Häivähdys historiaa

Maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Tapahtumat, joista on etinyt kulua 400 vuotta, toistavat itseään myös seuraavan 400 sadan vuoden kuluessa. Tosin emme tarkasti tiedä, mitä tuleman pitää. Todennäköistä kuitenkin on, että ilman pakkoa ihminen ei palaa luontoon eikä ilman pakkoa löydy keskinäistä sopua. Lopulta luonnon kiertokulkuun sulautuminen on kestävän kehityksen tie - johtipa se sitten minne, miten ja milloin hyvänsä. 

Venäjällä alkoi yli 400 vuotta kestänyt tsaarinvalta vuonna 1613. Silloin ensimmäinen Romanov valittiin koko Venäjän valtakunnan tsaariksi Moskovassa. Patriarkka Nikonin toimesta vuoden 1656 kirkolliskokouksessa muutettiin ristinmerkki kaksisormisen sijaa kolmisormiseksi. Ortodoksisella kirkolla on maailmanlaajuinen ulottuvuus. Venäjän ortodoksisen kirkon harjoittaman politiikan suurin merkitys näkyy venäläisiä yhdistävänä tekijänä.                                                                     

Roomassa Vatikaanin Pietarinkirkko vihittiin käyttöön vuonna 1626. Paavin kesäpalatsi sijaitsee Rooman lähistöllä, Castel Gandolfon kylässä. Se on ollut paavien kesäpaikkana 1600-luvulta lähtien. Katolisen kirkon maailmanlaajuinen politiikka on toiminut länsimaisen kristillisyyden kivijalkana aina ristiretkien ajoista alkaen.

Ruotsin suurvaltapolitiikkaa kohtasi takaisku, kun kuningas Kustaa II Adolf kaatui 30-vuotisen sodassa vuonna 1632.    Hänen jälkeensä sotapolitiikka jatkui, kunnes nykyisen kuningassuvun aikana rauha on vallinnut jo 200 vuoden ajan. Paradoksaalista on, että ihanteelliset olosuhteet ovat kaiken hyvän lisäksi johtaneet epätasa-arvon lisääntymiseen.

Kaikki eurooppalaiset hollantilaisia lukuunottamatta karkotettiin Japanista ja kristinuskon harjoittaminen kiellettiin 1630 -luvulla. Nykyinen uskonnonvapaus, omintakeinen kulttuuri, ahkeruus ja vahva velvollisuudentunto ovat muodostaneet pohjan menestymiselle muuttuneessa maailmassa. Kuitenkin kohtuuttomuudet ja epätasa-arvo ovat hyvinä aikoina vain lisääntyneet.

Espanjalaiset olivat jo 1600 -luvulle tultaessa sadan vuoden ajan tuhonneet Etelä- ja Pohjois-Amerikan intiaaniyhdyskuntia. Se loi maaperää muille eurooppalaisille, joita alkoi kiihtyvällä vauhdilla virrata myös Pohjois-Amerikkaan. Muiden mukana Ruotsin kuningaskunnan itäisestä osasta eli nykyisestä Suomesta työntyi siirtolaisia Amerikkaan. Ainakin vuodesta 1638 alkaen nuo Itä-Ruotsin suomalaiset rakensivat Delaware-joen rantamille asumuksia veistetyistä hirsistä. Tuohon aikaan se oli huikea taito Pohjois-Amerikassa, johon lähes kaikki muut rakennustarvikkeet oli rahdattava Euroopasta. Ikiaikaisen intiaanikulttuurin hävittäminen kesti vielä 300 vuotta.

Kiinanmuuria rakennettiin 1800 vuotta, mutta sotilaallisen merkityksensä se menetti jo vuonna 1644. Kiinan ikivanha kulttuuri ja valtava väestömäärä luovat edelleen vankan pohjan itsenäisen valtiollisen politiikkan ja liiketoiminnan harjoittamiselle nykymaailman epävakailla markkinoilla ja jopa ilman ulkomailla käytäviä sotia.

Euroopassa 30-vuotta riehuneet sodat päättyivät Westfalenin rauhaan 1648.Viimeisin koko Euroopassa riehunut sota päättyi 300 vuotta myöhemmin Pariisin rauhaan vuonna 1947. Rajoitettuja sotatoimia lukuunottamatta sisäisesti eripurainen Eurooppa tavoittelee sinnikkäästi ensimmäistä 100 vuoden pituista rauhan aikaa.

Hollantilaisia maanviljelijöitä alkoi vyöryä Etelä-Afrikkaan vuodesta 1652 alkaen. Koko mantereen mittakaavassa eurooppalaiset eivät kuitenkaan pystyneet syrjäyttämään Afrikan alkuperäisväestöä. Mahdollista oli kuitenkin väestön orjuuttaminen ja luonnonrikkausien valtaaminen. Toivottavasti tilanne ei pitkässä juoksussa koidu Euroopan kohtaloksi.

Intiassa suurmogulien valtakunnan hallitsijan rakennuttama Taj Mahalin palatsi valmistui 1653. Eurooppalaiset ovat pyrkineet hallitsemaan myös Intian väestöä ja rikkauksia. Alkuperäisväestöä on kuitenkin liian paljon hallittavaksi länsimaisilla keinoilla. Parhaat tuotot on saatu orja- ja halpatyövoimasta. Ikivanha kulttuuri asettaa muurin, johon ulkovallat törmäävät.

1600 -luvun lopulla eurooppalaiset löytöretkeilijät ensimmäistä kertaa merkitsivät karttoihinsa Tyyneltä valtamereltä löytämänsä suuren mantereen, jota nykyisin kutsutaan Australiaksi. Seuranneiden 400 vuoden kuluessa ikiaikainen alkuperäisväestö syrjäytettiin.

Pidemmässä tarkastelussa pelkkä ilmastonmuutos on raunioittanut mahtavia valtakuntia. Kuivuutta seurannut nälänhätä on pakottanut kokonaisia kansakuntia etsimään uusia asuinpaikkoja. Maailmanvalloittajina ansioituneet sotapäälliköt ovat luonnonvoimien levätessä täydentäneet luonnon omia tuhoja. Se, mitä eurooppalaiset ovat tehneet luonnonkansoille, tekevät ne vuorostaan eurooppalaisille. Pitkään sitä ei tarvinne odottaa. Väestö lisääntyy voimakkaimmin juuri siellä, missä sen tulisi vähentyä ja kuihtuu siellä, missä sen tulisi lisääntyä. Edistynyt tekniikka luo enemmän ongelmia kuin poistaa niitä ja parhaatkin unelmat väistävät todellisuutta historian toistaessa itseään.