Uudeksi taas vuosi kääntyy Ikuisuuteen vanha vääntyy
Totuttu on rikin katkuun Samaan tahtiin meno jatkuu
Pieni vähemmistö kisaa luonnon rikkauksista Suuri enemmistö kärsii luonnon vitsauksista
Kellot soi ja kulkuset kilisee Kuppikuntia syntyy että silmissä vilisee
Tuonpuoleisessa keisari Nero jo tuskailee: Kuka maanpäällistä menoa nyt kuskailee?
Turha ihmiskunnan kohtalosta on tuntea pelkoa Ei siitä vanha seppäkään saa mitään selkoa
Maapallon asukkaat voi karkeasti ottaen jakaa kaidan ja lavean tien kulkijoihin. Kaidan tien kulkijoilla ei ole kahta kaistaa eikä kahta totuutta. Sen sijaan lavean tien kulkijoilla on monta kaistaa ja monenlaista totuutta. Totuus ei vaadi kahta sanaa, sillä totuus on joko kyllä tai ei. Monenlainen totuus vie tilanteeseen, jossa hukka perii.
On totta, että kaidalta tieltä voi poiketa väärälle polulle, mutta totta on myös, että väärältä polulta voi palata takaisin kaidalle tielle. Sen sijaan lavea tie on yhtä leveä kuin pitkäkin. Se ei johda mihinkään eikä vie perille - ennen kuin hukka perii.
Poliittiset suuntaukset ovat päähänpinttymiä. Tiukka poliittinen ajattelu vaatii yksisilmäisyyttä ja korvalappuja - parhaimmillaan sotilaallisen yhtäaikaista askeltamista. Demokratian vallitessa erilaiset poliittiset suuntaukset saattavat taivaltaa rinnakkain - edellyttäen, että niillä on mahdollisuus varjomiekkailla keskenään...toisin sanoen kulttuuri sietää poliitikkojen keskinäisen panettelun, piikittelyn ja vähättelyn ilmapiiriä.
Maapallon väestömäärän ja liikkuvuuden lisääntyminen yhdistettynä tekniseen kehitykseen ja kilpailuun luonnonvarojen omistuksesta on johtamassa kujanjuoksuun, jonka voittajia ei tämän päivän tekoäly pysty hahmottamaan...
Puistonpenkillä istuu vanha mies ja katselee taivaalle. Ohi kulkee toinen ukko ja kysyy
- Mitä siellä taivaalla näkyy?
- Ei näy taivasta. Pilvet peittää. Mutta istu jutustelemaan!
- Ajatteletko usein taivasasioita, kun niistä kyselet?
- No, se on miten sen ottaa… taivaita on monenlaisia.
- Siinäpä se! Yhdelle taivas on maan päällä, toiselle pilvien yläpuolella.
- Olin nuori mies, kun ensin Laika-koira kiersi maapallon ja sen jälkeen myös Gagarin!
- Jaa, mutta vielä kovempia olivat Armstrong ja Aldrin, kun kävivät kuussa asti!
- Uskotko, että ihminen pääsee koskaan aurinkokunnan ulkopuolelle?
- En kyllä usko. Mars taitaa olla jo ihmisen äärirajoilla.
- No, mutta kaikenlaisia härveleitä kyllä lähetellään avaruuteen ja pannaan terveiset mukaan!
- Oletko pohtinut kaikkeuden olemusta uskontojen näkökulmasta?
- Olen kyllä. Mielestäni Raamatun luomiskertomus on sopiva ja riittää hyvin koko ihmiskunnalle.
- Eikö luomiskertomuksessa ole puutteita ja ristiriitaisuuksia?
- Juu, kyllä niitä riittää kaikessa muussakin – kuten myös avaruuden tutkimuksessa!
- Tarkoitan, että eikö ole vähän niukka tuo kertomus, että 'luonut on taivaan ja maan’?
- No, kuka olisi ymmärtänyt lauseen, että ’luonut on tyhjiön, energian ja materian’? Aristoteles oli jo sitä mieltä, että tyhjiö on mahdottomuus?
- Jaa, antaa olla saivartelematta. Ymmärrän kyllä, että kaikissa teorioissa on aina ’jonkin verran ilmaa’. Onhan se iankaikkisuuskin loputon tila, jolla ’ei ole päätä eikä häntää’.
- Hyvä! Päästään samalle aaltopituudelle eikä tule riitaa. Luin lehdestä, että älyttömän kauan sitten tapahtui suuri alkuräjähdys, joka on koko ajan laajentunut siitä lähtien, joten ’kovassa kyydissä ollaan’!
- Joo, ’tukka putkella mennään’.
- Just, just! Tähän asti on oltu vielä siinä uskossa, että laajeneminen vain kiihtyy ja avaruuden kappaleet leviävät hajalleen kuin 'Jokisen eväät’. Nyt on kuitenkin uusin tutkimus herättänyt epäilyn, että painovoima voisikin vetää universumia kasaan ja koko homma päätyy loppuromahdukseen. Olisiko tuo muinoinen ’iso pamaus’ ollut ainutkertainen vai tuleeko sellaista lisää. Ja ollaanko menossa vai tulossa, niin ’ei siitä ota selvää seppäkään’.
- Oho, kyllä tämä nyt tuli selväksi! Oli kiva jutella! Terve!
- Terve!
Laskelmien mukaan maapallon elinkaari mahtuu 12 miljardiin vuoteen. Yksi miljardi siitä on jo kulunut pelkästään maapallon muotoutumiseen ja 3,5 miljardia vuotta elollisen elämän kehittymiseen. Ainoastaan ja vain kulumasssa oleva vuosimiljardi on ihmiselämälle soveltuvaa aikaa. Maapallon loput 6,5 miljardia vuotta hiipuvat olosuhteissa, jotka eivät sovellu nykyisen kaltaiselle inhimilliselle elämälle. Tosin jopa meteoriittien törmäykset voivat asettaa inhimilliselle elämälle rajoituksia paljon aikaisemminkin.
Ihmiskunnan aikaikkunaan kuuluvat sellaiset tekijät kuin Amoc-merivirta ja Golfvirta, jotka säätelevät elinolosuhteita pitkällä aikavälillä. Jääkausien välimaastossakin on turvallista elellä, jos sääolosuhteiden muutoksiin ja luonnonmullistuksiin varaudutaan hyvissä ajoin. Tulivuorten purkausten ja maanjäristysten tarkkoja aikoja on vaikea ennakoida. Tsunamit, pyörremyrskyt, metsäpalot ja muut luonnonvoimat voivat yllättää, mutta moniin luonnon aiheuttamiin katastrofeihin voidaan varautua ennakolta. Se edellyttää ihmiskunnalta yhteistä tahtoa ja yhteistyötä.
Ihmiskunnan yhteisiä voimavaroja tulisi suunnata asuinpaikkojen suunnitteluun, rakentamistapojen kehittämiseen, tutkimukseen ja tiedottamiseen. Jopa avaruustutkimuksen voimavarat tulisi keskittää ensisijaisesti meteoriittien torjumiseen. Sellaiselle toiminnalle, joka mahdollistaa inhimillisen elämän säilymisen mahdollisimman pitkään tällä ainutlaatuisella planeetalla, tulisi antaa varaukseton tuki niin uskonnollisista, materialistisista kuin poliittiisista tai mistä tahansa näkökulmista.
Ihminen lienee maapallon edistyksellisin olento, kun mittapuuna käytetään aivotoimintojen monipuolisuutta. Tuhansien vuosien kuluessa ihminen on oppinut käyttämään hyväkseen lähes kaikkia mahdollisuuksia, mitä planeetta vain tarjoaa. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi yleisesti hyväksyttävänä periaatteena pidetään vahvimman oikeutta, jonka käsityksen ihmiskunta jakaa myös eläin- ja kasvikunnan kanssa. Ero on vain siinä, että ihmiskunta ei tyydy elämään luonnon ehdoilla.
Ihminen on tosin kehittänyt kansainvälisen oikeusjärjestelmän, jolla se pyrkii yhtenäistämään valtioiden oikeusperiaatteita. Ihminen on myös saanut aikaan kansainvälisen kauppaoikeuden, jolla se pyrkii välttämään ongelmia markkinoiden hyödyntämisessä, ja Geneven sopimuksen, jonka avulla se pyrkii edistämään humanitääristen ihmisarvojen kunnioittamista. Kuitenkin pääpaino on sotilaallisen kyvykkyyden kehittämisessä.
Lopulta pääoman ja tuottavuuden jatkuva lisääminen koneoppimisen menetelmillä johtaa kuitenkin inhimillisen ajattelunopeuden ylittymiseen - ja loppujen lopulta myös tavallisen ihmisen koko arkisen elämän tekoälyn ohjaukseen - niin sodan kuin rauhan aikana.
Urheilu ei kaikilta osin ole reilua peliä. Pelkästään yleisurheilun kenttälajeissa oikea- ja vasenkätisten ja -jalkaisten urheilijoille tasapuolisten olosuhteiden järjestäminen on vaikea juttu. Esimerkiksi se, että juostaan koko ajan vastapäivään eli koko ajan vasempaan kaartaen, saattaa olla yhdelle etu, toiselle haitta. Esimerkiksi maastojuoksu ja suunnistus ovat ainakin siltä osin tasapuolisempia lajeja.
Joukkueurheilussa tulisi samassa sarjassa pelaavien yksilöiden elopaino ottaa huomioon samaan tapaan kuin esimerkiksi paini-, painonnosto- ja nyrkkeilylajeissa. Myös välineurheiluun kaikille kilpailijoille tulisi taata tasavertaiset mahdollisuudet. Kuitenkaan urheilijan välineistäminen moottoriurheilussa kehittyneeseen tapaan ei saisi olla tavoitteena.
Toisaalta on niinkin, että kehitystä tapahtuu joka suuntaan ja uusia urheilu- ja liikuntalajeja syntyy kuin sieniä sateella. Siinä missä pitkälle harrastajalle on vaikeata vain riman alitus, niin maasta se pienikin ponnistaa.
Yleisesti ottaen maailmassa asiat ovat hyvällä tolalla. Aurinko, kuu ja tähdet loistavat. Ei olla jääkauden eikä vedenpaisumuksen armoilla. Tieteet ja taiteet kukoistavat. Tietoisuus kaiken maailman asioista on levinnyt laajemmalle kuin koskaan.
Asiat ovat siis keskimäärin hyvin. Toiset sotivat, toiset nautiskelevat lomarannoilla. Toiset lorvivat, toiset tekevät töitä. Toiset ryöstelevät, toiset säästelevät. Toiset tappavat, toiset parantavat. Yksi lahjoittaa paljostaan, toinen vähästään. On ihmisiä kaikenrotuisia, nuoria, keski-ikäisiä, vanhoja, pitkiä, lyhyitä, lihavia ja laihoja. Kaikkea hyvää on yllin kyllin - kuten puutetta ja kurjuuttakin.
Ansioituneimmat asiantuntijat ja arvojohtajat ovat aina saaneet suuret joukot hurmokseen elleivät joukot ole itsestään villiintyneet, ja historian saatossa onkin jouduttu jos jonkinlaisten katastrofien kouriin. Jeesuksella oli vain pieni joukko apunaan eikä itselleen mitään muuta ottanut kuin koko ihmiskunnan synnit eikä siihen tähän päivään mennessä kukaan muu ole pystynyt.
Aika on suhteellista ja häilyväistä elävän mieli, joten ajasta on otettava vaarin. Haudan levossa aika kuluu nopeasti eikä silloin ole tietoa siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu. Sen vuoksi elävien on aika myös riidellä ja takoa niin kauan kuin rauta on kuuma.
