Sotatalous tarkoittaa valmiuden ylläpitoa kaikenlaisen sodankäynnin varalta ja tietenkin sota-aikana. Sen vuoksi myös puolustusteollisuuden priorisointi siviiliteollisuuden kustannuksella on välttämätöntä. Myös rauhan aikana valtioiden olisi hyvä harjoitella sotataloudessa elämistä vaikkapa joka viides vuosi.
Pitkittynyt sotatalous johtaa korkeaan inflaatioon, taloudelliseen epävakauteen ja kiihdyttää tuloerojen kasvua. Sen vuoksi henkilökohtaisen edun sijaan pitäisi tavoitella yhteistä etua ja harjoitella uhrautumista lähimmäisen vuoksi. Se onnistuu harjoittelemalla vapaaehtois- ja talkootyötä. Myös lahjoitusten antamista ja ruokakuponkien käyttämistä tulisi harjoitella. Olisi varauduttava siihen, että myös polkupyörät ja sukset voitaisiin luovuttaa hyväkuntoisina armeijan käyttöön. Sama koskee kaikenlaisia ajoneuvoja, joilla voidaan hoitaa henkilö- ja tavarakuljetuksia.
Yksittäisen kansalaisen kolmen päivän ajaksi varaamat vesipullot ja naposteltavat eivät riitä selviytymiseen pahoista ajoista. On varauduttava ja harjoiteltava elämään ankarissa olsosuhteissa vuosikausia. Pommisuojat eivät tarjoa hyvää elämää nykyihmisille edes siinä määrin kuin luonnonluolat tarjosivat kodin muinaisille kivikauden asukeille. Pään painaminen pensaaseen ei auta. Uusi aikakausi alkaa sieltä, minne elämää jää jäljelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti