perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivä

Helsingin katuja ajelee 100 kuorma-auton letka. Lavat ovat täynnä karnevaaliasuisia abiturientteja. Riemulla ei ole rajaa, kun päivittäinen koulunkäynti päättyy. He odottavat innolla ylioppilaskirjoitusten alkamista ja tulevia aikuisuuden haasteita. Yliaikaiset karamellit lentelevät pitkin katuja. Eräskin pieni tyttö kerää niitä täyden ämpärillisen. TV-toimittajan kysyessä mitä hän aikoo tehdä sellaisella määrälllä makeisia, tämä vastaa reippaasti: Minä syön ne!

Ystävänpäivänä järjestetään suuret vanhojen tanssit Helsingin jäähallissa. Ympäri maata vanhojen tansseja on tanssittu jo edellisenä päivänä. Karnevaalit eivät rajoitu kahteen päivään. Laivaristeilyt ja monimuotoiset muut bileet vauhdittavat aikuistumista ilman rajoja.

Samaan aikaan oppositio haukkuu hallitusta tauotta. Kauniit naisministerit eivät saa mitään armoa entisiltä miesministereiltä. Abiturientit voivat seurata näytelmää, jolla silläkin perusteella he ehkä vahvistavat tai vaihtavat poliittista kantaansa. Todennäköisesti näillä maan toivoilla on paremmat tiedot yhteiskunnallisista asioista kuin edellisilllä sukupolvilla. Oletus perustuu siihen, että vaikka taloudelliset, poliittiset ja uskonnolliset perusasiat pysyvät muuttumattomina, niin toiminnan läpinäkyvyys avautuu yhä laajemmille piireille.

Ystävänpäivänä toivoisi voivansa vannoa edes yhden toiveikkaan ja lohdullisen asian nimeen. Kuitenkin on niin, että vannomatta paras. On varauduttava siihen, että oma etu edellä mennään ja siinä todellisuudessa on jaksettava elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti