Viimeisin hallituskriisi on osoittanut, että Suomessa on liikaa puolueita. Lisäksi puolueet ja eduskuntaryhmät voivat kesken vaalikauden pirstoutua. Hallituksessa istuvat ministeritkin voivat silloin joutua edustamaan joko puoluetta tai eduskuntaryhmää tai perustamaan itselleen sopivan puolueen. Äänestäjät voivat vain ihmetellä, kenen asioilla ministerit liikkuvat...tai unohdetun kansan eli valtaväestön asioilla tietenkin.
USA:ssa republikaanit ja demokraatit ovat vuorollaan vallassa. Järjestelmä takaa, että puolueen on mahdollista palauttaa edut, jotka edeltäjä on napannut. Esimerkiksi korruptiota on helpompi sietää, kun puolueet nauttivat vuorollaan vallankäytön höystämän korruption tarjoamista lisäeduista. Joka tapauksessa äänestäjät elävät koko ajan toivossa, että amerikkalainen unelma toteutuu... juurikin heidän omassa elämässään.
Venäjällä länsimaista demokratiaa vierastetaan. Eliitti elää rehdisti omaa elämäänsä ja valtaväestö omaansa. Oppositioksi leimautuu mielenosoituksiin osallistuva väki, jonka maalitauluna on eliitin harjoittama korruptio. Eliitti päättelee kuitenkin, että todellisena tavoitteena on mielenosoittajien etujoukon halu päästä osalliseksi valtakunnallisesta korruptiosta. Joka tapauksessa äänestäjät tyytyvät arkiseen onneen ja pitävät huolta toisistaan...päivästä toiseen.
Vallankäytön malleja on paljon, mutta tuntuisi siltä, että Suomeen sopisi amerikkalainen kaksipuoluejärjestelmä. Ehkä se johtuu siitä, että suomalaisilla on monisatavuotiset perinteet Ruotsin kuningaskunnan alaisuudessa. Venäjän tsaarin alamaisuudesta on kokemusta vain runsaat sata vuotta. Kaksipuoluejärjestelmää on myös harjoiteltu koko satavuotisen itsenäisyyden ajan akselilla oikeisto - vasemmisto. Käsitteet ovat kuitenkin vanhentuneita, joten nyt olisi aika yhdistellä Suomen 16 puoluetta kahdeksi puolueeksi eikä suinkaan perustaa niitä lisää.
Uusi järjestelmä takaisi länsimaisen arvopohjan säilymisen. Slaavilaiset arvot Suomessa joka tapauksessa pitävät pintansa Venäjän läheisyydestä johtuen. Muutos tarkoittaisi valtavaa julkishallinnon myllerrystä. Toteutus vaatisi aikaa ja tulisi kalliiksi. Siitä tulisi jopa hankalampi soppa kuin meneillään olevasta sosiaali- ja terveysalan uudistuksesta. Se toimisi joka tapauksessa sopivana harjoituksena. Siitä saatavan kokemuksen ei tulisi antaa ruostua. Tärkeintä on tulevien sukupolvien tien tasoittaminen nopeasti muuttuvaan maailmaan...eikä siinä kuitenkaan olisi vaaraa puuttumisesta unohdetun kansan arkiseen elämään.
USA:ssa republikaanit ja demokraatit ovat vuorollaan vallassa. Järjestelmä takaa, että puolueen on mahdollista palauttaa edut, jotka edeltäjä on napannut. Esimerkiksi korruptiota on helpompi sietää, kun puolueet nauttivat vuorollaan vallankäytön höystämän korruption tarjoamista lisäeduista. Joka tapauksessa äänestäjät elävät koko ajan toivossa, että amerikkalainen unelma toteutuu... juurikin heidän omassa elämässään.
Venäjällä länsimaista demokratiaa vierastetaan. Eliitti elää rehdisti omaa elämäänsä ja valtaväestö omaansa. Oppositioksi leimautuu mielenosoituksiin osallistuva väki, jonka maalitauluna on eliitin harjoittama korruptio. Eliitti päättelee kuitenkin, että todellisena tavoitteena on mielenosoittajien etujoukon halu päästä osalliseksi valtakunnallisesta korruptiosta. Joka tapauksessa äänestäjät tyytyvät arkiseen onneen ja pitävät huolta toisistaan...päivästä toiseen.
Vallankäytön malleja on paljon, mutta tuntuisi siltä, että Suomeen sopisi amerikkalainen kaksipuoluejärjestelmä. Ehkä se johtuu siitä, että suomalaisilla on monisatavuotiset perinteet Ruotsin kuningaskunnan alaisuudessa. Venäjän tsaarin alamaisuudesta on kokemusta vain runsaat sata vuotta. Kaksipuoluejärjestelmää on myös harjoiteltu koko satavuotisen itsenäisyyden ajan akselilla oikeisto - vasemmisto. Käsitteet ovat kuitenkin vanhentuneita, joten nyt olisi aika yhdistellä Suomen 16 puoluetta kahdeksi puolueeksi eikä suinkaan perustaa niitä lisää.
Uusi järjestelmä takaisi länsimaisen arvopohjan säilymisen. Slaavilaiset arvot Suomessa joka tapauksessa pitävät pintansa Venäjän läheisyydestä johtuen. Muutos tarkoittaisi valtavaa julkishallinnon myllerrystä. Toteutus vaatisi aikaa ja tulisi kalliiksi. Siitä tulisi jopa hankalampi soppa kuin meneillään olevasta sosiaali- ja terveysalan uudistuksesta. Se toimisi joka tapauksessa sopivana harjoituksena. Siitä saatavan kokemuksen ei tulisi antaa ruostua. Tärkeintä on tulevien sukupolvien tien tasoittaminen nopeasti muuttuvaan maailmaan...eikä siinä kuitenkaan olisi vaaraa puuttumisesta unohdetun kansan arkiseen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti