Kevyt eurooppalainen näkökulma noin 1 000 vuoden ajalta

Vuonna 1047 Jerusalemissa vierraillut persialainen pyhiinvaeltaja pääsi historian lehdille, kun hän luuli kuulleensa, että muslimit ja juutalaiset uskovat, että Jerusalemiin haudattu ruumis ei mätäne haudassa...

Vuonna 1147 käynnistyivät 2. ristiretken tapahtumat, kun paavi Eugenius III määräsi ristiretkien laajentamisen koskemaan  myös Iberian niemimaata, Vähä-Aasiaa ja Itämeren eteläpuolisia alueita. Samana vuonna suuntautui ensimmäinen virallinen ristiretki myös Itämeren eteläpuolelle, vendejen asuinseuduille.

Vuonna 1247 italialainen fransiskaani Johannes de Plano Carpini kirjoitti Mongolien historian. Hän oli tunnetuin lähettiläistä, jotka paavi Innocentius IV ja Ranskan kuningas Ludvig IX Pyhä lähettivät taivuttamaan mongoleita kristinuskoon.

Vuonna 1347 Englannin kuningas Edvard III valtasi Calais`n kaupungin. Samana vuonna englantilaiset voittivat skotit Neville’s Crossin taistelussa. Sodat liittyivät 116 vuoden ajan jatkuneisiin sotiin Euroopassa ja johtivat osaltaan kansallisvaltioiden muodostumiseen.

Vuonna 1447 valittiin paaviksi Tomaso Parentucelli eli paavi Nikolaus V, joka suosi humanismia ja toi renessanssin vaikutteita Roomaan. Nikolaus V halusi palauttaa Rooman Italian tärkeimmäksi sivistyskeskukseksi.

Vuonna 1547 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V alle­kirjoitti osmanien kanssa Adrianopolin rauhansopimuksen, jossa hänen oli pitkän arvonimiluettelonsa sijasta käytettävä vain yhtä arvonimeä eli Espanjan kuningas. Sopimustekstin laatijoiden mukaan maailmassa saattoi olla vain yksi keisari kerrallaan, joka oli Suleiman I Suuri. Samaisena vuonna 1547 kuoli  konkistadori Hernán Cortés, joka Amerikan valloitustensa jälkeen oli jo siirtynyt asumaan maatilalleen Sevillaan.

Samana vuonna 1547 Moskovan suuriruhtinas Iivana IV Suuri kruunattiin koko Venäjän ensimmäiseksi tsaariksi, jolloin myös Moskovasta tuli virallisesti koko Venäjän pääkaupunki ja Venäjä alkoi kehittyä yhdeksi maailman suurimmista valtioista. 

Vuonna 1647 Ruotsin hyökkäys keskiseen Baijeriin sai Maksimilianin myöntymään rauhaan ja  maaliskuussa Baijeri, Köln, Ranska ja Ruotsi sopivat Ulmissa aselevon. Muualla Euroopassa 30-vuotisen sodan taistelut kuitenkin jatkuivat koko loppuvuoden.

Vuonna 1747 Ruotsin kuningas Adolf Fredrik myönsi Carl von Linnaeukselle arkkiaterin eli ylilääkärin arvonimen ja hänet valittiin Berliinin tiedeakatemian jäseneksi. Samana vuonna Linnaeuksen oppilas Pehr Kalm, aikakautensa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen tiedemies, aloitti tärkeimmän tutkimusmatkansa Pohjois-Amerikkaan.

Vuonna 1847 Kalevala-eepoksen luojana Euroopassakin tunnettu Elias Lönnrot ei suostunut lähtemään opettamaan saksalaiseen yliopistoon, vaan piti kiireellisempänä toimittaa sanakirjoja kotimaansa tarpeisiin, muun muassa tulkkisanakirjaa ulkomaisten turistien käyttöön. Samaan aikaan Euroopan ulkopuolella riehui Yhdysvaltojen ja Meksikon välinen sota, jonka seurauksena Meksiko menetti puolet alueistaan.

Vuonna 1947 solmittiin Pariisin rauhansopimus. Se on kuitenkin antanut tasapuolisesti aikaa niin rauhanomaiselle yhteistyölle kuin vastakkainasettelun järjestämiselle ja jopa entistä laajemman sodankäynnin suunnittelulle.

Monipuolinen ja laaja kansainvälinen yhteistyö kaikilla elämänaloilla ja tietoisuus koko ihmiskunnalle tärkeistä tavoitteista ei kuitenkaan ole pystynyt viitoittamaan tietä yhteiseen hyvään. Eturistiriitoja näyttää olevan yhtä mahdollista kuin mahdotontakin ratkaista muutoin kuin joidenkin entisaikojen ruhtinoiden tapaan, jotka itseään huvittaakseen pelasivat shakkia elävillä ihmisparoilla.

Vuonna 2047 toivoisi koittavan ajan, jolloin tunnelin päässä pilkottava valo osoittautuisi kehitykseksi sellaiseen suuntaan, josta ihmiskunta on vuosisadasta toiseen voinut vain unelmoida.

Jo muinaiset roomalaiset...

Tutkijat ovat aikojen kuluessa esittäneet muinaisen Rooman valtakunnan hajoamisen syiksi  myöhäisantiikin henkistä köyhyyttä, rotujen sekoittumista, vähentynyttä syntyvyyttä, kansainvaelluksia, talouden rappiota, valtiorakenteiden heikkenemistä, valtion desentralisaatiota,  vesijohtojen saastumista, yläluokan degeneroitumista, ilmastonmuutosta, ryöstöviljelyä ja eroosiota, korruptiota ja tehotonta hallintoa, kehitysmaiden ryöstöä, epätasaista tulonjakoa, epätasapainoa maaseudun ja kaupunkien välillä.

Myöhemmissäkin tulkinnoissa on korostettu imperiumin taloudellisia vaikeuksia, sisäisiä sosiaalisia muutoksia ja ulkoisten uhkien painetta. Kireän verotuksen ja hintasääntelyn on myös katsottu rapauttaneen kaupankäyntiä, keskiluokkaa ja sosiaalista liikkuvuutta sekä velkaannuttaneen pienviljelijöitä.

Mitä tähän on lisättävää vuonna 2025? Ehkä vain se, että huima tekninen kehitys ei ole pystynyt muuttamaan ihmisen tapaa ajatella kokonaisuutta. Näennäistä edistystä rajoittaa vain se, että kun pöly laskeutuu, niin toista temmellyskentää ei ihmiskunnalle ole tarjolla.

Haastattelu

- Mitä äijälle kuuluu? Oletko seurannut, miten pörssit maailmalla heiluu?

- Mikkä? Tarkotatko, että onko meikäläisellä rahhoo? Yks kaveri sano, että ku atlantin takana pörssit sulkeutuu, nii yökerhojen ovet avvautuu ja euroopassa eurot kelluu. Itellä mulla ei oo rahhoo, ei kukkaroo, ei pankkitillii.

- Oletko äänestänyt?

- Ei mulla oo henkilökorttii.  Jos äänestyskoppiin päästettäs, niin aku ankan piirtäsin.

- Miten pysyt ajan tasalla?

 Ei mulloo kelloo! Aurinkon ja ilimojen mukkaan mennään.

- Mutta pysytkö ajan tasalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu!

- Tossa huoltoaseman kahviossa kuulee monenlaista puhetta ja asiaa.

- Mistä saat kahvirahat?

- Kerrään pullot roskapöntöistä ja vien ne marketin automaattiin. Joskus joku tarjoo kahvin ja pullan.

- Onhan sinun välillä nukuttava!

- Kesällä asun kukkulan takana olevassa risumajassa tai nukun jätelaatikossa, mutta talvella yövyn marketin varaston perukoilla ja tiukan paikan tullen huonommassakin paikassa. En tartte unta niin paljo ku muut. Aattelen tätä maaliman menoo. Ootko ite aatellu mihin tää kaikki johtaa? Ootko aatellu mittää vai eleletkö vaan niinku että ei mittää!?

Vallan kahva

Paikalliset poliitikot kehittävät pienten ja suurten kuntien asioita. Usein samat poliitikot ehtivät oman kuntansa asioiden lisäksi ohjaamaan myös naapurikuntien kanssa muodostettujen hyvinvointialueiden kehittämistä ja jopa tulla valituiksi hoitamaan koko valtakunnan asioita eduskunnassa. Muutamat heistä pääsevät vuorollaan maan hallitukseen ja yksi kerrallaan jopa presidentiksi. Osalle äänestäjistä ei koskaan muodostu tarkkaa käsitystä ehdokkaansa henkilöstä. Osalle äänestäjistä riittää vaalimainoksen tai tv-esiintymisen luoma kuva. Osalle riittää tieto puoluekannasta. Osalle tärkeitä ovat ehdokkaiden suhteet ammattiyhdistyksiin tai kauppa- ja teollisuuspiireihin, maaseudun tai kaupunkien pienyrittäjiin jne...jne...

Valituksi tulleille ehdokkaille luottamustehtävistä muodostuu usein elämän päätehtävä riippumatta siitä, minkä alan ammatti tai oppiarvo heillä on. Menestykseen tarvittavia avuja ovat onnekas puoluevalinta, hauska ulkomuoto ja hyvä terveys, hyvä suullinen tai kirjallinen esitystaito, hyvä muisti ja seurustelutaito sekä ymmärtäväinen puoliso.

Onko sitten ihmekään, että vaaleja edeltävissä keskusteluissa erilaisista lähtökohdista ja erilaisilta äänestäjiltä ääniä tavoittelevat ehdokkaat väittelevät kuin varjonyrkkeilijät, jotka pyrkivät siihen, että iskut katsomosta nähden osuvat vastustajien kipeisiin kohtiin.

Vaalikeskusteluja seuraava yleisö kyllä ymmärtää, että väittelijät eivät tiedä, mistä puhuvat. Oikea käsi ei tiedä, mitä vasen käsi tekee. Luulo voi olla tietoa ja totta todistamaton väite. Oman edun tavoittelu verhoutuu yhteisen edun puolustamiseen. Vaalikauden tulos ei juuri koskaan koko äänestäjäkuntaa miellytä, eikä siitä ainakaan luottamustoimiin valittuja edustajia voida syyttää, joten he voivat valmistautua seuraaviin vaaleihin sättimällä toisiaan. Se on demokratian henki, joka silloin tällöin pystyy syöksemään jopa diktaattorit ja yksinvaltaiset hallitusmuodot vallasta.

Eivät yksinvaltiaat ja diktatuurit kuitenkaan ole kadonneet eivätkä tule koskaan katoamaan, sillä demokratiat näyttävät toimivan myös diktatuurien kasvualustana. Hoidetut pellot kynnetään, kylvetään ja sato korjataan demokratian hengessä. Sen sijaan kesannolle jäänyt pelto alkaa kasvaa monenlaisia kasveja ja metsittyä, jolloin parhaiten menestyvät lajit valtaavat kasvualan. Diktatuurit ottavat vallan nopeasti, kun taas demokratiat kehittyvät hitaasti, mutta metsittyvät nopeasti.

Robotit ja tekoäly luonnollisen kehityksen jatkumona

Pienet robotit kuljettavat jalkakäytävillä posti- ja ruokapaketteja samalla tavalla kuin ihmiset, jotka seisahtuvat liikennevaloihin ja kompastelevat satunnaisiin esteisiin. Droonit auttavat ihmistä sotatoimialueilla ja robotit leikkaussaleissa. Tekoäly on sitten omaa luokkaansa oleva robottiyhteisö, joka ylittää ihmisyhteisöjen tehokkuuden nopeudessa.

Sodankäynti, politiikka, neuvottelutaito ja sääntöjen luominen ovat asioita, joita ihminen on tottunut käyttämään hyväkseen monenlaisissa tilanteissa. Ihminen on oppinut käyttämään valtaa ja pienet joukot oppineet hallitsemaan suuria joukkoja. Nyt olemme sellaisen ajan kynnyksellä, jolloin ihmisen kehittämät menetelmät alkavat hallita ihmisen toimintaa. Esimerkiksi media ja  mainonta luovat yhä uusia tarpeita hyvän elämän ylläpitämiseksi.

Onko sitten onni vai onnettomuus, että tekoäly on hurmannut ihmiskunnan sellaiseen lentoon, että maailmanlaajuiset poliittiset ja taloudelliset päätökset on tehtävä ilman ihmisjärjelle käsitettäviä perusteita? Kyllä se saattaa olla välttämätöntä, sillä vaihtoehdoksi ovat tarjolla viidakon lait, jotka nekin ovat pitkien aikojen kuluessa johtaneet villin luonnon monimuotoisuuteen.  

Sanoista tekoihin - simuloinnista stimulointiin

Naton liittolaismaiden on ollut vaikea hyväksyä kaikkia Suomen armeijan kustannuksia puolustusmenoiksi, kun määrärahoja on esitetty nostettaviksi jopa 3 - 5 prosenttiin valtioiden budjeteista. Eurooppalaisten valtioiden joukossa Suomi onkin ainutlaatuinen poikkeus siinä suhteessa, että Suomella on oma armeija, jonka ylläpitoon ja kehittämiseen jokainen ikäluokka saa koulutuksen valtion toimesta ja kustannuksella. Kun oman armeijan ylläpitoa ei tunnuta kaikilta osin hyväksyttävän, niin suomalaisten tulisi hoitaa asia muilla keinoin. Vanha armeijan komento kuuluu, ettei saa jäädä tuleen makaamaan!

Mitä pitäisi tehdä? Suomen puolustusvoimat pitää yksityistää! Se voisi tapahtua siten, että perustettaisiin itsenäinen Oy Puolustusvoimat Ab, jolta valtio ostaisi maanpuolustuksen kokonaisvastuun. Maanpuolustuksen lisäksi tälle uudelle yhtiölle pedattaisiin etulyöntiasema yhteiskunnalle tärkeissä toiminnoissa. Yksityisellä rahoituksella toimiva yhtiö pitäisi kyllä huolen siitä, että valtion puolustusbudjetin prosenttiosuus kunakin vuonna yltäisi täsmälleen liittolaisten vaatimalle tasolle.