Uuteen eduskuntaan tuli valituksi 108 miestä ja 92 naista. Kokonaan uusia kansanedustajia saatiin 83 ja vanhoja jäi jäljelle 117. Uudet edustajat pääsevät harjoittelemaan puoluekurin noudattamista.
Kun uutta hallitusta muodostetaan, niin sukupuolten tasa-arvoisuuden toteuttamiseksi hallitukseen tulisi valita 9 miestä ja 8 naista, kun nykyisessä toimitusministeriössä on 11 miestä ja kuusi naista.
Kun uutta hallitusta muodostetaan, niin oikeiston ja vasemmiston voimasuhteiden perusteella hallitukseen tulisi saada 12 oikeistopuolueita edustavaa ministeriä ja viisi vasemmistopuolueita edustavaa ministeriä, kun nykyisessä toimitusministeristössä kaikki ministerit edustavat oikeistopuolueita.
Jos uusi hallitus muodostetaan pohjalle SDP-Kokoomus-Vihreät-RKP, niin SDP:n osuus voisi olla kuusi ministeriä ja oikeiston yhteinen osuus 11 ministeriä. Tilanne olisi sama, jos hallituspohja olisi SDP-KESKUSTA-Vihreät-Vasemmistoliitto, jolloin SDP:n tulisi tyytyä viiteen ministeriin ja luovuttaa Vasemmistoliitolle yksi paikka, jolloin oikeistopuolueille jäisi edelleen 11 paikkaa. Pari kansanedustajaa vahvempi kannatus eduskuntaan saataisiin pohjalle SDP-Kokoomus-KESKUSTA. Se ei vaikuttaisi SDP:n paikkoihin ellei KESKUSTAn vaalitappiota kuitattaisi paikkojen vähentämisellä SDP:n hyväksi, joka kuului vaalien voittajiin ja on niukasti suurin puolue.
Nämä spekulaatiot edellyttävät, että vaalien suurin voittaja eli Perussuomalaiset jätettäisiin kaikkien kaavailujen ulkopuolelle. Perusteluksi tuntuisi riittävän mikä hyvänsä. Äänestäjien tahto toteutuu joka tapauksessa sitä kautta, että selvästi oikeistoenemmistöinen eduskunta saa joka tapauksessa selvästi oikeistoenemmistöisen hallituksen ilman Perussuomalaisiakin. SDP pääsee suureen rooliin ammattiyhdistysväen tyynnyttelyssä, verotuksen kohdentumisen tulkitsemisessa ja sosiaalietuuksien leikkausvaikutusten selittämisessä.
Kansa on puhunut. Poliitikot vääntävät. Kohta nähdään, onko tuloksena sittenkin aivan yllättävä ja ennennäkemätön ratkaisu.
Kun uutta hallitusta muodostetaan, niin sukupuolten tasa-arvoisuuden toteuttamiseksi hallitukseen tulisi valita 9 miestä ja 8 naista, kun nykyisessä toimitusministeriössä on 11 miestä ja kuusi naista.
Kun uutta hallitusta muodostetaan, niin oikeiston ja vasemmiston voimasuhteiden perusteella hallitukseen tulisi saada 12 oikeistopuolueita edustavaa ministeriä ja viisi vasemmistopuolueita edustavaa ministeriä, kun nykyisessä toimitusministeristössä kaikki ministerit edustavat oikeistopuolueita.
Jos uusi hallitus muodostetaan pohjalle SDP-Kokoomus-Vihreät-RKP, niin SDP:n osuus voisi olla kuusi ministeriä ja oikeiston yhteinen osuus 11 ministeriä. Tilanne olisi sama, jos hallituspohja olisi SDP-KESKUSTA-Vihreät-Vasemmistoliitto, jolloin SDP:n tulisi tyytyä viiteen ministeriin ja luovuttaa Vasemmistoliitolle yksi paikka, jolloin oikeistopuolueille jäisi edelleen 11 paikkaa. Pari kansanedustajaa vahvempi kannatus eduskuntaan saataisiin pohjalle SDP-Kokoomus-KESKUSTA. Se ei vaikuttaisi SDP:n paikkoihin ellei KESKUSTAn vaalitappiota kuitattaisi paikkojen vähentämisellä SDP:n hyväksi, joka kuului vaalien voittajiin ja on niukasti suurin puolue.
Nämä spekulaatiot edellyttävät, että vaalien suurin voittaja eli Perussuomalaiset jätettäisiin kaikkien kaavailujen ulkopuolelle. Perusteluksi tuntuisi riittävän mikä hyvänsä. Äänestäjien tahto toteutuu joka tapauksessa sitä kautta, että selvästi oikeistoenemmistöinen eduskunta saa joka tapauksessa selvästi oikeistoenemmistöisen hallituksen ilman Perussuomalaisiakin. SDP pääsee suureen rooliin ammattiyhdistysväen tyynnyttelyssä, verotuksen kohdentumisen tulkitsemisessa ja sosiaalietuuksien leikkausvaikutusten selittämisessä.
Kansa on puhunut. Poliitikot vääntävät. Kohta nähdään, onko tuloksena sittenkin aivan yllättävä ja ennennäkemätön ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti