Kun viikingit saapuivat Pohjois-Amerikkaan 1000 vuotta sitten, ei heillä ollut mitään mahdollisuuksia valloittaa koko mannerta. Villihevosten kesyttäjiksi heistä ei ollut ja kokonaisten mantereiden valloittamiseen jalkapelissä olisi kulunut kymmeniä ja taas kymmeniä sukupolvia. Vähäisen viikinkiväen oli siis tyydyttävä yhteistyöhön ikiaikaisen intiaaniväestön kanssa.
Kun eurooppalaiset konkistadorit joukkoineen alkoivat rantautua Amerikan mantereille 500 vuotta viikinkejä myöhemmin, purjelaivat olivat kehittyneet suuremmiksi ja valloitustarkoituksiin soveltuva aseistuskin ruutipyssyjen tasolle. Intiaanipäälliköt saattoivat lopulta vain huokailla, että "valkonaamoja sataa rannikolle kuin syksyn lehtiä". Vähitellen Amerikan mantereiden koko ikiaikainen kulttuuri jäi eurooppalaisen kulttuurin jalkoihin.
Tänä päivänä elämme aikaa, jolloin Amerikassa jalostunut eurooppalainen kulttuuri alkaa vierastaa omaa alkuperäänsä. Samalla Euroopassa kansallisvaltioiksi pirstoutuneet demokratiat alkavat jäädä juuri niiden valtioiden jalkoihin, jotka vuorostaan muilla mantereilla ovat kehittyneet suurvalloiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti