lauantai 6. toukokuuta 2017

Inhimillisen älyn mittareita ei tarvitse kaukaa hakea

Ajatella, että ihminen on kehityksessään päässyt niin pitkälle, että on alkanut pohtia kalojen älykkyyttä. Tutkijat ovat havainneet, että kalat pystyvät jollakin aivojensa osalla jopa oppimaan jotakin. Tutkijat ovat myös havainneet, että kalat voivat jollakin tavalla tuntea kipua. Kaloilla ja ihmisillä on siis muutakin samankaltaisuutta kuin silmät, selkäranka ja ravinteiden hyödyntäminen matkalla suuaukosta peräaukkoon.

Kalojen maailmasta katsottuna ihminen on sekä älytön että hyödytön olento.  Kaloille tieto ihmisen mahdollisesta älyllisyydestä on täysin tarpeeton. Kaloille riittää tieto pysymisestä niin etäällä ihmisestä kuin mitenkään mahdollista.

Laajemmin ajatellen se, mikä koskee kalojen älykkyyttä ja suhdetta ihmiseen, pätee tavalla tai toisella kaikkeen eläinkuntaan ja kasvikuntaan. Ihminen on puuhapete, joka sahaa omaa oksaansa, ampuu omaan jalkaansa ja etsii samalla vertaistaan älyllistä elämää jopa aurinkokuntansa ulkopuolelta! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti