tiistai 28. toukokuuta 2019

Pari sanaa joukkueurheilusta

Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden 2019. Hävinneiden joukkueiden taholta kuultiin yksittäisiä mielipahan purkauksia: Suomen peli ei ollut jääkiekkoa! Suomen voittomaali oli vain onnekas huitaisu! Mitä tähän voidaan vastata?

Vastataan niin, että aikoinaan ammattiurheilu ja amatööriurheilu pidettiin erillään. Enää ei pidetä. Tavalla tai toisella huippu-urheiluun liittyy ammattilaisuus.  Joukkueurheilu kehittyy nyt siihen suuntaan, että jatkuvaan menestykseen pyrkivät joukkueet kasvattavat pelaajansa hautomoissa, joissa kasvatit puhaltavat yhteen hiileen pitkän ajan kuluessa. Yhtä turnausta varten yhteen kerätyt huippuyksilöt eivät muodosta yhdessä kasvanutta ryhmää, vaikka yhdenmukainen kiekkokulttuuri tuottaakin voittavia huippukokoonpanoja. Jos joukkueen pelitapa mahtuu jääkiekkosääntöjen sisään, pelaaminen on jääkiekkoa!

Entä onnekkuus? Kaikki jääkiekossa tehtävät maalit ovat onnekkaita ellei kysymyksessä ole täysin vapaassa tilassa tehty sutaisu tyhjään maaliin! Silloinkin maali voi olla onnekas, jos vetäisy tapahtuu omalta kenttäpuoliskolta. Maali on onnekas myös silloin, kun huippupelaajan virtuoosimainen veto ei muuta suuntaa puolustavan pelaajan luistimesta maalivahdin hanskaan tai osu tolppaan, ylärimaan tai kimmahda kaatuvan pelaajan kypärästä sivuverkkoon tai päätypleksiin. Onnekas on myös joukkue, jonka tukena on tuomareiden sympatiat. Onnekkuutta pitää olla myös joukkueella, joka voittaa itseään heikomman joukkueen. Onnekas on huippujoukkue, joka voittaa omiin virheisiinsä kompastuneen huippujoukkueen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti