Ideoita kuussa toimivaan toilettiin

Tarkistamattoman tiedon mukaan on julkistettu kilpailu, jossa haetaan ideoita kuussa toimivaan toilettiin. Toiletin tulisi toimia sekä nollapainovoimassa että kuun painovoimassa. Toiletin tulisi toimia molemmille sukupuolille jne. jne. Kilpailun sanotaan liittyvän lähitulevaisuudessa tapahtuvaan kuulentoon.

Vapaana ajattelijana olen kiinnostunut kuun tulevaisuudesta laajemmin. Miten hoidetaan kuun siisteys ja hygienia, kun ihminen rupeaa oleskelemaan siellä pitkiä aikoja. Maapallolla ihmisen eritteet liittyvät luonnon kiertokulkuun. Alkukantaisissa oloissa luonto on pystynyt jätöksistä huolehtimaan, mutta jo tänä päivänä asiat ovat toisin. Luonto on ihmeissään ihmisen jätösten monimuotoisuudesta ja suuresta määrästä. Jätettä on niin paljon, että siivoamiseen tarvitaan metsäpalojen, maanjäristysten ja tulivuorenpurkausten yhteistyötä.

Kuussa päästään lähtemään puhtaalta pöydältä. Ihmisen ulosteiden siivoamisen lisäksi kuussa pitää varautua oluttölkkien, viinipullojen, tupakantumppien, muovipussien, metallirojun, kemikaalien ja lukemattomien muiden jätösten siivoamiseen. Emme toki halua ihailla täysikuuta tietäen mitä kaikkea siellä seilaa, vaikka kaatopaikkana pidettäisiin kuun pimeätä puolta.

Esitän tässä toilettijärjestelmän lisäksi kaatopaikkajärjestelmän, jonka avulla kuu pidetään siistinä. Kuussa on kaikenkokoisia kraatereita. Niihin voidaan rakentaa lentävänlautasen muotoisia säiliöitä, joihin kaikki ihmisen aikaansaannokset kerätään. Pieniin kraatereihin pienet lautaset ja suurempiin suuremmat. Kun ne täyttyvät, ne siirretään suuren kraaterin suureen lautaseen. Kun se täyttyy, lautanen singautetaan aurinkoa kiertävälle radalle, jossa se kiertyy niin lähelle aurinkoa että palaa poroksi kaikkine päivineen. Jossakin kraaterissa tehdään uusia lautasia sarjatuotantona.

Toilettihommat hoidetaan siten, että hydraulinen nostin kääntää lautaset pystyasentoon samalla tavalla kuin huvipuistojen maailmanpyörät. Tosin siten, että äärireunoilla oleviin toilettikapseleihin kohdistuu keskipakoisvoima, joka erottaa roiskeet toiletin käyttäjistä. Näin saadaan pidettyä kuu puhtaana taivaankappaleena ja maapallon ihmiset viihtymään noissa alunperinkin ankeissa olosuhteissa.

Covid-19

Virus sisältää nukleiinihappoja ja entsyymejä.Viruksella on kuori, joka pitää aineet koossa. Virus itse ei tee mitään päästäkseen solun sisään. Miten virus voi tunkeutua isäntäsolun sisään? Imaiseeko solu viruksen sisäänsä? Lirahtaako viruksesta happoa, joka tekee soluun reiän, johon virus putoaa? Sen jälkeen solu alkaa sisällään valmistaa viruksesta peräisin olevien happojen kopioita, entsyymejä ja kuoren rakenneosia. Solun geenit, joita virusten monistamiseen ei tarvita lakkaavat toimimasta ja sarjatuotanto pääsee vauhtiin.

Tutkijat eivät pysty sanomaan oliko ensin solu vai virus. Samalla tavalla kysellään oliko ensin muna vai kana. Mies on luotu maasta ja nainen miehen kylkiluusta, mutta sen jälkeen mies on syntynyt naisesta ja maaksi pitää molempien jälleen tuleman. Olisiko tässä johtolanka avoimiin kysymyksiin?

Uusi normaali

Ihmiskunnan kirjoitettu historia on täynnä kuvauksia ihmisten, eläinten ja muun Luojan luoman luonnon kokemista kauheuksista. Tällä kertaa riehuva pandemia kuuluu samaan sarjaan. Elämme tulisen tynnyrin kannella, jonka ohut pinta on jäähtynyt juuri meille sopivaksi. Tynnyriä uhkaavat ulkopuoliset uhatkaan eivät ole juuri meidän aikanamme toteutuneet.

Tämän pandemian vuoksi joutuvat kärsimään kaikkien tarttuvien tautien, perussairauksien, onnettomuuksien ja sotien uhrit, nälänhädässä olevat ja yltäkylläisyydessä elävät. Kaikki omalla tavallaan.

Muutaman kuukauden kuluessa on ruvettu puhumaan pandemian jälkeisestä uudesta normaalista. Vielä emme tiedä, milloin tämä tai uusi pandemia antaa tilaa uudelle normaalille ja mitä se uusi normaali voisi olla.

Jotain voimme kuitenkin päätellä siitä innostuksesta, millä avaruuden valloitusta valmistellaan tieteellisellä, teknisellä ja taloudellisella voimalla sekä mallinnetaan elokuvien ja pelien virtuaalitodellisuudella.

   
Viimeistään avaruuden valloituksen myötä ihmiskunnalle lopulta avautuu sopiva uusi normaali. Tietenkin maapallolle joutuu jäämään suurin osa ihmiskuntaa, sillä avaruusaluksiin mahtuvat vain harvat ja valitut. Toivottavasti muutamat heistä saavat nähdä tuon täysin uuden normaalin.

Käsikirjoituksen luonnos vapaaseen käyttöön

Tämä luonnostelu noudattelee kansainvälisessä levityksessä olevien TV-sarjojen ja perhe-elokuvien normaalia kaavaa. Sen vuoksi autolla ajamista on paljon.

Katsojan mielenkiinnon herättämiseksi elokuva alkaa pitkällä takaa-ajokohtauksella, jossa ajetaan formulakisojen nopeuksilla. Muusta liikenteestä ei välitetä. Hurjaa kiilaamista. Kliimaksina pahisten auton harhauttaminen iloisena soihtuna rotkon pohjalle.

Seuraa rauhallinen kohtaus, jossa päähenkilö lipuu tunnetulla automerkillä upean kartanon sähköaidatulle sisäpihallalle, pääoven eteen. Levähdetään kartanon upeassa salongissa, jossa arkitodellisuutta ilmentää drinkkien maistelu. Tässä kohtauksessa näyttäytyy myös naispääosan esittäjä kotoisasti veikistellen kuin Punaisella matolla ikään.


Katsojan kyllästymisen välttämiseksi päähenkilö saa vinkin, jonka perusteella lähdetään kovalla kiireellä suureen autohalliin, jossa päähenkilö nitistää neljä sarjatuliaseilla varustettua pahista. Päähenkilö napsii pahiksia yhden kerrallaan pistoolilla, jossa luoteja riittää.

Kohtauksia voi suhteuttaa esimerkiksi kuvassa esitetyllä tavalla siten, että autolla ajamista sisäkuvauksena on 20 minuuttia ja ulkokuvauksena 30 minuuttia sisältäen pahisten jahtaamisen. Sisäkuvauksiin käytetään yhteensä 30 minuuttia sisältäen keskustelutuokiot. Lopussa irrottaudutaan elokuvan arkisista aiheista. Viisi minuuttia riittää.

Katsojat tykkäävät ajella omalla autolla, joten kotoisan tunnelman varmistamiseksi lähdetään jälleen autoajelulle. Kamera on tällä kertaa auton sisällä ja auto liikkuu todellisessa maastossa. Päähenkilö puhuu koko ajan kännykkäänsä tai vieressä istuvalle daamille eikä turhaan vilkuile ajosuuntaan. Kohtauksiin liitetään merkitseviä katseita, hiusten sipaisua silmiltä ja huoletonta keskustelua.

Esitystä ei kuitenkaan saa jättää junnaamaan paikoilleen, vaan katsojan nautiontoa on syytä ryydittää uudella taistelukohtauksella. Poiketaan siis hylättyyn teollisuushalliin. Ruostunut halli tarjoaa mainion ympäristön entistä suuremman pahisjoukon ryvettämiselle.

Loppumetreillä päähenkilöt vieraineen pääsevät vihdoin rentoutumaan luksusjahdille, jos huippuhienon ravintolan rantaterassi tuntuu liian pliisulta ympäristöltä.

OBS! Riittävän löysä juoni kehittyy kuvausten aikana ihan itsekseen ja vuorosanat kannattaa napata kuvaustaukojen kahvikeskusteluista.

Tuhatvuotisen valtakunnan rooli

Tuhatvuotisen valtakunnan salaisuutta pohtiessa tulee ajatelleeksi, mitä yhteyttä voisi olla Raamatussa mainitulla tuhatvuotisella valtakunnalla ja kielten sekoittamisella suhteessa kristillisten kirkkokuntien hajaantumiseen.

Kolmannes maailman väestöstä tunnustaa kristinuskoa. Roomalaiskatolisia on 1,25 miljardia, ortodokseja 270 miljoonaa ja protestantteja 440 miljoonaa. Protestanttien yhteinen historia perustuu 1500 -luvun uskonpuhdistusten synnyttämiin reformiliikkeisiin, uskonnollisiin yhdistyksiin, vapaaseurakuntiin ja kirkkoihin. Protestantteihin kuuluvat mm. evankelisluterilaisten kirkkojen 33 miljoonaa jäsentä. Suomalaisten osuus  kaikista evankelisluterilaisista on 1,3 %.

Roomalaiskatolisen kirkon hengellinen johtaja on paavi. Katolisen kirkon käsityksen mukaan paavi on Kristuksen käskynhaltija maan päällä. Rooman hiippakunnan piispaa on jakamattoman kirkon ajoista alkaen pidetty merkittävimpänä patriarkaattina, ensimmäisenä vertaistensa joukossa. Vuonna 1870 katolinen kirkko päätti, että paavi on erehtymätön puhuessaan uskon asioista  viran puolesta.
Roomalaiskatolisella kirkolla on pitkä ja kiinteä taival valtiollisessa ja valtioiden välisessä politiikassa.

Ortodoksisen kirkon ekumeenisena patriarkkana toimii Konstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispa, esimmäisenä vertaistensa joukossa. Vuonna 1054 tapahtunut jako lännen ja idän kirkkoihin on pysynyt. Ortodoksisella kirkolla ei ole samanlaista yhtenäistä organisaatiota kuin roomalaiskatolisella kirkolla eikä sen johtajaa ole julistettu erehtymättömäksi. Ortodoksinen kirkko on erehtymätön vain paikallisseurakuntien maailmanlaajuisen yhteyden kautta. Värikkäät valtiolliset muutokset ovat osaltaan johtaneet siihen, että ortodoksisella kirkolla on esiintynyt ristiriitoja valtiollisessa politikoinnissa.

Protestantit jatkavat 1500-luvulla alkaneiden reformien tiellä. Adventistit, anglikaanit, baptistit, helluntailaiset, luterilaiset, metodistit, pelastusarmeija, reformoidut ja muut kulkevat omia teitään. Yhteinen kieli, yhteinen käsitys kirkkojen ekumeniasta, tuhatvuotisesta valtakunnasta ja monesta muusta tuntuvat olevan tavoittamattomissa.

Lopullisena tavoitteena ei kuitenkaan ole maanpäällinen yksimielisyys, onni ja autuus. Kristinusko on saavuttanut vasta kolmanneksen maapallon väestöstä. Lähetystyön tulee olla tehokasta ja tehokkainta lähetystyö on silloin, kun se tapahtuu mahdollisimman monipuolisella tavalla. Väittelyt ja selitysten selitykset ovat tärkeitä vain kiinnostuksen herättämiseksi. Niiden tehtävänä on johdattaa ajatukset siihen, mikä on tärkeintä. Niinpä tuhatvuotinen valtakuntakin pysyy salaisuutena, koska sen mittapuuna olevan vuoden yksikköä ei ole kerrottu. Tärkeintä on, että Sana muodossa tai toisessa menee perille, kaikkien saataville.

Tuhatvuotisen valtakunnan salaisuus

Kristikunnalle on tuottanut vaikeuksia tuhatvuotisen valtakunnan ymmärtäminen. Eräänä syynä siihen on ollut, että tuhatvuotisesta valtakunnasta kerrotaan Raamatun eri kohdissa hieman eri tavalla. Se on tarjonnut tulkitsijoille rinnakkaisia näkemyksiä. Ehkä laajin tulkinta löytyy juutalaisuudesta, jossa erään tulkinnan mukaan luomisen kuusi päivää kattaa koko maailmanhistorian.

Valtava määrä uskonnollisia yhteisöjä, kirkkoja ja kirkkokuntia on syntynyt mikä mistäkin syystä tai reformista. Myös tulkinnat tuhatvuotisen valtakunnan olemuksesta ovat aiheuttaneet eriseuraisuutta. Pelkästään tulkinnat tuhatvuotisesta valtakunnasta ovat siivittäneet ajatukset tuhatvuotisen ajanjakson odottamisesta lopunajan odottamiseen. Joissakin tapauksissa saarnamiehet ovat ottaneet tuhatvuotisen valtakunnan rakentamisen jopa omaksi tehtäväkseen.

Katoliset, ortodoksit ja protestantit suhtautuvat tuhatvuotisen valtakunnan tulemiseen pääosin samansuuntaisesti. Yhteisen näkemyksen lähtökohdaksi voisi ajatella ortodoksista käsitystä, että Raamatun kuvaukset lopun ajoista viestivät kaikkina aikoina eläville ihmisille, etteivät lopun ajat ole ihmisen ennustettavissa ja siltä varalta jokaisen on oltava aina valmiina. Se saattaisi sopia myös reformistisille luterilaisille. Raamatun tulkinnat tehdään kuitenkin kirkolliskokousten tasoisilla forumeilla. Yksittäinen uskovainen voi pitää käsitykset ominaan ellei saa ajatustensa tueksi uutta reformaattista liikehdintää.

Pandemia panee miettimään

Pandemiaksi muuttunut epidemia viitoittaa ihmiskunnalle uutta tietä. Kun vanha puu on aikansa elänyt, se kuolee ja toimii uuden kasvuston alustana. Vanha normaali katoaa ja tilalle tulee uusi normaali. Ihminen on osa luomakuntaa. Ihmisen tie on luonnonlakien viitoittama.

Elollinen luonto on muodostunut samoista aineksista kuin eloton luonto. Elollinen luonto muodostuu lukemattomien kehitysketjujen kokonaisuudesta. Kehitysketjut syntyvät, kukoistavat ja sammuvat.       Ne mukautuvat kokonaisuuteen, johon myös ihminen kuuluu.


Ensimmäisinä kuolevat suuret ja mahtavat, joita on vähän. Viimeisinä sinnittelevät pienet ja mitättömät, joita on paljon. Vaikka valaat ja norsut ovat vaarassa hävitä, niin planktoneita ja muurahaisia vielä riittää. Pörriäisiä pitää suojella, mutta hyttyset pärjäilevät.

Pitkällä tähtäimellä meteorit ja tulivuoret muodostavat ihmiselle ylivoimaisia ongelmia. Ilmastonmuutos ja pandemia muodostavat vain haasteellisia ongelmia. Pienemmistä ongelmista selvitään ja on selvitty silmät sulkemalla. Jatkuva kasvu johtaa kestävään kehitykseen vain lyhyellä aikavälillä. Toivottavasti tuo aikaväli inhimillisesti katsoen on riittävän pitkä mahdollisimman monen sukupolven elettäväksi.

Elämme mahtavassa sukupuussa. Voimme ihastella kehitysketjumme nopeata kehitystä ja suuria saavutuksia. Luonnon kiertokulku ei kuitenkaan kuvia kunnioita. Luonnon kiertokulku takaa vain uusiutumisen. Pienet, yksinkertaiset ja hitaasti kehittyvät sukupuut jäävät luomaan sellaista elämää, joka parhaiten menestyy kaiken aikaa muuttuvassa ympäristössä.

Virukset ovat hyvin pieniä ja niitä mahtuu maapallolle paljon enemmän kuin ihmisiä. Ihmiset ovat suuria ja mahtavia. Moniin muihin luontokappaleisiin verrattuna ihmiset edustavat kuitenkin vain vähemmistöä. Pystyvätkö virukset ohjaamaan elollista luontoa kohti kestävää kehitystä? Kyllä ne pystyvät. Viime kädessä tarvitaan bakteereita luomaan maapallolle uutta normaalia. Vain luonto pystyy takaamaan kaikelle luodulle tasapuolisen mahdollisuuden selviytymiseen kohti jatkuvaa kasvua ja kestävää kehitystä ja edelleen kohti paratiisillisia olosuhteita.