Kun siirtomaavallat saivat vapaasti valloittaa alusmaita ja hyödyntää niiden rikkauksia, kestävä kehitys sai siivet sadoiksi vuosiksi. Kun siirtomaat itsenäistyivät, niitä alettiin nimittää kehitysmaiksi ja niiden hyväksikäyttöä alettiin muokata vastaamaan uusia vaatimuksia. Kestävä kehitys kehittyy kuitenkin aina ja vain sinne, minne pääosa varallisuudesta kerääntyy. Kehityksellä on hintansa.
Kun EUn sisällä toteutettiin vapaa liikkuvuus, se antoi entistä suuremman vapauden työvoiman hyödyntämiseen laittomin keinoin. Se antoi myös rikollisuudelle vapaan liikkuvuuden jäsenmaiden välillä ja samalla vapaan liikkuvuuden EUn alueelle laittomasti päässeille rikollisille. Vapaudella on hintansa.
Kun suurvallat kaiken aikaa sotivat eri puolilla maailmaa, niin valtiolliset rajat eivät pidättele suurvaltojen operaatioita. Yhdenkin oman sotilaan henki oikeuttaa tuhoamaan satoja vihollissotilaita. Vihollisten aiheuttamista siviiliuhreista kerrotaan yksityiskohtaisesti, mutta omien pommitusten aiheuttamista siviiliuhreista ei kerrota mitään. Vaikka tiedottamisella on tiukat rajat, niin kostotoimilla ei ole mitään rajoja. Terrorismilla ei ole rajoja eikä rintamalinjoja. Sotimisella on hintansa.
Ei tarvitse olla älykkö oivaltaakseen, että rajattomassa maailmassa kaikkien ihmisten vapaus voi johtaa ainoastaan täydelliseen kaaokseen ja sekasortoon. Kestävän kehityksen tärkeyteen vetoamalla puhutaan rajojen poistamisen välttämättömyydestä, vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Ne ovat kuitenkin arvoja, jotka voivat toteutua vain rajoitettujen ryhmien sisällä, rajallisissa ympäristöissä; kuten merimiesten veljeys merimiesten kesken merelllä. Suuremmassa mittakaavassa vastuunkantajat ovatkin huolissaan vain ihmiskunnan tasapainon säilymisestä, sillä kestävän kehityksen takaaminen edes pienelle osalle ihmiskuntaa vaatii monikymmenkertaisen määrän ihmisiä, jotka elelevät jatkuvasti pienessä tai suuressa ahdingossa. Muuta keinoa kun ei ole keksitty eikä kehitetty. Kehityksellä on hintansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti