Valeuutiset ovat kuin ovatkin tuulesta temmattuja. Siitä huolimatta ne käyvät todesta kuin väärä raha. Onko valtiovallan poliittisessa vietinnässä erilaiset pelisäännöt kuin markkinavoimien mainonnassa?
Periaatteessa säännöt ovat samat: Asiallisuus ja totuudessa pysyminen. Jos sivuutetaan erilaiset valtio- ja yritysmuodot, niin joitakin eroja jää vielä jäljelle. Kun valtiovaltaa syytetään poliittisesta ohjauksesta, niin yrityksiä ei juurikaan syytetä yliampuvasta mainonnasta. Hauskassa muodossa esitetyn mainoksen perusteeksi riittää, että pyrkimyksenä on helpottaa ostospäätösten tekemistä ja tuoda iloa elämään. Molemmissa tapauksissa pyritään vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen äänestyskopeissa ja markkinapaikoilla.
Todellista vääntöä käydään kuitenkin koko mediakentän hallinnasta. Sirpaloitunut media ei välttämättä ole enää pienen piirin ohjauksessa. Media on kansainvälistynyt. Kotoiset trollit eivät enää ole suurimpia vaikuttajia ja suurimman perässä mennään.
Valtiovallan ja markkinavoimien yhteisenä pyrkimyksenä on tuottavuuden maksimointi. Se ei kuitenkaan tarkoita yhteisten etujen maksimointia. Tavoite löytyy jesuiittavalaan sisältyvästä toimintaohjeesta, jonka mukaan tarkoitus pyhittää keinot.
Tästä noidankehästä ei ole ulospääsyä, sillä yksittäisen ihmisen elämä on lyhyt. Jokainen uusi sukupolvi pyrkii omana elinaikanaan nauttimaan elämästään mahdollisimman paljon. Hyvän elämän mittarina toimii henkilökohtainen varallisuus. Henkisen hyvinvoinnin mittarit jäävät jalkoihin. Ja kas, sieltä jalkopäästä löytynee eettinen pohja myös ikuiselle toivolle paremmasta maailmasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti