Tänään en kerro, mitä kaikkea rikkaus voi tarjota elämän mausteeksi. Sen sijaan muistuttelen siitä, miten köyhyydessä voi elää hyvää elämää. Tiedämme, että vaikka kaikki maailman rikkaudet jaettaisiin tasapuolisesti kaikkien ihmisten kesken, niin ei se riittäisi nostamaan kaikkia ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle, vaan juurikin päinvastoin eli kaikki jäisivät köyhyysrajan alapuolelle.
Tähän kurjaan tilanteeseen on vain yksi ratkaisu. Se on ikivanha pelastuksen sanoma, joka ohjaa ihmisiä uskoon, toivoon ja rakkauteen. On hyvä pitää mielessä, että vaikka maalliset rikkaudet jakautuvat epätasaisesti, niin onnellinen elämä on jokaisen ulottuvilla. Epäusko, epätoivo ja pelko ovat sentään tarjolla yhtä lailla niin rikkaille kuin köyhillekin.
Usko omaan ja muiden ihmisten hyvyyteen kantaa jo pitkälle. Toivo ihmisten luottamuksen voittamisesta ohjaa samaan suuntaan. Pelon voittaminen rakkauden voimalla on suurinta, mitä ihminen voi saavuttaa.
Ihminen on luonnonlapsi. Metsät, järvet, joet, meret ja vuoret ovat antaneet voimia lukemattomille sukupolville. Taikauskosta ei ole kyse, kun ihminen halaa puuta. Puu lohduttaa ihmistä, sillä puu tuntee ihmisen hyvät ja huonot aikeet. Se tuntee ihmisen huolet ja murheet. Vielä hirsitalon seinähirtenäkin satoja vuosia vanha honka vuodattaa pihkaisia kyyneleitä. Toivo auttaa riemuitsemaan yhtä lailla pienistä kuin suurista asioista.Tärkeitä asioita ovat juomavesi, hedelmät ja vihannekset, liikkuminen ja lepo. Hyvänä apuna on rakkaus, joka karkottaa pelon.
Kehityksen kärkeä ohjaavat kuitenkin turhat tarpeet. Sen vuoksi elämästä, elämän tarpeista ja elämän tarkoituksesta on muodostunut mielikuva, joka ei vastaa todellisia tarpeita. Ei uskota veljeyden voimaan, ei edes toivota tasa-arvoisuutta eikä rakasteta lähimmäistä. Turhien tarpeiden täyttämästä vapaudesta voi nauttia vain vähemmistö. Monin verroin suuremman enemmistön on tingittävä päivittäisistä tarpeistaan.
Harhakuva yleisen ja yhtäläisen vapauden mahdollisuudesta saa ajan myötä liikkeelle hyökyaallon, joka vie mennessään kaiken hyvän. Tähän asti koetut kansainvaellukset, löytöretket ja siirtolaisuus ovat olleet vain pieniä puroja kehityksen valtavirrassa. Olisi jaksettava elää ihmisiksi, istuttaa puu, kastella kukkia ja pitää seuraa lähimmäisilleen. Enempää ei ole tarjolla. Siinä kaikki.
