. If the leaked information raises some offense, the administrators will promise to fix the case. The repair information of the secret registry, however, is topsecret. So, no one knows whether the register is rectified or not. And no one knows if even worse information that remains. However, those in power need for their secret archives, because the power does not stay up without those scrap heaps.
The secret information is either in good or evil hands. Only our sins have that kind of secret registry, which no man has access to. We know nothing about the secret ways of the Lord. The secret of life is hidden both from us and from leakage.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Bordeller och skatteparadis
Bordeller och skatteparadis är viktiga förutsättningar för en hög levnadsstandard och för ett gott liv. Man kan inte tänka på något bättre skydd av privatlivets integritet än bordell och inte bättre garanti för stora pengar än de yttrest pålitliga skatteparadisen. Bordellerna och skatteparadisen är grenar på samma träd av sekretess.
Bordeller befinner sig lika bra i skumma gränder av alla större städer som vid internationella flygplatser i utkanten och lika bra i moteller och i avlägsna småhus på landsbygden som privata bostäder i centrum. Sexklubbar och gatuprostitution kontrolleras av myndigheterna fastän de utgör bara toppen av isberget därför att de är så synliga på gatunivån.
För att trygga stora medel för investeringar i framtiden och för att få den bästa avkastningen på pengar måste man använda skatteparadisens fullservice därför att paradisen får skyddet av de stater där de är belägna. De är de enda platser i världen där insättningsgaranti är perfekt, banksekretess helig och någon normal skattelagstiftning gäller inte. De tar hand om olje-, skatte-, pension- och alla slags vinstmiljarder utav diktatorer, statsmän, affärsmän, privata och statliga företag, aktieägare, rika familjer och arvingar. Där ligger investeringsmedel utanför all slags offentlig redovisning. Precis runt hörnet fungerar också stora banker som penningtvättsmaskiner och paradiser för mörka pengar.
Den svarta ekonomin är samtidigt ett hot och en möjlighet och en hel del av mänsklighetens framtid långt framåt. Kontinuerlig tillväxt och hållbar utveckling kräver dessa starka underlag och backgrunder. En vanlig människa måste bara förlita sig på det. Han skall ha ett ljust sinne. Han behöver bara öva sig sin förmåga att bekämpa onda tankar.
Bordeller befinner sig lika bra i skumma gränder av alla större städer som vid internationella flygplatser i utkanten och lika bra i moteller och i avlägsna småhus på landsbygden som privata bostäder i centrum. Sexklubbar och gatuprostitution kontrolleras av myndigheterna fastän de utgör bara toppen av isberget därför att de är så synliga på gatunivån.
Den svarta ekonomin är samtidigt ett hot och en möjlighet och en hel del av mänsklighetens framtid långt framåt. Kontinuerlig tillväxt och hållbar utveckling kräver dessa starka underlag och backgrunder. En vanlig människa måste bara förlita sig på det. Han skall ha ett ljust sinne. Han behöver bara öva sig sin förmåga att bekämpa onda tankar.
torstai 18. huhtikuuta 2013
Espa fullt av julkkuja!
Söndagens soliga väder lockade till Esplanaden i Helsingfors fullt av julkkur. Hand i hand sågs superkopplaren Olle Pander med sin före detta exflickvän Sussi Witenör. Som tredje hjulet till dem gjorde sällskap den finska ykkösjulkkun Kille Kaamanen. På parkbänken kaulailivat Gallista Kukkanen och Bertel Brunsås. Vid kiosken väntade taxin på den året runt i topless klädda Amber "Cucu" Cumber. Ögonen vände sig också till Lionel Löskvist och Misu Tuheva då de hoppade genom busken där Misu tappade sin skon i hagtorn. Där sågs också Rip "Hassis" Trip, backgrundssångaren till The Rolling Stowes. Rip hade odlat ett långt skägg. Konstgjord-blomma-konstnären Asta Aurora Amoras långa flätning emellertid avslöjade paret. Vinnaren av omröstning av Årets Mode Guru Tuisku Rupsu strålade vid sidan sin kära Hermann Antipes och de var fotografernas stora favoriter. I två år har Hermann tjänat tio miljoner euro genom att flyga ner från alla av de största hoppningsbackar i Europa med hjullösa barnvagnar.
torstai 11. huhtikuuta 2013
Ronald Ruck and happy days
The Party of European Common People and Ruck (PECPR) is headed by Ronald Ruck. One of the slogans he tends to say is: "Sell your homes, pay your debts, do not save for your old ages, give up your rights to pension, reduce your salaries, do any kind of work around-the-clock!"
He says that Social Security does not fit into the world of free competition. Everyone must take care of himself and his family. Only the free competition is the way to keep health care prices down, because the free competition is the law of nature.
The number of Ronald Ruck´s supporters has increased dramatically. People are excited about the reduction of bureaucracy and lower taxes. All the people are happy again. They are singing at work and dancing in the streets after work. Happy days are back!
He says that Social Security does not fit into the world of free competition. Everyone must take care of himself and his family. Only the free competition is the way to keep health care prices down, because the free competition is the law of nature.
The number of Ronald Ruck´s supporters has increased dramatically. People are excited about the reduction of bureaucracy and lower taxes. All the people are happy again. They are singing at work and dancing in the streets after work. Happy days are back!
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Maailmantalouden selkäranka
Elintarvikkeiden hinnat kohoavat kohti pilviä ja tuottajahinnat polkevat paikoillaan. Suuret kaasu-, öljy- ja kaivosyhtiöt tuottavat valtavia voittoja. Samaan aikaan valtiot velkaantuvat korviaan myöten. Suurten pankkien valtaisaa tukirahoitusta lisätään ja tavallisten kansalaisten toimeentuloavustuksia leikataan. Yritysjohtajien palkkoja korotetaan samalla kun työntekijöitä lomautetaan. Sitä mukaan kuin julkishallinnon virkoja lakkautetaan, ulkopuolisten konsulttien käyttöä lisätään. Veroparatiisit kelpaavat yhtä lailla yksityisten kuin valtiollisten yritysten sijoituksille, olivatpa kysymyksessä diktatuureista kahmitut tai demokraattisista valtioista laillisesti kerätyt varat.
Talouskomissaari sanoo, että pankkisalaisuus on pyhä ja valtiovarainministeri sanoo, että pankkisalaisuudesta tulee luopua. Kartellit kartuttavat voittojaan, korruptio kukoistaa ja suosikkijärjestelmät sikiävät. Samalla kun harmaata taloutta kauhistellaan sitä myös kaunistellaan eli julkisuudessa mieluummin itketään kuin käytännössä kitketään.
Puhutaan työstä, työstä ja työstä. Tosiasia kuitenkin on, että aina kun puhutaan ´työstä kaikille´, niin pääosaltaan on kysymys työstä, josta maksetaan keskimäärin huonoa palkkaa. On tietenkin itsestään selvää, ettei väestön valtaosalle voida maksaa hyvää tai edes kohtuullista palkkaa. Mitä suuremmasta palkasta puhutaan, sitä pienemmälle joukolle sitä pystytään maksamaan.
Koko maailmantalouden selkärangan muodostaa halpatyövoima, jonka ainoa voimavara yksilötasolla on oma selkänahka. Orjat, kaleeriorjat, maaorjat, sotavangit, rangaistusvangit, keskitysleirien vangit, siirtotyöläiset, naiset ja lapset ovat kautta aikain muodostaneet maailmantalouden selkärangan. Ilman pakko- ja halpatyövoimaa ei ole milloinkaan historian aikana pystytty maailmantaloutta hoitamaan. Pyramidit, rautatiet, palatsit, padot ja kanavat, suurviljelmät ja liukuhihnatehtaat ovat vaatineet raskaimmat ponnistukset orja- ja halpatyövoimalta. Palvelijat, piiat, rengit ja mäkitupalaiset ovat tehneet mahdolliseksi isäntiensä omistautumisen korkeamman kulttuurin tuottamiseen.
Talouselämän edustajien, poliitikkojen ja historiankirjoittajien näkökulma rajaa köyhän valtaväestön useimmiten kehitys- ja menestystekijöiden ulkopuolelle. Kunnian katsotaan kuuluvan pelkästään työn teettäneille rahoittajille, päättäjille, huippuammattilaisille ja tunnetuille sankareille.Työssään nääntyville ei kuitenkaan ole koskaan voitu tarjota mahapalkan lisäksi enempää kuin korkeintaan kunniamainintoja, rautaristejä tai työnsankariksi nimeämistä.
Talousjärjestelmien huippuasiantuntijat pysyttelevät turvallisessa kaksinaismoraalissa ja hymisevät jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen teorioista. Maailmantalouden kasvu ei ole tähän päivään mennessä johtanut köyhyyden vähentymiseen köyhyyden puolittamisesta puhumattakaan. Se kun johtuu juuri siitä, että maailmantalouden pyörittäminen itsessään perustuu maailman tärkeimmän uusiutuvan luonnonvaran eli laajamittaisen köyhyyden tuottaman halpatyövoiman hyödyntämiseen.
Sitäpaitsi köyhyyden hyödyntäminen on kaksisuuntaista. Köyhät, köyhtyvät ja köyhtyneet alueet muodostavat samalla valtavan markkinan roskaruoalle, vanhentuneille lääkkeille, poistettaville tuotteille, kertakäyttötavaroille, vaarallisten aineiden käsittelylle, kaatopaikoille ja huumeille. Ne muodostavat myös ihmis- ja elinkaupan ehtymättömän kotimaan.
Kaiken kukkuraksi köyhälistö tarjoaa jatkuvalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle joustavan alustan, sillä nousukauden aikana köyhälistö kilpailee matalapalkkatöistä ja laman aikana sen voi jättää oman onnensa nojaan. Köyhälistön ääretön joustavuus on vuosituhansien aikana koeteltua, takuuvarmaa materiaalia maailmantalouden pyörittämiseen. Köyhälistön monipuolinen käytettävyys toimii loistavasti niin rauhan kuin sodan olosuhteissa.
Farisealainen ajatusmalli edustaa korkeakulttuuria ja se sivuuttaa jopa oman uskontonsa käsityksen, jonka mukaan köyhät tulevat aina olemaan keskuudessamme. Köyhyyden perustavaa laatua olevaa merkitystä maailmantalouden selkärankana on vaikea julkisesti tunnustaa.
Talouskomissaari sanoo, että pankkisalaisuus on pyhä ja valtiovarainministeri sanoo, että pankkisalaisuudesta tulee luopua. Kartellit kartuttavat voittojaan, korruptio kukoistaa ja suosikkijärjestelmät sikiävät. Samalla kun harmaata taloutta kauhistellaan sitä myös kaunistellaan eli julkisuudessa mieluummin itketään kuin käytännössä kitketään.
Puhutaan työstä, työstä ja työstä. Tosiasia kuitenkin on, että aina kun puhutaan ´työstä kaikille´, niin pääosaltaan on kysymys työstä, josta maksetaan keskimäärin huonoa palkkaa. On tietenkin itsestään selvää, ettei väestön valtaosalle voida maksaa hyvää tai edes kohtuullista palkkaa. Mitä suuremmasta palkasta puhutaan, sitä pienemmälle joukolle sitä pystytään maksamaan.
Koko maailmantalouden selkärangan muodostaa halpatyövoima, jonka ainoa voimavara yksilötasolla on oma selkänahka. Orjat, kaleeriorjat, maaorjat, sotavangit, rangaistusvangit, keskitysleirien vangit, siirtotyöläiset, naiset ja lapset ovat kautta aikain muodostaneet maailmantalouden selkärangan. Ilman pakko- ja halpatyövoimaa ei ole milloinkaan historian aikana pystytty maailmantaloutta hoitamaan. Pyramidit, rautatiet, palatsit, padot ja kanavat, suurviljelmät ja liukuhihnatehtaat ovat vaatineet raskaimmat ponnistukset orja- ja halpatyövoimalta. Palvelijat, piiat, rengit ja mäkitupalaiset ovat tehneet mahdolliseksi isäntiensä omistautumisen korkeamman kulttuurin tuottamiseen.
Talouselämän edustajien, poliitikkojen ja historiankirjoittajien näkökulma rajaa köyhän valtaväestön useimmiten kehitys- ja menestystekijöiden ulkopuolelle. Kunnian katsotaan kuuluvan pelkästään työn teettäneille rahoittajille, päättäjille, huippuammattilaisille ja tunnetuille sankareille.Työssään nääntyville ei kuitenkaan ole koskaan voitu tarjota mahapalkan lisäksi enempää kuin korkeintaan kunniamainintoja, rautaristejä tai työnsankariksi nimeämistä.
Talousjärjestelmien huippuasiantuntijat pysyttelevät turvallisessa kaksinaismoraalissa ja hymisevät jatkuvan kasvun ja kestävän kehityksen teorioista. Maailmantalouden kasvu ei ole tähän päivään mennessä johtanut köyhyyden vähentymiseen köyhyyden puolittamisesta puhumattakaan. Se kun johtuu juuri siitä, että maailmantalouden pyörittäminen itsessään perustuu maailman tärkeimmän uusiutuvan luonnonvaran eli laajamittaisen köyhyyden tuottaman halpatyövoiman hyödyntämiseen.
Sitäpaitsi köyhyyden hyödyntäminen on kaksisuuntaista. Köyhät, köyhtyvät ja köyhtyneet alueet muodostavat samalla valtavan markkinan roskaruoalle, vanhentuneille lääkkeille, poistettaville tuotteille, kertakäyttötavaroille, vaarallisten aineiden käsittelylle, kaatopaikoille ja huumeille. Ne muodostavat myös ihmis- ja elinkaupan ehtymättömän kotimaan.
Kaiken kukkuraksi köyhälistö tarjoaa jatkuvalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle joustavan alustan, sillä nousukauden aikana köyhälistö kilpailee matalapalkkatöistä ja laman aikana sen voi jättää oman onnensa nojaan. Köyhälistön ääretön joustavuus on vuosituhansien aikana koeteltua, takuuvarmaa materiaalia maailmantalouden pyörittämiseen. Köyhälistön monipuolinen käytettävyys toimii loistavasti niin rauhan kuin sodan olosuhteissa.
Farisealainen ajatusmalli edustaa korkeakulttuuria ja se sivuuttaa jopa oman uskontonsa käsityksen, jonka mukaan köyhät tulevat aina olemaan keskuudessamme. Köyhyyden perustavaa laatua olevaa merkitystä maailmantalouden selkärankana on vaikea julkisesti tunnustaa.
lauantai 30. maaliskuuta 2013
Toivolta ne käypi askareet
Toivolta ne käypi askareet;
Toivo se korjaa kärryt ja reet.
Toivo tarttuu tarpeisiin.
Toivo hukkuu toiveisiin.
Vaan on hauska sentään!
Toivo, Toivo lähti lomille,
Tahitille hiekkarannoille.
Toivo osaa pelata,
bailata ja relata,
vaan hauskaa olla pittää!
Kun on jälleen päivä seesteinen,
rynnistääpi Toivo ahjolleen.
Ken on tullut paikalleen,
töihin kärryvajalleen?
Vanha Toivo-pukki!
Naiset kaikki huutaa: oh, oh, oh!
Toivo hillitseepi noh, noh, noh!
Vauvan saanut Maija on,
Anni myöskin saava on.
Toivo, orhi oiva!
Saapuu lama, vaikk´ei kenkään sois.
Pajansa myy Toivo pois, pois, pois.
Kehitystä kestävää,
kaikki toivoo ystävää.
Ei voi Toivo pettää!
Antti Kautto 2013
Toivo se korjaa kärryt ja reet.
Toivo tarttuu tarpeisiin.
Toivo hukkuu toiveisiin.
Vaan on hauska sentään!
Toivo, Toivo lähti lomille,
Tahitille hiekkarannoille.
Toivo osaa pelata,
bailata ja relata,
vaan hauskaa olla pittää!
Kun on jälleen päivä seesteinen,
rynnistääpi Toivo ahjolleen.
Ken on tullut paikalleen,
töihin kärryvajalleen?
Vanha Toivo-pukki!
Naiset kaikki huutaa: oh, oh, oh!
Toivo hillitseepi noh, noh, noh!
Vauvan saanut Maija on,
Anni myöskin saava on.
Toivo, orhi oiva!
Saapuu lama, vaikk´ei kenkään sois.
Pajansa myy Toivo pois, pois, pois.
Kehitystä kestävää,
kaikki toivoo ystävää.
Ei voi Toivo pettää!
Antti Kautto 2013
torstai 3. tammikuuta 2013
Kaikki haluavat palkkojen alennusta vuodesta 2013 alkaen
Oikealla tiellä ollaan. On ennenkuulumatonta, että valtionjohto näyttää esimerkkiä omien palkkioittensa leikkaamisessa. Maan tapa valtiontalouden tasapainottamisessa on ollut, että leikkaukset koskevat enintään keskituloisia ja joka tapauksessa vähätuloisinta enemmistöä. Suunnanmuutos on kerrassaan merkittävä.
Toivottavasti leikkaukset saadaan koskemaan kaikkia julkisen sektorin palkkaluokkia ja kaikkia eläkejärjestelmiä aina ylintä johtoa ja suurimpia eläkkeitä myöten.
Toivottavasti yksityinen sektori seuraa esimerkkiä ja pyrkii alentamaan palkkoja, palkkioita ja eläkkeitä ylimpiä pomoja myöten. Toivottavasti suuryhtiöt ja bisnesmiehet laidasta laitaan alkavat rajoittaa sijoituksiaan paratiisisaarille ja vähentää panostustaan verotuksen porsaanreikiin. Toivottavasti vuokranantajat alentavat vuokria ja tukkukaupat tinkivät voitosta. Toivottavasti harmaan talouden puuhamiehet alkavat siirtää toimintaansa laillisuuden rajoihin.Toivottavasti säätiöt pyrkivät pääsemään verotuksen piiriin. Toivottavasti pankit ja perintätoimistot pyrkivät alentamaan palvelumaksujaan.
Lamatalkoiden toivelista on loputon. Suunta on kuitenkin oikea. Suomesta on tulossa sellainen taloudenpidon mallivaltio, että siitä on oksat pois. Toivottavasti kaikki menee putkeen.
Toivottavasti leikkaukset saadaan koskemaan kaikkia julkisen sektorin palkkaluokkia ja kaikkia eläkejärjestelmiä aina ylintä johtoa ja suurimpia eläkkeitä myöten.
Toivottavasti yksityinen sektori seuraa esimerkkiä ja pyrkii alentamaan palkkoja, palkkioita ja eläkkeitä ylimpiä pomoja myöten. Toivottavasti suuryhtiöt ja bisnesmiehet laidasta laitaan alkavat rajoittaa sijoituksiaan paratiisisaarille ja vähentää panostustaan verotuksen porsaanreikiin. Toivottavasti vuokranantajat alentavat vuokria ja tukkukaupat tinkivät voitosta. Toivottavasti harmaan talouden puuhamiehet alkavat siirtää toimintaansa laillisuuden rajoihin.Toivottavasti säätiöt pyrkivät pääsemään verotuksen piiriin. Toivottavasti pankit ja perintätoimistot pyrkivät alentamaan palvelumaksujaan.
Lamatalkoiden toivelista on loputon. Suunta on kuitenkin oikea. Suomesta on tulossa sellainen taloudenpidon mallivaltio, että siitä on oksat pois. Toivottavasti kaikki menee putkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)