Luonnonkansoille luonnonilmiöt ovat muodostaneet käsityksen todellisuudesta. Hyvin pitkien ajanjaksojen kuluessa ja perimätiedon lisääntyessä yleinen tietämys on tarkentunut ja virheellisiksi havaittuja käsityksiä on korjattu. Siitä huolimatta monet ikiaikaiset ajatukset kestävät ajassa ja ovat edelleen täyttä totta. Esimerkiksi Navajo-intiaanien mytologiassa maa on aikoinaan tuhottu hirmuisella myrskyllä, mutta kylmä, nälkä, köyhyys ja vanha ikä on jätetty jäljelle sen vuoksi, että ihmiset osaisivat arvostaa elämän myönteisiä puolia ja elämää itseään. Luonnonkansojen demonit - haltiattaret ja jumalattaret, valtiaat ja ylijumalat - on nimetty kaikille tärkeille luonnonilmiöille.
Intiassa on tänäkin päivänä miljoonittain hindulaisia jumaluuksia, sillä jokaista kylää suojelee oma jumalattarensa. Japanissa maanviljelykseen perustuvat kansantarinat ovat luoneet jumaltaruston demonisista jumalattarista. Kiinan taolaisessa uskonnossa on pitkäaikaisesta keisarillisesta järjestelmästä periytyvä jumalten hierarkia. Sen sijaan yksijumalinen kristinusko alkaa olla valtauskonto länsimaiden entisissä siirtomaissa Afrikassa.
Vaikka Tooraan, Raamattuun, Uuteen Testamenttiin ja Koraaniin perustuva uskonto osoittaa monijumaliset luonnonkansojen uskomukset epätosiksi, niin jakautuminen katolisiin, ortodoksisiin, protestanttisiin, islamistisiin ja muihin suuntauksiin saattaa osoittautua vielä suuremmaksi ongelmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti