Bisneksen olemus

Onnistuneen bisneksen tuntomerkiksi kelpaa vanha hokema "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta".

Kun suuren yrityksen toimitusjohtajalle tehdään omistajanvaihdostilanteiden varalle huomattavan hyvä johtajasopimus ja se on huomattavasti parempi kuin aikaisemmilla johtajilla, täytyy siihen olla jokin erityinen syy. Kun yrityksen johto siitä huolimatta väittää sopimuksen olevan oleellisilta osiltaan saman sisältöinen kuin edelliset sopimukset, mutta joutuu myöhemmin  myöntämään, että eipäs olekaan, vaan kiireessä sattunut työtapaturma, niin epäilykset heräävät. Yrityksen johto haluaa joko peitellä tekosiaan tai ei ole ymmärtänyt allekirjoittamansa sopimuksen sisältöä.

Ilman tutkivaa journalismia koko juttu painettaisiin villaisella eikä sitä enää koskaan nostettaisi esille. Kun yritys on pilkottu ja palaset myyty, ei tule enää tilannetta, jossa uusien johtajien sopimuksia pitäisi verrata aikaisempien johtajien sopimuksiin.
 
Tähtitieteelliset erorahat ja päätähuimaavat osakekannustimet viittaavat yleensä siihen, että edunsaajat alusta alkaen sitoutuvat toimimaan sovitulla tavalla - joko yhtiön etua ajaen tai yhtiötä alas ajaen. Kaikki edunsaajat eivät koskaan tule ilmi. Puheet yhtiön nostamisesta uuteen nousuun ovat näytelmää, jonka juoni paljastuu vasta lopussa. Parhaimmillaan koko näytelmän idea jätetään katsojien omien arvailujen varaan.

Kun näytelmän juonena on ottaa kaikki irti yhtiöstä, joka on jäänyt tuuliajolle kuumilla maailman markkinoilla, ei yksi toimitusjohtaja kaappausta tietenkään pysty tekemään ilman tuhteja taustavoimia ja myötävaikuttajia. Tietenkin tuuliajolla olevan aluksen pitää joltakin osin olla kiinnostava, että se kannattaa kaapata. Ehkäpä vain arvokas lasti kannattaa ottaa haltuun ja loput jättää.

Kun kynittävä yhtiö suurelta osin myydään yhtiölle, josta uusi toimitusjohtaja on otettu asioita hoitamaan ja hän palaa takaisin samaan yhtiöön eli sinne mistä on tullutkin, on selvää, että hänen toimintaansa ollaan jollakin taholla hyvin tyytyväisiä. Kokki on paistanut kanan kypsäksi, lähettänyt sen ystävilleen ja palaa heidän luokseen kanaa mutustelemaan.

Ajatuskin osakkeenomistajien tahallisesta vedätyksestä vie maton alta globaalin bisneksen kunniallisuudelta. Vedätyksestä ja kunniattomuudesta on kuitenkin turha puhua, kun kysymyksessä on osakeyhtiö, joka omistaa laivan lasteineen ja kanan höyhenineen eli osake-enemmistö on muualla kuin siellä, minne laiva on rekisteröity. Kun kapteeni jättää laivan ja hyppää entiseen alukseensa varustamon käskystä, ei sitä pidä ihmetellä. Hullunkuriselta se vain tuntuu. Olivatpa kysymyksessä vaikka vain formulatallit, niin tallimääräyksillä voidaan vaikuttaa sijoituksiin.

Kynityille yhtiöille ja organisaatioille koituneita vahinkoja ei juurikaan voida neuvottelemalla korjata, sillä johtoporras - juridiikkaan, sairauteen, perhesyihin tai mihin hyvänsä muihin syihin vedoten - kieltäytyy kaikesta vastuusta. Ja mikä on kieltäytyessä, jos toimitaan prikulleen omistajan tahtoa noudattaen. Yleinen sääntö on, että vaikka korkeassa asemassa olevat johtajat teoriassa kantavat vastuuta riskeistä 24 h vuorokaudessa, niin riskien toteutuessa vastuunkantajaa ei löydy.

Logiikka on sama kuin vakuutusbisneksessä eli vakuutukset kattavat esitteissä lähes kaiken ja takaavat turvallisen elämän, mutta vakuutustapahtuman sattuessa korvauksista joutuu taistelemaan oikeusteitse parhaassa tapauksessa koko elämänsä ajan. Sopimustekstien tulkinta on vaikea laji - varsinkin vieraalla kielellä laadittujen. Toisaalla kuitataan voittoja, toisaalla valitusasteiden hylkypäätöksiä.

Ylin johto huolehtii aina omista palkkioistaan, menipä yhtiöllä hyvin tai huonosti. Vastuun kantavat aina tappioita kärsineet osakkeenomistajat ja irtisanotut työntekijät. He jäävät nuolemaan näppejään ja etsimään uusia sijoituskohteita ja uusia työpaikkoja. Ainoa lohtu on, että yrityksen rippeillä on jälleen mahdollisuus lähteä uuteen nousuun. Jos nousu onnistuu, ruoriin takuuvarmasti ilmaantuu sliipattu kaveri suuresta maailmasta. Uusi työpaikkakin on mahdollista saada niin kauan kuin kaikki on mahdollista.

Varsinaista bisneksen aatelia on matkalippujen myynti Marsiin. Ainoastaan menolippuja on tarjolla. Paluusta eivät edes lähtijät ole huolissaan. Matkavakuutuksia saatetaan myös tarjota, mutta edunsaajaksi kelpuutetaan vain itse matkaanlähtijä ja ehdolla, että hän itse henkilökohtaisesti tulee nostamaan mahdollisen korvauksensa vakuutusyhtiön tiskiltä. Valtakirjaa ei kelpuuteta.

Kuntauudistus kannattaa ottaa todesta

Kuntauudistus on maan hallitukselle tärkeätä sisäpoliittista peliä sen vuoksi, että maan hallinto on saatava pysymään keskusjohdon otteessa. Pienet itsenäiset kunnat ovat keskusjohdon näkökulmasta pahimpia mahdollisia hallintoalueita. Kunnalliset kuten muutkin uudistukset noudattavat aina samaa kaavaa: Uudistuksille on esitettävä perusteet, joita voidaan kunniakkasti puolustaa, vaikka ne eivät vastaisikaan tosiasiallisia tavoitteita. Mitä uudistajien tavoitteet lähipalvelujen ja kunnallisen demokratian toteutumisesta sitten tarkoittavat?

Lähipalvelujen turvaaminen on yleisesti hyväksyttävä tavoite, joten sitä voidaan pää pystyssä puolustaa. Tosiasiassa lähipalveluja ei ole lainsäädännössä määritelty, joten puolustuspuheissa voidaan noudattaa varsin vapaata linjaa. Vapailla linjoilla kuntayhtymät toimivat jo nyt kuntiensa laskuttamisessa. Mutta eivät kuntayhtymät ole sama asia kuin kuntaliitokset, sanovat puolustajat! Jos lähipalveluja ei ole määritelty tai ne ovat mitä ovat, niiden saatavuus on kuitenkin turvattava!

Miksi sitten uusien suurkuntien ulkorajat on vedetty keskiajalta peräisin oleviin rajoihin? Eikö kehitys ole syrjäseuduilla muuttunut lainkaan? Vastaus on itsestään selvä:  Ei ole tarkoituskaan rohkaista syrjäseutujen asukkaita pysymään kotikonnuillaan. Tarkoitus on keskittää palvelut asutuskeskuksiin. Lähipalvelujen tuottajat eivät missään tapauksessa lähde syrjäseuduille. Ulkoistetut palvelut tuotetaan siellä, missä pääosa asiakkaista asuu. Palveluja ei ole tarkoitus tuottaa asiakkaille, vaan palveluille on tarkoitus tuottaa asiakkaita. Voittoja pitää maksimoida, ei minimoida.

Kunnallisen demokratian toteutuminen on myös yleisesti hyväksyttävä tavoite. Miksi kuntauudistus sitten muuttaa kunnat aluehallintovirastoalueiksi eli käytännössä lääneiksi? Miksi runsaat 320 kuntaa yhtyy 70 kunnaksi ja runsaat 10 000 kunnallisvaltuutettua vaihdetaan 3 000 kokopäiväiseen tai osa-aikaiseen ammattilaiseen? Lähidemokratian toteutumisesta ei ainakaan ole kysymys. Eipä lähidemokratiasta puhutakaan, vaan demokratiasta yleensä! Kun vähemmistöön jäävien syrjäseutujen asioista on joka tapauksessa edes jotakin tiedettävä, kaavaillaan sen varalle kunnanosavaltuustoja. Jos osavaltuustoja ajan myötä joudutaan perustamaan yhtä paljon kuin uudistuksen myötä kunnanvaltuustoja lakkauttamaan, niin palataan lähtöpisteeseen. Toivottavasti kunnantaloja ja kokoushuoneita ei ole siihen mennessä myyty.

Uudistuksen mukanaan tuomista säästöistä puhutaan itsestäänselvyyksinä. Totta onkin, että teknistyvä yhteiskunta tarvitsee ammattilaisia niin tietojärjestelmien kuin ylipäänsä talouden ja investointien kehittämiseen. Teoriassa sitä kautta voidaan saada aikaan säästöjä, mutta nopeata muutosta on turha toivoa, kun virkoihin valitaan entisiä valtuutetuttuja. Kuluja tulee myös uudistuksen käytännöllisistä järjestelyistä: Tietojärjestelmät, organisaatiot, toimitilat, arkistot, palvelupisteet, nimistöt, osoitteet, esitteet ja lukemattomat muut asiat joudutaan käymään läpi ja panemaan uuteen kuosiin. Pormestareita ja apulaispormestareita - alempiarvoisista nimikkeistä puhumattakaan - saadaan paljon lisää. Menee sukupolvi aikaa, ennen kuin kuntalaiset oppivat tuntemaan uudet systeemit. Myös kokous-, tutustumis- ja esiintymismatkojen kustannukset kasvavat ja siirtymismatkoihin kuluu kallista työaikaa. Toteutuneidenkin kuntaliitosten myötä on saatu jo huomata, että säästöjen sijaan on saatukin lisääntyneitä menoja. Muun muassa palkkojen harmonisointi on kasvattanut menopuolta, kun jälkeenjääneitä palkkoja on pitänyt nostaa uuden kunnan yleiselle tasolle. Sitäpaitsi kunnat joutuvat vuosikausia käräjöimään omistusoikeuksistaan erilaisissa hankkeissa, kuten sähkölaitosten osakkeiden omistuksista.

Koko kuntauudistuksen perustelu on pitänyt nostaa myös yleiselle tasolle. Kysymys on kuntien tasa-arvoistamisesta, hallintorakenteiden selkiyttämisestä ja kuntien elinvoimaisuuden parantamisesta. Nyt luodaan vasta pohjaa palveluiden parantamiselle ja kaikelle yhteiselle hyvälle, mitä uudistuksesta seuraa. Tavoite saavutetaan joskus tulevaisuudessa eli sitten, kun suuret ikäluokat ovat maan povessa ja maaseutu on autio ja tyhjä. Näin ajattelevat monet pienten liitännäiskuntien asukkaat, jotka eivät halua sen paremmin kuntavaaleihin ehdolle kuin lähteä edes äänestämään. Vähäväkisten alueiden ääntä ei tässä myllerryksessä voi mitenkään saada kuuluviin. Sen sijaan kuunnellaan syrjäseuduille perustettavien lomakeskusten ja kaivosten omistajien ääntä. Luulisi, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, mutta huutavan ääni kuuluukin pörssin, vaan ei metsän kaikuina.

Vanhan tavan mukaan uudistusta ei tietenkään saada valmiiksi ennen kuin seuraava uudistus jälleen muuttaa kaiken. Sen vuoksi on hyvä, että kuntien kuulemiselle annetaan vain vähän aikaa ja pannaan uudistukset toimeen mitä pikimmin!

Perinnejoulu rikkaittemme kanssa

Jouluna koko kristikunta hiljentyy suureen juhlaansa yhdessä rikkaiden rakkaimpiensa ja rakkaiden vähimmäistensä kanssa.

Hyvinvointivaltion tavaratalon kalatiskin jonossa ollaan aatonaattona sulassa sovussa vuoronumerolla 471, kun vasta numeroa 324 palvellaan. Vuoroa odotellessa ehtii siis hyvin käydä tekemässä Alkon ostokset ja  istuskella hyvän tovin kahviossa. Kätevää! Parkkihallissakin saa tavaratalon kortilla ensimmäisen tunnin ilmaiseksi, mutta sen jälkeen laskutetaan 5 euroa tunnilta. Kohtuullista!

Hyvinvointivaltion postissa saa kirjatun kirjeen lähettäjä vuoronumeron 696, kun palvelua näyttää saavan numerolla 602. Numerolappu vain taskuun ja kaupungille asioimaan. Asiakaspalvelun kehittämisessä asiakaiden omatoimisuuden kehittäminen on kestävän kehityksen avainsana. Syrjäseutujen asukkaatkin pääsevät jonottamaan vuoroaan kasvukeskusten lämpöisiin tiloihin.

Onkos tullut joulu nyt laman keskelle ja laitetaankos lahjat myös vähimmäisille? Laman alkamista on valmisteltu kuukausitolkulla kuin joulun tuloa ikään. Salaista!  Huippuvirkamiehet ovat kokoontuneet tavan takaa kalliisiin kriisikokouksiin etsimään mantelia puurosta. Tärkeätä! Myös Suomessa pankit ovat kilpikonnapuolustuksessa, vaikka pyrkivät esiintymään joulumaan joulupukkeina. Hauskaa! Samanaikaisesti Euroopan eliittipankit tahkoavat röykkiöittäin rahaa rupupankkien kustannuksella. Tasapainoista! Suomenkin pankkiirien puuhat halutaan lakisääteisesti salata ja tasa-arvon nimessä piilottaa. Läpinäkyvää?

Laman pohjalukemat osataan ennustaa joulunajan jälkeisille härkäviikoille. Mietittyä! Sitten taas aletaan viritellä nousukautta. Sijoitukset kohilleen! Nousukautta pitää auttaa leikkaamalla vähävaraisten   sosiaalietuuksia.Ymmärrettävää! Mitä enempi leikataan, sitä parempi nousukausi. Lohdullista! Varakkaiden edut on turvattava ilmaiseduilla ja bonuksilla. Totta Mooses! Hallitusten on tehtävä ikäviä päätöksiä, sillä finanssimaailma tarvitsee käyttövoimaa. Vastavuoroista!

Postiluukuista tupsahtavat joulun jälkeisten alennusmyyntien ensimmäiset mainokset jo aatonaattona. Huomaavaista! Ennen joulua on harrastetaan myymäläkohtaista pistealetusta. Järkevää! Tapaninpäivästä alkaen on täysi alehöyry päällä. Perinteistä! Säästäväisyys on hyve ja alennusmyynnit ovat niitä varten, jotka haluavat säästää ostamalla paljon. Kulutusta tarvitaan laman torjuntaan. Kansantaloudellista!

Maapallon jouluvalot näkyvät avaruuteen asti. Komeata! Kodin kynttiläin lämpöiset liekit loistavat, kun myrsky tuhoaa sähköverkostoa. Luonnonvoimien laki! Yhteinen etu ei aina käy yksiin osakkeenomistajien etujen kanssa. Markkinavoimien laki! Bonukset maksetaan sen paremmin lamasta kuin tulosvastuusta riippumatta. Yhteinen etu!

Kustannusten nousun maksaa aina kuluttaja. Itsestään selvää! Nousukausi  ja lama käyvät käsi kädessä kuin iankaikkinen elämä ja kadotus. Profetiaalista!  Jouluna kaikkein rikkaimmat juhlivat sulassa sovussa kaikkein köyhimpien kanssa. Kuin sudet ja lampaat! Limusiinit ja kotterot matelevat samoissa ruuhkissa. Limusiineja on vähän, mutta kotteroita paljon!

Kuitenkin on syytä muistaa, että ilman kaikkein rikkaimpiamme saattaisimme elää kivikaudessa. Ilman kaikkein rikkaimpiamme emme voisi ymmärtää, miltä sadunomaisen elämän tulisi näyttää tai voisiko sitä olla edes olemassa. Meiltä puuttuisi toivo päästä osalliseksi kestävän kehityksen fantasioista. Sellainen se on perinnejoulu kaikkein rikkaimpiemme kanssa. Tulee niin lämmin olo kun tietää, että nimenomaan jouluna vähälukuisista rikkaimmistamme huolehditaan yhtä hyvin kuin tuhatpäisistä vähimmäisistämme. Kaikkihan me olemme yhtä suurta perhettä ja toinen toisemme vähimmäisiä.

Eduskuntavaalit 2011

Gallupien perusteella odotetaan, että seuraavien vaalien jälkeen suuria puolueita on neljä. Uskotaan, että neljän suurimman kilpailu tulee olemaan tasapäistä. Kuusi suurinta puoluetta kerännevät yhteensä yli 90% äänistä. Ne muodostavat hallituspuolueet ja opposition. Loput äänet jäävät ruotsalaiselle kansanpuolueelle, joka on hallituksessa äänimäärästään riippumatta ja kristillisdemokraateille, jotka jäävät sekä hallituksen että opposition ulkopuolella äänimäärästään riippumatta sekä joillekin marginaaliryhmille.

Suurimmat puolueet haluavat ennen vaaleja erottua toisistaan sekoittamalla aatteita ja vaihtamalla vaatteita. Puolueet taktikoivat vaaliliitoilla. Puolueet vaihtavat ehdokkaittensa vaalipiirejä. Puolueet pyörittelevät teemoja työstä, yrittäjyydestä, verotuksesta ja sosiaaliturvasta. Puolueet keksivät uusia sloganeita ja nappaavat niihin kilpailijoittensa vanhoja teemoja. Joka tapauksessa vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, joka jatkaa edeltäjiensä linjoilla, sillä hallituksen muodostaminen edellyttää kompromisseja. Silloin vaalitaistelun aikaina annetut lupaukset eivät saa muodostua esteiksi. Hallitusneuvotteluissa tärkein tavoite on ministerin salkku ja vaalikauden aikana tärkeintä politiikkaa on nimityspolitiikka. Oppositio asettuu rooliinsa ja vastustaa kaikkea, mitä hallituspuolueet esittävät - myös sellaisia esityksiä, joita ovat aikaisemmin itse vaatineet. Ruotsalaiset ja kristilliset astuvat parrasvaloihin ja esiintyvät edukseen, koska saavat politikoida vapaasti omilla ehdoillaan.

Jos kokoomuksesta tai perussuomalaisista tulee suurin puolue, ne saavat yrittää muodostaa hallitusta keskenään. Keskusta ja demarit tekevät kaikkensa sysätäkseen kokoomuksen ja perussuomalaiset oppositioon. Ellei sitten nähdä sellaista ihmettä, että kokoomus, keskusta ja demarit mahtuvat samaan hallitukseen! Kun kansa on puhunut, alkaa demokratia jälleen toimia ja valtakunta rauhoittua. Eipä sitten muuta kuin nauttimaan täysin siemauksin kevään kiihkeästä vaalihuumasta!

Kreikka, Irlanti, Portugali...ja mörkö

Mitä yhtäläisyyttä on Kreikan ja Irlannin talouskriiseillä? Se, että keinottelijoiden pikavoitot kuivuvat ja tappioita uhkaa tulla. Tappioiden maksumiehiksi pitää saada sivulliset, sillä keinottelijat eivät ole oikeita keinottelijoita, jos keinottelu on tappiollista.

Keinottelun pitää olla reilusti voitollista. Keinottelussa ovat mukana lainanantajat. Lainanantajat vastustavat velkasaneerausta viimeiseen asti, koska velkojen saneerauksessa velkojen takaisinmaksu on minimaalista. Keinottelijoiden voitot ja lainanantajien tappiot pitää nyt maksattaa EUn yhteisistä rahastoista niin pitkälle kuin niissä rahaa riittää.

Pienen Portugalin mahdolliseen romahdukseen rahat vielä riittävät. Kun rahastot on kauhottu tyhjiin, ruvetaan rahastamaan takauksia antaneita euro-valtioita. Mitä vakuuksia tällaisiin takauksiin on saatavissa? Asiantuntijat vastaavat, että hyvä kysymys!

Miksi keinottelijoiden voitot pitää maksattaa sivullisilla? Hallitusten viesti ei ole oikein mennyt perille, vastaavat ministerit! Mutta tottakai kansan syvät rivit ymmärtävät. Euroopan unioni, euro-maat ja euro kestävät niin kauan kuin keinottelua tuetaan.

Mitä tapahtuu, jos keinottelun tukeminen lopetetaan? Mörkö tulee ja syö töppöset, tietää vanha kansa.

Kauniit ja rohkeat niin elämässä kuin politiikassa

Politiikka on lobbausta. Se on lobbausta talouselämän lonkeroissa. Sen vuoksi politiikassa lehmänkaupat ovat tavanomaisia. Politiikassa on aina tosi kysymyksessä. Sen vuoksi se on usein likaista peliä. Tarjolla on vain elämä tai kuolema. Puolueiden lobbareille puolueet ovat laivoja, jotka seilaavat täysin tai repaleisin purjein, kyntävät vesilastissa tai uppoavat. Talouselämän lobbareille laivat ovat yrityksiä, yritysryppäitä ja taloudellisia hankkeita.

Talouselämä voi nielaista kyvykkään poliitikon, jolloin poliitikko ryhtyy talouselämän lobbariksi. Tällöin poliitiikan navat vaihtuvat ja lobbaamisen suunta kääntyy päinvastaiseksi. Talouselämästä puoluepolitiikkaan heittäytyvien lobbareiden navat ovat valmiiksi vaihtuvamerkkisiä. Lobbauksen suunta vaihtuu kuin pörssissä ja aina toimeksiantajan taloudellisen edun mukaan. Markkinataloudessa toimeksiantaja on omistaja. Ja kun omistajalla menee hyvin, menee taviksellakin hyvin. Markkinataloudelle ei ole löytynyt varteen otettavaa kilpailijaa. Tuekseen markkinatalous tarvitsee edes jonkinlaisen julkisen talouden. Sen vuoksi poliittinen lobbaus tulee säilymään. Pitkässä juoksussa tietenkin tullaan palaamaan ainoaan kestävään talouteen, joka on - luontaistalous!

Mutta, mitäpä noista! Nyt menee hyvin. Olipa nousukausi tai lama, niin me tavikset haluamme samaistua TV-sarjojen tähtiin, liittyä menestyviin puolueisiin, uskoa veikkausvoittoon ja vaihtaa WC:n nupit ja vetimet kullanvärisiksi. Huvittelemme äänestämällä populistisia puolueita. Karistamme mielestämme arjen varaamalla halpamatkan. Puhumme naapurimme kanssa kännykkään sen tärkeinä kuin toisessa päässä olisi pääministerin poliittinen avustaja.

Olemme kauniita ja rohkeita. Se meille suotakoon!

BP:n miljardit

Meksikonlahdella tapahtuneen BP:n öljykatastrofin aiheuttamia vahinkoja ei voi rahalla korvata. Korvauskiistat riittäisivät kaatamaan pienen firman. Öljylähde ei kuitenkaan voi kaatua, se vain pulputtaa ja pulputtaa. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen sanonut eikä Kalle Kustaa Korkilla olisi ollut siihen mitään lisättävää.

Onneksi BP pystyy keräämään osan öljystä talteen. Jos se on jalostuskelpoista öljyä, niin sillä se voisi maksaa jatkuvia korvauksia vahingosta kärsiville maailman loppuun asti. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen sanonut, minun neuvojani siinä olisi tarvittu heti alkuunsa. Ja Kalle Kustaa Korkki olisi rauhoitellut, että BP:llä on näitä öljylähteitä ympäri maailmaa. Ei yhden lähteen pulputtaminen ja vahingon korvaukset tunnu muualla kuin pörssissä ja imagossa. Sitäpaitsi öljyn hinnan korotuksilla voi menetykset korvata.

Pekka Lipponen olisi iloinnut, että korvausrahat pulppuavat suoraan meren pohjasta! Ja Kalle Kustaa Korkki olisi toppuutellut, että eihän sieltä selvää rahaa pulppua vaan öljyä. Vasta siitä saatavalla rahalla maksetaan korvauksia. Öljystä jalostettavien tuotteiden ostajat ympäri maailmaa tulevat maksamaan kaikki korvaukset korkojen kanssa. Pirskatin pirskatti, olisi Pekka Lipponen säestänyt. Vahingonkärsijät osallistuvat saamiensa korvausten maksamiseen siinä kuin kaikki muutkin!

Mitäkö herrat olisivat sanoneet Suomen atomivoimala- ja kaasuputkipäätöksistä? Pirskatin pirskatti, mitä päästöjä niistä tulee? Pekka Lipponen olisi hieraissut nenäänsä ja astunut sivummalle. Ja Kalle Kustaa Korkki olisi todennut, että he ovat Pekan kanssa öljyalan miehiä eivätkä ota kantaa pikku asioihin.

Miten ihmeet syntyvät?

Ihme tai ihmeet syntyvät siten, että joku tai jotkut joutuvat sattumalta tilanteeseen, jossa tapahtuu jotakin. Kyseisiä tapahtumia sattuu itse asiassa koko ajan, mutta vain silloin, kun havainnoitsija on paikalla oikealla hetkellä, tapahtuma koetaan ihmeenä.

Oikeaoppinen ihme on esimerkiksi se, että joku voittaa lotossa miljoona euroa. Joka viikko joku voittaa ison summan rahaa. Se ei sinänsä ole ihme, mutta jos se voittaja satut olemaan sinä, olet kohdannut ihmeen. Omakohtaisia kokemuksia pienistä ihmeistä on jokaisella.

Katselin aikoinaan kirkossa saarnastuolin yläpuolella roikkuvaa hehkulamppua. Mielestäni se vaappui jotenkin merkillisesti. Kun pappi oli lopettanut saarnansa ja lähti laskeutumaan rappusia alas, lamppu yhtäkkiä putosi ja mojahti rikki saarnastuoliin. Se oli ihme. Miksi seurasin lamppua niin pitkään, että näin sen putoavan?

Kerran tuijotin kukkivaa ruusupuskaa. Erityisesti aloin tarkastella yhtä ruusunnuppua. Ja samassa se rävähti auki silmieni edessä! Mikä ihmeen voima katseessani oli?

Oli tammikuinen pakkaspäivä. Sähkötolppien väliselle langalle lennähti talitintti. Siinä se värjötti vähän aikaa höyhenet pörhössä. Sitten se vain kiepsahti langalla ylösalaisin ja putosi kuolleena maahan. Kuin ihmeen kaupalla näin vapaan linnun kuolinhetken.

Varsinaisen ihmeen olen kokenut junamatkalla. Katselin vaunun ikkunasta pimenevään iltaan katoavaa maisemaa. Ehkä olin nukahtamassa, kun havahduin tunteeseen, että aivoni käsittivät kaikki maailman asiat. Ymmärsin kaikki matemaattiset kaavat. Tunsin kaikki maailman paikkakunnat. Kaikki inhimillinen ymmärrys oli hallinnassani. Tunnetta kesti vain sekunnin verran. Palauduin siinä samassa hetkessä omaan rajalliseen tietämykseeni, rajalliseen ymmärrykseeni. Selvisin kohtauksesta hengissä. Kohtaus on kuitenkin pysynyt mielessäni ja olen vakuuttunut siitä, että ihmistä suurempi ymmärrys on olemassa. Aivoni vain sattuivat vastaanottamaan tiedon, joka ei ollut niille tarkoitettu: Anteeksi puhelu, väärä numero!