Kuka omistaa maapallon?

Aikoinaan dinosaurukset omistivat maapallon. Tosin omistaminen oli lähinnä omista reviireistä huolehtimista. Ihmiskunnan elinikään verrattuna dinosaurusten valtakausi kesti käsittämättömän pitkän ajan.

Dinosaurusten ja ihmisten kaikkien aikojen määrää ei inhimillisen tiedon avulla voida koskaan tarkasti laskea. Summittaisen arvion mukaan maapallolla ainakin tällä hetkellä elelee 7,6 miljardia ihmistä, josta Suomen väkiluku on 5,5 miljoonan paikkeilla.

Dinosauruksukset kuolivat kauan sitten, mutta ne jättivät ihmiskunnalle aivan valtavan perinnön; jäännöksistään muodostuneet öljylähteet. Perinnön hoitamisessa ihmiskunnalla on haastetta kerrakseen.

Joillakin kriteereillä mitattuna Suomi on peräti maailman onnellisimpien ihmisten valtio. Tästä voitaisiin johtaa arvio, jonka mukaan maapallon onnellisimpien ihmisten joukko käsittää jopa 7,5 miljoonaa ihmistä. Arvio on tietenkin väärä. Onnellisuudella kun ei ole mitään tekemistä varallisuuden kanssa eikä pieni, harvaan asuttu Suomi kuulu ökyrikkaiden maiden kaartiin.

Suomessa varakkain kymmenys kotitalouksista omistaa lähes puolet varallisuudesta. Sen sijaan puolet kotitalouksista omistaa vain 6 % samasta potista. Luvut ovat linjassa koko maapallon väestön varakkuuden kanssa, sillä koko maapallon rikkaimman neljänneksen hallussa on kolme neljäsosaa maapallon varallisuudesta ja köyhimmän neljänneksen hallussa 2 %. Ainakin miljardi ihmistä käyttää elämiseensä alle euron suuruisen kolikon päivässä.

Väestön hyvinvoinnissa on siis valtavia eroja kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden maiden välillä. Varakkaiden ja varattomien väestöryhmien erot myös kasvavat kaiken aikaa. Suunnanmuutoksen tarpeellisuudesta puhutaan samalla tavalla kuin ilmastonmuutoksen tarpeellisuudesta. Dinosaurukset olivat pelkillä pieruillaan saamassa aikaan kohtalokkaan ilmaston lämpenemisen. Meteori ehti kuitenkin edelle ja teki sen omalla tavallaan.

Dinosaurusten jäännösten laillisina omistajina miljardöörien ja oligarkkien reviireihin kuuluu huikea osuus maapallon kaikesta varallisuudesta. Yhtä huikea osuus kansakuntien kohtaloista on heidän käsissään. Ei liene väärin väittää, että päävastuu ihmiskunnan kelvollisesta tulevaisuudesta on sillä väestönosalla, joka maapallon pääosin omistaa. Omistajien vaihtuminen ei ratkaise mitään, sillä ihmiskunnan tulevaisuutta varjostavat ongelmat johtuvat inhimillisen toiminnan ja ymmärryksen rajallisuudesta.

Dinosaurusten jäännösten johdannaiset ovat liikkeellä ja karanneet tavoittamattomiin. 

These swimsuits will blow you

 These swimsuits do not cover anything. Hot summer. Beautiful views. Look around and enjoy!

Sota ja rauha

Rauhanpuolustaja on idealisti, jonka mielestä rauha on itseisarvo. Rauha on kuitenkin jotakin aivan muuta kuin itsenäinen olotila. Rauhaa pitää koko ajan rakentaa ja sitä pitää koko ajan puolustaa. Rauhanpuolustajan on tosiasiassa koko ajan käytävä puolustussotaa. Rauhanpuolustaja ei siis voi olla sodanvastustaja. Vanhan kokemuksen mukaan jopa hyökkäys on parasta puolustautumista.

Taloudelliset ja poliittiset ristiriitatilanteet on kautta aikain selvitetty sotimalla. Rauhaa ei saada aikaan eikä säilymään rakentamalla, vaan se saavutetaan sotimalla. Rauhan rakentaminen alkaa vasta, kun sotatoimet ovat päättyneet aselepoon tai rauhantekoon. Saavutetun rauhan puolesta alkaa uusi sotiminen ja päättyy uuteen rauhantekoon, jonka jälkeen rauhan puolustaminen alkaa sotimalla.

Sotien perimmäisiä syitä on monia: Suurten väestöryhmien ahdinko, hätä ja syrjäytyminen saavat ajoittain aikaan hallitsematonta väkivaltaa. Poliittista ja taloudellista ylivaltaa käyttävän eliitin ahneus ja pelkotilat pitävät yllä jatkuvaa sotimisen tarvetta. Sotia käydään taukoamatta ympäri maailmaa.

Ihminen on osa luontoa. Luonnossa käydään jatkuvaa kamppailua elintilasta. Siinä suhteessa ihmiskunta ei poikkea ainakaan edukseen kasvi- ja eläinkunnasta. Pikemminkin päinvastoin.

Sininen planeetta avaruuden meressä

Kotimme on kaunis sininen planeetta. Yli 2500 vuotta olemme osanneet kinastella siitä, minkä muotoinen planeettamme on. Kinastelu jatkuu yhä. Osa ihmisistä uskoo, että kotimme on litteä kuin pannukakku ja osa todistelee sen olevan pyöreä kuin jalkapallo.

Mitä mieltä tämän blogin kirjoittaja on asiasta?

Onko asuinsijamme rannattomassa meressä kelluva saareke, jonka ylle kaartuu taivaan kansi? Hmm, ajatus ei tunnu lainkaan hassummalta. Jos tämä vaikea pulma olisi ratkaistava jalkamiehenä eli pelkästään patikoimalla ja uimalla ympäriinsä, niin olisin kyllä pannukakun kannalla. Ja tosiaankin sillä tiedolla on tultu toimeen siitä asti kuin asiaa on osattu pohtia.

Koko ihmiskunnan elinkaari on vain häviävän pieni osa sinisellä planeetalla tapahtuvan elollisen olevaisuuden monimuotoisuuden kehityksestä. Sen vuoksi tiedolla siitä, onko planeetta pannukakku vai jalkapallo, on vain rajallista merkitystä.

Kehityksen tässä vaiheessa tieteet ja monet uskonnotkin ovat teknisten apuvälineiden tuottamien todisteiden pakottamina kallistuneet jalkapallon kannalle. Planeetta on kuin onkin pallon muotoinen saareke, joka kelluu rajattomassa avaruudessa. Siinä, missä pannukakkua ympäröivän meren pelättiin jossakin kohtaa päättyvän johonkin käsittämättömään putoukseen, niin äärettömän avaruuden rajoja ei pystytä kuvittelemaan senkään vertaa.

Ihminen olisi viisas, jos vain ja ainoastaan keskittäisi kaiken tarmonsa pikku saarekkeensa siistinä ja elinkelpoisena pitämiseen. 

Ikuinen rakkaus

RAKKAUS ON MYSTEERI

Maapallolla on aikojen kuluessa ollut aivan tajuton määrä rakastumisia. Kaiken sekamelskan keskellä rakkaus on yhä voimissaan. Mikään ei pysty rakkauden voimaa horjuttamaan. Rakkaus on elollisen olennon tunteiden ulkopuolinen voima. Rakkaus kestää, vaikka tunteet horjuvat. Rakkaus ei kuole, vaikka kaikki muu katoaa. Rakkaus seilaa elämän merta ilman vakinaista miehistöä. Onnellinen saa olla, ken hetken rakkautensa matkassa purjehtii.

Eläköön luonnon monimuotoisuus!

Harva ihminen pystyy paljain käsin sieppaamaan kärpäsen. Aivojen puutteesta huolimatta kärpänen on mestariluokan lentäjä. Sen sijaan lihansyöjäkasvi, jolla ei ole ajattelutoimintaa kärpäsenkään vertaa, pystyy nappaamaan kärpäsen.

Kasvikunnassa tapahtuvasta hedelmöittymisestä puuttuu seksi. Ihmisen fantasioita lähimpänä lienevät ne preerioiden kaktukset, jotka kukkivat kerran 10 vuodessa ja silloinkin yöaikaan. Seksielämä myllertää vain eläinkunnassa, jonka rituaaleja henkisen elämän ylimmälle asteelle noussut ihminen on kernaasti kopioinut ja edelleen kehitellyt.

Ihminen on oppinut kaloilta uimisen ja sukeltamisen, linnuilta laulamisen ja lentämisen, hyönteisiltä joukkovoiman merkityksen ja lapamadoilta pelkän olemisen sietämättömän keveyden. Luettelo on loputon, joten jääköön tähän.

Tai ehkä kannattaa lisätä listaan Australiasta tavattava uhanalainen kilpikonna, joka pystyy muiden peräpään taitojensa lisäksi hengittämään takapuolellaan. Olisihan se somaa, jos ihminenkin pystyisi matalassa vedessä ihastelemaan vedenalaista elämää ilman snorkkelia.

Ihminen ei kuitenkaan tyydy siihen, mitä voisi tehdä luonnostaan. Apuvälineiden kehittely on niin kattavaa, että ihmisen luonnollisen kehityksen kautta saadut avut surkastuvat.

Jopa luonnolliset voimisteluliikkeet halutaan korvata kuntosalien trendikkäillä venpaimilla: Esimerkiksi flamingoseisonta yhdellä jalalla ei kelpaa vatsalihasten eivätkä syväkyykyt selkälihasten kunnossa pitämiseen.

Lopputulema on sama kuin syvänmeren kummallisilla kaloilla, joiden pää on läpinäkyvää hyytelöä ja silmät voivat katsoa pään läpi ylöspäin. Eipä tarvitse asentoa muuttaa eikä päätä kääntää!

Kohtalon kello

Mies juoksi pakoon omaa kohtaloaan. Nipin napin hän välttikin kohtalonsa. Samalla hän kuitenkin juoksi suoraan päin toista kohtaloa. Selvittyään törmäyksestä hänestä tuntui, ettei tämä kohtalo olisi ollut juuri häntä varten. Niinpä hän nousi jaloilleen ja pakeni tätäkin kohtaloa. Mikä kohtalon onni! Tuo kohtalo olisi ollut niin hirveä, että hän kiitti johdatusta vältyttyään moiselta kohtalolta.

Oli aika hidastaa vauhtia. Niinpä hän jatkoi matkaansa kävellen kohti seuraavaa kohtaloa. Kohtalo odottelikin häntä jo seuraavan oven takana. Mutta mies oli viekas eikä avannut kohtalokasta ovea. Sen sijaan hän käänsi kulkunsa aivan päinvastaiseen suuntaan.

Kohtalo lähti kuitenkin seuraamaan miestä ja harkitsi  kaiken aikaa  sopivaa hetkeä, jolloin kohtalon kello voisi lyödä. Ja siinä se tuli! Mies joutui pysähtymään. Äkisti häntä ympäröi kolme erilaista kohtaloa. Mies yritti saada selville, minkälainen kohtalo juuri hänelle olisi  mieluisin. Siinä samassa kohtalon kello pääsi lyömään eikä miehen enää tarvinnut pohtia turhia asioita. Kaikki selvisi kerta heitolla eikä mitään jäänyt epäselväksi. Kohtalonsa kullakin.