Maapallon asukkaat voi karkeasti ottaen jakaa kaidan ja lavean tien kulkijoihin. Kaidan tien kulkijoilla ei ole kahta kaistaa eikä kahta totuutta. Sen sijaan lavean tien kulkijoilla on monta kaistaa ja monenlaista totuutta. Totuus ei vaadi kahta sanaa, sillä totuus on joko kyllä tai ei. Monenlainen totuus vie tilanteeseen, jossa hukka perii.
On totta, että kaidalta tieltä voi poiketa väärälle polulle, mutta totta on myös, että väärältä polulta voi palata takaisin kaidalle tielle. Sen sijaan lavea tie on yhtä leveä kuin pitkäkin. Se ei johda mihinkään eikä vie perille - ennen kuin hukka perii.
Poliittiset suuntaukset ovat päähänpinttymiä. Tiukka poliittinen ajattelu vaatii yksisilmäisyyttä ja korvalappuja - parhaimmillaan sotilaallisen yhtäaikaista askeltamista. Demokratian vallitessa erilaiset poliittiset suuntaukset saattavat taivaltaa rinnakkain - edellyttäen, että niillä on mahdollisuus varjomiekkailla keskenään. Toisin sanoen kulttuuri sietää poliitikkojen keskinäisen panettelun, piikittelyn ja vähättelyn ilmapiiriä.
Maapallon väestömäärän ja liikkuvuuden lisääntyminen yhdistettynä tekniseen kehitykseen ja kilpailuun luonnonvarojen omistuksesta on johtamassa kujanjuoksuun, jonka voittajia ei tämän päivän tekoäly pysty hahmottamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti