Kenen on vastuu?

 Yleisesti ottaen vastuun kantavat ne ihmiset, jotka vuorollaan elossa sattuvat olemaan. Menneitä sukupolvia on myöhäistä asettaa vastuuseen, ja uudet sukupolvet vastaavat teoistaan omalla ajallaan.

Ihminen on oppinut elämään hetkessä. Se on johtanut siihen, että yksilöiden ja yhteisöjen vastuuntunto on päässyt rapistumaan tai ei ole päässyt kehittymään muuttuneita olosuhteita vastaavaksi. Vastuuttomuus valtaa alaa yhtä hyvin pienissä kuin suurissa asioissa eikä muutosta ole näköpiirissä.

Köyhyyden ja levottomuuksien piinaamille ihmisille kasautuu vaikeuksia juuri siellä, missä muutenkin on avuntarvetta eniten, siellä missä joudutaan luonnonkatastrofien uhreiksi, paikallisten valtataistelujen ja suurvaltojen väliintulojen jalkoihin, elämään ilman minkään valtion kansalaisuutta ja samalla tuntemaan itsensä ei minkään arvoisiksi. 

Koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan on sodankäynnin perimmäisenä tarkoituksena ollut voimakkaiden vallanpitäjien ja vauraiden vähemmistöjen etujen parantaminen ja turvaaminen juuri siellä, missä ennestäänkin on kaikkein parhaat olosuhteet.

Kenen on vastuu? Yksittäiset ihmiset eivät pysty vastuuta kantamaan. Kunnioitusta herättävää kuitenkin on, että maailmassa on ihmisiä, jotka jaksavat ponnistella ihmisoikeuksien, tasa-arvon, ilmaston, geopolitiikan ja jopa uusien teknologioiden kehittämisen parissa hyvässä tarkoituksessa.

Mars-planeetan valloitus

Aurinkokunnassa maapallomme lähimmät planeetat ovat Venus ja Mars. Venus on lähempänä aurinkoa kuin Maa ja yli 200 miljoonaa kilometriä lähempänä Maata kuin Mars. Venukseen ei kuitenkaan ole menemistä, sillä se on ihmiselle liian kuuma planeetta. Sen sijaan kauempana oleva Mars tarjoaa siedettävämmät olosuhteet, vaikka sekin on ihmiselle lähes elinkelvoton planeetta. Marsin ammoisista tulivuorten purkauksista syntynyt kaasukehä on hiipunut ja meret kuivuneet, joten sen maisema muistuttaa Maan kuuta, tosin jylhemmässä muodossa.

Marsia on tutkittu miehittämättömillä avaruusluotaimilla, mutta miehitettyjäkään ei pidetä mahdottomina. Avaruuspukuun sonnustautuneelle ihmiselle olisi mahdollista tukikohdasta käsin tutustua planeetan olosuhteisiin. Edestakainen miehitetty matka Marsiin kestäisi joidenkin laskelmien mukaan runsaat kaksi vuotta ja matkalle saattaisi kertyä hintaa mitä hyvänsä kymmenistä miljardeista satoihin miljardeihin dollareihin, sillä Marsiin pitäisi pystyä rahtaamaan muutakin kuin pilotit.

Pitkän avaruuslennon vaikutukset ihmisen terveyteen on tiedostettu. Eräskin ahtaissa olosuhteissa suoritettu 105 vuorokauden harjoitus osoitti, että pelkkä vuorokausirytmin muutos aiheutti koehenkilöille univajetta, masennusta ja riitaisuutta. Tiedetään myös, että pitkän avaruuslennon aikana ihmisen saama säteilyannos altistaa syövälle ja että pitkä painottomassa tilassa eläminen johtaa luustokatoon ja lihasten surkastumiseen. Kaiken kaikkiaan runsaat kaksi vuotta kestävän avaruusmatkan seurauksena avaruuslentäjän eliniänkin arvellaan lyhenevän jopa  15 - 24 vuodella. Ei liene perusteetonta väittää, että tässä mainitut seikat tulisivat olemaan myös pitkän avaruusmatkan ongelmista vain vähäisimpiä.

Kirjoittajan oma kommentti: Lukiessaan päivittäisiä uutisia tulee väistämättä ajatelleeksi, että ihminen kaikessa viisaudessaan torjuu ymmärryksen hahmottaa kokonaisuutta.

Kun sotavoimaa kulutetaan...

Kansallisrunouteen on ikuistettu tilanne, jossa "von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen". "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä..." on lainaa spartalaisesta taistelurunoudesta jopa 600-luvulta eKr. Sen sijaan viime sotia käsittelevässä sotakirjallisuudessa vanhoille jermuilla annetaan tärkeä rooli etulinjoissa. Sotilaat kuolevat aina kunnian kentillä ja heidät haudataan sankarihautoihin.

Olisi sivistymätöntä uutisoida, että sotilaita lähetetään kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle jatkuvana virtana ja heitä kuolee koko ajan samalla tavalla kuin siviilejäkin. He astuvat miinoihin, tulevat vangituiksi ja teloitetuiksi, joutuvat väijytyksiin, saavat luoteja ja sirpaleita ympäri kehoa, tukehtuvat myrkyllisiin kaasuihin, murskautuvat telaketjujen ja sortuvien rakennusten alle, palavat tulimyrskyissä, hukkuvat laivojen upotessa ja siltojen romahtaessa, putoavat maahan lentokoneiden ja helikoptereiden mukana eli kokien niin viheliäisiä kohtaloita, ettei kuvitella saata. Sotatermillä "kuluttaa" on kuitenkin rajansa: Sotainvalideja ei voida sanoa kuluneiksi sotilaiksi, ei mitenkään eikä edes riippuen siitä, muistetaanko heitä ja pidetäänkö huolta.

Sodan päätyttyä kunnian kenttiä jäävät viime kädessä siivoamaan siviilit, joiden kotikonnut ovat sodan jalkoihin sattuneet jäämään. Kaikkea sodissa tuhoutunutta, käsittämättömän suurta romujen määrää ei koskaan pystytä siivoamaan, vaan loppuunkulutettu ja täysin tuhottu roju jää saastuttamaan meriä ja mantereita seuraaviin mannerlaattojen siirtymiin saakka.

Uskontojen ja vaurauden kirjo

G7-maat kattavat 10% maailman väestöstä ja 40% maailman valtioiden bruttokansantuotteesta. G7-maihin kuuluvat Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta. Japania lukuunottamatta jäsenmaiden uskonelämä nojaa pääosin katolisiin ja protestanttisiin perinteisiin.

Brics-maat kattavat 40% maailman väestöstä ja yli 20% maailman valtioiden bruttokansantuotteesta. Yhteisöön kuuluvat ortodoksinen Venäjä, konfutselainen Kiina, hindulainen Intia,  protestanttinen Etelä-Afrikka sekä katolinen Brasilia.

G7-  ja Brics-maiden ulkopuolelle jäävät yhteisöt kattavat kuitenkin vielä 50% maailman väestöstä ja 40% maailmantalouden bruttokansantuotteesta. Näissä maissa uskonnollisuus jakautuu vielä värikkäämmin kuin G7- ja Brics-maissa.

Tulevaisuus näyttää, pystyvätkö G7- ja Brics-maat tulemaan toimeen keskenään pyrkiessään hallitsemaan koko maailmantaloutta, vaikka makupalat tuntuvat liian suurilta pureskeltaviksi. Ilmastonmuutos ja väestön muuttoliike saattavat ehtiä panemaan palikat vielä aivan uuteen järjestykseen. 

Huikea matka

 Ennen vanhaan ihmisistä tuli vanhuksia nopeammin kuin nykyisin ja he myös kuolivat nuorempina, joten lasten oli aikuistuttava nopeasti. Aikojen alussa liikkuminen paikasta toiseen tapahtui polkuja tallaamalla. Kasvien keräilystä siirryttiin kasvien viljelyyn ja villieläinten pyydystämisestä kotieläinten paimentamiseen. Viimeisimmän jääkauden hellittäessä vähäväkiselle ihmiskunnalle avautui elintilaa yllin kyllin, mutta parhaista asuinpaikoista on jääty kiistelemään aina luolaihmisen ajoista tähän päivään asti.

Pyörän keksiminen johti vuosituhansien kuluessa yhä huikeampiin keksintöihin, joita ilman maapallon väestö tuskin olisi voinut kasvaa lähelle maaemon kantokyvyn rajaa. Kestävänä kehityksenä ei voida nähdä sitä, että hissit tai liukuportaat korvaisivat rappuset tai että pilvenpiirtäjät muodostaisivat tulevaisuuden kaupunkiprofiilin tai että ilma-alukset korvaisivat maa- ja meriliikenteen. 

Vaikka ihmisen keinoilla ei yhteistä hyvää koskaan ole tarjolla kaikille tasapuolisesti, niin ihmiskunnan ensisijaisena tavoitteena tulisi olla maaemon kestokyvyn ylläpitäminen mahdollisimman pitkään, kun siirtyminen toiseen aurinkokuntaan on ihmiselle kertakaikkinen mahdottomuus.

Se mikä eläinkunnassa ilmenee loputtomana lajien kirjona, ilmenee ihmiskunnassa loputtomana ajatusmallien ja käytöstapojen kirjona. Esimerkkinä valuvirheestä ihmisaivojen kehityksessä voidaan mainita nurkkakuntaisuus, joka on sellainen ominaisuus, jota ei voida kouluttamalla kohentaa eikä sivistämällä silotella. 

Ihmiskunnalle on joka tapauksessa avautunut mahdollisuus elää mahdollisimman hyvää elämää aurinkokunnan olemassaolon keskivaiheilla, maapallon suurten jääkausien välimaastossa. Sen ja vain sen koko luomakunta pystyy olemassaolonsa aikana tavalla tai toisella käyttämään.

Sivistymätön sodankäynti

Sivistys ja sotiminen kulkevat käsi kädessä niin kuin elämä ja kuolema. Samalla kun humanismi, sivistys ja uskonnollisuus hipovat taivaita, sotia käydään ilman minkäänlaista sivistyksen kosketusta.

Miltä sivistyneen sodankäynnnin tulisi näyttää? Oppia voisi ottaa hävitetyiltä intiaaniheimoilta, joita heimojen päälliköt johtivat yhteenotoissa. Kun heimon eturivissä ollut päällikkö kaatui, sota loppui siihen ja joukot perääntyivät. Tänä päivänä komentajat sanovat juhlapuheissaan, että joukkoja johdetaan edestä, vaikka he itse istuvat bunkkereissa.

Sivistyneessä sodankäynnissä tulisi noudattaa samoja periaatteita kuin talouselämässä. Tulisi perustaa kansainvälinen keskussotapankki ja muita sotapankkeja, jotka rahoittamalla ja lainaamalla säätelisivät sotaan ajautuneiden valtioiden sotatoimia, sotien uhrien auttamista, pommitettujen alueiden tuhojen siivoamista ja jälleenrakentamista.

Sodankäynnille tulisi asettaa inhimilliset rajat. Se tarkoittaa, että olipa kysymys sodan hyökkäävästä tai puolustavasta toimijasta, tuhoa tuottaneen osapuolen itsensä olisi myös siivottava aiheuttamansa tuhon jäljet, toimitettava apu haavoittamilleen, toimitettava kuolleet omaisilleen, rakennettava tilapäisasunnot kodittomiksi jääneille ja pantava alulle muun infran rakentaminen pommittamillaan alueilla.

Uskoakseni näiden esimerkkien suuntaisilla toimilla sotia voitaisiin, jos kohta ei hillitä, niin ainakin sivistää vuosituhansia jatkuneesta ummehtuneisuuden tilasta...

Tulkoon valkeus!

 Aurinko syntyi viisi miljardia vuotta sitten, kun tähtien välinen kaasu tiivistyi palloksi, jonka ytimessä alkoi vetyfuusio. Viiden miljardin vuoden kuluttua Aurinko nielaisee lähimmät planeettansa Merkuriuksen ja Venuksen, jolloin myös Maapallon pinta sulaa elinkelvottomaksi ennen lopullista tuhoutumistaan.

Raamatun viisailla kirjoittajilla ei ollut tietoa ydinfysiikasta. He näkivät vain auringon, kuun ja tähdet. Kuitenkin he ymmärsivät, että kaikella ajallisella on rajansa, alkunsa ja loppunsa. Valkeus tulee, kun aurinko nousee ja pimeys, kun aurinko laskee. Loppujen lopuksi tulee myös maailmanloppu, kun aurinko sammuu. Tosin sekin on vain aurinkokunnan loppu. Maailmankaikkeuden loppua se ei tarkoita.

Maapallon koko historiaa voi verrata Tyynenmeren Galápagos-saariryhmään, joka on muodostunut vain viisi miljoonaa vuotta sitten, ja jonka tulivuoret ovat edelleen vulkaanisesti aktiivisia. Saariryhmä voi kadota ja katoaakin paljon ennen koko maapallon tuhoutumista.

Valaanpyytäjät, merirosvot, luonnontieteilijät, sotilaat, vangit, turistit ja mantereilta saapuneet Galápagos-saarten hyväksikäyttäjät ovat kukin vuorollaan köyhdyttäneet ja roskanneet saaria. Saarten eläinkunta on kuitenkin säilyttänyt omaleimaisuutensa ehkä paremmin kuin mantereilla elävien eläintarhojen kummajaiset. Saarten eläimistö tulee myös  toimeen ikivanhoilla avuillaan ja autuaan tietämättömänä kaukana ympäristöstään vellovasta kehityksestä.

Että mitä järkeä tässä vertauksessa on maailmankaikkeuden, aurinkokunnan, maapallon ja Galápagos-saarten yhteiseen historiaan? Ei kaiketi mitään järkeä. Kuitenkin ihmisen elämiseen maapallolla näyttää  liittyvän ympäristön pilaantuminen, rikollisuuden lisääntyminen, keinoja kaihtamaton politikointi ja keskeytymätön sodankäynti, vaikka ihmiskunnan huikean kehityksen tavoitteena on ihmisten tasa-arvon, hyvinvoinnin ja vaurastumisen saavuttaminen teknisen ylivertaisuuden voimalla.