Sodankäynti kehityksen mittarina

Luolaihmisen ajoista alkaen tappaminen on ollut ihmiselle luontainen keino vallata elintilaa ja pysytellä itse hengissä. Pyhän Raamatun kirjoittajat ovat kuvanneet luvusta toiseen julmia sotia ja raakojen sotapäälliköiden kohtaloita. Muinaiset kirjoittajat eivät tienneet mitään muiden mantereiden elämästä. Sen sijaan nykyihmiset tietävät, että toisistaan tietämättömät sotaisat kulttuurit ovat kehittyneet ympäri maapalloa, ja tänä päivänä sodankäynnillä pystytään tuottamaan jo globaalia tuhoa.

Ihmiskunta on samasta puusta lähtöisin ja ihmisyksilöt fyysisiltä ominaisuuksiltaan samankaltaisia. Myös ihmisen sisäinen olemus sekä yksilönä että yhteisönä polkee paikallaan. Ikiaikaiset ristiriidat, jännitteet ja eriarvoisuus ovat säilyneet. Vastakkainasettelu on terävöitynyt ja yhteinen hyvä haihtumassa sieltäkin, missä sitä vielä ilmenee. Ideologinen ajattelu on kadonnut ja uskonnolliset suuntaukset jakautuvat yhä kirjavammiksi lahkoiksi.

Kuumailmapalloilla ja vaijereissa riippuvilla gondoleilla turisteja on kuljetettu yläilmoihin ja  näköalapaikoille, joista on voitu ihailla maisemia lintujen perspektiivistä. Valittavina ovat olleet myös vedenalaiset ja  vuorten uumenissa sijaitsevat ihmeet, mutta minkään korkeakulttuurin saavutukset eivät ole voineet aukaista ihmisten silmiä näkemään asioita toisin eivätkä pystyneet hillitsemään ihmismieltä kiihottavaa sodankäynnin hekumaa. Siihen ei ole pystynyt uskonto eikä politiikka, ei tiede eikä taide.

Lyhytnäköisyydestä kaukokatseisuuteen

Tämän maapallon pinnalle kehittynyttä ihmiselämää on mahdollista tarkastella tiivistettynä kokonaisuutena varhaisista ajoista lähtien. Näkökulma voi olla tieteellinen, taiteellinen, historiallinen, poliittinen, uskonnollinen tai vain arkipäiväisen käytännöllinen. Tämän pohdinnan lähtökohtana on havainto, että kaikki riippuu toinen toisestaan ja kaikki kaikesta. Menneisyyden ja tulevaisuuden yhdistäminen sujuu myös vaivattomasti. Menemättä yksityiskohtiin ja väittelemättä voidaan sanoa, että tieteellisillä tutkimuksilla on todistettu hirmuliskojen aikakausi ja uskonnollisilla kirjoituksilla jättiläisten olemassaolo.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurimmiksi kehittyneet ovat hallinneet pienempiä ja lopulta itse kadonneet.  Sen sijaan kaikkein pienimmät ovat muodostaneet lukumääräisen enemmistön ja elävät edelleen. Ihmiskunnan historia ei tee poikkeusta tästä säännöstä. Ihminen on sekä keskinkertaisen kokonsa että monipuolisen älynsä avulla kehittynyt kaikkien aikojen mahtavimmaksi olennoksi maan päällä. Ihmiskunnan kehityksen kärjessä on aina kulkenut voimakas vähemmistö, jonka kasvualustana on toiminut kirjava enemmistö. Hyvissä olosuhteissa, joissa kaikki kukkaset ovat voineet puhjeta kukkaan, on harvoin onnistuttu ja silloinkin vain lyhyeksi aikaa. Enemmistön voimavarana on ollut kaikenlaisten yksilöiden suuri lukumäärä ja vähemmistön voimavarana valikoituneiden yksilöiden suuri suhteellinen osuus.

Tänä päivänä elämme menneen maailman jättämässä perinnössä ja etsimme todisteita muinaisten supersivilisaatioiden raunioista. Samat perinteet määräävät suunnan myös kauas tulevaisuuteen. Valtiomuodoista riippumatta heikkojen enemmistöjen on tulevaisuudessakin hyväksyttävä vahvojen vähemmistöjen osoittama tie. On myös hyväksyttävä se, että aurinkokunnan hiipumisen jälkeen elämä ei voi jatkua ihmisen kartoittamassa tähtitaivaassa, mutta on olemassa tai syntymässä ulottuvuuksia, joista ihminen tietää yhtä vähän kuin oman sukupuunsa ensimmäisestä solusta.                                                                           
Yhteenvetona voidaan arvella, että seuraaviin suuriin  -  pelkästään luonnon aiheuttamiin mullistuksiin - on totuttava myös tulevaisuudessa. Vähemmistöjen ja enemmistöjen kirjo vuorottelee ja kokoonpano vaihtelee, mutta perinteinen meno jatkuu. Onhan koko maapallo sentään vielä jonkin aikaa - kuun näkökulmasta - suhteellisen luotettava isoveli, jonka pinnalla myös ihminen voi olla kuutamolla.       .        

Sosiaaliturva elää ajassa

Ulkomailla on ehkä vaikea käsittää, mitä Suomessa tarkoitetaan sosiaaliturvalla. Sosiaaliturvaksi kutsutaan verovaroin ja sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitettuja lakisääteisiä etuuksia ja palveluja, joiden tarkoituksena on taata kansalaisille riittävä toimeentulo kaikissa elämäntilanteissa varallisuudesta riippumatta. Sitä varten vakuutusmaksuilla ostettavien etuisuuksien rinnalle on rakennettu vähimmäiseläke- ja avustusjärjestelmät.

Ruotsin kuningasvallan ja Venäjän tsaarinvallan aikana ja vielä vuoden 1917 lopulla tapahtuneen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina tavallisen suomalaisen sosiaaliturva perustui sanontoihin "oma apu paras apu" ja "ellei sauna ja terva auta, niin sitten kaivetaan hauta". Sosiaaliturvaan kuului esimerkiksi mahdollisuus päästä kylänkierrolta vaivaistaloon. Itsenäisenä valtiona kehitys "maailman onnellisimmaksi kansaksi" on tapahtunut nopeasti eli sadan vuoden kuluessa!

Nykyisin kaupungeissa ja kasvualueilla yksityiset lääkäriasemat pystyvät hyvään ja nopeaan palveluun markkinahinnoilla, ja niihinkin kansalaisten on mahdollista saada helpotusta julkisista varoista maksettavilla palveluseteleillä. Verovaroin ja sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitetuilla ja lakisääteisillä etuuksilla palveluineen on pystytty monilta osin takaamaan keskimäärin yhtäläiset etuudet kansalaisille varallisuudesta ja asumispaikasta riippumatta. Haja-asutusalueiden voimavaroja yhdistämään on perustettu hyvinvointialueita, joilla on pyritty parantamaan myös maaseudun väestökadon johdosta heikentyneitä palveluita. Toteutus on kuitenkin havaittu niin kalliiksi, että alkuperäisiä suunnitelmia on jouduttu miettimään pitkään ja tarkistusten jälkeen tarkistamaan. Samaan aikaan jopa kirkollisia palveluita on jouduttu leikkaamaan.

Itsenäisyydenajan alkuvuosikymmeninä kaiken kansan saatavilla olivat kunnanlääkärit, jotka toimivat syrjäisilläkin seuduilla. Nykyoloissa on jopa keikkalääkäreillä ja pitkillä taksikuljetuksilla keskussairaaloihin pyritty korvaamaan entisiä käytäntöjä. Monista muistakin syistä terveyspalveluiden tasapuolisen saavutettavuuden kustannukset ovat kohonneet niin suuriksi, että nykyisessä maailmantilanteessa valtiovalta on joutunut leikkaamaan tämänkin kehityskohteen määrärahoja.

Maailmanloppu ei ole tulossa

Maapallo kestää hyvin ihmiskunnan hillitöntä mellastelua. Elämä planeetan pinnalla ei pääty ihmiskunnan jatkuvaan epäsopuun ja älyttömään raakuuteen. Vuosituhansien ajalta on tietoa siitä, että tuhoutuneiden sivilisaatioiden jälkeläisiä elää joukossamme ja hävitettyjä alueita on asutettu yhä uudelleen.

Kaikkina aikoina on tuhottu - kuten tänäkin päivänä - suuria alueita asumiskelvottomiksi. Tiedetään myös, että epäinhimillisissä olosuhteissakin on aina jäänyt henkiin hyppysellinen ihmisiä, joiden jälkeläiset ovat vuosituhansien saatossa sekoittuneet samaan ihmisketjuun kuin ne, jotka juuri tänä päivänä saavat elää hävityksen ulkopuolella.

 

Katastrofeja ovat aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan myös luonnonvoimat, jotka ovat ihmisen keksintöjä mahtavampia. Ihmissuku tuntuu pystyvän nousemaan vaikka tuhkasta ja elämään olosuhteissa, joissa ei ole kiveä kiven päällä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tarvetta huolta kantaa, että totaalista maailmanloppua olisi odotettavissa tai ainakaan ihmiskunnan oman toiminnan tuloksena...