Korttelin toive

 Nykyiset boomerit kaipaavat kultaisia vuosikymmeniä 1950-luvulta alkaen. Ruokakaupasta haettiin maitoa omalla hinkillä, voita ja juustoa sai sopivan palan isommasta palasta ja tuotteet käärittiin irtopaperiin. Asiakkaalla piti olla oma kassi, sillä muovipusseja ei ollut keksitty.

 

Ennen television yleistymistä saatettiin käydä non-stop-teatterissa, jossa elokuvien lisänä näytettiin uutispätkiä ulkomailta: Varsinkin presidentti  Charles de Gaullen hahmo liittyi sotilasparaateihin. Varsinaisista elokuvista jäivät mieleen Eddie Constantine ja Juliette Creco elokuvassa "Kovaa peliä Rivieralla". Juliette Creco oli maaginen laulajatar. Hänet voisi nähdä vaikkapa ranskalaisen minisarjan uusinnassa "Louvren kummitus" vuodelta 1965.

Amerikkalainen tv-sarja "Peyton Place" oli suosittu. Sarjan nimi tarkoitti mitä tahansa pientä paikkakuntaa tai ryhmää joka kätki pikku salaisuuksia ja skandaaleja. Maanantaisin televisiossa pyöri myös lännensarja "Virginialainen". Päähenkilönä komeili James Drury, joka käväisi tervehtimässä suomalaisia juhannuksena 1971.

Kotimaisista viihteen mestareista haluaisi kuulla useammin Kipparikvartetin taitavia esityksiä vaikkapa "Saimaan valssin" ja "Kauniin Veeran" tunnelmissa. Nykylauluja oppivat vain nykynuoret. Boomereille tuttuja lauluja on Fazerin taskukokoisissa Toivelauluja-lehdissä, joita löytynee antikvariaateista. Sieltä saattaa löytyä myös sellaisia lehtiä kuin Ajan sävel ja Iskelmä sekä Elokuva-Aitta, joka oli aikoinaan jopa Suomen suurin elokuvajulkaisu.

Antikvariaatit jäänevätkin boomereiden viimeisiksi aarreaitoiksi, kun nykyviihde on karannut sellaisille poluille, jotka avautuvat vain uusille sukupolville.

Rauhanenkelin tuho

 Ihmiskunnan historiassa ei ole milloinkaan kavahdettu sotimista. Sodiksi ei voida kutsua niitä varhaisia aikoja, jolloin vastapuolen kimppuun on käyty käsin ja hampain. Kivisodat ja kättä pidempien keppien käyttö voitaneen vielä luokitella tappeluksi ja kahakoinniksi. Inhimillisen viisauden kehittymisen myötä on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi perustaa väkivaltaisiin tilanteisiin varustettuja ja tappamiseen harjaannutettuja joukkoja, joita kutsutaan armeijoiksi.

Keitä sitten ovat ne armeijoita liikekannalle panevat tahot, jotka eivät itse fyysisesti osallistu taisteluihin? Mitä ovat ne vuosituhannesta toiseen kestävät arvot, joita armeijoilla puolustetaan? Tähän päivään mennessä maailmassa on sodittu tuhansien vuosien ajan. Sotien raakuus on pysynyt ennallaan, mutta sotien laajuus on kasvanut sellaisiin mittoihin, että koko sivilisaation olemassaolo on uhattuna. Ketä loputon sotiminen hyödyttää? Eikö mikään riitä? Kysymyksiin ei ihmisjärjellä näytä löytyvän vastausta.

Ihmisjärjellä on kuitenkin pystytty kehittämään sellaista kvanttiteknologiaa, jonka avulla saattaisi olla mahdollista rakentaa kvanttitietokone, jonka tulostama rauhansuunnitelma ylittäisi ihmisaivojen suorituskyvyn. Tietokoneen nimi voisi olla Rauhanenkeli. Tähän pieneen mahdollisuuteen sisältyy kuitenkin se heikkous, että sotahaukat todennäköisesti yhdistäisivät voimansa tuhotakseen Rauhanenkelin ikiajoiksi... 

 

Tarina hölmöläisistä

 Hölmöläiset kantoivat säkeillä auringonvaloa taloon, jossa ei ollut ikkunoita. Tullessaan ulos he kantoivat samoissa säkeissä pimeyttä pois talosta. Valoisuus talon sisällä ei kuitenkaan lisääntynyt, vaan talo pysyi pimeänä, koska ei ollut ikkunoita, ei päresoihtuja, ei vahakynttilöitä, ei öljytuikkuja eikä sähkövaloja.

Vanha hölmöläistarina kuvaa hyvin myös sitä, miten nykyaikainen demokratia toimii: Ollessaan vallassa oikeisto pyrkii torjumaan vasemmiston pyrkimyksiä ja vasemmisto mitätöimään oikeiston pyrkimyksiä. Oikeisto haluaa leikata köyhiltä ja vasemmisto rikkailta. Vallan vuorottelu takaa sen, että vaikka rikkaita on vähän, niin heidän paljostaan voi myös ottaa paljon, jolloin siitä kertyy saman verran kuin köyhien vähästä, koska köyhiä on niin paljon. Siellä missä demokratialla on vanhimmat perinteet, äärioikeisto edustaa  myös äärivasemmistoa ja äärivasemmisto liputtaa äärioikeistolle.

Nykyaikainen demokratia ei takaa tasa-arvoa: Sudet syövät lampaita ja lampaat ruohoa. Lampaiden elämän eräänä tarkoituksena onkin toimia proteiinitehtaana susille, jotka eivät pysty elämään pelkillä kasviksilla. Ihminen on kaikkivaltias maapallon herra, sillä vain ihminen pystyy operoimaan niin maan päällä, vedessä, ilmassa kuin avaruudessa. Vain ihminen uskottelee olevansa ylivertainen luontokappale silloinkin, kun vertaa itseään lasimaljassa elävään kultakalaan, jonka päivät ovat luetut, kun vesi kaadetaan pois.

Kenen on vastuu?

 Yleisesti ottaen vastuun kantavat ne ihmiset, jotka vuorollaan elossa sattuvat olemaan. Menneitä sukupolvia on myöhäistä asettaa vastuuseen, ja uudet sukupolvet vastaavat teoistaan omalla ajallaan.

Ihminen on oppinut elämään hetkessä. Se on johtanut siihen, että yksilöiden ja yhteisöjen vastuuntunto on päässyt rapistumaan tai ei ole päässyt kehittymään muuttuneita olosuhteita vastaavaksi. Vastuuttomuus valtaa alaa yhtä hyvin pienissä kuin suurissa asioissa eikä muutosta ole näköpiirissä.

Köyhyyden ja levottomuuksien piinaamille ihmisille kasautuu vaikeuksia juuri siellä, missä muutenkin on avuntarvetta eniten, siellä missä joudutaan luonnonkatastrofien uhreiksi, paikallisten valtataistelujen ja suurvaltojen väliintulojen jalkoihin, elämään ilman minkään valtion kansalaisuutta ja samalla tuntemaan itsensä ei minkään arvoisiksi. 

Koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan on sodankäynnin perimmäisenä tarkoituksena ollut voimakkaiden vallanpitäjien ja vauraiden vähemmistöjen etujen parantaminen ja turvaaminen juuri siellä, missä ennestäänkin on kaikkein parhaat olosuhteet.

Kenen on vastuu? Yksittäiset ihmiset eivät pysty vastuuta kantamaan. Kunnioitusta herättävää kuitenkin on, että maailmassa on ihmisiä, jotka jaksavat ponnistella ihmisoikeuksien, tasa-arvon, ilmaston, geopolitiikan ja jopa uusien teknologioiden kehittämisen parissa hyvässä tarkoituksessa.

Mars-planeetan valloitus

Aurinkokunnassa maapallomme lähimmät planeetat ovat Venus ja Mars. Venus on lähempänä aurinkoa kuin Maa ja yli 200 miljoonaa kilometriä lähempänä Maata kuin Mars. Venukseen ei kuitenkaan ole menemistä, sillä se on ihmiselle liian kuuma planeetta. Sen sijaan kauempana oleva Mars tarjoaa siedettävämmät olosuhteet, vaikka sekin on ihmiselle lähes elinkelvoton planeetta. Marsin ammoisista tulivuorten purkauksista syntynyt kaasukehä on hiipunut ja meret kuivuneet, joten sen maisema muistuttaa Maan kuuta, tosin jylhemmässä muodossa.

Marsia on tutkittu miehittämättömillä avaruusluotaimilla, mutta miehitettyjäkään ei pidetä mahdottomina. Avaruuspukuun sonnustautuneelle ihmiselle olisi mahdollista tukikohdasta käsin tutustua planeetan olosuhteisiin. Edestakainen miehitetty matka Marsiin kestäisi joidenkin laskelmien mukaan runsaat kaksi vuotta ja matkalle saattaisi kertyä hintaa mitä hyvänsä kymmenistä miljardeista satoihin miljardeihin dollareihin, sillä Marsiin pitäisi pystyä rahtaamaan muutakin kuin pilotit.

Pitkän avaruuslennon vaikutukset ihmisen terveyteen on tiedostettu. Eräskin ahtaissa olosuhteissa suoritettu 105 vuorokauden harjoitus osoitti, että pelkkä vuorokausirytmin muutos aiheutti koehenkilöille univajetta, masennusta ja riitaisuutta. Tiedetään myös, että pitkän avaruuslennon aikana ihmisen saama säteilyannos altistaa syövälle ja että pitkä painottomassa tilassa eläminen johtaa luustokatoon ja lihasten surkastumiseen. Kaiken kaikkiaan runsaat kaksi vuotta kestävän avaruusmatkan seurauksena avaruuslentäjän eliniänkin arvellaan lyhenevän jopa  15 - 24 vuodella. Ei liene perusteetonta väittää, että tässä mainitut seikat tulisivat olemaan myös pitkän avaruusmatkan ongelmista vain vähäisimpiä.

Kirjoittajan oma kommentti: Lukiessaan päivittäisiä uutisia tulee väistämättä ajatelleeksi, että ihminen kaikessa viisaudessaan torjuu ymmärryksen hahmottaa kokonaisuutta.

Kun sotavoimaa kulutetaan...

Kansallisrunouteen on ikuistettu tilanne, jossa "von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen". "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä..." on lainaa spartalaisesta taistelurunoudesta jopa 600-luvulta eKr. Sen sijaan viime sotia käsittelevässä sotakirjallisuudessa vanhoille jermuilla annetaan tärkeä rooli etulinjoissa. Sotilaat kuolevat aina kunnian kentillä ja heidät haudataan sankarihautoihin.

Olisi sivistymätöntä uutisoida, että sotilaita lähetetään kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle jatkuvana virtana ja heitä kuolee koko ajan samalla tavalla kuin siviilejäkin. He astuvat miinoihin, tulevat vangituiksi ja teloitetuiksi, joutuvat väijytyksiin, saavat luoteja ja sirpaleita ympäri kehoa, tukehtuvat myrkyllisiin kaasuihin, murskautuvat telaketjujen ja sortuvien rakennusten alle, palavat tulimyrskyissä, hukkuvat laivojen upotessa ja siltojen romahtaessa, putoavat maahan lentokoneiden ja helikoptereiden mukana eli kokien niin viheliäisiä kohtaloita, ettei kuvitella saata. Sotatermillä "kuluttaa" on kuitenkin rajansa: Sotainvalideja ei voida sanoa kuluneiksi sotilaiksi, ei mitenkään eikä edes riippuen siitä, muistetaanko heitä ja pidetäänkö huolta.

Sodan päätyttyä kunnian kenttiä jäävät viime kädessä siivoamaan siviilit, joiden kotikonnut ovat sodan jalkoihin sattuneet jäämään. Kaikkea sodissa tuhoutunutta, käsittämättömän suurta romujen määrää ei koskaan pystytä siivoamaan, vaan loppuunkulutettu ja täysin tuhottu roju jää saastuttamaan meriä ja mantereita seuraaviin mannerlaattojen siirtymiin saakka.

Uskontojen ja vaurauden kirjo

G7-maat kattavat 10% maailman väestöstä ja 40% maailman valtioiden bruttokansantuotteesta. G7-maihin kuuluvat Italia, Japani, Kanada, Ranska, Saksa, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta. Japania lukuunottamatta jäsenmaiden uskonelämä nojaa pääosin katolisiin ja protestanttisiin perinteisiin.

Brics-maat kattavat 40% maailman väestöstä ja yli 20% maailman valtioiden bruttokansantuotteesta. Yhteisöön kuuluvat ortodoksinen Venäjä, konfutselainen Kiina, hindulainen Intia,  protestanttinen Etelä-Afrikka sekä katolinen Brasilia.

G7-  ja Brics-maiden ulkopuolelle jäävät yhteisöt kattavat kuitenkin vielä 50% maailman väestöstä ja 40% maailmantalouden bruttokansantuotteesta. Näissä maissa uskonnollisuus jakautuu vielä värikkäämmin kuin G7- ja Brics-maissa.

Tulevaisuus näyttää, pystyvätkö G7- ja Brics-maat tulemaan toimeen keskenään pyrkiessään hallitsemaan koko maailmantaloutta, vaikka makupalat tuntuvat liian suurilta pureskeltaviksi. Ilmastonmuutos ja väestön muuttoliike saattavat ehtiä panemaan palikat vielä aivan uuteen järjestykseen.