Yhteisillä arvoilla mennään

Koti, uskonto ja isänmaa edustavat koko ihmiskunnalle niitä arvoja, joihin vedotaan ja joiden puolesta taistellaan, kun on kysymys elämästä ja kuolemasta. Erilaisten kirkkokuntien pyhät kirjat ja uskonnolliset rituaalit kuitenkin eroavat toisistaan siitä huolimatta, että koko ihmiskunnalla on vain yksi ja yhteinen Jumala, jonka edessä kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia.

Miksi sitten puhutaan länsimaisista arvoista ikään kuin ne olisivat muita parempia? Se on siksi, että länsimaisilla arvoilla ohjataan muuta maailmaa. Länsimaisilla arvoilla suojataan länsimaista hegemoniaa ja ylläpidetään sen ylivaltaa. Taloudellinen ja sotilaallinen ylivalta tarvitsevat kilvekseen arvomaailman, jonka kautta valtapolitiikka saa muodollisen oikeutuksen. Ristiretkien ja löytöretkien  aikakausi ei ole päättynyt. Se on vain muuttanut muotoaan.

Ihmiskunnan arvopohja on myös yksi ja yhteinen, se vain näyttäytyy erilaisena sen mukaan, missä kehitysvaiheessa kukin ihmisryhmä, kansakunta tai koko maanosan väki on. Jatkuvaa kilpailua käydään omista elinehdoista niillä tiedoilla, taidoilla ja välineillä kuin käytettävissä on.

Mitä tapahtuisi, jos kaikki maapallon kansat sisäistäisivät länsimaisen arvomaailman? Todennäköisintä olisi, että mikään ei muuttuisi: Vahvat olisivat edelleen vahvoja ja heikot heikkoja. Vahva vähemmistö ohjastaisi heikkoa enemmistöä ja moninaiset kirkkokunnat kilpailisivat jäsenmääristään.