Elämän tarkoitus on olla olemassa ja pysyä hengissä siinä muodossa, missä on sattunut syntymään. Jokainen yksilö, olipa sitten ihminen, eläin, kasvi tai solu, on osa kokonaisuutta. Ihmisen näkökulmasta kokonaisuuden uskotaan olevan Suuren Suunnitelman toteuttamista, ja ihminen voi ainoastaan todeta kuuluvansa tähän kokonaisuuteen. Sen voi kuitenkin hahmottaa myös toisin: Kokonaisuus on jatkuvaa myllerrystä, joka tuottaa yhä uusia ilmiöitä ja tilanteita synnyttäen yhä uudenlaisia havainnoitsijoita - kuten me tässä ja nyt.
Tälle maapallolle syntynyt elävä ihmisyksilö voi vähintäänkin todeta olevansa todiste siitä, että myös tähän kokonaisuuteen on ollut mahdollista syntyä ja että tämä maapallo on ainoa planeetta tässä aurinkokunnassa, jossa kaltaisemme ihminen on voinut kehittyä.
Tällä ihmeellisellä maapallolla, mutta aivan toisenlaisessa todellisuudessa elää myös eläimiä, hyönteisiä, kasveja, mikrobeja, bakteereita ja viruksia. Ihmiset eivät kuitenkaan kohtaa esimerkiksi muurahaisten tuntoja eivätkä muurahaiset ihmisten tuntoja. Evoluutioteorian mukaan muurahaiset ovat kehittyneet tälle planeetalle omalla tavallaan ja hyvinkin paljon aikaisemmin kuin ihmiset ja luultavasti myös tulevat elämään täällä paljon kauemmin kuin ihmiset.
Muurahaisilta ihmiset ovat voineet oppia kulkuväylien merkityksen, pyramidien ja tunneleiden muotoisen rakentamisen, työnjaon, lypsämisen ja sotataidon. Sitä vastoin muurahaisten ei ole tarvinnut oppia ihmisiltä yhtään mitään. Muurahaisia on maapallolla paljon enemmän kuin ihmisiä, eivätkä niiden elintavat kuitenkaan uhkaa maapallon elinkelpoisuutta samalla tavalla kuin ihmisten toimet.
Etsiessään elämänsä tarkoitusta ihmiskunnan tulisi ottaa oppia planeettansa pieniltä selviytyjiltä. Kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuutta ja muotoa on turha pohtia, sillä havahtuminen elämään muodossa tai toisessa on yhtä mahdollista kuin syntyminen nykyiseenkin elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti