Oikealla tiellä ollaan. On ennenkuulumatonta, että valtionjohto näyttää esimerkkiä omien palkkioittensa leikkaamisessa. Maan tapa valtiontalouden tasapainottamisessa on ollut, että leikkaukset koskevat enintään keskituloisia ja joka tapauksessa vähätuloisinta enemmistöä. Suunnanmuutos on kerrassaan merkittävä.
Toivottavasti leikkaukset saadaan koskemaan kaikkia julkisen sektorin palkkaluokkia ja kaikkia eläkejärjestelmiä aina ylintä johtoa ja suurimpia eläkkeitä myöten.
Toivottavasti yksityinen sektori seuraa esimerkkiä ja pyrkii alentamaan palkkoja, palkkioita ja eläkkeitä ylimpiä pomoja myöten. Toivottavasti suuryhtiöt ja bisnesmiehet laidasta laitaan alkavat rajoittaa sijoituksiaan paratiisisaarille ja vähentää panostustaan verotuksen porsaanreikiin. Toivottavasti vuokranantajat alentavat vuokria ja tukkukaupat tinkivät voitosta. Toivottavasti harmaan talouden puuhamiehet alkavat siirtää toimintaansa laillisuuden rajoihin.Toivottavasti säätiöt pyrkivät pääsemään verotuksen piiriin. Toivottavasti pankit ja perintätoimistot pyrkivät alentamaan palvelumaksujaan.
Lamatalkoiden toivelista on loputon. Suunta on kuitenkin oikea. Suomesta on tulossa sellainen taloudenpidon mallivaltio, että siitä on oksat pois. Toivottavasti kaikki menee putkeen.
torstai 3. tammikuuta 2013
maanantai 31. joulukuuta 2012
Rahat eivät riitä hyvinvointiyhteiskuntaan
Mitä tarkoittaa, että rahat eivät riitä hyvinvointiyhteiskuntaan? Se tarkoittaa, että hyvinvointia ei riitä jaettavaksi kaikille ihmisille eikä kaikille kansalaisille eikä edes hyvinvointivaltioissa. Kehitysmaissa hyvinvointia ei senkään vertaa riitä kaikille jaettavaksi. Onneksi hyvinvointi on suhteellinen käsite, joka riippuu ihmisen iästä, terveydestä, sukupuolesta, elinympäristöstä, kulttuurista yms. tekijöistä.
Hyvinvointi on tosiasiallisesti oikeus, josta pääsee ensisijaisesti nauttimaan ihmiskunnan, kansakunnan tai hyvinvointivaltion pieni vähemmistö. Mitä suurempi hyvä on jaettavana, sitä pienempi vähemmistö sitä pystyy keskenään jakamaan.
Silloin, kun hyvinvoinnista joudutaan tinkimään, se tarkoittaa, että ensisijaisesti joudutaan tinkimään kaikkein suurimman kansanosan vähäisimmästäkin hyvinvoinnista. Väestön valtaosan hyvinvointiin ei edes kaikkein rikkaimmilla kansakunnilla ole varaa. Ei edes hyvinä vuosina. Suhteellinen köyhyys valtioiden ja kansakuntien kesken tosin vaihtelee eri aikoina, mutta sisäiset suhteet säilyvät.
Jatkuva kasvu ja kestävä kehitys turvaavat ensisijaisesti rikkaiden kansakuntien hyvätuloisen väestön tarpeita. Keskimääräistä suurempia palkkatuloja voidaan turvata yhä pienemmälle väestöryhmällle vain ja ainoastaan alentamalla yhä suuremmalta väestöryhmältä keskimääräistä pienempiä palkkoja, pidentämällä matalapalkka-alojen työaikaa, heikentämällä lakisääteisiä eläke-etuja ja leikkaamalla sosiaalietuuksia. Vähävaraisille tarkoitettujen turvaverkostojen kohtuullinen karsiminen ei heikennä merkittävästi hyvätuloisten etuja, mutta liian pitkälle vietynä se kääntyy tarkoitustaan vastaan. Toivottomuuden aiheuttama sekasorto tuottaa hyvinvointia vain harvoille, jotka elävät mahdollisimman kaukana sekasorron keskipisteestä.
Hyvätuloisen väestön hyvinvointia tukee myös massakulttuurin levittäminen. Uskonnollisilla, kaupallisilla, taiteellisilla ja viihteellisillä käyttäytymismalleilla kulloisetkin vallankäyttäjät ohjailevat ihmismassojen toimintoja. Kertakäyttörihkama, roskaruoka ja hömppäviihde edustavat ohjailun viattominta päätä. Jatkuva kasvu ja kestävä kehitys tarvitsevat riittävän suuren kasvupohjan. Kasvupohjan takaa vain pienipalkkaisten työntekijöiden ja vähään tyytyvien kuluttajien suuri määrä. Määrä on riittävän suuri silloin, kun se on tiukasti hallinnassa.
Köyhyyden puolittaminen - niin hurskaalta ajatukselta kuin se tuntuukin - ei kuulu edes kristinuskon periaatteisiin. Köyhyyden puolittaminen on pelkkää hurskastelua. Se sisältää ajatuksen, että teknologian ja parhaiden käytäntöjen kehittyessä puolet nykyisestä köyhyydestä riittäisi hyvinvoinnin kasvualustaksi. Ajatus on mahdoton, sillä silloin hyvinvoivien osuus kasvaisi liian suureksi. Koko valtaväestön köyhyyden poistamisesta ei kukaan tolkuissaan oleva edes uneksi.
Maallisessa elämässä mahdoton on kertakaikkisesti mahdotonta. Sen sijaan henkisessä ja hengellisessä mielessä köyhäkin voi olla rikas ja viettää myös sisältörikkaampaa elämää kuin rikkainkaan luonnonvarojen omistaja.
Hyvinvointi on tosiasiallisesti oikeus, josta pääsee ensisijaisesti nauttimaan ihmiskunnan, kansakunnan tai hyvinvointivaltion pieni vähemmistö. Mitä suurempi hyvä on jaettavana, sitä pienempi vähemmistö sitä pystyy keskenään jakamaan.
Silloin, kun hyvinvoinnista joudutaan tinkimään, se tarkoittaa, että ensisijaisesti joudutaan tinkimään kaikkein suurimman kansanosan vähäisimmästäkin hyvinvoinnista. Väestön valtaosan hyvinvointiin ei edes kaikkein rikkaimmilla kansakunnilla ole varaa. Ei edes hyvinä vuosina. Suhteellinen köyhyys valtioiden ja kansakuntien kesken tosin vaihtelee eri aikoina, mutta sisäiset suhteet säilyvät.
Jatkuva kasvu ja kestävä kehitys turvaavat ensisijaisesti rikkaiden kansakuntien hyvätuloisen väestön tarpeita. Keskimääräistä suurempia palkkatuloja voidaan turvata yhä pienemmälle väestöryhmällle vain ja ainoastaan alentamalla yhä suuremmalta väestöryhmältä keskimääräistä pienempiä palkkoja, pidentämällä matalapalkka-alojen työaikaa, heikentämällä lakisääteisiä eläke-etuja ja leikkaamalla sosiaalietuuksia. Vähävaraisille tarkoitettujen turvaverkostojen kohtuullinen karsiminen ei heikennä merkittävästi hyvätuloisten etuja, mutta liian pitkälle vietynä se kääntyy tarkoitustaan vastaan. Toivottomuuden aiheuttama sekasorto tuottaa hyvinvointia vain harvoille, jotka elävät mahdollisimman kaukana sekasorron keskipisteestä.
Hyvätuloisen väestön hyvinvointia tukee myös massakulttuurin levittäminen. Uskonnollisilla, kaupallisilla, taiteellisilla ja viihteellisillä käyttäytymismalleilla kulloisetkin vallankäyttäjät ohjailevat ihmismassojen toimintoja. Kertakäyttörihkama, roskaruoka ja hömppäviihde edustavat ohjailun viattominta päätä. Jatkuva kasvu ja kestävä kehitys tarvitsevat riittävän suuren kasvupohjan. Kasvupohjan takaa vain pienipalkkaisten työntekijöiden ja vähään tyytyvien kuluttajien suuri määrä. Määrä on riittävän suuri silloin, kun se on tiukasti hallinnassa.
Köyhyyden puolittaminen - niin hurskaalta ajatukselta kuin se tuntuukin - ei kuulu edes kristinuskon periaatteisiin. Köyhyyden puolittaminen on pelkkää hurskastelua. Se sisältää ajatuksen, että teknologian ja parhaiden käytäntöjen kehittyessä puolet nykyisestä köyhyydestä riittäisi hyvinvoinnin kasvualustaksi. Ajatus on mahdoton, sillä silloin hyvinvoivien osuus kasvaisi liian suureksi. Koko valtaväestön köyhyyden poistamisesta ei kukaan tolkuissaan oleva edes uneksi.
Maallisessa elämässä mahdoton on kertakaikkisesti mahdotonta. Sen sijaan henkisessä ja hengellisessä mielessä köyhäkin voi olla rikas ja viettää myös sisältörikkaampaa elämää kuin rikkainkaan luonnonvarojen omistaja.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Majakka
Vapauden valo ulapalla,
taivaankannen alla,
yllä veden, pilven alla,
vapauden rantamalla
tehtävänään majakalla
turvata kulku ulapalla,
seisoa nököttää luodolla,
tuikkiva lyhty katolla.
Niin sykkii valo aavalla,
samaa suuntaa antavalla
sykkeellä aina samalla,
paikallansa liikkumattomalla
Ei itsellensä vaatimalla,
ei keneltään pois ottamalla,
vaan valokiilaa suuntaamalla
katseellansa kaihoisalla.
Antti Kautto jouluna 2012
taivaankannen alla,
yllä veden, pilven alla,
vapauden rantamalla
tehtävänään majakalla
turvata kulku ulapalla,
seisoa nököttää luodolla,
tuikkiva lyhty katolla.
Niin sykkii valo aavalla,
samaa suuntaa antavalla
sykkeellä aina samalla,
paikallansa liikkumattomalla
Ei itsellensä vaatimalla,
ei keneltään pois ottamalla,
vaan valokiilaa suuntaamalla
katseellansa kaihoisalla.
Antti Kautto jouluna 2012
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Kuntauudistus kannattaa ottaa todesta
Kuntauudistus on maan hallitukselle tärkeätä sisäpoliittista peliä sen vuoksi, että maan hallinto on saatava pysymään keskusjohdon otteessa. Pienet itsenäiset kunnat ovat keskusjohdon näkökulmasta pahimpia mahdollisia hallintoalueita. Kunnalliset kuten muutkin uudistukset noudattavat aina samaa kaavaa: Uudistuksille on esitettävä perusteet, joita voidaan kunniakkasti puolustaa, vaikka ne eivät vastaisikaan tosiasiallisia tavoitteita. Mitä uudistajien tavoitteet lähipalvelujen ja kunnallisen demokratian toteutumisesta sitten tarkoittavat?
Lähipalvelujen turvaaminen on yleisesti hyväksyttävä tavoite, joten sitä voidaan pää pystyssä puolustaa. Tosiasiassa lähipalveluja ei ole lainsäädännössä määritelty, joten puolustuspuheissa voidaan noudattaa varsin vapaata linjaa. Vapailla linjoilla kuntayhtymät toimivat jo nyt kuntiensa laskuttamisessa. Mutta eivät kuntayhtymät ole sama asia kuin kuntaliitokset, sanovat puolustajat! Jos lähipalveluja ei ole määritelty tai ne ovat mitä ovat, niiden saatavuus on kuitenkin turvattava!
Miksi sitten uusien suurkuntien ulkorajat on vedetty keskiajalta peräisin oleviin rajoihin? Eikö kehitys ole syrjäseuduilla muuttunut lainkaan? Vastaus on itsestään selvä: Ei ole tarkoituskaan rohkaista syrjäseutujen asukkaita pysymään kotikonnuillaan. Tarkoitus on keskittää palvelut asutuskeskuksiin. Lähipalvelujen tuottajat eivät missään tapauksessa lähde syrjäseuduille. Ulkoistetut palvelut tuotetaan siellä, missä pääosa asiakkaista asuu. Palveluja ei ole tarkoitus tuottaa asiakkaille, vaan palveluille on tarkoitus tuottaa asiakkaita. Voittoja pitää maksimoida, ei minimoida.
Kunnallisen demokratian toteutuminen on myös yleisesti hyväksyttävä tavoite. Miksi kuntauudistus sitten muuttaa kunnat aluehallintovirastoalueiksi eli käytännössä lääneiksi? Miksi runsaat 320 kuntaa yhtyy 70 kunnaksi ja runsaat 10 000 kunnallisvaltuutettua vaihdetaan 3 000 kokopäiväiseen tai osa-aikaiseen ammattilaiseen? Lähidemokratian toteutumisesta ei ainakaan ole kysymys. Eipä lähidemokratiasta puhutakaan, vaan demokratiasta yleensä! Kun vähemmistöön jäävien syrjäseutujen asioista on joka tapauksessa edes jotakin tiedettävä, kaavaillaan sen varalle kunnanosavaltuustoja. Jos osavaltuustoja ajan myötä joudutaan perustamaan yhtä paljon kuin uudistuksen myötä kunnanvaltuustoja lakkauttamaan, niin palataan lähtöpisteeseen. Toivottavasti kunnantaloja ja kokoushuoneita ei ole siihen mennessä myyty.
Uudistuksen mukanaan tuomista säästöistä puhutaan itsestäänselvyyksinä. Totta onkin, että teknistyvä yhteiskunta tarvitsee ammattilaisia niin tietojärjestelmien kuin ylipäänsä talouden ja investointien kehittämiseen. Teoriassa sitä kautta voidaan saada aikaan säästöjä, mutta nopeata muutosta on turha toivoa, kun virkoihin valitaan entisiä valtuutetuttuja. Kuluja tulee myös uudistuksen käytännöllisistä järjestelyistä: Tietojärjestelmät, organisaatiot, toimitilat, arkistot, palvelupisteet, nimistöt, osoitteet, esitteet ja lukemattomat muut asiat joudutaan käymään läpi ja panemaan uuteen kuosiin. Pormestareita ja apulaispormestareita - alempiarvoisista nimikkeistä puhumattakaan - saadaan paljon lisää. Menee sukupolvi aikaa, ennen kuin kuntalaiset oppivat tuntemaan uudet systeemit. Myös kokous-, tutustumis- ja esiintymismatkojen kustannukset kasvavat ja siirtymismatkoihin kuluu kallista työaikaa. Toteutuneidenkin kuntaliitosten myötä on saatu jo huomata, että säästöjen sijaan on saatukin lisääntyneitä menoja. Muun muassa palkkojen harmonisointi on kasvattanut menopuolta, kun jälkeenjääneitä palkkoja on pitänyt nostaa uuden kunnan yleiselle tasolle. Sitäpaitsi kunnat joutuvat vuosikausia käräjöimään omistusoikeuksistaan erilaisissa hankkeissa, kuten sähkölaitosten osakkeiden omistuksista.
Koko kuntauudistuksen perustelu on pitänyt nostaa myös yleiselle tasolle. Kysymys on kuntien tasa-arvoistamisesta, hallintorakenteiden selkiyttämisestä ja kuntien elinvoimaisuuden parantamisesta. Nyt luodaan vasta pohjaa palveluiden parantamiselle ja kaikelle yhteiselle hyvälle, mitä uudistuksesta seuraa. Tavoite saavutetaan joskus tulevaisuudessa eli sitten, kun suuret ikäluokat ovat maan povessa ja maaseutu on autio ja tyhjä. Näin ajattelevat monet pienten liitännäiskuntien asukkaat, jotka eivät halua sen paremmin kuntavaaleihin ehdolle kuin lähteä edes äänestämään. Vähäväkisten alueiden ääntä ei tässä myllerryksessä voi mitenkään saada kuuluviin. Sen sijaan kuunnellaan syrjäseuduille perustettavien lomakeskusten ja kaivosten omistajien ääntä. Luulisi, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, mutta huutavan ääni kuuluukin pörssin, vaan ei metsän kaikuina.
Vanhan tavan mukaan uudistusta ei tietenkään saada valmiiksi ennen kuin seuraava uudistus jälleen muuttaa kaiken. Sen vuoksi on hyvä, että kuntien kuulemiselle annetaan vain vähän aikaa ja pannaan uudistukset toimeen mitä pikimmin!
Lähipalvelujen turvaaminen on yleisesti hyväksyttävä tavoite, joten sitä voidaan pää pystyssä puolustaa. Tosiasiassa lähipalveluja ei ole lainsäädännössä määritelty, joten puolustuspuheissa voidaan noudattaa varsin vapaata linjaa. Vapailla linjoilla kuntayhtymät toimivat jo nyt kuntiensa laskuttamisessa. Mutta eivät kuntayhtymät ole sama asia kuin kuntaliitokset, sanovat puolustajat! Jos lähipalveluja ei ole määritelty tai ne ovat mitä ovat, niiden saatavuus on kuitenkin turvattava!
Miksi sitten uusien suurkuntien ulkorajat on vedetty keskiajalta peräisin oleviin rajoihin? Eikö kehitys ole syrjäseuduilla muuttunut lainkaan? Vastaus on itsestään selvä: Ei ole tarkoituskaan rohkaista syrjäseutujen asukkaita pysymään kotikonnuillaan. Tarkoitus on keskittää palvelut asutuskeskuksiin. Lähipalvelujen tuottajat eivät missään tapauksessa lähde syrjäseuduille. Ulkoistetut palvelut tuotetaan siellä, missä pääosa asiakkaista asuu. Palveluja ei ole tarkoitus tuottaa asiakkaille, vaan palveluille on tarkoitus tuottaa asiakkaita. Voittoja pitää maksimoida, ei minimoida.
Kunnallisen demokratian toteutuminen on myös yleisesti hyväksyttävä tavoite. Miksi kuntauudistus sitten muuttaa kunnat aluehallintovirastoalueiksi eli käytännössä lääneiksi? Miksi runsaat 320 kuntaa yhtyy 70 kunnaksi ja runsaat 10 000 kunnallisvaltuutettua vaihdetaan 3 000 kokopäiväiseen tai osa-aikaiseen ammattilaiseen? Lähidemokratian toteutumisesta ei ainakaan ole kysymys. Eipä lähidemokratiasta puhutakaan, vaan demokratiasta yleensä! Kun vähemmistöön jäävien syrjäseutujen asioista on joka tapauksessa edes jotakin tiedettävä, kaavaillaan sen varalle kunnanosavaltuustoja. Jos osavaltuustoja ajan myötä joudutaan perustamaan yhtä paljon kuin uudistuksen myötä kunnanvaltuustoja lakkauttamaan, niin palataan lähtöpisteeseen. Toivottavasti kunnantaloja ja kokoushuoneita ei ole siihen mennessä myyty.
Uudistuksen mukanaan tuomista säästöistä puhutaan itsestäänselvyyksinä. Totta onkin, että teknistyvä yhteiskunta tarvitsee ammattilaisia niin tietojärjestelmien kuin ylipäänsä talouden ja investointien kehittämiseen. Teoriassa sitä kautta voidaan saada aikaan säästöjä, mutta nopeata muutosta on turha toivoa, kun virkoihin valitaan entisiä valtuutetuttuja. Kuluja tulee myös uudistuksen käytännöllisistä järjestelyistä: Tietojärjestelmät, organisaatiot, toimitilat, arkistot, palvelupisteet, nimistöt, osoitteet, esitteet ja lukemattomat muut asiat joudutaan käymään läpi ja panemaan uuteen kuosiin. Pormestareita ja apulaispormestareita - alempiarvoisista nimikkeistä puhumattakaan - saadaan paljon lisää. Menee sukupolvi aikaa, ennen kuin kuntalaiset oppivat tuntemaan uudet systeemit. Myös kokous-, tutustumis- ja esiintymismatkojen kustannukset kasvavat ja siirtymismatkoihin kuluu kallista työaikaa. Toteutuneidenkin kuntaliitosten myötä on saatu jo huomata, että säästöjen sijaan on saatukin lisääntyneitä menoja. Muun muassa palkkojen harmonisointi on kasvattanut menopuolta, kun jälkeenjääneitä palkkoja on pitänyt nostaa uuden kunnan yleiselle tasolle. Sitäpaitsi kunnat joutuvat vuosikausia käräjöimään omistusoikeuksistaan erilaisissa hankkeissa, kuten sähkölaitosten osakkeiden omistuksista.
Koko kuntauudistuksen perustelu on pitänyt nostaa myös yleiselle tasolle. Kysymys on kuntien tasa-arvoistamisesta, hallintorakenteiden selkiyttämisestä ja kuntien elinvoimaisuuden parantamisesta. Nyt luodaan vasta pohjaa palveluiden parantamiselle ja kaikelle yhteiselle hyvälle, mitä uudistuksesta seuraa. Tavoite saavutetaan joskus tulevaisuudessa eli sitten, kun suuret ikäluokat ovat maan povessa ja maaseutu on autio ja tyhjä. Näin ajattelevat monet pienten liitännäiskuntien asukkaat, jotka eivät halua sen paremmin kuntavaaleihin ehdolle kuin lähteä edes äänestämään. Vähäväkisten alueiden ääntä ei tässä myllerryksessä voi mitenkään saada kuuluviin. Sen sijaan kuunnellaan syrjäseuduille perustettavien lomakeskusten ja kaivosten omistajien ääntä. Luulisi, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, mutta huutavan ääni kuuluukin pörssin, vaan ei metsän kaikuina.
Vanhan tavan mukaan uudistusta ei tietenkään saada valmiiksi ennen kuin seuraava uudistus jälleen muuttaa kaiken. Sen vuoksi on hyvä, että kuntien kuulemiselle annetaan vain vähän aikaa ja pannaan uudistukset toimeen mitä pikimmin!
perjantai 30. joulukuuta 2011
Perinnejoulu rikkaittemme kanssa
Jouluna koko kristikunta hiljentyy suureen juhlaansa yhdessä rikkaiden rakkaimpiensa ja rakkaiden vähimmäistensä kanssa.
Hyvinvointivaltion tavaratalon kalatiskin jonossa ollaan aatonaattona sulassa sovussa vuoronumerolla 471, kun vasta numeroa 324 palvellaan. Vuoroa odotellessa ehtii siis hyvin käydä tekemässä Alkon ostokset ja istuskella hyvän tovin kahviossa. Kätevää! Parkkihallissakin saa tavaratalon kortilla ensimmäisen tunnin ilmaiseksi, mutta sen jälkeen laskutetaan 5 euroa tunnilta. Kohtuullista!
Hyvinvointivaltion postissa saa kirjatun kirjeen lähettäjä vuoronumeron 696, kun palvelua näyttää saavan numerolla 602. Numerolappu vain taskuun ja kaupungille asioimaan. Asiakaspalvelun kehittämisessä asiakaiden omatoimisuuden kehittäminen on kestävän kehityksen avainsana. Syrjäseutujen asukkaatkin pääsevät jonottamaan vuoroaan kasvukeskusten lämpöisiin tiloihin.
Onkos tullut joulu nyt laman keskelle ja laitetaankos lahjat myös vähimmäisille? Laman alkamista on valmisteltu kuukausitolkulla kuin joulun tuloa ikään. Salaista! Huippuvirkamiehet ovat kokoontuneet tavan takaa kalliisiin kriisikokouksiin etsimään mantelia puurosta. Tärkeätä! Myös Suomessa pankit ovat kilpikonnapuolustuksessa, vaikka pyrkivät esiintymään joulumaan joulupukkeina. Hauskaa! Samanaikaisesti Euroopan eliittipankit tahkoavat röykkiöittäin rahaa rupupankkien kustannuksella. Tasapainoista! Suomenkin pankkiirien puuhat halutaan lakisääteisesti salata ja tasa-arvon nimessä piilottaa. Läpinäkyvää?
Laman pohjalukemat osataan ennustaa joulunajan jälkeisille härkäviikoille. Mietittyä! Sitten taas aletaan viritellä nousukautta. Sijoitukset kohilleen! Nousukautta pitää auttaa leikkaamalla vähävaraisten sosiaalietuuksia.Ymmärrettävää! Mitä enempi leikataan, sitä parempi nousukausi. Lohdullista! Varakkaiden edut on turvattava ilmaiseduilla ja bonuksilla. Totta Mooses! Hallitusten on tehtävä ikäviä päätöksiä, sillä finanssimaailma tarvitsee käyttövoimaa. Vastavuoroista!
Postiluukuista tupsahtavat joulun jälkeisten alennusmyyntien ensimmäiset mainokset jo aatonaattona. Huomaavaista! Ennen joulua on harrastetaan myymäläkohtaista pistealetusta. Järkevää! Tapaninpäivästä alkaen on täysi alehöyry päällä. Perinteistä! Säästäväisyys on hyve ja alennusmyynnit ovat niitä varten, jotka haluavat säästää ostamalla paljon. Kulutusta tarvitaan laman torjuntaan. Kansantaloudellista!
Maapallon jouluvalot näkyvät avaruuteen asti. Komeata! Kodin kynttiläin lämpöiset liekit loistavat, kun myrsky tuhoaa sähköverkostoa. Luonnonvoimien laki! Yhteinen etu ei aina käy yksiin osakkeenomistajien etujen kanssa. Markkinavoimien laki! Bonukset maksetaan sen paremmin lamasta kuin tulosvastuusta riippumatta. Yhteinen etu!
Kustannusten nousun maksaa aina kuluttaja. Itsestään selvää! Nousukausi ja lama käyvät käsi kädessä kuin iankaikkinen elämä ja kadotus. Profetiaalista! Jouluna kaikkein rikkaimmat juhlivat sulassa sovussa kaikkein köyhimpien kanssa. Kuin sudet ja lampaat! Limusiinit ja kotterot matelevat samoissa ruuhkissa. Limusiineja on vähän, mutta kotteroita paljon!
Kuitenkin on syytä muistaa, että ilman kaikkein rikkaimpiamme saattaisimme elää kivikaudessa. Ilman kaikkein rikkaimpiamme emme voisi ymmärtää, miltä sadunomaisen elämän tulisi näyttää tai voisiko sitä olla edes olemassa. Meiltä puuttuisi toivo päästä osalliseksi kestävän kehityksen fantasioista. Sellainen se on perinnejoulu kaikkein rikkaimpiemme kanssa. Tulee niin lämmin olo kun tietää, että nimenomaan jouluna vähälukuisista rikkaimmistamme huolehditaan yhtä hyvin kuin tuhatpäisistä vähimmäisistämme. Kaikkihan me olemme yhtä suurta perhettä ja toinen toisemme vähimmäisiä.
Hyvinvointivaltion tavaratalon kalatiskin jonossa ollaan aatonaattona sulassa sovussa vuoronumerolla 471, kun vasta numeroa 324 palvellaan. Vuoroa odotellessa ehtii siis hyvin käydä tekemässä Alkon ostokset ja istuskella hyvän tovin kahviossa. Kätevää! Parkkihallissakin saa tavaratalon kortilla ensimmäisen tunnin ilmaiseksi, mutta sen jälkeen laskutetaan 5 euroa tunnilta. Kohtuullista!
Hyvinvointivaltion postissa saa kirjatun kirjeen lähettäjä vuoronumeron 696, kun palvelua näyttää saavan numerolla 602. Numerolappu vain taskuun ja kaupungille asioimaan. Asiakaspalvelun kehittämisessä asiakaiden omatoimisuuden kehittäminen on kestävän kehityksen avainsana. Syrjäseutujen asukkaatkin pääsevät jonottamaan vuoroaan kasvukeskusten lämpöisiin tiloihin.
Onkos tullut joulu nyt laman keskelle ja laitetaankos lahjat myös vähimmäisille? Laman alkamista on valmisteltu kuukausitolkulla kuin joulun tuloa ikään. Salaista! Huippuvirkamiehet ovat kokoontuneet tavan takaa kalliisiin kriisikokouksiin etsimään mantelia puurosta. Tärkeätä! Myös Suomessa pankit ovat kilpikonnapuolustuksessa, vaikka pyrkivät esiintymään joulumaan joulupukkeina. Hauskaa! Samanaikaisesti Euroopan eliittipankit tahkoavat röykkiöittäin rahaa rupupankkien kustannuksella. Tasapainoista! Suomenkin pankkiirien puuhat halutaan lakisääteisesti salata ja tasa-arvon nimessä piilottaa. Läpinäkyvää?
Laman pohjalukemat osataan ennustaa joulunajan jälkeisille härkäviikoille. Mietittyä! Sitten taas aletaan viritellä nousukautta. Sijoitukset kohilleen! Nousukautta pitää auttaa leikkaamalla vähävaraisten sosiaalietuuksia.Ymmärrettävää! Mitä enempi leikataan, sitä parempi nousukausi. Lohdullista! Varakkaiden edut on turvattava ilmaiseduilla ja bonuksilla. Totta Mooses! Hallitusten on tehtävä ikäviä päätöksiä, sillä finanssimaailma tarvitsee käyttövoimaa. Vastavuoroista!
Postiluukuista tupsahtavat joulun jälkeisten alennusmyyntien ensimmäiset mainokset jo aatonaattona. Huomaavaista! Ennen joulua on harrastetaan myymäläkohtaista pistealetusta. Järkevää! Tapaninpäivästä alkaen on täysi alehöyry päällä. Perinteistä! Säästäväisyys on hyve ja alennusmyynnit ovat niitä varten, jotka haluavat säästää ostamalla paljon. Kulutusta tarvitaan laman torjuntaan. Kansantaloudellista!
Maapallon jouluvalot näkyvät avaruuteen asti. Komeata! Kodin kynttiläin lämpöiset liekit loistavat, kun myrsky tuhoaa sähköverkostoa. Luonnonvoimien laki! Yhteinen etu ei aina käy yksiin osakkeenomistajien etujen kanssa. Markkinavoimien laki! Bonukset maksetaan sen paremmin lamasta kuin tulosvastuusta riippumatta. Yhteinen etu!
Kustannusten nousun maksaa aina kuluttaja. Itsestään selvää! Nousukausi ja lama käyvät käsi kädessä kuin iankaikkinen elämä ja kadotus. Profetiaalista! Jouluna kaikkein rikkaimmat juhlivat sulassa sovussa kaikkein köyhimpien kanssa. Kuin sudet ja lampaat! Limusiinit ja kotterot matelevat samoissa ruuhkissa. Limusiineja on vähän, mutta kotteroita paljon!
Kuitenkin on syytä muistaa, että ilman kaikkein rikkaimpiamme saattaisimme elää kivikaudessa. Ilman kaikkein rikkaimpiamme emme voisi ymmärtää, miltä sadunomaisen elämän tulisi näyttää tai voisiko sitä olla edes olemassa. Meiltä puuttuisi toivo päästä osalliseksi kestävän kehityksen fantasioista. Sellainen se on perinnejoulu kaikkein rikkaimpiemme kanssa. Tulee niin lämmin olo kun tietää, että nimenomaan jouluna vähälukuisista rikkaimmistamme huolehditaan yhtä hyvin kuin tuhatpäisistä vähimmäisistämme. Kaikkihan me olemme yhtä suurta perhettä ja toinen toisemme vähimmäisiä.
perjantai 25. marraskuuta 2011
Uusinta uutta muodin maailmasta!
Syksyn tullen on tarjolla monenlaista iltamenoa pikkujouluista alkaen. Ainakin naisen on joka tilanteessa oltava muotitietoinen. Muodin viimeisistä trendeistä on aina napattava edes jotakin omaan tyyliin sopivaa juhla-asun piristeeksi. Harmi, että miesten asukoodi on vuodesta toiseen pysytellyt tylsän jäykkänä. Miksipä miehet eivät voisi lähteä joukolla mukaan muodin kärkikahinoihin? Miksipä ei voitaisi luoda sukupuolivapaita muotivaatteita?
Muotimaailman suurimmat gurut ovatkin yhteistyönään suunnitelleet juhla-asun, joka sopii sekä naisille että miehille. Luomuksen glow on siinä, että asu ei vaadi lainkaan alusasua. Päällysvaate on niin väljä, että sen sisällä voi vapaasti liikuskella myös alastomana. Sitäpaitsi asu ei paljasta sukupuolta etukäteen, mikä on suurta muotia näinä tasa-arvon kultapäivinä.
Asu on varustettu periskoopilla, jolla tarkkaillaan muuta juhlaväkeä. Periskoopin huipussa on merkkivalo, jolla vinkataan, että tilaa vielä on (vihreä) tai täyttä alkaa olla (punainen). Pieni oviaukossa lepattava verho takaa intimiteetin. Oviaukko toimii tarvittaessa myös halkiona, joka ulottuu selkeästi yli navan. Lisäksi sen avulla mediaväelle vedetään raja, jota yksityisyyden suojaa vaativissa tilanteissa ei voi ylittää.
Asua ei varsinaisesti ole myynnissä, mutta sen voi jokainen rakentaa itse, jos peukalo sattuu olemaan kämmenen reunapuolella. Tarvitaan vain rottinkikehikko ja pari laatikollista matonkuteita. Halpoja periskooppeja saa Tallinnasta ja hauska led-valo löytyy lasten leluista. Oviverhoon on lupa käyttää omaakin mielikuvitusta.
Sitten ei muuta kuin periskooppeja pyörittelemään ja valoja vilkuttelemaan. Hauskoja bileitä!
Muotimaailman suurimmat gurut ovatkin yhteistyönään suunnitelleet juhla-asun, joka sopii sekä naisille että miehille. Luomuksen glow on siinä, että asu ei vaadi lainkaan alusasua. Päällysvaate on niin väljä, että sen sisällä voi vapaasti liikuskella myös alastomana. Sitäpaitsi asu ei paljasta sukupuolta etukäteen, mikä on suurta muotia näinä tasa-arvon kultapäivinä.
Asua ei varsinaisesti ole myynnissä, mutta sen voi jokainen rakentaa itse, jos peukalo sattuu olemaan kämmenen reunapuolella. Tarvitaan vain rottinkikehikko ja pari laatikollista matonkuteita. Halpoja periskooppeja saa Tallinnasta ja hauska led-valo löytyy lasten leluista. Oviverhoon on lupa käyttää omaakin mielikuvitusta.
Sitten ei muuta kuin periskooppeja pyörittelemään ja valoja vilkuttelemaan. Hauskoja bileitä!
maanantai 17. lokakuuta 2011
Kypärät päähän, lama tulee!
Valtiovallan ja talouselämän edustajat ovat kuukausikaupalla toistaneet samaa virttä: Maailmantalous on kuralla, Euroopan talous on kuralla, Kreikan talous on kuralla, pian myös Suomen talous on kuralla. Elämme ankeita aikoja. Vielä ankeammat ajat ovat tulossa! Ja kansa kyselee, että eikö lama millään tule, vaikka kuinka työntäisi?
Ja kansa vain jatkaa kyselemistä: Tuliko jo? Joko lama tuli? Vastaus kuuluu toistuvasti, että kyllä se lama pian tulee. Ensin pitää saada palkankorotuksiin nollalinja. Vielä parempi olisi toteuttaa yleinen palkanalennus. Johan sitten ankeat ajat koittavat.
Ja kansa jatkaa kyselemistään: Joko nyt tuli lama? Vastaus kuuluu, että vielä pitää antaa kenkää puolelle porukasta. Eläkkeitä pitää myös alentaa ja eläkeikää nostaa. Kyllä ne pahat ajat sieltä sitten tulevat.
Edelleen kansa kyselee: Joko sitten se lama tulee? Ja vastaus kuuluu, että pitää vielä valtion omaisuutta myydä ja palveluja vähentää. Lainojen korkoja pitää myös nostaa. Ja johan kurjuus ovelle kolkuttaa!
No, jossakin vaiheessa ennen joulua vuonna 2012 kansa sitten saa odotetun vastauksen: Nyt ollaan lamassa. On oltu lamassa hissun kissun jo puoli vuotta, mutta lama voidaan todeta tilastollisesti vasta jälkikäteen!
Kansa riemuitsee, kun samalla vihjaillaan, että hienoisia merkkejä nousukaudesta on ilmassa. Nytkö tästä selvitään? Ei selvitä. Valtionhallinnon virkamiehet sanovat, että palkkoja olisi kuitenkin alennettava, eläkeikää nostettava ja eläkettä alennettava ainakin ikäihmisiltä. Työnantajapuoli ymmärtää ehdotusta, mutta pelkää sitä lainvastaiseksi.
Se siitä sitten, ajattelee kansa. Eipä nyt niinkään, toppuuttelevat työnantajat. Kilpailukyvyn parantaminen pitää joka tapauksessa hoitaa palkkoja alentamalla, eläkeikää pitää nostaa ja eläkkeitä alentaa. Koskeeko se kaikkia? Koskeeko se sekä alhaisia, keskisuuria että korkeita palkkoja, palkkioita ja ylimääräisiä eläkkeitä? inttää kansa. Ei mennä asioiden edelle, katsotaan sitten neuvottelujen jälkeen, sanovat työnantajien edustajat. Nyt vaaditaan malttia palkkaratkaisuihin, säestävät jo työntekijöiden edusmiehetkin, joilla sentään on keskinkertaiset edut.
Kansa on ihmeissään: Joko nyt tämä on se lama, josta on ilmoitettu? Suora vastaus kuuluu: Vielä on vara vyötä kiristää, koska kysymyksiä näyttää riittävän. Niin kauan on vyötä kiristettävä, että kysymykset loppuvat.
Vanha viisaus näyttäisi pitävän paikkansa, että yksikin hullu riittää kysymään enemmän kuin kymmenen viisasta vastaamaan. Hullukaan ei ehdi kysyä, että eikö johtoportaalla ole mitään osuutta eikä vastuunkantoa lamasta. Senkö vuoksi johtoryhmille maksetaan huippupalkkoja, että ne ohjaavat laivojaan lamasta lamaan? Onko lama nimenomainen väline, jolla pääomia kerätään? Kuitenkin vain ahnaita työntekijöitä syyllistetään siitä, että he ovat saaneet sotkun aikaan? Hyvän laadun ja ahkeran työn osuudesta kilpailukykyyn ei kukaan puhu mitään. Työnsä säilyttävät työntekijät tekevät aina ahkerasti hyvää laatua niin hyvällä kuin huonolla palkalla. Miten sitten on, onko johtoporras tehtäviensä tasalla? Vastauksia ei enää ehditä antaa, sillä palaveri on päättynyt ja vastaajat lähteneet lätkimään!
Ja kansa vain jatkaa kyselemistä: Tuliko jo? Joko lama tuli? Vastaus kuuluu toistuvasti, että kyllä se lama pian tulee. Ensin pitää saada palkankorotuksiin nollalinja. Vielä parempi olisi toteuttaa yleinen palkanalennus. Johan sitten ankeat ajat koittavat.
Ja kansa jatkaa kyselemistään: Joko nyt tuli lama? Vastaus kuuluu, että vielä pitää antaa kenkää puolelle porukasta. Eläkkeitä pitää myös alentaa ja eläkeikää nostaa. Kyllä ne pahat ajat sieltä sitten tulevat.
Edelleen kansa kyselee: Joko sitten se lama tulee? Ja vastaus kuuluu, että pitää vielä valtion omaisuutta myydä ja palveluja vähentää. Lainojen korkoja pitää myös nostaa. Ja johan kurjuus ovelle kolkuttaa!
No, jossakin vaiheessa ennen joulua vuonna 2012 kansa sitten saa odotetun vastauksen: Nyt ollaan lamassa. On oltu lamassa hissun kissun jo puoli vuotta, mutta lama voidaan todeta tilastollisesti vasta jälkikäteen!
Kansa riemuitsee, kun samalla vihjaillaan, että hienoisia merkkejä nousukaudesta on ilmassa. Nytkö tästä selvitään? Ei selvitä. Valtionhallinnon virkamiehet sanovat, että palkkoja olisi kuitenkin alennettava, eläkeikää nostettava ja eläkettä alennettava ainakin ikäihmisiltä. Työnantajapuoli ymmärtää ehdotusta, mutta pelkää sitä lainvastaiseksi.
Se siitä sitten, ajattelee kansa. Eipä nyt niinkään, toppuuttelevat työnantajat. Kilpailukyvyn parantaminen pitää joka tapauksessa hoitaa palkkoja alentamalla, eläkeikää pitää nostaa ja eläkkeitä alentaa. Koskeeko se kaikkia? Koskeeko se sekä alhaisia, keskisuuria että korkeita palkkoja, palkkioita ja ylimääräisiä eläkkeitä? inttää kansa. Ei mennä asioiden edelle, katsotaan sitten neuvottelujen jälkeen, sanovat työnantajien edustajat. Nyt vaaditaan malttia palkkaratkaisuihin, säestävät jo työntekijöiden edusmiehetkin, joilla sentään on keskinkertaiset edut.
Kansa on ihmeissään: Joko nyt tämä on se lama, josta on ilmoitettu? Suora vastaus kuuluu: Vielä on vara vyötä kiristää, koska kysymyksiä näyttää riittävän. Niin kauan on vyötä kiristettävä, että kysymykset loppuvat.
Vanha viisaus näyttäisi pitävän paikkansa, että yksikin hullu riittää kysymään enemmän kuin kymmenen viisasta vastaamaan. Hullukaan ei ehdi kysyä, että eikö johtoportaalla ole mitään osuutta eikä vastuunkantoa lamasta. Senkö vuoksi johtoryhmille maksetaan huippupalkkoja, että ne ohjaavat laivojaan lamasta lamaan? Onko lama nimenomainen väline, jolla pääomia kerätään? Kuitenkin vain ahnaita työntekijöitä syyllistetään siitä, että he ovat saaneet sotkun aikaan? Hyvän laadun ja ahkeran työn osuudesta kilpailukykyyn ei kukaan puhu mitään. Työnsä säilyttävät työntekijät tekevät aina ahkerasti hyvää laatua niin hyvällä kuin huonolla palkalla. Miten sitten on, onko johtoporras tehtäviensä tasalla? Vastauksia ei enää ehditä antaa, sillä palaveri on päättynyt ja vastaajat lähteneet lätkimään!
Tilaa:
Kommentit (Atom)