Summa summarum

Joulu on iloa ja kiitosta pursuava juhla. Sitä vietetään kaikkialla maailmassa monin eri tavoin ja täysin toisistaan poikkeavissa olosuhteissa. Joulu tavoittaa nuoret ja vanhat, sairaat ja haavoittuneet, köyhät ja varakkaat - maissa ja merillä, kirkoissa ja sotarintamilla, vankiloissa ja lomaparatiiseissa. Ihmisen on hyvä uskoa uudelleensyntymiseen, sillä vaikka tällä kertaa olisi sattunut syntymään murheen laaksoon, niin uudessa elämässä voi syntyä onnen yrttitarhaan. Kun ihminen tuntee olonsa turvalliseksi, hän voi hyvin ja hänen on myös mahdollista olla onnellinen.

Nykyisten valtioiden ja valtioliittojen antamista turvatakuista keskustellaan ja turvallisuusfoorumeita järjestetään. Käytännössä yhdelläkään valtiolla tai valtioliitolla ei ole kykyä taata kansalaistensa turvallisuutta kaikissa tilanteissa - hyvinvoinnista puhumattakaan.

Ihmiskunta on syntyhistoriansa aamuhämäristä alkaen käyttäytynyt raakalaismaisesti. Asumattomia alueita ja rauhallisia olosuhteita etsineiden heimojen perään ovat aina lähteneet sotajoukoiksi järjestäytyneet asemiehet, ja alkuperäiset raivaajat on alistettu orjiksi. Orjatyövoimalla on rakennettu varhaisimmat rakennelmat, joiden jäänteet ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Tuhansien vuosien ajan luonnon tarjoamat tantereet ovat sukupolvesta toiseen riittäneet ihmisten temmellyskentiksi.

Vähitellen ihminen on kehitellyt tietotaitonsa niin pitkälle, ettei luonto enää voi lisätä ihmiselle uusia temmellyskenttiä. Jatkuvan kasvun edellyttämän halpatyövoiman lisääntyvä tarve on myös kääntymässä hyvinvoinnin unelmaa vastaan. Vaikka tänä päivänä tellus vielä riittää ihmisten temmellyskentäksi, niin kyberrikollisuus ja joukkotuhoaseet ovat jo viitoittamassa tietä kohti arvaamatonta tulevaisuutta.

Hiljentyessämme joulunviettoon ja joulun sanoman mietiskelyyn voimme huomata, että käsityksemme ihmiskunnan historiasta, maapallosta ja ympäröivästä avaruudesta on täydentynyt. Myös tietomme ihmisen fyysisestä olemuksesta on täydentynyt. Sen sijaan käsityksemme ihmisen henkisestä olemuksesta polkee paikallaan. Ei ole uskoa siihen, että olisi mahdollista syntyä maailmaan, jossa asiat olisivat paremmin hallinnassa. Näissä tunnelmissa on hyvä viettää vuoden viimeiset päivät ja uskoa, että uusi vuosi on vanhaa parempi.  

Fossiilivapaa vapaus

Fossiilivapaa maapallo on tavoite, jota on vaikea saavuttaa. Se on myös unelma vapaudesta, jota ei ole olemassa. Se on vain haave vapaasta ajattelusta, jota sitäkään ei ole olemassa.

Vapaudella on monet kasvot, sillä se voi olla myös älyvapautta. Vapaus voi olla saavutettua, ohjattua, ostettua, rajoitettua tai ehdonalaista, kuviteltua, henkistä, sisäistä tai ulkoista, liiallista, taloudellista, annettua, näennäistä tai määriteltyä, pakotettua, harhaanjohtavaa, vääränlaista tai jopa kyseenalaista.

Toisaalta vapaus voi olla myös taiteilijanvapautta ja uskonnonvapautta. Ajattelun vapauttaminen voi johtaa myös ajattelemattomuuksiin ja vapauttamiseen kaikesta vastuusta. Onko sotkun selvittäminen mahdollista edes fossiilivapaassa maailmassa?

Ihminen ja väkivalta

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihmisten pahuus tuli esille jo aikojen alussa ja johti lopulta niin vakaviin väkivaltaisuuksiin, että ihmiskunnan kehityksen suuntaa oli muutettava vedenpaisumuksella. Pelastuneita jäi elähdyttämään usko siihen, että "niin kauan kuin maa on olemassa, ei lakkaa kylväminen eikä niittäminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö".

Tänä päivänä tiedämme, että väkivaltaisuudet ovat taukoamatta jatkuneet maan päällä. Mannerlaattojen siirtymät, meteoriittien iskut, jääkaudet, ilmaston lämpeneminen, tulivuorten purkaukset, metsäpalot, hirmumyrskyt, liikakansoitus, pandemiat ja luonnonvarojen kiihtyvä köyhdyttäminen eivät ole saaneet ihmiselle ominaista pahuuden kierrettä pysähtymään.

Voimme luottaa vain siihen, että "niin kauan kuin maa on olemassa, ei lakkaa kylväminen eikä niittäminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö".  

Ikuisuuden mysteeri

Ihmiskunta elää maapallon kuorella kuin kala akvaariossa. Ulospääsyä ei ole, ellei akvaarion hoitaja ota käyttöön suurempaa kulhoa tai siirrä kalaa luonnon vesiin. Oli miten oli, niin ennemmin tai myöhemmin kala kuolee pienessä tai suuressa akvaariossa tai päätyy luonnon vesissä peräti suuremman kalan suuhun. Kalalta ei mitään kysytä eikä sille anneta muuta mahdollisuutta.

Aatamista ja Eevasta alkaen ihmiset ovat sukupolvesta toiseen kuolleet tällä planeetalla. Jossakin vaiheessa koko ihmiskunnan aika täyttyy ja saadun ilmoituksen mukaan tapahtuu ylösnousemus  riemullisena heräämisenä ikuisessa valossa tai kärvistelynä ikuisessa tulessa.

Varmaa lienee, että elämä maapallolla lakkaa paljonkin ennen kuin koko aurinkokunta tuhoutuu. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että aurinkokunnan ulkopuolisen kaikkeuden hahmottaminen on liian vaikea asia ihmisjärjellä tai hänen luomallaan tekoälyllä ratkaistavaksi.

Paljon ennen ajanlaskun alkua viisaat miehet jo näitä näkyjä näkivät ja samoja asioita pähkäilivät. Kirjoitus- ja lukutaidon kehittyessä heidän näkemyksensä tarttuivat yleiseen tietoisuuteen ja saman tiedon varassa ihmiskunnan on matkaansa jatkettava. Valoisampia näkymiä eivät tieteen saavutukset ole tähän mennessä pystyneet tarjoamaan.

Idealismin ahdinko

Ihmiselämän mittaisen olemassaolon maailmassa ei idealismilla pitkälle pötkitä. Sen sijaan ideoille on tilaa ja tilausta. Kun hyvä idea pälkähtää päähän ja sen pystyy toteuttamaan, niin se poikii rahaa. Kalevalan runomitassa kysymys olisi sammon takomisesta eli idean kehittämisestä vaurautta tuottavaksi toiminnaksi.

Maapallon elinkaaren mittakaavassa ei tänä päivänä mannerlaattojen liikkeitä, jääkausia, tulivuorenpurkauksia ja meteoriittien kaikkia törmäyksiä pystytä ohjailemaan. Entisaikoina ei ohjailtu. Ei pystytty eikä pystytä vieläkään ohjailemaan myöskään väestömäärien kasvua eikä liikehdintää. Erillään kehittyneet kulttuurit kehittyivät omiin suuntiinsa. Hyvin pitkään ihmiskunta eleli perimätiedon varassa ja ennusteli tulevia havainnoimalla luontoa ja manaamalla henkiolentoja.

Luolaihminen piirsi luolaansa saaliseläimen kuvan ja siinä sen siluetti on tänäkin päivänä. Luolaihmisiä oli niin vähän, että he eivät voineet jättää luontoa huonoon kuntoon. Sen sijaan eläinlajeja oli ajoittain sekä kokonsa että lukumääränsä vuoksi niin paljon, että ne pystyivät ajoittain jopa pilaamaan luontoa. Tänä päivänä ihmisiä on niin paljon, että ihmiskunnan tuottamien ideoiden toteuttaminen on vaaraksi jopa ihmiselle itselleen. Se johtuu siitä, että ideoiden toteuttaminen ja tuottaminen käy idealismin edellä.

Sotatalous pelastaa?

Sotatalous edellyttää valmiuden ylläpitoa sodan varalta eli sotabudjetin priorisoimista kaikenlaisen sodankäynnin varalta jo rauhan vallitessa. Sen vuoksi myös puolustusteollisuuden priorisointi siviiliteollisuuden kustannuksella on välttämätöntä. Rauhan aikana valtioiden olisi hyvä harjoitella sotataloudessa elämistä vaikkapa joka viides vuosi, sillä mahdollisen sodan aikana valtion sosiaalinen tuki kääntyy kansan sosiaaliseksi tueksi valtiolle. Pitkittynyt sotatalous johtaa kuitenkin korkeaan inflaatioon, taloudelliseen epävakauteen ja kiihdyttää tuloerojen kasvua. 

Henkilökohtaisen edun sijaan pitäisi tavoitella yhteistä etua ja uhrautumista lähimmäisen vuoksi. Tulisi harjoitella vapaaehtois- ja talkootyötä, lahjoitusten antamista ja jopa ruokakuponkien käyttöä. Olisi myös varauduttava siihen, että polkupyörät ja sukset voitaisiin luovuttaa hyväkuntoisina armeijan käyttöön. Sama koskee kaikenlaisia ajoneuvoja, joilla voidaan hoitaa henkilö- ja tavarakuljetuksia. Sodan riehuessa normaalit kulkuyhteydet katkeavat yllättäen ja joudutaan käyttämään epätavallisia kulkureittejä, joten kompassin käyttöäkin tulisi harjoitella.

Yksittäisen kansalaisen kolmen päivän ajaksi varaamat vesipullot ja naposteltavat eivät riitä selviytymiseen pahoista ajoista. On varauduttava ja harjoiteltava elämään ankarissa olsosuhteissa vuosikausia. Pommisuojat eivät tarjoa hyvää elämää nykyihmisille edes siinä määrin kuin luonnonluolat tarjosivat kodin muinaisille kivikauden asukeille. Pään painaminen pensaaseen ei auta. Uusi aikakausi alkaa sieltä, minne elämää jää jäljelle.

Uskon ja uskomusten maailma

Luonnonkansoille  luonnonilmiöt ovat muodostaneet käsityksen todellisuudesta. Hyvin pitkien ajanjaksojen kuluessa ja perimätiedon lisääntyessä yleinen tietämys on tarkentunut ja virheellisiksi havaittuja käsityksiä on korjattu. Siitä huolimatta monet ikiaikaiset ajatukset kestävät ajassa ja ovat edelleen täyttä totta. Esimerkiksi Navajo-intiaanien mytologiassa maa on aikoinaan tuhottu hirmuisella myrskyllä, mutta kylmä, nälkä, köyhyys ja vanha ikä on jätetty jäljelle sen vuoksi, että ihmiset osaisivat arvostaa elämän myönteisiä puolia ja elämää itseään. Luonnonkansojen demonit - haltiattaret ja jumalattaret, valtiaat ja ylijumalat - on nimetty kaikille tärkeille luonnonilmiöille.

Intiassa on tänäkin päivänä miljoonittain hindulaisia jumaluuksia, sillä jokaista kylää suojelee oma jumalattarensa. Japanissa maanviljelykseen perustuvat kansantarinat ovat luoneet jumaltaruston demonisista jumalattarista. Kiinan taolaisessa uskonnossa on pitkäaikaisesta keisarillisesta järjestelmästä periytyvä jumalten hierarkia. Sen sijaan yksijumalinen kristinusko alkaa olla valtauskonto länsimaiden entisissä siirtomaissa Afrikassa.

Vaikka Tooraan, Raamattuun, Uuteen Testamenttiin ja Koraaniin perustuva uskonto osoittaa monijumaliset luonnonkansojen uskomukset epätosiksi, niin jakautuminen katolisiin, ortodoksisiin, protestanttisiin, islamistisiin ja muihin suuntauksiin saattaa osoittautua vielä suuremmaksi ongelmaksi.