Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

 Eräskin tarina kertoo töpinäporukasta, joka pani tuulemaan. Tällä töpinällä ei siis tarkoiteta sotien aikaisia töpinäporukoita, vaan rauhanajan tavallisia tölliläisiä, jotka innostuivat kilpailemaan TV-ohjelmien kanssa. Jopa Iso-Töntön isännän kuultiin usein uhoavan, että siinä saisivat nykyohjelmien tekijät katsella rillit huurussa, miten hullut riiustaa. Iso-Tönttö mietti päänsä puhki, miten voisi hyödyntää pientä luotoa, joka kuului hänen maihinsa. Luoto oli kahluumatkan päässä venerannasta ja se oli aikoinaan ollut lasten ja nuorten paras leikkipaikka. Luodolla kasvoi vain muutama kitukasvuinen koivu, joten näkyvyys lähirantaan ja ympärillä oleviin saariin oli esteetön.

Nykyisin kyläyhteisö vietti hiljaiseloa ja seurasi maailman tapahtumia televisiosta. Viimeisin iso live-tapahtuma oli kyläkaupan varaston tyhjentäminen huutokaupalla. Sekin tapahtui nopeasti, kun maankuulu huutokauppias kävi ostamassa koko varaston. Pelkkä ketunhäntä, jonka hän nappasi kainaloonsa, meni uudessa huutokaupassa ensimmäisellä huudolla.

Iso-Töntön isäntä tuli sitten katsoneeksi TV-ohjelmaa eräästä aivotoiminnan tutkimuksesta, jossa pyrittiin osoittamaan, että aivojen eri osat voivat olla eri tavoin kytköksissä toisiinsa. Siitä seuraa, että ne tuottavat erilaisia tuntemuksia ja aistimuksia, jonka vuoksi ihmiset ovat monella tapaa kummallisia ja toimivat toisistaan poikkeavilla tavoilla. Yksi näkee näkyjä, toinen kuulee harhoja, kolmas tuntee ahdistusta. Iso-Tönttö oivalsi, että yhtä kiinnostaa etupuoli ja toista takapuoli. Se on siinä! huudahti Iso-Tönttö keinustuolistaan. Meille entisille nuorille pitää järjestää törinää, kun nykyiset nuoret ovat karanneet maailman turuille. Pikku luoto on nyt vapaa uusille ideoille!

Iso-Tönttö kutsui kylän isännät tupailtaan ja esitti heille asiansa. Kävi selväksi, että kaikilla oli TV ja kännykkä, joillakin jopa läppäri. Kaikilla kuului olevan jonkinlaisia ongelmia pysyä hereillä ohjelmia seuratessaan, kännykkä ei herättänyt eikä läppärilllä ollut käyttöä. Kuulkaapas, nyt on aika panna töpinäksi! Lataamme apparaatteihimme ilmaisen älysovelluksen, joka sopii mainospätkien ja lyhyiden videoiden esittämiseen. Jaetaan tehtävät ja työvuorot siten, että voidaan tarjota jollekin kot-kot-alustalle meidän omia live-esityksiä. Luonnolliseksi näyttämöksi sopii lahdelmassa oleva luoto. Luodon koivuihin kiinnitetään riistakamerat. Esiintymään pääsevät satunnaiset luontoeläimet, auringonpalvojat ja tietenkin me itse. Voidaan tehdä mitä ikinä keksitään, ihan mitä hyvänsä!

Ali-Töntön isäntä sanoi, ettei hän pääse luodolle, kun ei voi omin avuin nousta pyörätuolistaan. Muut isännät rauhoittelivat, ettei se ole mikään ongelma. Hänet voidaan työntää sinne venerannassa olevan pyykkilaiturin päällä. Vähä-Töntön isäntä puolestaan innostui, että hän voisi käydä luodolla onkimassa ihan ilkosillaan. Yli-Tönttö arveli, että hän voisi lähettää sieltä pullopostia sinkuille, kun emäntä oli karannut teille tietymättömille. Sitä paitsi isäntien tiedossa oli, että veneilevät pariskunnat poikkeilivat luodolle ottamaan aurinkoa ja rakastelemaan.

Jotakin vikaa tässä suunnitelmassa kuitenkin oli, sillä suuren innostuksen jälkeen koko homma lässähti. Isännät pysyivät omissa tönöissään ja tuijottivat valmista TV-hömppää. Miksi nähdä mokomaa vaivaa, kun yhtä ja samaa tuli tuutin täydeltä yötä päivää!

Ai niin, pitänee kertoa, että se ainoa töpinäporukan idea, joka lopulta toteutettiin, oli että Ali-Töntön isäntä autettiin pari kertaa pyykkilaiturin avulla luodolle. Tapahtuma olikin menestys, sillä isäntien lisäksi se keräsi rannalle jonkin verran myös muuta porukkaa...  

Voivatko kalat peseytyä?

Juutun helposti pohtimaan asioita, jotka eivät pohtimalla parane. Esimerkiksi kalat voivat peseytyä uimalla puhtaampiin vesiin. Tietenkin edellytyksenä on, että puhtaita vesialueita löytyy. Sama edellytys sopii myös ihmisen peseytymiseen: Vettä pitää olla saatavilla, tulipa vettä hanasta tai taivaalta. 

Miksi ihminen voi vain unelmoida sotien loppumisesta ja pysyvästä rauhasta? Se johtuu siitä, että sodat ovat luonteeltaan jatkuvia ja rauhanajat ovat luonteeltaan väliaikaisia. Sodankäynti on raskasta ja kuluttavaa, joten se vaatii myös lepotaukoja eli rauhansopimuksia, jotka antavat mahdollisuuden lepoon ja varustautumiseen uutta sotaa varten. Perinteisessä sodankäynnissä rauhanajat ovat olleet jopa yhden sukupolven mittaisia, kun on ollut pakko odottaa poikalasten kasvamista nuorukaisiksi.

Maapallon elolliset olennot elävät ja saalistavat maassa, vedessä ja ilmassa. Osalle lankeaa aina pedon, osalle saaliin elämä. Petoeläimet ja ihmispedot eivät kuitenkaan saalista jatkuvasti, vaan lepäävät saaliin syötyään. Ihmiset ja eläimet on tehty samalla kaavalla. Saman kaavan mukaan maapallolla eletään niin kauan kuin elintila säilyy elinkelpoisena.   

Daavidin linko, hybridisodankäynti ja rauhanneuvottelut

Daavidin linko
Pyhässä Raamatussa kerrotaan Israelin varhaista historiaa hyvin pitkältä ajalta. Ensimmäisen Samuelin kirjan luvussa 17 kerrotaan sodasta, joka ratkaistiin filistealaisen Goljatin ja israelilaisen Daavidin kaksintaistelulla. Jättikokoisen Goljatin aseina olivat miekka, peitsi ja keihäs. Daavidilla oli repussaan muutama pieni kivi ja kädessään linko. Daavid linkosi kiven Goljatin otsaan. Goljat kaatui maahan ja Daavid katkaisi Goljatin kaulan tämän omalla miekalla.

Hybridisodankäynti
Hybridisodalla tarkoitetaan sotaa, jota käydään sotilaallisten keinojen lisäksi siviilielämän tarjoamilla keinoilla. Siviilielämässä keinoja riittää rajattomasti, sillä "sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista". Sodassa jaetaan kunniamerkkejä teoista, joista siviilielämässä tuomitaan vankeuteen. Tämä koskee myös hybridisodankäyntiä ja sellaiseksi voitaneen luokitella jopa hypettäminen, kun tarkoituksena on saada aikaan valtakuntien rajat ylittävää meteliä ja hässäkkää.

Luokittelu on ihmiselle luontaista
Roomanvallan aikoihin hybrideillä tarkoitettiin henkilöitä, joiden vanhemmista toinen oli roomalainen ja toinen oli joku muu tai toinen oli vapaa ja toinen orja. Kun tänä päivänä puhutaan autoista, niin hybridi on auto, joka toimii sekä bensiini- tai dieselmoottorilla että sähkömoottorilla. Kasvi- ja eläinkunnassa hybridi tarkoittaa myös kahden lajin risteymää.  

Yhteenveto: Suurellakaan armeijalla ei aina saavuteta lopullista voittoa. Rauhanneuvotteluissa voitaisiin aloittaa hybridisodankäynnin kieltämisestä. Sen jälkeen varsinaisten sotien sovitteleminen saattaisi olla astetta helpompaan.                                        

Kärsimätön ihminen

Afrikassa hitaasti kehittyneen ihmisen uteliaisuus alkoi hitaasti lisääntyä ja kiinnostus herätä Afrikkaa laajempaan elinympäristöön. Ihmisen oli ensin selvittävä myös useista laajoista ympäristökatastrofeista. Pienten yhteisöjen kasvaessa suuremmiksi heimoiksi niiden keskinäiset taistelut työnsivät myös väkeä nykyisten Kiinan, Intian ja Australian suuntaan, Pohjois-Amerikkaan ja edelleen Etelä-Amerikkaan sekä tietenkin myös nykyisen Euroopan suuntaan, kun ilmasto antoi siihen mahdollisuuden. Eri aikakausina olosuhteet vaihtelivat ja muokkasivat kulloisiinkin olosuhteisiin soveltuvia rotuja ja tarjosivat asuttaviksi erilaisia kulkureittejä ja asuinpaikkoja.

Kaikkialla tulivat joka tapauksessa vastaan meri ja saaristo, jäätikkö ja vuoristo, tasanko ja joet. Jalkapatikassa liikkuminen vaati vähittäiseen siirtymiseen useiden sukupolvien ketjun. Osa väestöstä  jäi niille sijoilleen, osa jatkoi eteenpäin. Väkeä oli vähän ja tilaa paljon. Yhteydenpitoon tarvittavia välineitä ei ollut, joten kielet ja kulttuurit eriytyivät. Kesti vielä kymmeniätuhansia vuosia päästä vaelluksessa nykyisen ajanlaskun piiriin. Aivan viimeisimpien satojen vuosien ajan on tiedetty, että ihminen elää palloa muistuttavalla planeetalla, jossa ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Enää ei voida löytää uusia mantereita muualta kuin valtamerten pohjalta tai sitten kun niitä taas syntyy. Elintilaa pitää vain raivata kuten ennenkin, eli naapurikansoja tuhoamalla. Ihminen ei jaksa odottaa luonnonvoimien ratkaisua. Ihminen tahtoo ratkaista asiat tässä ja nyt.

Erään kehitysteorian lopputulema

 Jokin apinan kehityslinjoista tuotti ihmisen. Jossakin varhaisessa vaiheessa ihminen menetti erään apianalle tärkeän ominaisuuden eli kykynsä elää pitkiä aikoja puiden oksilla. Linnut eivät tätä kykyään menettäneet, vaan ne käyttävät edelleen jalkoja liikkumiseen myös puiden oksilla. Lisäksi ne ovat säilyttäneet ylivertaisen ominaisuutensa siirtyä mantereelta toiselle lentäen ja vieläpä ilman apuvälineitä. Myöskään vedessä elämiseen keskittyneet lajit eivät ole pitkään aikaan tunteneet erityistä tarvetta kehittää raajoja liikkumiseen maalla.

Sen sijaan ihmisen jalkaterät ja varpaat menettivät varhaisen kykynsä tarttua oksiin, kun jalat mukautuivat kävelemiseen maassa. Tässä kehityslinjassa ihmiseksi vähitellen muotoutunut laji menetti lähes kokonaan kyvyn selviytyä pitkiä aikoja puiden oksilla. 

Ihminen alkoi sitten liikkua maata pitkin eteenpäin ja apina jäi kiipeilemään oksistoissa ylöspäin. Myöhemmin ihminen ei ole enää haikaillut neljän käden taitojen perään, vaan on havainnut yhä uusien mahdollisuuksien avautuvan kahden käden ja kahden jalan käytölle.

Elinolosuhteiden jatkuva muutos on osaltaan johtanut siihen, etteivät kahden käden ja kahden jalan tuomat edutkaan ihmiselle riitä. Ihmisaivojen kehittyessä yläpään käyttö näyttää lopulta johtavan sellaiseen ylivertaisuuteen muuhun luomakuntaan nähden, ettei muunlaista lopputulemaa voi ennustaa kuin täydellinen hulluus.

Arkkitehdin puheenvuoro, johon maallikon on helppo yhtyä

Yleinen väite on, että kaunis ja persoonallinen rakentaminen maksaa liikaa, mutta kukaan ei kysy eikä kukaan vastaa, että paljonko enemmän se maksaa. Tosiasiassa kaunis ei ole kalliimpaa kuin halpa, sillä rakennuksen ulkoinen kauneus syntyy ulkovaipasta, jonka osuus on noin  10%. Erittäin kallis voi olla jopa hyvin ruma ja rumia ostetaan, kun valintamahdollisuutta ei ole. Suomessakin lienee vain muutamia arkkitehtejä, jotka piirtävät kauniita rakennuksia.

Vielä 1800-luvulla tehtiin kauniita rakennuksia, vaikka rakennettiin halvalla. Maailmansodat ja etenkin II maailmansota katkaisivat kauneuden arkkitehtuurissa, sillä suurten ihmisjoukkojen  asuttaminen jätti  jälkeensä elementtiteollisuuden, jolloin luovuttiin klassisen arkkitehtuurin pyrkimyksestä yhdistää kauneus, kestävyys ja käytännöllisyys.

Nykyiset rakennukset kestävät vain 50 vuotta eli sen ajan kuin ostajan velkarahalla ostama rakennus tulee maksetuksi, jonka jälkeen rakennus puretaan. Arkkitehtuurin omaleimaisuudesta on luovuttu. Muualla maailmassa toteutettujen ratkaisujen kopiointi on johtanut osaltaan myös siihen, että kokonaisuudesta saadaan aikaan kaikkea muuta kuin maalle, paikkakunnalle tai lähympäristölle omaleimaista ilmettä.

Korttelin toive

 Nykyiset boomerit kaipaavat kultaisia vuosikymmeniä 1950-luvulta alkaen. Ruokakaupasta haettiin maitoa omalla hinkillä, voita ja juustoa sai sopivan palan isommasta palasta ja tuotteet käärittiin irtopaperiin. Asiakkaalla piti olla oma kassi, sillä muovipusseja ei ollut keksitty.

 

Ennen television yleistymistä saatettiin käydä non-stop-teatterissa, jossa elokuvien lisänä näytettiin uutispätkiä ulkomailta: Varsinkin presidentti  Charles de Gaullen hahmo liittyi sotilasparaateihin. Varsinaisista elokuvista jäivät mieleen Eddie Constantine ja Juliette Creco elokuvassa "Kovaa peliä Rivieralla". Juliette Creco oli maaginen laulajatar. Hänet voisi nähdä vaikkapa ranskalaisen minisarjan uusinnassa "Louvren kummitus" vuodelta 1965.

Amerikkalainen tv-sarja "Peyton Place" oli suosittu. Sarjan nimi tarkoitti mitä tahansa pientä paikkakuntaa tai ryhmää joka kätki pikku salaisuuksia ja skandaaleja. Maanantaisin televisiossa pyöri myös lännensarja "Virginialainen". Päähenkilönä komeili James Drury, joka käväisi tervehtimässä suomalaisia juhannuksena 1971.

Kotimaisista viihteen mestareista haluaisi kuulla useammin Kipparikvartetin taitavia esityksiä vaikkapa "Saimaan valssin" ja "Kauniin Veeran" tunnelmissa. Nykylauluja oppivat vain nykynuoret. Boomereille tuttuja lauluja on Fazerin taskukokoisissa Toivelauluja-lehdissä, joita löytynee antikvariaateista. Sieltä saattaa löytyä myös sellaisia lehtiä kuin Ajan sävel ja Iskelmä sekä Elokuva-Aitta, joka oli aikoinaan jopa Suomen suurin elokuvajulkaisu.

Antikvariaatit jäänevätkin boomereiden viimeisiksi aarreaitoiksi, kun nykyviihde on karannut sellaisille poluille, jotka avautuvat vain uusille sukupolville.