Päivän miete: Jokainen haluaa nakertaa kasvavan osan kakusta

Kun kakku tuodaan pöytään, jokainen haluaa saada siitä palasen. Mitä suurempi joukko haluaa saada edes pienen palan, sitä pienempään palaseen on jokaisen tyydyttävä. Kakkua ei koskaan voida jakaa kaikelle väelle täysin yhtä suurina palasina, sillä eivät linnuillekaan jaettavat muruset ole saman kokoisia.
Syöjien on asetuttava jonoon, jotta kakkuun päästään käsiksi. Jonon ensimmäisillä on mahdollisuus ottaa kohtuullisen suuret palat. Sitä mukaa kun kakku pienenee, sitä pienempiin palasiin muiden jonottajien on tyydyttävä. Lopulta jaettavana on vain murusia, kunnes vati on tyhjä. Mitä pidempi jono on, sitä useampi jää ilman kakkua. Etuileminen kannattaa vain jonon kärkipäässä. Loppupäässä etuilu ei kannata, sillä tyhjä ei paukahda. Hitaat, huonot, sairaat, kömpelöt, pienet ja avuttomat jäävät osattomiksi.
Mitä enemmän ihmisiä syntyy maapallolle, sitä enemmän kertyy osattomia ja sitä pienemmäksi muodostuu kakkua maistelevien osuus. Tämä kasvi- ja eläinkunnassa pätevä sääntö toimii myös ihmiskunnassa.
Palatkaamme otsikkoon: Jokainen haluaa nakertaa kasvavan osan kakusta. Olkoonpa kysymys kasvien versoista tai lintujen munista. Mitä tapahtuu kun versot ja munat syödään? Lajit vähenevät ja kuihtuvat pois. Sama koskee nopeassa tahdissa myös pörssiyhtiöiden mainetta, antia ja olemassaoloa.

Julkisuuden henkilö

- Mitä julkisuus merkitsee sinulle?

- Se, se, se on kova juttu. Pitää olla koko ajan esillä ja muiden arvosteltavana. Tuntee olevansa elossa, kun on alttiina kaikenlaiselle arvostelulle.

- Minkälaista julkisuudessa eläminen on?

- Julkuttamista. Pitää julkuttaa koko ajan. Pitää tietää, mitä jengi haluaa ja julkuttaa koko ajan juuri sitä, mistä jengi tykkää.

- Voisitko kuvitella poistuvasi julkisuudesta?

- En todellakaan! Haluaisitko itse katsoa peiliin, josta et näkisi omaa kuvaasi? Haluatko itse olla koko ajan piilossa? Haluatko sulautua harmaaseen massaan? Ei sovi minulle!

- Miten suhtaudut työntekoon?

- Mitä tarkoitat? Julkuttaminen on kovaa työtä. Sillä ansaitsee hyvin, jos osaa julkuttaa hyvin. Kilpailu on kovaa. Huonot julkuttajat putoavat kuvioista hyvin nopeasti.

- Mitä sitten kun tulet eläkeikään?

- Hyvä kysymys. Minulla on sen verran sosiaalista mielenlaatua, että minun mielestäni julkuille, jotka ovat pudonneet kyydistä, pitäisi myöntää julkuneläke valtion varoista. Omalla kohdallani ajattelen tapahtuvan niin, että en lopeta julkuttamista koskaan. Julkuttaminen on tapa elää. Siitä muodostuu elämäntyö.

Euroopan unioni ponnistaa

Euroopan unioni kulkee yhtä jalkaa muilla mantereilla olevien valtioiden kanssa. Ilmaston muutos viitoittaa tietä tulevaisuuteen samalla tavalla kuin koronaviruksen aiheuttama pandemia.

Maapallon ilmasto muuttuu joka tapauksessa omaan tahtiinsa. Muutoksilla ei ole alkua eikä loppua. Ihmistä koettelevien sairauksien määrälläkään ei ole alkua eikä loppua.

Onnelliset ja onnettomat olosuhteet jakautuvat epätasaisesti. Hyvistä olosuhteista pääsee nauttimaan,  jos ne sattuvat kohdalle osumaan. Huonot olosuhteet on vain kestettävä, vaikka niistä joutuisi kärsimään koko elämänsä ajan.

Yli 50 vuotta sitten opettaja esitti suullisessa tentissä koulupojalle kysymyksen: Ihmisen tulo Eurooppaan?! Tänä päivänä voitaisiin esittää kysymys: Miten Euroopan unioni tulee selviytymään tulevaisuudessa? Ehkä parhaan vastauksen antaisi tämän päivän koulupoika.

Voimme luottaa siihen, että luonto hoitaa asiat, jotka ihmiseltä jäävät hoitamatta

Tämän kaiken annan sinulle

Vaurauden, rikkauksien, henkisen ylivallan, poliittisen pakkovallan ja väkivallan keskinäinen vuoropuhelu on raakaa. Rahaan perustuva valta ei toimi ilman poliittista vallankäyttöä eikä poliittinen vallankäyttö ilman pyrkimystä taloudellisen hyödyn saamiseen.

Tämän kaiken annan sinulle

Vähään tyytyminen on viisautta, sillä kenellä vähän on, otetaan vain se vähä pois. Kenellä paljon on, otetaan paljon pois. Paradoksi on siinä, että osaton ei menetä mitään, mutta hyvinvoipa menettää paljon.

Onneksi onnellisten ihmisten pieniä saarekkeita esiintyy kaikenlaisissa olosuhteissa!

Maankaltainen planeetta

Jostakin suuresta aurinkokunnasta voisi löytyä planeetta, joka olisi esimerkiksi 1000 kertaa suurempi kuin maapallo. Siellä muurahainen olisi neljän metrin mittainen. Ihmisolennon kaltainen tyyppi olisi neljä kilometriä pitkä ja norsu 8 kilometriä korkea.

Voi vain kuvitella, että kun sinne lähetettäsiin viisi itsenäistä retkikuntaa, niin viides retkikunta ei enää saisi edellisiltä retkikunnilta minkäänlaisia signaaleja eikä maahan sen jälkeenkään kuuluisi yhdestäkään retkikunnasta yhtään mitään. Planeetan elämästä olisi kiva kertoa lisääkin, mutta kun sieltä ei tosiaan saataisi mitään viestejä, niin eipä olisi mitään kerrottavaakaan.

Kertojan huomautus: Meidän ikioman maapallomme kehitys saataisiin kestävälle pohjalle, kun kehitettäisiin hormoni, joka kutistaisi ihmisen 10 - 20 senttimetrin mittaiseksi. Samaa hormonia syötettäisiin myös ihmistä suuremmille eläimille. Luonnonvarat riittäisivät ja saastuminen vähenisi.    

Kertojan arvio ufoista: Saamme jatkuvasti havaintoja ufoista, joiden uskomme tarkkailevan meitä vain pienen hetken, jonka jälkeen ne häipyvät avaruuteen käsittämättömällä nopeudella. Olisikin kummallista, jos niillä olisi yhteensopiva koostumus, koko ja tekniikka meidän kanssamme. Selvääkin selvempää on, että jos ne ovat ufoja, ne ovat meitä kehittyneempiä eivätkä tarvitse sekuntia enempää havaitakseen, ettei tälle planeetalle kannata edes laskeutua.

Kysymyksiä ja vastauksia

- Hyvä rouva, kiinnostaako teitä marjojen poiminta?

- Kyllä. Ostan pakastemarjoja säännöllisesti ympäri vuoden.

- Onko ilmastonmuutoksen vastustaminen lähellä sydäntänne?

- Kyllä. Seuraan sääennustetta  ja pukeudun sään mukaan.

- Pitäisikö presidenttien mainostaa omien maittensa tuotteita?

-  Tietenkin! Heidän kauppavaltuuskuntansa ovat niin suuria, etteivät ne mahdu TV-ruutuun.

-  Mitä mieltä olette jätteiden kierrätyksestä?

- Hyvin se toimii. Halpatuotteet tehdään halpamaissa ja palautetaan käytettyinä sinne takaisin.

- Noudattaako teidän perheenne hallituksen suosituksia pandemian tukahduttamiseksi?

- Kysykää mieheltäni!

Minuuden ahdas näkökulma

Kuolleista aineksista voi kehittyä monimuotoisia rakenteita, jotka pystyvät omalla tavallaan tekemään havaintoja siinä ympäristössä, jossa sattuvat kehittymään. Jotakin on olemassa vain sille ja silloin, kun se jokin pystyy jotakin havainnoimaan. Kuollut ei pysty tekemään havaintoja. Kuolleelle ei ole mitään olemassa, ei sitäkään minkä elävä pystyy havaitsemaan. Maan matonen pystyy havainnoimaan hyvin pienen murto-osan ihmisen ymmärtämästä todellisuudesta, vaikka se elää yhdessä ja samassa todellisuudessa.

Miten juuri minä olen minä, ihmettelee ihminen. Mitä on minuus? Kysymystä voisi tarkastella myös sellaisesta näkökulmasta, että miksi minä en elä kaikissa ihmisissä samanaikaisesti? Jossakin kehityksen vaiheessa näin lienee ollutkin, jäänteenä joukkohysteria ja laumasieluisuus. Lintu- ja kalaparvissa, hyönteisparvissa ja laumaeläimissä tämä jäänne näkyy selvemmin. Eriytyminen yksilöksi on hyvin pitkän kehitysketjun tulos. Tämän kehityksen huippuna on minuuden oivallus samalla tavalla kuin vastasyntynyt vauva oivaltaa eriytyvänsä äidistään itsenäiseksi ihmiseksi. Äiti jää loppuelämäkseen elämään myös lapsensa elämää. Mies irtautuu lapsensa elämästä jo siittiön lähettäessään.

Eikö tuntuisi mahdottomalta, että ihminen voisi elää yhdeksää miljardia elämää samanaikaisesti? Ei sellaista sotkua voi kukaan oman minuutensa ahtaasta näkökulmasta edes kuvitella. Ihmisen kehitys ei ole sellaiseen tilanteeseen johtanut. Hahmottamiseen tarvittaisiin taivaallista näkemystä ja jumalallista ymmärrystä vaativa oivallus.