Urheilu on tuskin koskaan edustanut tasa-arvon jaloja periaatteita. Suurilla stadioneilla suoritettava kisailu jatkaa roomanvallan aikaisia gladiaattoreiden perinteitä, joissa eriarvoisin asein varustetut ottelijat taistelivat kuolemaan asti. Yleisurheilun ikoni Paavo Nurmi lynkattiin ammattilaissyytteillä. Myöhemmin venäläiset ammattisotilaat rinnastettiin ammattiurheilijoihin. Lopulta avoin sponsorointi on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa huippu-urheilijan ammattilaisuus on itsestäänselvyys.
Tokion olympiakisoja katsellessa tulee ajatelleeksi, että tulevaisuudessa suurimmat kisat voitaisiin järjestää hologrammeilla, joille asennettaisiin suurten urheilijoiden hahmot ja oman aikansa huipputulokset sopivilla kertoimilla varustettuina. Jo nyt ja tässä ajassa olisi tehtävä uudistuksia, jotka nykyisillä tietokoneohjelmilla olisivat mahdollisia. Välivaiheena ja materiaalina tietokoneohjelmille tulisi kokeilla lajikohtaisia alasarjoja.
Ottelijoiden henkilökohtainen taito ja voima korostuisivat, jos kenttälajeissa sovellettaisiin lajikohtaisia kertoimia jalkojen pituuden perusteella. On selvää, että juoksu-, hyppy- ja loikkalajeissa jalkojen pituudella on merkitystä. Tämä seikka vain korostuu este- ja aitajuoksussa. Lajeittain jako kahteen sarjaan tai kertoimiin olisi perusteltua myös kenttälajeissa. Moukari, kuula, keihäs ja kiekko pitäisi pisteyttää lisäksi selän ja käsien pituuden mukaan, sillä onhan selvää, että mitä korkeammalta heitto lähtee, sitä pidemälle se kaartaa. Seitsen- ja kymmenottelussa tasoitusta syntyy luonnostaan jonkin verran lajien erilaisuuden perusteella. Pitkissä juoksulajeissa noutaja tulee kertoimista huolimatta.
Urheilulajien lajikohtainen jako kahteen tai pisteytys olisivat tervetulleita uudistuksia läpi koko urheilun kirjon. Ajatellaanpa vaikkapa kori- ja lentopalloa, tennistä tai jopa uintia. Purjeveneilläkin otetaan huomioon runkonopeus, miksi ei uinnissa? Melonnassakin mailojen lavat ovat yhtä suuria, miksi uinnissa ei ole kertoimia edes jalkapohjille ja kämmenille?
Harmikseni en itsekään usko näiden ajatusten herättävän innostusta. Rohkenisin kuitenkin ehdottaa, että suurimpien urheilukisojen nimet muutettaisiin Daavid ja Goljat -tapahtumiksi, joissa voimailijoiden fyysiset mitat eivät merkitse mitään.