Rakkauden ja romantiikan planeetta

Vanha metso vahtii sitkeästi omaa koppeloaan, mutta teerenpelissä voi koppelollekin sattua vahinko teeren kanssa ja syntyy korpimetso. Se saakin lähteä muille maille vaikka lentävällä kalakukolla. Kanahaukalle kelpaa hyvin teeret sekä koppelot. Kanalassaan kotikukot vahtivat vain kanojaan, vaikka metsäkanatkin maistuvat paremmilta kuin kotoiset tipuset: Parempi on pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.

Hanhikorppikotkat vierailevat Suomessa vain harvoin ja silloinkin ne syövät enimmäkseen muiden haaskoja eivätkä kilpaile kotoisten kotkiemme kanssa. Kotkat iskevät päiväsaikaan, vaan eivät lähde vieraiksi yökylään. Maakotkille kelpaavat riettaat riekot ja pitkäsääriset kurjet, mutta riekot tykkäävät variksenmarjoista ja varikset riekon munista.

Käki kukkuu kuusikossa, josta kuuluu naaraan pulina. Ne hauskuttavat toisiaan ja muut saa lapset hoitaa. On riikinkukkoja, kukkopoikia, haahkoja ja harakoita. Ja kun tärkeimmät hommat tehdään, niin eletään kuin Ellun kanat.

Ainoastaan ihminen on poikkeus ja syystä: Ihminen kunnioittaa elämää, edistystä, ihanteita, sivistystä, hyveitä ja uskontoja ynnä muita hyviä asioita. Vain ihminen ymmärtää rakkauden ja romantiikan merkityksen ja vain ihminen pystyy hoitamaan lahjaksi saamaansa planeettaa kokonaisvaltaisesti!

Ikkuna tulevaisuuteen

Kaikki maassa matelevat, vedessä uiskentelevat ja ilmassa lentelevät - yhtä lailla pienet kuin suuretkin olennot - tappavat heikompia sekä ravinnokseen että reviirejä puolustaakseen. Kädellisiin kuuluva ihminen on oppinut käyttämään myös kättäpidempiä välineitä: Kivenheitosta on kehittynyt kivilinko ja kepillä lyömisestä keihäs.

Koko kirjoitetun historian ajan heimojen ja kansakuntien väliset sodat ovat olleet myös pyhien kirjoitusten keskiössä. Usko korkeampiin voimiin ei kuitenkaan ole missään määrin hillinnyt ihmisen sotaisaa luonnetta. Ei siitäkään huolimatta, että alati uudistuva sotateollisuus on pystynyt kehittämään aseistusta, jonka teho vetää vertoja jopa luonnonmullistusten aiheuttamille tuhoille.

  
Vaeltaako ihmiskunta jo olemassaolonsa ehtoopuolta? No, eihän ihminen yht´äkkiä kaikkine ideoineen ja aarteineen maapallolta häviä, vaikka aikaikkuna näyttäisi olevan sulkeutumassa ennen aikojaan. Asiaa sen paremmin perustelematta lienee selvää, että vaikka liikakansoituksen ohella maaperän, vesistöjen ja ilmakehän sotkeminen johtaa ekosysteemin köyhtymiseen ilman sotiakin, niin keskinäinen sotiminen ei ihmiskunnan elinaikaa ainakaan pidennä.  
 

Myös tulevaisuudessa asevarustelun hillitseminen tulee olemaan yhtä vaikeaa kuin vähittäinen aseistariisuntakin. Asiantilaa ei muuksi muuta edes muistutus siitä, että sodankäynnin jumala on puhdas epäjumala, jolla ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä.

Yllätysmomentti

Ei olisi mikään yllätys, jos maailmansota syttyisi juuri nyt, kun rauhanneuvottelut eivät kiinnosta ketään. Sen sijaan yllättävänä voidaan pitää sitä, että viimeisen sadan vuoden kuluessa on alettu uskoa ihmiskunnan pystyvän tyytymään paikallisiin sotiin, käymään keskinäistä kauppaa, kehittämään yhteistyötä ja jopa suojelemaan luonnon monimuotoisuutta. Yllätys onkin siinä, että harmonia, sopuisa rinnakkaiselo, kompromissit ja riidattomat tilanteet eivät näytä olevan ihmisen hallinnassa.

On päästy niin pitkälle, että paavi voi puheessaan todeta sodan järjettömyyden, mutta silloinkin medialle riittää yhden sanan lisäys tai poisjättäminen yksilöimään sodan ja vahvistamaan vastakkainasettelun tai saamaan puheen kuulostamaan siltä kuin se koskisi kaikkia sotia. Ja sanoipa paavi mitä tahansa, niin kaikkien omia sotiaan käyvien valtioiden propagandakoneistot aina ja joka tapauksessa muokkaavat todellisuuden omia tavoitteitaan vastaavaksi.

Tuhansien vuosien ajan on jatkuvasti sodittu kaikilla niillä maapallon kolkilla, joilla ihminen on pystynyt kulloistakin aseistustaan käyttämään. Ovatko sodat ylipäänsä tarpeettomia tai järjettömiä kaikkien, kummankin osapuolen tai ainoastaan toisen osapuolen osalta? Tiedetään kyllä, ketkä sodissa kärsivät, mutta aina ei ole täysin selvää, ketkä sodista hyötyvät. Oikeamielistä erittelyä ei kukaan osaa, halua tai uskalla tehdä, joten siltä osin joudutaan sukupolvesta toiseen elämään  propagandan värittämässä maailmassa.

Paavi lienee oikeassa siinä, että sotien perimmäisinä syinä ovat vallanhimo ja ahneus. Oikeamielinen vallankäyttö on välttämätöntä, mutta siihen liittyvä ahneus saa aikaan pahuuden kierteen. Vaikka paavi pyrkii sanan voimalla parantamaan koko maailmaa, niin tässä ajassa ihmismassojen ristiriitojen hallitsemiseen kykenevät vain luonnonvoimat.

Muoti luo mielikuvaa miehen ja naisen tasa-arvosta

Sukupuolten välisen tasa-arvon vaatimus tuntuu olevan yhtä kaukainen asia kuin luopuminen sodan ja rauhan vuorottelusta, vaikka olisikin haluja siirtyä pysyvän rauhan aikakauteen.

Muodin alati vaihtuvat trendit voisivat kuitenkin tarjota keinon, joka tasoittaisi tietä sukupuolten yhdenvertaisuuteen ja keskinäiseen riippumattomuuteen ja ohjaisi yhteiskunnallista kehitystä rakkauden, suvaitsevaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen suuntaan, jopa kestävän rauhan aikakauteen.

Sotien riehuessa eletään myös normaalia arkea

Ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat sotien repimässä maailmassa. Kaupankäynti, urheilu, taide ja monet muut toiminnot luovat mielikuvaa turvallisista olosuhteista ja ihanasta elämästä.

Huoli toimeentulosta antaa vauhtia päivän askareisiin. Penniä on venytettävä ja talous on pidettävä kunnossa. 

Tarjolla on monenlaista keinoa kryptovaluutoista alennusmyynteihin. Alennusmyynnit jouduttavat asiakkaiden ostopäätöksiä: Asiakas ei todellakaan häviä mitään, kun hän maksaa satasen tuotteesta satasen, jos hän voi itsekseen laskeskella, että tuotteen aikaisemman hinnan on täytynyt olla 200 euroa, kun sen nyt saa 50 %:n alennuksella!

Taide elävoittää karunkin arjen. Muotokuvamaalarit olivat aikoinaan yhtä tärkeitä kuin maisemamaalarit. Nykyisin perinteinen maalaustaide on jäämässä jatkuvasti kehittyvien uusien taidemuotojen jalkoihin. Vanhakantainen henkilömaalaus ei kuitenkaan ole kokonaan katoamassa, sillä vain herkässä kädessä oleva sivellin voi loihtia esiin aidon ihmisen.

 

Urheilu kaikissa muodoissaan luotaa kaikkein syvimmälle ihmismielen liikkeisiin; laji kuin laji, niin harrastajia löytyy. Ja aivan kuin elämässä muutenkin, vain pieni osa harrastajista nousee korkeuksiin ja menestyjiä seuratessaan valtavat ihmismassat kokevat samaa suunnatonta iloa ja ohimenevää pettymystä kuin monissa muissakin elämänkäänteissä. 
                    
  

Jäävuoren huippu

 Maailmassa lienee 3000 miljardööriä, joista ehkä vain viidennes on oligarkkeja. Tosiasiallisten lukujen puuttuessa arvio on enintään suuntaa antava. Pohjoismaista eniten miljardöörejä on Ruotsissa. Myös Norjassa ja Tanskassa on enemmän miljardöörejä kuin Suomessa, vähiten Islannissa.

 Kun arvioidaan rahamiesten osuutta sotien syntyyn, niin puurot ja vellit menevät helposti sekaisin, kun miljardöörit ja oligarkit operoivat ristiin rastiin lännessä ja idässä yhtä hyvin rauhan kuin sodankin aikana. Heidän yhteenlaskettu varallisuutensa käsittää yli puolet koko maapallon väestön varallisuudesta. Kun mukaan lasketaan monimiljonäärit, niin eipä maailman muulle väestölle jää paljon yli oman tarpeen tai sitäkään. Taloudelliset pakotteet eivät myöskään estä rahamiehiä järjestelemästä omaisuuksiaan. Sotien aikana ja sotien jälkeen suuret omaisuudet pyrkivät vain kasvamaan.

Toisaalta omaisuuksien tasajako jättäisi koko populaation köyhyysrajan alapuolelle ja palauttaisi kehityksen alkupisteeseen eli kivikauteen. Sodan ja rauhan vaihtelevissa oloissa tavalliset kansalaiset saavat sentään elää kukin oman maansa propagandan värittämässä todellisuudessa, jossa oma väki ja ystävät koostuvat hyväntekijöistä ja sankareista. Ulkopuolelle leirin jäävät kasvottomat muukalaiset. 

Sotien puhtaasti perimmäisenä syynä voidaan kuitenkin nähdä pienen vähemmistön tavoittelema rikastuminen. Samalla suuren enemmistön osalle on jäävä puute ja köyhyys. Tätä menoa on jatkunut vuosituhannesta toiseen eikä vähiten silloin, kun on taisteltu luonnon muovaamien luolien tarjoamista suojapaikoista.

Suora auringonvalo kohdistuu jäävuoren huipuun. Kun huippu katoaa, ei jäävuortakaan enää ole...

Ihmisen tärkein tehtävä?

 

 Eletään vuoden 2022 loppupuolta. Samalla kun ihmiskunta on yltänyt huippusaavutuksiin monilla aloilla, taivastellaan entisaikojen ankeita oloja: Tuhansien vuosien ajan on kärsitty orjuudesta ja köyhyydestä, noitavainoista ja kulkutaudeista, rosvoamisesta ja sotimisesta. Samat ongelmat ja vaivat ovat aina olleet yhteiset ihmis-, eläin- ja kasvikunnalla bakteereista lähtien.

On lohdullista ajatella, että elämän monimuotoisuus on ollut ja tulee olemaan takeena elämän jatkumiselle myös tulevaisuudessa. Lyhyellä tähtäimellä ihminen voi ottaa käyttöön vanhat keinot niin pitkälle taaksepäin kuin muistaa. Pitkällä tähtäimellä luonto poimii suuresta valikoimastaan parhaat ratkaisut. Ihmisen tärkein tehtävä on luonnon vahingoittamisesta luopuminen. Suuri kokonaisuus jää joka tapauksessa luonnon leiveille harteille.