lauantai 16. maaliskuuta 2019

Kerjäämiselle ei ole vaihtoehtoja

Kerjäläiset liittyvät olennaisena osana hyvinvointivaltioiden katukuvaan. Köyhissä valtioissa kerjäläiset eivät vain yhtä selvästi erotu muusta väestöstä. Suomessa omat rajat ja kylmä talvikausi tarjosivat pitkään luonnollisen esteen vieraille virtauksille. Liittyminen Euroopan unioniin avasi kuitenkin portit myös vaelteleville ryhmille ja unionin laajentuminen kiihdytti tilannetta entisestään. Eurooppaa ravisteleva pakolaistulva ja heikentyvä työmarkkinatilanne kasvattavat myös kerjäläisten kiinnostusta Suomea kohtaan.

Kerjäläisiä on aina ollut olemassa. Buddha ja fransiskaanimunkit ovat kerjäläisten aatelia, joten on täysi syy uskoa, että kerjäläisiä tulee myös aina olemaan. Lämpimien maiden suurkaupungeissa katujen kansa yöpyy pahvilaatikoissa eikä heidän tavaroihinsa kukaan kajoa sillä aikaa, kun he hoitavat asioitaan. Kylmän vyöhykkeen maissa kerjäläiset tarvitsevat lämpimän yösijan ja muutakin ulkopuolista apua.

Roomassa liikuntakyvytöntä esittävä kerjäläismuori saattaa heittää kävelykepillä turistia, joka yrittää valokuvata häntä. Helsingissä kerjäläismuori saa varautua siihen, että sliipattu herrasmies yrittää potkaista kylmässä istuvaa.

Kerjäämisessä on samanlainen hierarkia kuin muissakin ammateissa. Mitä korkeammassa asemassa, sitä paremmat tulot. Kadun pinnassa istuvan tulot riittävät hädin tuskin ruokaan. Kerjääminen ansaitsee kunnioituksemme siinä missä muutkin tavat itsensä elättämiseen. Kerjäläiset tulevat toimeen omillaan. Kaikille muillekin ihmisille on omaa se mitä käteen jää ja tilille rapsahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti