Ajaton alastomuus

Apinoilla ja ihmisapinoilla oli karvainen iho. Kun säät kylmenivät ja karvapeite harveni, alkoivat metsästyksen oppineet  alkuihmiset lämpimikseen työstää eläinten vuotia. Siitä onkin pitkä taival nykyisiin muotinäytöksiin, joissa esitellään vaatteiden vuosittain vaihtuvia trendejä.

Tuhansia vuosia säilyneet patsaat ja reliefit kertovat myös ihmisen pukeutumistavoista kautta aikain. Sama toistuu satoja vuosia vanhoissa maalauksissa. Ikiaikaista taidetta leimaa tietty häveliäisyys, sillä taiteen tekijät ja tilaajat halusivat jättää myöhemmille sukupolville mielikuvan arvostetuista ja itseään kunnioittavista ihmisistä. Todellisuus oli tietenkin aivan jotakin muuta ja riippui siitä, minkälaisena kohtalo kenellekin näyttäytyi.

Joka tapauksessa ihminen syntyy alastomana ja esiintyy sen jälkeen ylivoimaisesti suurimman osan ajastaan jos jonkinlaisessa asussa - jopa yöasussa. Sen vuoksi ei ole lainkaan ihme, että alastomuudesta on kehittynyt jonkinlainen tabu. Suomalaisessa kulttuurissakin alastomuus hyväksytään vain perheen kanssa saunoessa sekä uidessa. Sen sijaan yleisillä rannoilla ja kylpylöissä pyritään noudattamaan pukeutumista koskevia sääntöjä. Sääntöjä noudatetaan kuitenkin pääasiassa rauhallisina aikoina, sillä sotien riehuessa vihollisen ja vihamiesten nöyryyttämisellä ei kertakaikkiaan ole minkäänlaisia rajoja.

 

Korkeakulttuurin piiriin kuuluvien alastonmallien työ on hyväksyttyä ja mallien taideteoksiin ikuistettujen hahmojen katselu ja ihastelu on hyväksyttävää. Sen sijaan alakulttuureissa työskentelevien henkilöiden toiminta muuttaa alastonkuvien katselunkin salakatseluksi. Vilauttelusta on balettitaiteessa kehittynyt yläluokan asettama normi, teatteritaiteessa rahvaan vaatima välttämättömyys, elokuvataiteessa ja televisio-ohjelmissa yleisön käyttäytymistä ohjaava automaatio. Muotinäytöksissä esitellään lähinnä arkielämän ulkopuolella käytettäviä asuja. Urheilijoille on myös lajeittain kehitelty niin näyttäviä asuja, että osalle yleisöä itse urheilu jää sivuseikaksi.

 

Joillakin  trooppisilla alueilla alastomuus ei edelleenkään ole ongelma edes arkisissa askareissa. Sen sijaan vaurailla alueilla niukkaan pukeutumiseen ja alastomuuteen liittyy runsain määrin rehellisin ja myös epärehellisin keinoin rakennettua rahastusta, mutta sen toki kaikki yhteiskuntaluokat mielihyvin ja yksissä tuumin hyväksyvät. Avaruuslennoilla ja ehkä myös lähiplaneetoille tulevaisuudessa rakennettavissa yhdyskunnissa alastomuus saanee oman normiston. Sen näkee ken elää.  

Hyönteisten planeetta

Hyönteiset ovat kehittyneet maapallolle paljon ennen ihmistä. Ne ovat valloittaneet planeettamme jo silloin, kun happea ei ollut riittävästi kädellisille olennoille. Esimerkiksi muurahaisella ei ole verenkiertoa eikä keuhkoja, vaan elimistöä ylläpitää putkisto, jossa happikin virtaa kaasumaisessa muodossa ja liukenee solunesteeseen. Niillä on myös mieli, tietoisuus, kyky oppia ja sosiaalinen ymmärrys ympäristöstä eli siltä osin aivan samat ominaisuudet kuin ihmiselläkin.

Mikä sitten erottaa hyönteiset ihmisistä? Se on koko. Aikojen kuluessa, kun ihmisiä ei vielä ollut, elollisten olentojen muoto ja koko sopeutuivat vähitellen elinympäristöönsä vedessä, maassa ja ilmassa. Pitkällä tähtäimellä esimerkiksi hyönteiset ja nilviäiset säilyttivät parhaiten suhteellisuudentajunsa. Suurikokoiset eläinlajit katosivat tai ovat kuolemassa sukupuuttoon. Myös ihmisen koko ja varsinkin elämiseen tarvittava välineistö on kasvamistaan kasvanut. Pitkän aikaa on jo näyttänyt siltä, että ihmiset kaiken roinansa kanssa eivät mahdu yhteiselle planeetallemme.

Erottaako hyönteistä ja ihmistä sitten äly ja järjen käyttö? Otaksuttavasti ihmisellä on enemmän älyllistä kapasiteettia kuin hyönteisellä. Ihmisen järkeily on kuitenkin johtamassa siihen, että toiminta on lähtemässä lapasesta. Luonnonvarojen kuluttaminen ja sotapsykoosi polkevat kaiken muun alleen. 

Lopputuloksena on, että planeetta palautuu hyönteisille, jotka eivät välttämättä havaitse lainkaan kädellisten älyniekkojen aikakautta tämän planeetan historiassa. Makean veden ja hapekkaan ilman niukkuus eivät vaivaa hyönteisiä. Tuskin niitä myöskään tulevat kiinnostamaan ihmisiltä louhimatta ja pumppaamatta jäävät luonnonvarat. Näin luonto pääsee jälleen rehevöitymään uudeksi paratiisiksi.

Rakkauden ja romantiikan planeetta

Vanha metso vahtii sitkeästi omaa koppeloaan, mutta teerenpelissä voi koppelollekin sattua vahinko teeren kanssa ja syntyy korpimetso. Se saakin lähteä muille maille vaikka lentävällä kalakukolla. Kanahaukalle kelpaa hyvin teeret sekä koppelot. Kanalassaan kotikukot vahtivat vain kanojaan, vaikka metsäkanatkin maistuvat paremmilta kuin kotoiset tipuset: Parempi on pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.

Hanhikorppikotkat vierailevat Suomessa vain harvoin ja silloinkin ne syövät enimmäkseen muiden haaskoja eivätkä kilpaile kotoisten kotkiemme kanssa. Kotkat iskevät päiväsaikaan, vaan eivät lähde vieraiksi yökylään. Maakotkille kelpaavat riettaat riekot ja pitkäsääriset kurjet, mutta riekot tykkäävät variksenmarjoista ja varikset riekon munista.

Käki kukkuu kuusikossa, josta kuuluu naaraan pulina. Ne hauskuttavat toisiaan ja muut saa lapset hoitaa. On riikinkukkoja, kukkopoikia, haahkoja ja harakoita. Ja kun tärkeimmät hommat tehdään, niin eletään kuin Ellun kanat.

Ainoastaan ihminen on poikkeus ja syystä: Ihminen kunnioittaa elämää, edistystä, ihanteita, sivistystä, hyveitä ja uskontoja ynnä muita hyviä asioita. Vain ihminen ymmärtää rakkauden ja romantiikan merkityksen ja vain ihminen pystyy hoitamaan lahjaksi saamaansa planeettaa kokonaisvaltaisesti!

Ikkuna tulevaisuuteen

Kaikki maassa matelevat, vedessä uiskentelevat ja ilmassa lentelevät - yhtä lailla pienet kuin suuretkin olennot - tappavat heikompia sekä ravinnokseen että reviirejä puolustaakseen. Kädellisiin kuuluva ihminen on oppinut käyttämään myös kättäpidempiä välineitä: Kivenheitosta on kehittynyt kivilinko ja kepillä lyömisestä keihäs.

Koko kirjoitetun historian ajan heimojen ja kansakuntien väliset sodat ovat olleet myös pyhien kirjoitusten keskiössä. Usko korkeampiin voimiin ei kuitenkaan ole missään määrin hillinnyt ihmisen sotaisaa luonnetta. Ei siitäkään huolimatta, että alati uudistuva sotateollisuus on pystynyt kehittämään aseistusta, jonka teho vetää vertoja jopa luonnonmullistusten aiheuttamille tuhoille.

  
Vaeltaako ihmiskunta jo olemassaolonsa ehtoopuolta? No, eihän ihminen yht´äkkiä kaikkine ideoineen ja aarteineen maapallolta häviä, vaikka aikaikkuna näyttäisi olevan sulkeutumassa ennen aikojaan. Asiaa sen paremmin perustelematta lienee selvää, että vaikka liikakansoituksen ohella maaperän, vesistöjen ja ilmakehän sotkeminen johtaa ekosysteemin köyhtymiseen ilman sotiakin, niin keskinäinen sotiminen ei ihmiskunnan elinaikaa ainakaan pidennä.  
 

Myös tulevaisuudessa asevarustelun hillitseminen tulee olemaan yhtä vaikeaa kuin vähittäinen aseistariisuntakin. Asiantilaa ei muuksi muuta edes muistutus siitä, että sodankäynnin jumala on puhdas epäjumala, jolla ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä.

Yllätysmomentti

Ei olisi mikään yllätys, jos maailmansota syttyisi juuri nyt, kun rauhanneuvottelut eivät kiinnosta ketään. Sen sijaan yllättävänä voidaan pitää sitä, että viimeisen sadan vuoden kuluessa on alettu uskoa ihmiskunnan pystyvän tyytymään paikallisiin sotiin, käymään keskinäistä kauppaa, kehittämään yhteistyötä ja jopa suojelemaan luonnon monimuotoisuutta. Yllätys onkin siinä, että harmonia, sopuisa rinnakkaiselo, kompromissit ja riidattomat tilanteet eivät näytä olevan ihmisen hallinnassa.

On päästy niin pitkälle, että paavi voi puheessaan todeta sodan järjettömyyden, mutta silloinkin medialle riittää yhden sanan lisäys tai poisjättäminen yksilöimään sodan ja vahvistamaan vastakkainasettelun tai saamaan puheen kuulostamaan siltä kuin se koskisi kaikkia sotia. Ja sanoipa paavi mitä tahansa, niin kaikkien omia sotiaan käyvien valtioiden propagandakoneistot aina ja joka tapauksessa muokkaavat todellisuuden omia tavoitteitaan vastaavaksi.

Tuhansien vuosien ajan on jatkuvasti sodittu kaikilla niillä maapallon kolkilla, joilla ihminen on pystynyt kulloistakin aseistustaan käyttämään. Ovatko sodat ylipäänsä tarpeettomia tai järjettömiä kaikkien, kummankin osapuolen tai ainoastaan toisen osapuolen osalta? Tiedetään kyllä, ketkä sodissa kärsivät, mutta aina ei ole täysin selvää, ketkä sodista hyötyvät. Oikeamielistä erittelyä ei kukaan osaa, halua tai uskalla tehdä, joten siltä osin joudutaan sukupolvesta toiseen elämään  propagandan värittämässä maailmassa.

Paavi lienee oikeassa siinä, että sotien perimmäisinä syinä ovat vallanhimo ja ahneus. Oikeamielinen vallankäyttö on välttämätöntä, mutta siihen liittyvä ahneus saa aikaan pahuuden kierteen. Vaikka paavi pyrkii sanan voimalla parantamaan koko maailmaa, niin tässä ajassa ihmismassojen ristiriitojen hallitsemiseen kykenevät vain luonnonvoimat.

Muoti luo mielikuvaa miehen ja naisen tasa-arvosta

Sukupuolten välisen tasa-arvon vaatimus tuntuu olevan yhtä kaukainen asia kuin luopuminen sodan ja rauhan vuorottelusta, vaikka olisikin haluja siirtyä pysyvän rauhan aikakauteen.

Muodin alati vaihtuvat trendit voisivat kuitenkin tarjota keinon, joka tasoittaisi tietä sukupuolten yhdenvertaisuuteen ja keskinäiseen riippumattomuuteen ja ohjaisi yhteiskunnallista kehitystä rakkauden, suvaitsevaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen suuntaan, jopa kestävän rauhan aikakauteen.

Sotien riehuessa eletään myös normaalia arkea

Ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat sotien repimässä maailmassa. Kaupankäynti, urheilu, taide ja monet muut toiminnot luovat mielikuvaa turvallisista olosuhteista ja ihanasta elämästä.

Huoli toimeentulosta antaa vauhtia päivän askareisiin. Penniä on venytettävä ja talous on pidettävä kunnossa. 

Tarjolla on monenlaista keinoa kryptovaluutoista alennusmyynteihin. Alennusmyynnit jouduttavat asiakkaiden ostopäätöksiä: Asiakas ei todellakaan häviä mitään, kun hän maksaa satasen tuotteesta satasen, jos hän voi itsekseen laskeskella, että tuotteen aikaisemman hinnan on täytynyt olla 200 euroa, kun sen nyt saa 50 %:n alennuksella!

Taide elävoittää karunkin arjen. Muotokuvamaalarit olivat aikoinaan yhtä tärkeitä kuin maisemamaalarit. Nykyisin perinteinen maalaustaide on jäämässä jatkuvasti kehittyvien uusien taidemuotojen jalkoihin. Vanhakantainen henkilömaalaus ei kuitenkaan ole kokonaan katoamassa, sillä vain herkässä kädessä oleva sivellin voi loihtia esiin aidon ihmisen.

 

Urheilu kaikissa muodoissaan luotaa kaikkein syvimmälle ihmismielen liikkeisiin; laji kuin laji, niin harrastajia löytyy. Ja aivan kuin elämässä muutenkin, vain pieni osa harrastajista nousee korkeuksiin ja menestyjiä seuratessaan valtavat ihmismassat kokevat samaa suunnatonta iloa ja ohimenevää pettymystä kuin monissa muissakin elämänkäänteissä.