Ilmastonmuutos

 Hymyilevät sheikit johtavat suurta ilmastokokousta, jossa päädytään suositukseen fossiilivapaaseen tuotantoon siirtymisestä vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen ei sitouduta nykyisten sukupolvien aikana, joten toteutuksesta väännetään kättä vasta tuntemattomassa tulevaisuudessa, jossa vuoroaan odottelevat myös tulivuortenpurkaukset, maanjäristykset ja jääkaudet.

On kuitenkin myös sellaisia suuria ongelmia, joiden ratkaisuun olisi mahdollista saada vauhtia, jos yhteistä tahtoa löytyisi, kuten kaivostoiminnan ja atomivoiman tuotannon aiheuttamat päästöt ja jäteongelmat. On kuitenkin niin, että sitä mukaan kuin vanhoja ongelmia lakaistaan maton alle, niin uusia pulpahtaa esiin.

Massatuotanto ja massaturismi kuluttavat luonnonvaraisia alueita. Kertakäyttökulttuuri sotkee elinympäristöä ja joet toimivat viemäreinä. Loppumaton sodankäynti repii uutta ja vanhaa infrastruktuuria, tuhoaa viljelysmaita ja täyttää merten pohjia metalliromulla. Lista on loputon, vaikka jätettäisiin inhimillinen kärsimys omaan arvoonsa.

Jatkuvan kasvun vaatimus ei näytä johtavan kestävään kehitykseen. Ihmiskunnalle suotuisa elinaika maapallon pinnalla on rajallinen ja paremmalle planeetalle on liian pitkä matka. Kyllä siinä hymy on herkässä!

Päin mäntyä

 Jos metsään haluaa mennä, niin takuulla yllättyy, sillä metsässä asiat voivat mennä päin mäntyä ja varsinkin, jos on pihalla ennen metsään menoa. Joku voi vetää välistä ja siitä vasta soppa syntyy, jos vedättää kaikkia muita. Joka tapauksessa pitkätukkaista aina jymäytetään. Siinä puurot ja vellit tahtovat mennä sekaisin. Se siitä puuttuisi, että joku latvasta laho yrittäisi kiivetä puuhun jalat edellä ja tekisi mahalaskun. Oksa vain jäisi kouraan eikä pölliäinen tulisi hullua hurskaammaksi. Vaan eipä muuta kuin eteenpäin! sanoo mummokin lumessa. Ihan hullun hommaa, sanoo joku. Älä muuta viserrä, kuittaa toinen. Kolmas puuttuu puheeseen: Onhan se niinkin kuin vanha kansa sanoo, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Eikö siihen sisälly kaikki? Ei tarvitse eritellä, että mitä, missä, milloin? 

Siitä viriää keskustelu, että pitäähän kuulijoille antaa edes mahdollisuus tulkita sanontoja itselleen mieluisalla tavalla: Minkä joku rakentaa, sen toinen repii alas. Minkä joku säästää, sen toinen tuhlaa. Minkä joku keksii, sen toinen toteuttaa. Minkä joku jättää, sen toinen ottaa. Minkä toinen heittää pois, sen toinen noukkii talteen. No, eiväthän nuo esimerkit sovi juuri tähän tilanteeseen ollenkaan! Eipä varmaan, mutta keksi itse mitä haluat!

Joku innostuu luettelemaan lisää vanhan kansan viisauksia: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa! Hyvä hyvä! huutavat monet ja joku tulkitsee, että nekin viisaudet voivat tarkoittaa, ettei elettyä elämää voi paeta ja parhaat naurut on pidettävä mahassaan, etteivät ne jää viimeisiksi!

Vanha Testamentti, Uusi Testamentti ja Koraani

 Vanha Testamentti perustuu israelilaisten esi-isien elinaikanaan kirjoittamiin käsityksiin ja tapahtumiin. Kirjoitusten mukaan Jumala teki Siinainvuorella liiton israelilaisten kanssa. Jumalan tahdon toteuttaminen oli liittoon sisältyvien hyvien lupausten ehtona.

Juutalaiset rabbit ovat vuosituhansien ajan selvitelleet liiton yksityiskohtia ja niitä on koottu juutalaisuuden perusteokseen Talmudiin. Kristityt ovat Vanhan Testamentin tekstien lisäksi omaksuneet Uuden Testamentin sanoman ja muslimit tukeutuneet Koraaniin.

Yhteisen ja jakamattoman kristinuskon historian ja pyhien kirjoitusten tulkitseminen on monimutkaistanut juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välisiä suhteita. Juutalaisuus  korostaa Tooraa eli viittä Mooseksen kirjaa, joiden mukaan Jumalan tahdon tulkitseminen on nimenomaan juutalaisille annettu tehtävä. Sen sijaan kristityille Vanha Testamentti on profeetallista johdantoa ja odotusta Vapahtajan ilmestymiselle, joka toteutuu Uudessa Testamentissa. Muslimit uskovat, että profeetta Muhammad on saanut Koraanin suoraan enkeli Gabrielin välityksellä, joten se on turmeltumatonta  Jumalan sanaa.

Vanha Testamentti edustaa vanhimpia kristinuskoon liittyviä kirjoituksia maailman luomisesta alkaen. Uusi Testamentti on ohjannut kristinuskon kehitystä nykyisen ajanlaskun alusta alkaen ja Koraani 600-luvulta alkaen. Toisin sanoen vanhimmat kirjoitukset ovat juutalaisille, seuraavaksi vanhimmat kristityille ja tuoreimmat muslimeille niitä kaikkein tärkeimpiä.

Saksassa 1500-luvulla katolisen kirkon oppeja kritisoinutta teologian tohtori Martti Lutheria kutsutaan tänä päivänä uskonpuhdistajaksi. Luther suhtautui kriittisesti juutalaisiin, jotka eivät hyväksyneet Jeesusta Uuden Testamentin ilmoittamalla tavalla. Vähemmän kriittisesti Luther suhtautui Koraaniin, jonka oikeaoppisuuden hän sivuutti ja arvosti muslimeja Rooman paavin vihollisina.

Kriittisyys katolisen kirkon oppeja kohtaan on synnyttänyt lännessä lukuisia protestanttisia yhteisöjä ja kirkkokuntia, joiden nykyisiä johtajia saatetaan hengellisissä yhteyksissä kutsua profeetoiksi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei kuitenkaan käytä Lutherista nimitystä profeetta.

Idän ortodoksisten ja lännen katolisten kirkkojen eriseuraisuudella on myös tuhatvuotinen perinne, joten ekumenialla riittää työsarkaa. Saman puun oksien olisi kuitenkin syytä hyväksyä juurensa. Se helpottaisi suuresti ihmiskunnan selviytymistä tulevaisuuden haasteista. Muitakin  haasteita riittää runsain mitoin.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

 Eräskin tarina kertoo töpinäporukasta, joka pani tuulemaan. Tällä töpinällä ei siis tarkoiteta sotien aikaisia töpinäporukoita, vaan rauhanajan tavallisia tölliläisiä, jotka innostuivat kilpailemaan TV-ohjelmien kanssa. Jopa Iso-Töntön isännän kuultiin usein uhoavan, että siinä saisivat nykyohjelmien tekijät katsella rillit huurussa, miten hullut riiustaa. Iso-Tönttö mietti päänsä puhki, miten voisi hyödyntää pientä luotoa, joka kuului hänen maihinsa. Luoto oli kahluumatkan päässä venerannasta ja se oli aikoinaan ollut lasten ja nuorten paras leikkipaikka. Luodolla kasvoi vain muutama kitukasvuinen koivu, joten näkyvyys lähirantaan ja ympärillä oleviin saariin oli esteetön.

Nykyisin kyläyhteisö vietti hiljaiseloa ja seurasi maailman tapahtumia televisiosta. Viimeisin iso live-tapahtuma oli kyläkaupan varaston tyhjentäminen huutokaupalla. Sekin tapahtui nopeasti, kun maankuulu huutokauppias kävi ostamassa koko varaston. Pelkkä ketunhäntä, jonka hän nappasi kainaloonsa, meni uudessa huutokaupassa ensimmäisellä huudolla.

Iso-Töntön isäntä tuli sitten katsoneeksi TV-ohjelmaa eräästä aivotoiminnan tutkimuksesta, jossa pyrittiin osoittamaan, että aivojen eri osat voivat olla eri tavoin kytköksissä toisiinsa. Siitä seuraa, että ne tuottavat erilaisia tuntemuksia ja aistimuksia, jonka vuoksi ihmiset ovat monella tapaa kummallisia ja toimivat toisistaan poikkeavilla tavoilla. Yksi näkee näkyjä, toinen kuulee harhoja, kolmas tuntee ahdistusta. Iso-Tönttö oivalsi, että yhtä kiinnostaa etupuoli ja toista takapuoli. Se on siinä! huudahti Iso-Tönttö keinustuolistaan. Meille entisille nuorille pitää järjestää törinää, kun nykyiset nuoret ovat karanneet maailman turuille. Pikku luoto on nyt vapaa uusille ideoille!

Iso-Tönttö kutsui kylän isännät tupailtaan ja esitti heille asiansa. Kävi selväksi, että kaikilla oli TV ja kännykkä, joillakin jopa läppäri. Kaikilla kuului olevan jonkinlaisia ongelmia pysyä hereillä ohjelmia seuratessaan, kännykkä ei herättänyt eikä läppärilllä ollut käyttöä. Kuulkaapas, nyt on aika panna töpinäksi! Lataamme apparaatteihimme ilmaisen älysovelluksen, joka sopii mainospätkien ja lyhyiden videoiden esittämiseen. Jaetaan tehtävät ja työvuorot siten, että voidaan tarjota jollekin kot-kot-alustalle meidän omia live-esityksiä. Luonnolliseksi näyttämöksi sopii lahdelmassa oleva luoto. Luodon koivuihin kiinnitetään riistakamerat. Esiintymään pääsevät satunnaiset luontoeläimet, auringonpalvojat ja tietenkin me itse. Voidaan tehdä mitä ikinä keksitään, ihan mitä hyvänsä!

Ali-Töntön isäntä sanoi, ettei hän pääse luodolle, kun ei voi omin avuin nousta pyörätuolistaan. Muut isännät rauhoittelivat, ettei se ole mikään ongelma. Hänet voidaan työntää sinne venerannassa olevan pyykkilaiturin päällä. Vähä-Töntön isäntä puolestaan innostui, että hän voisi käydä luodolla onkimassa ihan ilkosillaan. Yli-Tönttö arveli, että hän voisi lähettää sieltä pullopostia sinkuille, kun emäntä oli karannut teille tietymättömille. Sitä paitsi isäntien tiedossa oli, että veneilevät pariskunnat poikkeilivat luodolle ottamaan aurinkoa ja rakastelemaan.

Jotakin vikaa tässä suunnitelmassa kuitenkin oli, sillä suuren innostuksen jälkeen koko homma lässähti. Isännät pysyivät omissa tönöissään ja tuijottivat valmista TV-hömppää. Miksi nähdä mokomaa vaivaa, kun yhtä ja samaa tuli tuutin täydeltä yötä päivää!

Ai niin, pitänee kertoa, että se ainoa töpinäporukan idea, joka lopulta toteutettiin, oli että Ali-Töntön isäntä autettiin pari kertaa pyykkilaiturin avulla luodolle. Tapahtuma olikin menestys, sillä isäntien lisäksi se keräsi rannalle jonkin verran myös muuta porukkaa...  

Voivatko kalat peseytyä?

Juutun helposti pohtimaan asioita, jotka eivät pohtimalla parane. Esimerkiksi kalat voivat peseytyä uimalla puhtaampiin vesiin. Tietenkin edellytyksenä on, että puhtaita vesialueita löytyy. Sama edellytys sopii myös ihmisen peseytymiseen: Vettä pitää olla saatavilla, tulipa vettä hanasta tai taivaalta. 

Miksi ihminen voi vain unelmoida sotien loppumisesta ja pysyvästä rauhasta? Se johtuu siitä, että sodat ovat luonteeltaan jatkuvia ja rauhanajat ovat luonteeltaan väliaikaisia. Sodankäynti on raskasta ja kuluttavaa, joten se vaatii myös lepotaukoja eli rauhansopimuksia, jotka antavat mahdollisuuden lepoon ja varustautumiseen uutta sotaa varten. Perinteisessä sodankäynnissä rauhanajat ovat olleet jopa yhden sukupolven mittaisia, kun on ollut pakko odottaa poikalasten kasvamista nuorukaisiksi.

Maapallon elolliset olennot elävät ja saalistavat maassa, vedessä ja ilmassa. Osalle lankeaa aina pedon, osalle saaliin elämä. Petoeläimet ja ihmispedot eivät kuitenkaan saalista jatkuvasti, vaan lepäävät saaliin syötyään. Ihmiset ja eläimet on tehty samalla kaavalla. Saman kaavan mukaan maapallolla eletään niin kauan kuin elintila säilyy elinkelpoisena.   

Daavidin linko, hybridisodankäynti ja rauhanneuvottelut

Daavidin linko
Pyhässä Raamatussa kerrotaan Israelin varhaista historiaa hyvin pitkältä ajalta. Ensimmäisen Samuelin kirjan luvussa 17 kerrotaan sodasta, joka ratkaistiin filistealaisen Goljatin ja israelilaisen Daavidin kaksintaistelulla. Jättikokoisen Goljatin aseina olivat miekka, peitsi ja keihäs. Daavidilla oli repussaan muutama pieni kivi ja kädessään linko. Daavid linkosi kiven Goljatin otsaan. Goljat kaatui maahan ja Daavid katkaisi Goljatin kaulan tämän omalla miekalla.

Hybridisodankäynti
Hybridisodalla tarkoitetaan sotaa, jota käydään sotilaallisten keinojen lisäksi siviilielämän tarjoamilla keinoilla. Siviilielämässä keinoja riittää rajattomasti, sillä "sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista". Sodassa jaetaan kunniamerkkejä teoista, joista siviilielämässä tuomitaan vankeuteen. Tämä koskee myös hybridisodankäyntiä ja sellaiseksi voitaneen luokitella jopa hypettäminen, kun tarkoituksena on saada aikaan valtakuntien rajat ylittävää meteliä ja hässäkkää.

Luokittelu on ihmiselle luontaista
Roomanvallan aikoihin hybrideillä tarkoitettiin henkilöitä, joiden vanhemmista toinen oli roomalainen ja toinen oli joku muu tai toinen oli vapaa ja toinen orja. Kun tänä päivänä puhutaan autoista, niin hybridi on auto, joka toimii sekä bensiini- tai dieselmoottorilla että sähkömoottorilla. Kasvi- ja eläinkunnassa hybridi tarkoittaa myös kahden lajin risteymää.  

Yhteenveto: Suurellakaan armeijalla ei aina saavuteta lopullista voittoa. Rauhanneuvotteluissa voitaisiin aloittaa hybridisodankäynnin kieltämisestä. Sen jälkeen varsinaisten sotien sovitteleminen saattaisi olla astetta helpompaan.                                        

Kärsimätön ihminen

Afrikassa hitaasti kehittyneen ihmisen uteliaisuus alkoi hitaasti lisääntyä ja kiinnostus herätä Afrikkaa laajempaan elinympäristöön. Ihmisen oli ensin selvittävä myös useista laajoista ympäristökatastrofeista. Pienten yhteisöjen kasvaessa suuremmiksi heimoiksi niiden keskinäiset taistelut työnsivät myös väkeä nykyisten Kiinan, Intian ja Australian suuntaan, Pohjois-Amerikkaan ja edelleen Etelä-Amerikkaan sekä tietenkin myös nykyisen Euroopan suuntaan, kun ilmasto antoi siihen mahdollisuuden. Eri aikakausina olosuhteet vaihtelivat ja muokkasivat kulloisiinkin olosuhteisiin soveltuvia rotuja ja tarjosivat asuttaviksi erilaisia kulkureittejä ja asuinpaikkoja.

Kaikkialla tulivat joka tapauksessa vastaan meri ja saaristo, jäätikkö ja vuoristo, tasanko ja joet. Jalkapatikassa liikkuminen vaati vähittäiseen siirtymiseen useiden sukupolvien ketjun. Osa väestöstä  jäi niille sijoilleen, osa jatkoi eteenpäin. Väkeä oli vähän ja tilaa paljon. Yhteydenpitoon tarvittavia välineitä ei ollut, joten kielet ja kulttuurit eriytyivät. Kesti vielä kymmeniätuhansia vuosia päästä vaelluksessa nykyisen ajanlaskun piiriin. Aivan viimeisimpien satojen vuosien ajan on tiedetty, että ihminen elää palloa muistuttavalla planeetalla, jossa ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Enää ei voida löytää uusia mantereita muualta kuin valtamerten pohjalta tai sitten kun niitä taas syntyy. Elintilaa pitää vain raivata kuten ennenkin, eli naapurikansoja tuhoamalla. Ihminen ei jaksa odottaa luonnonvoimien ratkaisua. Ihminen tahtoo ratkaista asiat tässä ja nyt.