Taivaalle katsellen

Puistonpenkillä istuu vanha mies ja katselee taivaalle. Ohi kulkee toinen ukko ja kysyy

- Mitä siellä taivaalla näkyy?

- Ei näy taivasta. Pilvet peittää. Mutta istu jutustelemaan!

- Ajatteletko usein taivasasioita, kun niistä kyselet?

- No, se on miten sen ottaa… taivaita on monenlaisia. 

- Siinäpä se! Yhdelle taivas on maan päällä, toiselle pilvien yläpuolella.

- Olin nuori mies, kun ensin Laika-koira kiersi maapallon ja sen jälkeen myös Gagarin!

- Jaa, mutta vielä kovempia olivat Armstrong ja Aldrin, kun kävivät kuussa asti!

- Uskotko, että ihminen pääsee koskaan aurinkokunnan ulkopuolelle?

- En kyllä usko. Mars taitaa olla jo ihmisen äärirajoilla.

- No, mutta kaikenlaisia härveleitä kyllä lähetellään avaruuteen ja pannaan terveiset mukaan!

- Oletko pohtinut kaikkeuden olemusta uskontojen näkökulmasta?

- Olen kyllä. Mielestäni Raamatun luomiskertomus on sopiva ja riittää hyvin koko ihmiskunnalle.

- Eikö luomiskertomuksessa ole puutteita ja ristiriitaisuuksia?

- Juu, kyllä niitä riittää kaikessa muussakin – kuten myös avaruuden tutkimuksessa!

- Tarkoitan, että eikö ole vähän niukka tuo kertomus, että 'luonut on taivaan ja maan’?

- No, kuka olisi ymmärtänyt lauseen, että ’luonut on tyhjiön, energian ja materian’? Aristoteles oli jo sitä mieltä, että tyhjiö on mahdottomuus?

- Jaa, antaa olla saivartelematta. Ymmärrän kyllä, että kaikissa teorioissa on aina ’jonkin verran ilmaa’. Onhan se iankaikkisuuskin loputon tila, jolla ’ei ole päätä eikä häntää’.

- Hyvä! Päästään samalle aaltopituudelle eikä tule riitaa. Luin lehdestä, että älyttömän kauan sitten tapahtui suuri alkuräjähdys, joka on koko ajan laajentunut siitä lähtien, joten ’kovassa kyydissä ollaan’!

- Joo, ’tukka putkella mennään’.

- Just, just! Tähän asti on oltu vielä siinä uskossa, että laajeneminen vain kiihtyy ja avaruuden kappaleet  leviävät hajalleen kuin 'Jokisen eväät’. Nyt on kuitenkin uusin tutkimus herättänyt epäilyn, että painovoima voisikin vetää universumia kasaan ja koko homma päätyy loppuromahdukseen. Olisiko tuo muinoinen ’iso pamaus’ ollut ainutkertainen vai tuleeko sellaista lisää. Ja ollaanko menossa vai tulossa, niin ’ei siitä ota selvää seppäkään’.

- Oho, kyllä tämä nyt tuli selväksi! Oli kiva jutella! Terve!

- Terve!

Aikaikkuna

Laskelmien mukaan maapallon elinkaari mahtuu 12 miljardiin vuoteen. Yksi miljardi siitä on jo kulunut pelkästään maapallon muotoutumiseen ja 3,5 miljardia vuotta elollisen elämän kehittymiseen. Ainoastaan ja vain kulumasssa oleva vuosimiljardi on ihmiselämälle soveltuvaa aikaa. Maapallon loput 6,5 miljardia vuotta hiipuvat olosuhteissa, jotka eivät sovellu nykyisen kaltaiselle inhimilliselle elämälle. Tosin jopa meteoriittien törmäykset voivat asettaa inhimilliselle elämälle rajoituksia paljon aikaisemminkin.

Ihmiskunnan aikaikkunaan kuuluvat sellaiset tekijät kuin Amoc-merivirta ja Golfvirta, jotka säätelevät elinolosuhteita pitkällä aikavälillä. Jääkausien välimaastossakin on turvallista elellä, jos sääolosuhteiden muutoksiin ja luonnonmullistuksiin varaudutaan hyvissä ajoin. Tulivuorten purkausten ja maanjäristysten tarkkoja aikoja on vaikea ennakoida. Tsunamit, pyörremyrskyt, metsäpalot ja muut luonnonvoimat voivat yllättää, mutta moniin luonnon aiheuttamiin katastrofeihin voidaan varautua ennakolta. Se edellyttää ihmiskunnalta yhteistä tahtoa ja yhteistyötä.

Ihmiskunnan yhteisiä voimavaroja tulisi suunnata asuinpaikkojen suunnitteluun, rakentamistapojen kehittämiseen, tutkimukseen ja tiedottamiseen. Jopa avaruustutkimuksen voimavarat tulisi keskittää ensisijaisesti meteoriittien torjumiseen. Sellaiselle toiminnalle, joka mahdollistaa inhimillisen elämän säilymisen mahdollisimman pitkään tällä ainutlaatuisella planeetalla, tulisi antaa varaukseton tuki niin uskonnollisista, materialistisista kuin poliittiisista tai mistä tahansa näkökulmista.

 

  

Vauhtisokeus - ihmiskunnan vitsaus?

Ihminen lienee maapallon edistyksellisin olento, kun mittapuuna käytetään aivotoimintojen monipuolisuutta. Tuhansien vuosien kuluessa ihminen on oppinut käyttämään hyväkseen lähes kaikkia mahdollisuuksia, mitä planeetta vain tarjoaa. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi yleisesti hyväksyttävänä periaatteena pidetään vahvimman oikeutta, jonka käsityksen ihmiskunta jakaa myös eläin- ja kasvikunnan kanssa. Ero on vain siinä, että ihmiskunta ei tyydy elämään luonnon ehdoilla.

Ihminen on tosin kehittänyt kansainvälisen oikeusjärjestelmän, jolla se pyrkii yhtenäistämään valtioiden oikeusperiaatteita. Ihminen on myös saanut aikaan kansainvälisen kauppaoikeuden, jolla se pyrkii välttämään ongelmia markkinoiden hyödyntämisessä, ja Geneven sopimuksen, jonka avulla se pyrkii edistämään humanitääristen ihmisarvojen kunnioittamista. Kuitenkin pääpaino on sotilaallisen kyvykkyyden kehittämisessä.

Lopulta pääoman ja tuottavuuden jatkuva lisääminen koneoppimisen menetelmillä johtaa kuitenkin inhimillisen ajattelunopeuden ylittymiseen ja lopulta myös tavallisen ihmisen arkinen elämä tekoälyn ohjaukseen niin rauhan kuin sodankin aikana.