Sotien riehuessa eletään myös normaalia arkea

Ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat sotien repimässä maailmassa. Kaupankäynti, urheilu, taide ja monet muut toiminnot luovat mielikuvaa turvallisista olosuhteista ja ihanasta elämästä.

Huoli toimeentulosta antaa vauhtia päivän askareisiin. Penniä on venytettävä ja talous on pidettävä kunnossa. 

Tarjolla on monenlaista keinoa kryptovaluutoista alennusmyynteihin. Alennusmyynnit jouduttavat asiakkaiden ostopäätöksiä: Asiakas ei todellakaan häviä mitään, kun hän maksaa satasen tuotteesta satasen, jos hän voi itsekseen laskeskella, että tuotteen aikaisemman hinnan on täytynyt olla 200 euroa, kun sen nyt saa 50 %:n alennuksella!

Taide elävoittää karunkin arjen. Muotokuvamaalarit olivat aikoinaan yhtä tärkeitä kuin maisemamaalarit. Nykyisin perinteinen maalaustaide on jäämässä jatkuvasti kehittyvien uusien taidemuotojen jalkoihin. Vanhakantainen henkilömaalaus ei kuitenkaan ole kokonaan katoamassa, sillä vain herkässä kädessä oleva sivellin voi loihtia esiin aidon ihmisen.

 

Urheilu kaikissa muodoissaan luotaa kaikkein syvimmälle ihmismielen liikkeisiin; laji kuin laji, niin harrastajia löytyy. Ja aivan kuin elämässä muutenkin, vain pieni osa harrastajista nousee korkeuksiin ja menestyjiä seuratessaan valtavat ihmismassat kokevat samaa suunnatonta iloa ja ohimenevää pettymystä kuin monissa muissakin elämänkäänteissä. 
                    
  

Jäävuoren huippu

 Maailmassa lienee 3000 miljardööriä, joista ehkä vain viidennes on oligarkkeja. Tosiasiallisten lukujen puuttuessa arvio on enintään suuntaa antava. Pohjoismaista eniten miljardöörejä on Ruotsissa. Myös Norjassa ja Tanskassa on enemmän miljardöörejä kuin Suomessa, vähiten Islannissa.

 Kun arvioidaan rahamiesten osuutta sotien syntyyn, niin puurot ja vellit menevät helposti sekaisin, kun miljardöörit ja oligarkit operoivat ristiin rastiin lännessä ja idässä yhtä hyvin rauhan kuin sodankin aikana. Heidän yhteenlaskettu varallisuutensa käsittää yli puolet koko maapallon väestön varallisuudesta. Kun mukaan lasketaan monimiljonäärit, niin eipä maailman muulle väestölle jää paljon yli oman tarpeen tai sitäkään. Taloudelliset pakotteet eivät myöskään estä rahamiehiä järjestelemästä omaisuuksiaan. Sotien aikana ja sotien jälkeen suuret omaisuudet pyrkivät vain kasvamaan.

Toisaalta omaisuuksien tasajako jättäisi koko populaation köyhyysrajan alapuolelle ja palauttaisi kehityksen alkupisteeseen eli kivikauteen. Sodan ja rauhan vaihtelevissa oloissa tavalliset kansalaiset saavat sentään elää kukin oman maansa propagandan värittämässä todellisuudessa, jossa oma väki ja ystävät koostuvat hyväntekijöistä ja sankareista. Ulkopuolelle leirin jäävät kasvottomat muukalaiset. 

Sotien puhtaasti perimmäisenä syynä voidaan kuitenkin nähdä pienen vähemmistön tavoittelema rikastuminen. Samalla suuren enemmistön osalle on jäävä puute ja köyhyys. Tätä menoa on jatkunut vuosituhannesta toiseen eikä vähiten silloin, kun on taisteltu luonnon muovaamien luolien tarjoamista suojapaikoista.

Suora auringonvalo kohdistuu jäävuoren huipuun. Kun huippu katoaa, ei jäävuortakaan enää ole...

Ihmisen tärkein tehtävä?

 

 Eletään vuoden 2022 loppupuolta. Samalla kun ihmiskunta on yltänyt huippusaavutuksiin monilla aloilla, taivastellaan entisaikojen ankeita oloja: Tuhansien vuosien ajan on kärsitty orjuudesta ja köyhyydestä, noitavainoista ja kulkutaudeista, rosvoamisesta ja sotimisesta. Samat ongelmat ja vaivat ovat aina olleet yhteiset ihmis-, eläin- ja kasvikunnalla bakteereista lähtien.

On lohdullista ajatella, että elämän monimuotoisuus on ollut ja tulee olemaan takeena elämän jatkumiselle myös tulevaisuudessa. Lyhyellä tähtäimellä ihminen voi ottaa käyttöön vanhat keinot niin pitkälle taaksepäin kuin muistaa. Pitkällä tähtäimellä luonto poimii suuresta valikoimastaan parhaat ratkaisut. Ihmisen tärkein tehtävä on luonnon vahingoittamisesta luopuminen. Suuri kokonaisuus jää joka tapauksessa luonnon leiveille harteille.

Hyppynaruloru

Pappi, Lukkari, Talonpoika, Kuppari, Rikas, Rakas, Köyhä, Varas  - Presidentti, Sulttaani, Kuningas, Ruhtinas, Paavi, Emiiri, Keisari, Kuvernööri...

Maailman tähän mennessä vanhimman demokraattisen hallinnon katsotaan alkaneen Yhdysvaltain perustuslain hyväksymisestä 1788. Lain ydin on ohjannut liittovaltion toimintaa jo 234 vuotta. Sinä aikana myös monet perinteiset monarkiat ovat omaksuneet demokraattisia periaatteita kuten sen, että miespuoliset eivät ohita naispuolisia. Tasavertaisuuden hengessä kulkeva kehitys koskee kuitenkin lähinnä länsimaisia demokratioita eikä kaikkia niitäkään yhtäläisesti.

Ikivanhoista perinteistä pidetään vankasti kiinni varsinkin väkirikkaissa, oman identiteettinsä säilyttäneissä valtioissa, joita länsimaisen demokratian keinoin on vaikea hallita. Sisäisiä ja ulkoisia ongelmia riittää myös läntisissä demokratioissa varsinkin silloin, kun on kysymys solidaarisuudesta, yksimielisyyttä vaativista päätöksistä ja eduista, joiden tulisi olla tasapuolisesti kaikkien saatavilla.

Silkkiä, Samettia, Ryysyä, Rääsyä, Sarkaa, Verkaa...

Lyhytnäköinen suunnittelu joutaisi romukoppaan

Tuhansia vuosia sitten vaikuttaneet sivilisaatiot ovat jättäneet jälkeensä merkkejä rakennelmista, jotka on saatu aikaan luonnon ehdoilla. Pitkäikäisintä rakennusmateriaalia on ollut kivi. Tiili on myös osoittautunut kestäväksi rakennusaineeksi. Jopa hirsirakenteet ovat kestäneet sukupolvesta toiseen.Tänään rakennetaan yhden sukupolven kestoisia rakennelmia, joita on pakko korjailla muutaman vuoden väliajoin. Lisäksi rakenteet varustetaan moninaisilla laitteilla, joiden huoltovälit ovat korkeintaan yhden vuoden mittaisia. Aikojen alusta alkaen ja edelleenkin kehityksen kärjessä on kulkenut vain vaurain väestönosa. Alkeellisissa olosuhteissa elävää enemmistöä kehitys koskee viiveellä tai ei lainkaan.

Hyvinvoinnista nauttiva vähemmistö onkin kompastumassa omaan näppäryyteensä. Hauraat sähkölinjat, vesijohdot ja viemärit pilkkovat maat ja metsät hämähäkkimäiseen verkkoon, jonka toiminta riippuu monenlaisten voimalaitosten toiminnasta. Tämän häkkyrän toimivuudesta riippuu koko hyvinvointirakennelma. Systeemi ei kestä sen paremmin luonnonkatastrofeja kuin lennokki-iskujakaan.

Kun nyt tällä polulla kuljetaan, niin ajankohtainen esimerkki lyhytnäköisestä suunnittelusta on Tampereen ja pääkaupunkiseudun välinen ratahanke "luotijunalle". Ratalinjaus tuhoaisi mm. hämäläistä ikiluontoa ja koko maalle elintärkeitä maa- ja metsätalousalueita pitkälle tulevaisuuteen ainoastaan halpahintaisen kehityksen ehdoilla.

Parempi ja kaukonäköisempi vaihtoehto olisi rakentaa nopea raide Tampereen ja Turun välille. Ratahankkeen tuhovaikutusta voitaisiin lieventää avaamalla hanke, jonka tavoitteena olisi Turun palauttaminen Suomen pääkaupungiksi. Turullahan on vankka historia maan pääkaupunkina. Pääkaupunki saataisiin samalla lähemmäksi maan länsirajaa ja Tukholmaa. Suurten hankkeiden yhdistämisellä olisi mahdollisuus vaikuttaa mahdollisimman pitkälle hyvään tulevaisuuteen.

Kirjekyyhkyt ja pullopostit

 Maapallo on liikakansoittunut. Kymmenen miljardin ylitystä kantokyky ei kestä. Eipä näytä kestävän edes tuon teoreettisen rajan lähestymistäkään. Ylikansoittumisen lisäksi tekninen kehitys on tehnyt mahdolliseksi katastrofaalisen tuhovoimaisen sodankäynnin. Myös uskonnolliset liikkeet jatkavat sirpaloitumista omiksi linnakkeikseen. Diktatuuriset ja demokraattiset hallintojärjestelmät sekoittuvat toisiinsa. Maaperä köyhtyy ja vedet kuormittuvat. Pakolaisvirrat kasvavat köyhyyden, nälänhädän, sairauksien ja sotien kiihtyessä. Hyvinvointi on yhä harvempien etuoikeus - vauraudesta puhumattakaan.

Hyvät neuvot ja keinot ovat hakusessa. Kurkotetaan avaruuteen ja lääketieteen huippusaavutuksiin, robottien apuun ja edistyksellisen tiedonsiirron mahdollisuuksiin. Samalla kuitenkin pyritään pitämään tieto, tuotanto, kauppa ja niiden takaama edistys ja hyvinvointi mahdollisimman suljetussa piirissä. Tämä piirre on peräti inhimillinen eikä siitä voi ketään syyttää. On vain niin, että edistyksen kehän ulkopuolinen paine on käymässä sitä kovemmaksi mitä suurempi on kehityksen hedelmistä nauttivan väestön määrä, sillä samassa suhteessa kasvaa pahenevasta kurjuudesta kärsivän väestön valtaisa enemmistö.

Siirtymä Vanhan Testamentin aikakaudesta Uuden Testamentin aikakauteen antoi 2000 vuodeksi mahdollisuuden rosoiselle kehitykselle tähän aikaan. Onko näköpiirissä muuta kehityslinjaa kuin siirtyminen monipuolisista tiedonsiirtojärjestelmistä kirjekyyhkyjen ja pullopostien aikakauteen? 

Tiedonsiirto ei ole riskitöntä

Maapallon vuoret, laaksot, tasangot, kasvillisuus, joet, järvet ja meret, taivas, pilvet, aurinko ja kuu ovat luoneet kullekin sukupolvelle tutun ympäristön. Luolapiirroksiin hahmotellut eläin- ja ihmishahmot ovat säilyneet vuosituhansien ajan. Kirjoitusmerkeistä ja muista symboleista, luista, kivettymistä, raunioista ja kaivauksista löytyneistä esineistä on voitu hahmotella muinaista elämänmenoa.

Kaunista maapalloa suurempaa perintöä on vaikea kuvitella ilman Taivasten valtakuntaa. Tähtitieteen keinoin ei Luvattua maata kuitenkaan voi löytää. Olisikin merkillistä, jos sinne pääsisi avaruusaluksella. Sydämen ääntä seuraamallakin voi päästä pidemmälle, mutta mitään maata ei sydämestäkään voi löytää.

Mahdollisuuksien rajoissa olisi sellainen elämäntapa, jolla nykyisen maapallon voisi säilyttää asuttavana tuleville sukupolville, mutta aivan lähitulevaisuudessa sellaista pyrkimystä ei näytä olevan tulossa.

Onneksi luolat ovat aina tarjonneet suojaa niin ihmisille kuin eläimille. Kuitenkin vain ihminen on luolapiirroksista alkaen pystynyt siirtämään tietojaan seuraaville sukupolville. Mutta kuten olemme saaneet havaita, niin tiedonsiirto sukupolvelta toiselle on johtanut myös lähes hallitsemattomiin riskeihin.