Urheilua vastahankaan?

Urheilu ei kaikilta osin ole reilua peliä. Pelkästään yleisurheilun kenttälajeissa oikea- ja vasenkätisten ja -jalkaisten urheilijoille tasapuolisten olosuhteiden järjestäminen on vaikea juttu. Esimerkiksi se, että juostaan koko ajan vastapäivään eli koko ajan vasempaan kaartaen, saattaa olla yhdelle etu, toiselle  haitta. Esimerkiksi maastojuoksu ja suunnistus ovat ainakin siltä osin tasapuolisempia lajeja.

Joukkueurheilussa tulisi samassa sarjassa pelaavien yksilöiden elopaino ottaa huomioon samaan tapaan kuin esimerkiksi paini-, painonnosto- ja nyrkkeilylajeissa. Myös välineurheiluun kaikille kilpailijoille tulisi taata tasavertaiset mahdollisuudet. Urheilijan välineistäminen moottoriurheilussa kehittyneeseen tapaan ei kuitenkaan saisi olla ensisijainen tavoite.

Tuskin ainakaan huippu-urheilu tulee milloinkaan kaikille urheilijoille tasa-arvoista kohtelua tarjoamaan. Vaikka pitkille henkilöille saattaa ainoastaan riman alitus tuottaa vaikeuksia, niin tulevaisuuteen voidaan kuitenkin katsoa luottavaisin mielin, sillä maasta se pienikin ponnistaa.  

Kaiken maailman hulinat

Yleisesti ottaen maailmassa asiat ovat hyvällä tolalla. Aurinko, kuu ja tähdet loistavat. Ei olla jääkauden eikä vedenpaisumuksen armoilla. Tieteet ja taiteet kukoistavat. Tietoisuus kaiken maailman asioista on levinnyt laajemmalle kuin koskaan. 

 Asiat ovat siis keskimäärin hyvin. Toiset sotivat, toiset nautiskelevat lomarannoilla. Toiset lorvivat, toiset tekevät töitä. Toiset ryöstelevät, toiset säästelevät. Toiset tappavat, toiset parantavat. Yksi lahjoittaa paljostaan, toinen vähästään. On ihmisiä kaikenrotuisia, nuoria, keski-ikäisiä, vanhoja, pitkiä, lyhyitä, lihavia ja laihoja. Kaikkea hyvää on yllin kyllin - kuten puutetta ja kurjuuttakin.

Ansioituneimmat asiantuntijat ja arvojohtajat ovat aina saaneet suuret joukot hurmokseen elleivät joukot ole itsestään villiintyneet, ja historian saatossa onkin jouduttu jos jonkinlaisten katastrofien kouriin. Jeesuksella oli vain pieni joukko apunaan eikä itselleen mitään muuta ottanut kuin koko ihmiskunnan synnit eikä siihen tähän päivään mennessä kukaan muu ole pystynyt.

 

Aika on suhteellista ja häilyväistä elävän mieli, joten ajasta on otettava vaarin. Haudan levossa aika kuluu nopeasti eikä silloin ole tietoa siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu. Sen vuoksi elävien on aika myös riidellä ja takoa niin kauan kuin rauta on kuuma.

Ihmisen kehityskaari

Tämän päivän boomereille opetettiin aikoinaan mm. uskontoa, eläinoppia, kasvioppia ja maantiedettä. Uskonnollinen käsitys ihmisen kehityksestä perustui Aatamin ja Eevan jälkeläisten vaellukseen, joten jäljet johtivat Afrikan suuntaan, jonne apinat myös Tarzan-sarjakuvien mukaan sopivat.

Apinoiden kehityshistorian selvittäminen olisi mennyt yli hilseen. Sen sijaan luonnontieteiden lehtori innostui eräällä tunnilla pitämään yllätyskuulustelun. Aakkosissa ensimmäisenä olevalle napsahti kysymys: Ihmisen tulo Eurooppaan! Vuosikymmenten jälkeen omaan päähäni napsahti kysymys: Mikä on ihmiskunnan kuvitteellinen kehityskaari, jos lähtökohdaksi otetaan apina?

Tiedän apinoista vain sen, että ne elivät sademetsien puissa, joiden oksistoissa kiipeilemiseen niiden raajat olivat kehittyneet sopiviksi. Kun apinoista riippumaton ilmastonmuutos alkoi harventaa sademetsien puustoja, apinoiden oli laskeuduttava maahan ja etsittävä ravintonsa maasta. Siitä alkoi kehittyä kävelytaito ja myös raajojen toiminta monipuolistua. Jos sademetsät olisivat jääneet entiselleen, niin apinoiden ei olisi koskaan tarvinnut oppia kävelemään.

Tänä päivänä meillä on jälleen käsissämme ilmastonmuutos. Väitetään, että ihmisellä olisi keinot muutoksen hillitsemiseen. Mielenkiinto on kuitenkin suuntautunut muihin asioihin, joten ilmastonmuutos jää tulevien sukupolvien hoidettavaksi. Nykyihmistä kiinnostaa kiivas tekninen kehitys, jolla silläkin on potentiaalia saada aikaan valtava muutos ihmiskunnan elinolosuhteisiin maapallolla.

Ihmisen tulevaisuutta on joka tapauksessa yhtä vaikea hahmottaa kuin tiedossa olevaa menneisyyttä.  Jos ihmisen kehitys on jatkoa apinoiden kehityskaareen, niin koko tarina voi hyvinkin olla tämän tarinan kuvitukseen verrattava. Toki ihmisen tulo Eurooppaan ja muillekin mantereille on jo selvitetty monin tavoin, mutta alku- ja lopputulemassa vielä pohtimista riittää.

Juupas - eipäs!

Eräällä ammoisina aikoina eläneellä yhteisöllä oli järjestymätön hallintotapa, jolla ei kyetty hallitsemaan erlaisten ajatussuuntien välille muodostuvia jännitteitä. Tilanne oli kehittynyt jo niin vakavaksi, että melkein kaikki hankkeet olivat sellaisessa sotkussa, ettei yhtään mistään voitu edes neuvotella.

Yhteisön napamies oli saanut idean tilanteen helpottamiseksi ja kutsui kaikkien ajatussuuntien nokkamiehet yhteiseen neuvonpitoon. Napamies oli joskus tullut valituksi tehtäväänsä huutoäänestyksellä ja tulos oli vahvistettu pelkän metelin voimalla. Sen jälkeen napamies oli uusinut valtakautensa omatoimisesti lupaamalla järjestää vaalit heti, kun erilaiset ryhmittymät pääsisivät sopuun vaalien järjestämisestä.

Nyt napamies oli kyllästynyt jatkuvaan hurlum-hei -touhuun ja halusi tavalla tai toisella saada enemmän porukkaa mukaan yhteisten asioiden hoitoon. Sitä varten oli vain perustettava erilaisia ajatussuuntia edustavia ryhmiä, jotka pystyvät rakentamaan sellaisia hallintojärjestelmiä, joiden avulla on mahdollista suunnitella ja toteuttaa asioita sopuisasti ja kauaskantoisesti.

No, tuosta mullistavasta ajatuksesta ja kokouksesta on kulunut jo useita vuosituhansia, joten on ymmärrettävää, ettei siitä ole saatavissa yksittäisiä dokumentteja. Samalla tiellä kuitenkin mennään ja toive paremmasta tulevaisuudesta elää.

Viisasten kivi

 Ihmiskunta on aina kulkenut samalla rytmillä: Yksi askel eteen ja kaksi askelta taakse. Tämä sukupolvi elää ajassa, jossa yritetään ottaa kaksi askelta eteen, vaikka seurauksena olisi kompastuminen. "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" luokitellaan idealismiksi eikä  "yhteen hiileen puhaltamiseen" usko kukaan ja kerta toisensa jälkeen joudutaan "ojasta allikkoon". Se on sellaista elämänmenoa, että taidatko sen selkeämmin sanoa.

Kaikella on aikansa, onnettomuudella ja onnella rajansa. Jos annetaan kaikkien kukkien kukkia, hyötykasvien kehitys tukehtuu. Kehitellään koirarobotteja ja lentäviä drooneja, joille sotateollisuus keksii käyttöä ja antaa aplodeja.  Ihmistä ei kuitenkaan ole luotu luontoa hallitsemaan, ei keulimaan eikä kehitystä välineistämään.

Ihmiskunta on etsinyt viisasten kiveä sukupolvesta toiseen. Maankuori on täynnä kaivantoja ja kaivoksia. Maan tasalle on pommitettu ihmisten asuttamia alueita. Ei ole jätetty kiveä kiven päälle  eikä yhtään kiveä kääntämättä, mutta viisasten kiveä ei vain ole löytynyt. Kukkuluuruu, sanoisi iso-isä, otetaan päikkärit ja aikalisä!                       

Toteutuvat skenaariot

Monissa asioissa ihmiskunnan tulevaisuutta voidaan ennustaa siten, että joidenkin asioiden uskotaan toteutuvan sukupolvesta toiseen. Entisaikojen oraakkelit olivat "ennustamistaidon mestareita". Nykyisillä tietokoneilla voidaan monimutkaisia asioita mallintaa ja esittää skenaarioita jopa tulevaisuudesta.

Vaikka ihmiskunta pystyisi elämään ihmisiksi, niin elämä tuskin voisi poiketa luonnon viitoittamalta polulta. Perusteluksi riittää, että ihmiskunta on häviävän pieni palanen luonnon kiertokulussa, jossa tapahtuvaan myllerrykseen ihmisellä on varsin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa omalla toiminnallaan.

Kaikkiin olosuhteisiin luonto on kehittänyt kuhunkin tilanteeseen sopivan elämänmuodon. Muodossa tai toisessa elämä tulee jatkumaan maapallolla myös ihmisen jälkeen. Ihminen on välikauden tuote ja sen vuoksi olisi toivottavaa, että ihminen kaikessa viisaudessaan hoitaisi oman aikakautensa siten, että mahdollisimman moni sukupolvi pääsisi kokemaan elämästä vaikkapa vain pieniä välähdyksiä: Aamuja ja iltoja, kedon kukkasia ja lintuparvia, tuulen huminaa ja sateen ropinaa...  

Sellaista elämä on

Elämä on ruokaa, pikaruokaa, ylijäämäruokaa, hukkaruokaa ja ruoka-apua. Jossakin tilanteessa tarvitaan lisäravintoa. Sotarintamilla joudutaan ruokaa kaatamaan maahan, jotta taistelua voisi jatkaa edes tyhjällä vatsalla. Rintamien väliin jääville siviileille pelkästään ruoka-avun toimittaminen ja sen noutaminen on hengenvaarallista. Sen sijaan sivistyksen piirissä pöytiin katetuista herkuista kelpaavat suihin vain parhaat palat.

Ihmiskunta on kehittynyt niin mutkikkaaksi kokonaisuudeksi, että minkäänlaiset ajatushautomot tai valtaverkostot eivät pysty esittämään uskottavaa polkua tulevaisuuteen.   Ainoaksi varmaksi asiaksi on jäämässä riippuvaisuus luonnonvoimista.

Myös vapaana luonnossa elävien eläinten maailmassa syöminen on elämää. Sekä ihmiset että eläimet kuuluvat elävän luonnon kiertokulkuun ja tarvitsevat elävää ravintoa. Ihmiskunnalle ainoa paikka avaruudessa on maapallo ja vain sinä aikana kun maapallon elinolosuhteet soveltuvat ihmis- ja eläinkunnan tarpeisiin.