Elämää auringon kiertolaisena

Ihminen ja koko ihmiskunta on aina taistellut elintilastaan maapallon pinnalla. Vastassa ovat olleet luonnonvoimat, villieläimet ja kanssavaeltajat.  Aikojen kuluessa todellisuutta ovat värittäneet monenlaiset uskomukset. Kokemukset ovat kartuttaneet tietoja ja taitoja ja sattumukset muuttaneet elämän kulkua.

Aikoinaan mongolit olivat lähellä koko Euroopan valloittamista. Venäjä alkoi ensimmäisen tsaarinsa valtakaudesta alkaen kehittyä suurvallaksi. Amerikan alkuperäiskansoja tuhansien vuosien ajan ohjanneet käsitykset maailmasta alkoivat murentua, kun konkistadorit raivasivat tietä loputtomille siirtolaisvirroille. Kansainvälisen merenkulun myönteisenä merkkipaaluna voisi nähdä Brittiläisen kansainyhteisön, jonka tapaisilla järjestelyillä voisi ainakin haaveilla rauhanomaisesta elämästä maapallolla.

Kiinan, Japanin ja Intian sijainnit maailmankartalla, omat kielet, ikivanhat kulttuurit ja valtavat väestömäärät ovat osaltaan suojanneet niitä säilyttämään omat identiteettinsä historian myrskyissä. Yhteistyöllään ne voisivat lisätä  painoarvoaan ja kääntää kehitystä rauhalliseen suuntaan. Työn voisi aloittaa Afrikasta - ei ryöstämällä sen luonnonrikkauksia - vaan auttamalla afrikkalaisia rakentamaan ihmiskunnan alkukodista arvoistansa paratiisia.

Kaikki käytettävissä olevat voimavarat tulisikin käyttää kokonaisuudessaan vain ja ainoastaan ihmiskunnan, eläinkunnan, kasvikunnan, vesistöjen ja maaperän suojelemiseen, sillä maapallo on ainut planeetta, jolla ihmiskunta pystyy oman aikansa elämään. Kaiken muun touhotuksen - sotia ja avaruudenvalloitusta myöten - voisi jättää viihdeteollisuuden tehtäväksi. 

Elvi Preslis ja pelin politiikka

Entisinä aikoina valtakoneiston huipulle oli noustava nuorena, sillä elämä oli lyhyt. Tänä päivänä supervaltiaiksi nousevat vanhat parrat, kun pitkään jatkunut makea elämä alkaa maistua puulta. Uutta sykettä antaa vallanhimon tyydyttäminen. Vallankahvassa onkin sukupolvea, joka on saanut nuoruudessaan kuunnella lamppuradiolla musiikkia maapallon toiselta puolelta ja rakennella itselleen leluja mekaanolla. 

Tänä päivänä samat hemmot isoisän roolissa luovat uutta maailmanjärjestystä.  He ovat nähneet, mihin on tultu, eikä se miellytä heitä. Heillä on uudet lelut, joiden voimalla he uskovat voivansa uudistaa maailmaa. He muistavat vanhat leikkinsä tinasotilailla, ja nyt vanhana kaikki on mahdollista paljon isommassa mittakaavassa: Sotalaivat, panssarit, pommikoneet, ohjukset, raketit, droonit, miinat, pakotteet, pelotteet, pidätysmääräykset ... perimmäisenä tavoitteena kaikkien luonnonrikkauksien uusjako ja hallinta.

Herää kysymys: Pitäisikö presidenttien ollakin luku- ja kirjoitustaidottomia? Pitäisikö heidän tehdä päätelmänsä ainoastaan ja vain näkö- ja kuuloaistin perusteella tai jopa sormituntumalla, pelkän tuntoaistin perusteella? Luku- ja laskutaitoa he eivät tarvitse, kun saavat valmiiksi laaditut puheet ja tilastot. Todellisuudessa presidenttejä voitaisiin pitää kotiarestissa. TV-haastatteluissa heidän äänensä peitettäisiin ja ruutuun ilmestyvät tekstit olisivat asiantuntijaryhmien laatimia. 

Erittäin monimutkaisissa ja vaikeissa asioissa voitaisiin päästä eteenpäin siten, että kysyttäisiin täydessä umpiossa pidetyn presidentin mielipidettä. Se voisi johtaa umpimähkäisesti ainoaan oikeaan ratkaisuun, jonka perusteluiksi sitten toisteltaisiin todellisten asiantuntijoiden jaaritteluja ja tulkintoja.

Määritelmistä päätelmiin

Nykyisen määritelmän mukaan maailmansodaksi kutsutaan sotaa, jota käydään useiden valtioiden kesken ja useilla mantereilla ympäri maailmaa. Sellaisia ovat olleet 1900-luvulla riehuneet ensimmäinen ja toinen maailmansota. Historian varhaisemmissa vaiheissa "maailmansodat" rajoittuivat siihen asti tunnettujen alueiden valtaamiseen, kun mannerten väliset yhteydet olivat heikot tai puuttuivat kokonaan.

Myös tällä vuosituhannella ympäri maailmaa käydään taukoamatta samanaikaisia sotia. Tänä päivänä sotien kokonaisuutta ei kuitenkaan määritellä maailmansodaksi. Ei siitäkään huolimatta, että väkivallan kohteeksi joutuvat poikkeuksetta ne kansakunnat, jotka epäonnekseen ovat ikiajat asuttaneet alueita, joiden rikkauksia vain vauraimmat valtiot pystyvät hyödyntämään hyvinvointinsa turvaamiseksi. Kaikki historialliset, rodulliset, poliittiset, uskonnolliset, taloudelliset ja etupiirioikeudet kattavaksi määritelmäksi on muodostunut taloussota.

Tänä päivänä taloussotaa käydään jatkuvasti kaikilla mantereilla sekä kaikilla mahdollisilla taloudellisilla ja väkivaltaisilla keinoilla. Pitkittyessään sotaisat menetelmät edellyttävät useilta valtioilta sotatalouteen siirtymistä. Siitä johtuen yhä suuremmat resurssit joudutaan kohdentamaan väkivallan ylläpitämiseen, sotilasvoimien jatkuvaan vahvistamiseen, raaka-aineiden hankkimiseen ja muun talouden rajoittamiseen.

Pitkittynyt kehitys tähän suuntaan pakottaa ihmiskunnan lopulta luopumaan sivistyksen luomasta ihannemaailmasta ja jatkamaan kulkuaan "kuin korkki virrassa", jota ilmaisua Auguste Renoir käytti pohtiessaan oman elämänsä kulkua.

Päiväperhon lento

Eristäytyneissä ja alkeellisissa olosuhteissa eläneet ihmisryhmät ovat menneisyydessä voineet koitua ihmissuvun pelastukseksi ja taata elämän jatkuvuuden tähänkin päivään. Tätä juttua kirjoitettaessa ihmiskunnan tulevia näkymiä ohjaillaan muun muassa ihmisen kehittämillä drooneilla. Kokoonsa nähden ne ovatkin hyvin monipuolisia ja tehokkaita laitteita. Aikaisempina vuosisatoina sellaisia ei olisi osattu suunnitella eikä valmistaa.

Luonnon kiertokulussa droonit ovat kuitenkin ikivanhaa perua, sillä drooneiksi voitaisiin kutsua myös vaikkapa hyttysiä, soluja, bakteereja ynnä muita ympäristöönsä nähden tehokkaita elämänmuotoja ja niiden vaikutusta kokonaisuuteen. Ihmisen sotakoneeksi kehittämä drooni on näihin verrattuna sangen alkeellinen väline, jolla myös  ihminen - luontoon kuuluvana olentona - pystyy kuitenkin muokkaamaan olosuhteita ja kehityksen suuntaa maapallolla.

  

Ihmiskunnan valtarakenteilla kulloinkin häärivät ihmiset kukkivat kuin kedon kukkaset ja haihtuvat vuorollaan historian hämäriin. Heillä ei ole jumalista valtaa muuttaa kehityksen suuntaa pysyvästi hyväksi tai huonoksi. Suurtenkin kansakuntien ylpeintä historiaa tai yksittäisten valtiaiden parhaita päiviä tunnetaan vain harvoissa tapauksissa ja suuretkin saavutukset kuihtuvat ajassa.

Aitoa todellisuutta on vain vuorollaan elossa olevan sukupolven arki. Se on yhtä todellista kuin sekin, että aikojen alussa maapallolla ei ollut elämää - eikä aikojen lopussa itse planeettaa mikään pelasta.

Sodankäynti kehityksen mittarina

Luolaihmisen ajoista alkaen tappaminen on ollut ihmiselle luontainen keino vallata elintilaa ja pysytellä itse hengissä. Pyhän Raamatun kirjoittajat ovat kuvanneet luvusta toiseen julmia sotia ja raakojen sotapäälliköiden kohtaloita. Muinaiset kirjoittajat eivät tienneet mitään muiden mantereiden elämästä. Sen sijaan nykyihmiset tietävät, että toisistaan tietämättömät sotaisat kulttuurit ovat kehittyneet ympäri maapalloa, ja tänä päivänä sodankäynnillä pystytään tuottamaan jo globaalia tuhoa.

Ihmiskunta on samasta puusta lähtöisin ja ihmisyksilöt fyysisiltä ominaisuuksiltaan samankaltaisia. Myös ihmisen sisäinen olemus sekä yksilönä että yhteisönä polkee paikallaan. Ikiaikaiset ristiriidat, jännitteet ja eriarvoisuus ovat säilyneet. Vastakkainasettelu on terävöitynyt ja yhteinen hyvä haihtumassa sieltäkin, missä sitä vielä ilmenee. Ideologinen ajattelu on kadonnut ja uskonnolliset suuntaukset jakautuvat yhä kirjavammiksi lahkoiksi.

Kuumailmapalloilla ja vaijereissa riippuvilla gondoleilla turisteja on kuljetettu yläilmoihin ja  näköalapaikoille, joista on voitu ihailla maisemia lintujen perspektiivistä. Valittavina ovat olleet myös vedenalaiset ja  vuorten uumenissa sijaitsevat ihmeet, mutta minkään korkeakulttuurin saavutukset eivät ole voineet aukaista ihmisten silmiä näkemään asioita toisin eivätkä pystyneet hillitsemään ihmismieltä kiihottavaa sodankäynnin hekumaa. Siihen ei ole pystynyt uskonto eikä politiikka, ei tiede eikä taide.

Lyhytnäköisyydestä kaukokatseisuuteen

Tämän maapallon pinnalle kehittynyttä ihmiselämää on mahdollista tarkastella tiivistettynä kokonaisuutena varhaisista ajoista lähtien. Näkökulma voi olla tieteellinen, taiteellinen, historiallinen, poliittinen, uskonnollinen tai vain arkipäiväisen käytännöllinen. Tämän pohdinnan lähtökohtana on havainto, että kaikki riippuu toinen toisestaan ja kaikki kaikesta. Menneisyyden ja tulevaisuuden yhdistäminen sujuu myös vaivattomasti. Menemättä yksityiskohtiin ja väittelemättä voidaan sanoa, että tieteellisillä tutkimuksilla on todistettu hirmuliskojen aikakausi ja uskonnollisilla kirjoituksilla jättiläisten olemassaolo.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurimmiksi kehittyneet ovat hallinneet pienempiä ja lopulta itse kadonneet.  Sen sijaan kaikkein pienimmät ovat muodostaneet lukumääräisen enemmistön ja elävät edelleen. Ihmiskunnan historia ei tee poikkeusta tästä säännöstä. Ihminen on sekä keskinkertaisen kokonsa että monipuolisen älynsä avulla kehittynyt kaikkien aikojen mahtavimmaksi olennoksi maan päällä. Ihmiskunnan kehityksen kärjessä on aina kulkenut voimakas vähemmistö, jonka kasvualustana on toiminut kirjava enemmistö. Hyvissä olosuhteissa, joissa kaikki kukkaset ovat voineet puhjeta kukkaan, on harvoin onnistuttu ja silloinkin vain lyhyeksi aikaa. Enemmistön voimavarana on ollut kaikenlaisten yksilöiden suuri lukumäärä ja vähemmistön voimavarana valikoituneiden yksilöiden suuri suhteellinen osuus.

Tänä päivänä elämme menneen maailman jättämässä perinnössä ja etsimme todisteita muinaisten supersivilisaatioiden raunioista. Samat perinteet määräävät suunnan myös kauas tulevaisuuteen. Valtiomuodoista riippumatta heikkojen enemmistöjen on tulevaisuudessakin hyväksyttävä vahvojen vähemmistöjen osoittama tie. On myös hyväksyttävä se, että aurinkokunnan hiipumisen jälkeen elämä ei voi jatkua ihmisen kartoittamassa tähtitaivaassa, mutta on olemassa tai syntymässä ulottuvuuksia, joista ihminen tietää yhtä vähän kuin oman sukupuunsa ensimmäisestä solusta.                                                                           
Yhteenvetona voidaan arvella, että seuraaviin suuriin  -  pelkästään luonnon aiheuttamiin mullistuksiin - on totuttava myös tulevaisuudessa. Vähemmistöjen ja enemmistöjen kirjo vuorottelee ja kokoonpano vaihtelee, mutta perinteinen meno jatkuu. Onhan koko maapallo sentään vielä jonkin aikaa - kuun näkökulmasta - suhteellisen luotettava isoveli, jonka pinnalla myös ihminen voi olla kuutamolla.       .        

Sosiaaliturva elää ajassa

Ulkomailla on ehkä vaikea käsittää, mitä Suomessa tarkoitetaan sosiaaliturvalla. Sosiaaliturvaksi kutsutaan verovaroin ja sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitettuja lakisääteisiä etuuksia ja palveluja, joiden tarkoituksena on taata kansalaisille riittävä toimeentulo kaikissa elämäntilanteissa varallisuudesta riippumatta. Sitä varten vakuutusmaksuilla ostettavien etuisuuksien rinnalle on rakennettu vähimmäiseläke- ja avustusjärjestelmät.

Ruotsin kuningasvallan ja Venäjän tsaarinvallan aikana ja vielä vuoden 1917 lopulla tapahtuneen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina tavallisen suomalaisen sosiaaliturva perustui sanontoihin "oma apu paras apu" ja "ellei sauna ja terva auta, niin sitten kaivetaan hauta". Sosiaaliturvaan kuului esimerkiksi mahdollisuus päästä kylänkierrolta vaivaistaloon. Itsenäisenä valtiona kehitys "maailman onnellisimmaksi kansaksi" on tapahtunut nopeasti eli sadan vuoden kuluessa!

Nykyisin kaupungeissa ja kasvualueilla yksityiset lääkäriasemat pystyvät hyvään ja nopeaan palveluun markkinahinnoilla, ja niihinkin kansalaisten on mahdollista saada helpotusta julkisista varoista maksettavilla palveluseteleillä. Verovaroin ja sosiaalivakuutusmaksuilla rahoitetuilla ja lakisääteisillä etuuksilla palveluineen on pystytty monilta osin takaamaan keskimäärin yhtäläiset etuudet kansalaisille varallisuudesta ja asumispaikasta riippumatta. Haja-asutusalueiden voimavaroja yhdistämään on perustettu hyvinvointialueita, joilla on pyritty parantamaan myös maaseudun väestökadon johdosta heikentyneitä palveluita. Toteutus on kuitenkin havaittu niin kalliiksi, että alkuperäisiä suunnitelmia on jouduttu miettimään pitkään ja tarkistusten jälkeen tarkistamaan. Samaan aikaan jopa kirkollisia palveluita on jouduttu leikkaamaan.

Itsenäisyydenajan alkuvuosikymmeninä kaiken kansan saatavilla olivat kunnanlääkärit, jotka toimivat syrjäisilläkin seuduilla. Nykyoloissa on jopa keikkalääkäreillä ja pitkillä taksikuljetuksilla keskussairaaloihin pyritty korvaamaan entisiä käytäntöjä. Monista muistakin syistä terveyspalveluiden tasapuolisen saavutettavuuden kustannukset ovat kohonneet niin suuriksi, että nykyisessä maailmantilanteessa valtiovalta on joutunut leikkaamaan tämänkin kehityskohteen määrärahoja.