keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Terve Kreikka, terve Suomi, terve raharuhtinaat!

Tavallisen tallaajan on vaikea ymmärtää oman maansa sisäpolitiikkaa. Vielä sitäkin vaikeampaa on ymmärtää ulkopolitiikkaa - puhumattakaan muiden maiden harjoittamaa politiikkaa tai suurvaltapolitiikkaa. Vaikeus johtuu siitä, että poliittisten tavoitteiden  takana ovat puhtaasti taloudelliset vaikuttimet.

Pienen Suomen ministerit ovat vuosikausia hikoilleet Kreikan velkojen kanssa. Sen sijaan oman maan suuret uudistukset ovat polkeneet paikallaan.

Kreikan valtion velka on kolme kertaa suurempi kuin Suomen valtion velka, mutta Kreikassa on asukkaitakin kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Kreikkalaisilla on enemmän varallisuutta kuin suomalaisilla. Kreikka on kauppamerenkulun mahtimaita ja sillä on keskeinen maantieteellinen sijainti. Amerikkalaisillakin on valtion velkaa yli 50 kertaa enemmän kuin kreikkalaisilla, vaikka amerikkalaisia on vain 30 kertaa enemmän kuin kreikkalaisia.

Mistä kenkä puristaa?  Kreikkalaiset haluavat saada Euroopan Unionista saman hyödyn kuin suuret valtiot. He eivät voi käsittää, että heidät asetetaan samaan asemaan muiden pienten valtioiden tai kehitysvaltioiden kanssa eli tekemään työtä suurten valtioiden hyväksi.

Suurvallat painattavat rahaa ja velkakirjoja tarpeen mukaan eivätkä ne koskaan maksa velkojaan takaisin. Ne kasvattavat velkavuoriaan ja valtaavat uusia markkina-alueita. Ne käyvät sotaa ilman sodanjulistusta ja vahtivat, että pienet maat pysyvät ruodussa.

Näin se menee, mutta ei sitä ole ymmärrettäväksi tarkoitettukaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti