Pitääkö noudattaa Jumalan vai ihmisen säätämää lakia? Riittääkö, että noudattaa omantunnon ääntä? Näitä kysymyksiä ihminen on pohtinut vuosituhansien ajan. Selvyyttä ei ole tullut, sillä käsitys jumaluudesta on hajaantunut tuhansiin oppisuuntiin, kirkkokuntiin ja uskonnollisiin yhdistyksiin, joilla on omat jumalansa tai omat tulkintansa jumaliensa laeista. Ihmiset ovat hajaantuneet satoihin valtioihin, joilla on omat kansalliset lakinsa, kahdenkeskiset ja monenkeskiset sopimuksensa. Lisäksi on kansainvälinen lainsäädäntö, jota kukin valtio noudattaa siltä osin kuin on sen hyväksynyt. Omantunnon ääniä on yhtä monia kuin ihmisiä kulttuurista, perintötekijöistä ja elämänkokemuksista riippuen.
Ovatko kaikki ihmisten tunnustamat uskonnot yhden ja ainoa jumaluuden ilmentymiä? Silloin koko edellämainitun sotkun noudattaminen olisi voimassa ja sallittua. Ja toden totta, juuri sellaisessa maailmassa me elämme!
Kaikilla meillä on jonkinlainen omatunto. Sen kanssa on opittava tulemaan toimeen. Joillakin se kolkuttaa usein, joillakin harvemmin. Asetetuissa tavoitteissa pysyminen, valvollisuudentunto, oman edun tavoittelu, saavutetuista eduista kiinni pitäminen ja moni muu seikka häivyttävät nopeasti omantunnon äänen.
Poliittiset päätöksentekijät vahvistavat lakeja, joiden kaikista vaikutuksista he eivät mitenkään voi olla selvillä. Voimassaolevat lait voivat olla kymmeniä vuosia sitten vallinneisiin olosuhteisiin säädettyjä. Ne ovat myös usein niin monen muutetun pykälän pirstomia, ettei niistä saa selvää kukaan muu kuin se viranomainen, joka on kyseisen lain toimeenpanijaksi säädetty. Uusia lakeja säädetään ja vanhoja pykäliä muutetaan kovaan tahtiin milloin millaisten poliittisten voimasuhteiden mukaan.
Vastauksena alussa esitettyihin kysymyksiin sopinevat maallikkosaarnaajan ajatukset: Katsokaa puita ja pensaita, miten moneen oksaan ja varpuun ne haarautuvat. Niiden latvukset kasvat yhä uusia latvuksia, jotka kantavat hedelmää. Hedelmissä on uusiutumisen ja uuden elämän siemen. Ihmisjoukot ovat puiden ja pensaiden kaltaisia. Jokaisen tallatun polun päässä on pyramidin kaltainen organisaatio, jonka huippu rahastaa pyramidin alempia kerroksia. Hyvää elämää tavoitteleva ihminen ei elä pelkällä vedellä ja leivällä, vaan rahastuksella, joka antaa runsaan toimeentulon. Hedelmistään puu tunnetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti