Muinaisten sivilisaatioiden arvoitus

Katselin TV:stä amerikkalaisen dokumenttisarjan jaksoa, jossa tutkittiin, ovatko avaruudesta saapuneet vierailijat auttaneet muinaisia maapallon sivilisaatioita kehittämään tekniikoita, jotka nykyisellekin sivilisaatiolle olisivat haasteellisia ja jopa mahdottomia. Ohjelmassa esitellään kymmenen eri puolilla maailmaa olevaa ihmettä, joille ei ole voitu löytää järjellistä selitystä.

Sain ajatuksen, että hyvin pitkien ajanjaksojen kuluessa maapallolle on hyvinkin voinut kehittyä ja myöhemmin tuhoutua jopa useita korkean teknologian kulttuureita. Muinaisilla sivilisaatioilla on ollut runsaasti aikaa kehittyä kukoistukseen ja vuorollaan hävitä jäljettömiin, joten arvoituksellisten rakennelmien ja esineiden tekemiseen ei ole tarvittu ufoja.

Ensimmäisten elonmerkkien arvellaan maapallolla olevan yli kolmen miljardin vuoden takaa. Kädellisiä olentoja alkoi kehittyä yli 75 miljoonaa vuotta sitten ja varhaisimpien ihmisten kehityshaaroihin kuuluvien kädellisten lajit ulottuvat viiden miljoonan vuoden taakse. Maapallolla ovat siis jo miljoonien vuosien ajan vuorotelleet ihmisen kaltaisen olennon elämälle ja tuhoutumiselle mahdolliset olosuhteet. Pitkien aikojen kuluessa myös erilaisiin huipputekniikoihin yltäneitä tuntemattomia sivilisaatioita on voinut syntyä ja hävitä jopa runsain määrin.

Varsinaisen nykyihmisen suvun katsotaan alkaneen kehittyä runsaat kaksi miljoonaa vuotta sitten. Pystyihmisen eli Homo erectuksen vanhimmat fossiilit ovat myös lähes kahden miljoonan vuoden ikäisiä. Maailman vanhin ihmislajille kuuluva DNA on 400 000 vuoden takaa. Marokosta löytyneet luunkappaleet, hampaat ja työkalut kuuluivat noin 300 000 vuotta sitten eläneille oman lajimme edustajille.

Uusimpien löytöjen myötä ihmisten, apinaihmisten ja ihmisapioiden sukupuu on muuttunut kehitysryppääksi, johon ei ole saatu mahtumaan lukemattomia viime vuosina löydettyjä sukulaisia. Nykyihminen ei olekaan suoraan kehittynyt ihmisapinoista, vaan kehityslinjassa on useita haaroja.

Jos lähtisimme siitä, että 300 000 vuotta sitten eläneet ihmislajimme edustajat olivat jo kehitelleet itselleen työkaluja, niin voisimme laajimmillaan ajatella, että tähän päivään mennessä nykyisen sivilisaation kehitys on vaatinut 300 000 vuoden ponnistelut ja vasta viimeisten 2000 - 5000 vuoden aikana kehitys on johtanut nykyiseen "200 vuoden loppukiriin".

Kun varsinaisen ihmisen kehityksen arvioidaan kestäneen kaksi miljoonaa vuotta, niin pelkästään kädellisten viiteen miljoonaan kehitysvuoteen mahtuu 2,5 kehitysjaksoa. Kädellisiä alkoi kuitenkin kehittyä jo 75 miljoonaa vuotta sitten, joten siihen aikaikkunaan mahtuu yli 37 kehitysjaksoa.

Ihmisen itsensä lisäksi luonnonkatastrofit ovat tehokkaasti pirstoneet ja hävittäneet kehityspolkuja, joten kaikesta siitä, mitä maapallolla on tapahtunut, tuskin koskaan saadaan selvää kuvaa. En pitäisi mahdottomana ajatusta, että aikojen alusta lähtien maapallolla olisi ollut niin monenlaisia rinnakkaisia ja perättäisiä kulttuureita, että jotkut niistä tai vaikkapa vain yksikin olisivat olleet myös teknologialtaan nykypäivän kulttuuria edistyksellisempiä.

Keski-Eurooppa uuden ajan mittarina

Eurooppalaisessa historiankirjoituksessa Länsi-Rooman tuhon jälkeistä tuhannen vuoden aikaa kutsutaan keskiajaksi - osin pimeäksikin. Kuitenkin valo ja pimeys ovat kulkeneet käsi kädessä myös uudenajan kolmena ensimmäisenä vuosisatana eikä muutosta parempaan ole näkyvissä.

 
Eräänä lähtölaukauksena uudelle ajalle voidaan sanoa meritaistelua, jossa englantilaiset löivät Espanjan voittamattoman armadan 1588. Näin he estivät espanjalaisten maihinnousun Englantiin. Taiteen näkökulmasta katsoen Francois Rabelais, Leonardo da Vinci ja Michelangelo olivat tuohon ajankohtaan mennessä ehtineet jo kuolla, mutta Rembrandt ei ollut ehtinyt vielä syntyä. Sen sijaan 1600-luvun loppupuolella syntyivät Montesquieu, Voltaire, Bach ja Händel ja vähän ennen heitä jopa Daniel Defoe ja Jonathan Swift, joista edellinen julkaisi "Robinson Crusoen" 1719 ja jälkimmäinen "Gulliverin retket" 1726.

 
Yläluokat alkoivat jo päästä nauttimaan Bachin, Händelin, Mozartin ja Haydnin musiikista, kun ajauduttiin vallankumousten aikakauteen 1770 -1815. Ranskassa jouduttiin 1789 alkaen vallanvaihdosten pyörteisiin: Aateliston, papiston, eliitin, käsityöläisten ja talonpoikien edut olivat niin ristissä, ettei  sekasortoa voitu välttää. Ranska julistettiin tasavallaksi 1792. Tasavaltalainen meno loppui, kun Napoleon Bonaparte nimitettiin Ranskan ensimmäseksi konsuliksi 1799. Muutamaa vuotta myöhemmin hän kruunasi itse itsensä Ranskan keisariksi. Sotaisat olot 1800-luvun Euroopassa  jatkuivat niin maalla kuin merellä.

 
Pohjois-Amerikkaa asuttaneiden eurooppalaisten itsenäisyysjulistus briteistä tapahtui 1776 ja uuden liittovaltion ensimmäiseksi presidentiksi valittiin George Washington 1789. Sisällissotaa ei sielläkään voitu välttää. Aivan kuin salaa Yhdysvallat kasvoi maailman suurimmaksi teollisuusmahdiksi vuoteen 1894 mennessä.

Sellaiset 1800-luvulla vaikuttaneet kirjailijat kuin Victor Hugo, Alexandre Dumas vanhempi ja nuorempi, Emile Zola ja monet muut pystyivät kuitenkin luomaan niin tuoretta tekstiä, että se on kestänyt sukupolvesta toiseen.

Unhoon eivät myöskään jää ne 1800-luvun taidemaalarit, jotka ikuistivat aikansa ihmisiä suoraan malleista ja katoavaa luonnon kauneutta suoraan luonnosta: Gleyre, Musset, Coubert, Pissarro, Manet, Sisley, Monet, Cezanne, Renoir ja monet muut taidemaalarit välittävät meille terveiset luonnon positiivisesta vaikutuksesta ihmismieleen.

Tämä erinomaisen suppea ja kapea-alainen katsaus uudenajan historian kolmeen ensimmäiseen vuosisataan osoittaa, että ihmismielen kehitys - kaikesta sivistyksestä ja teknisestä kehityksestä huolimatta - polkee paikallaan. Näköalat eivät 1900-luvulle tultaessa ja sen jälkeen ole tilannetta muuksi muuttaneet. Ihmisen pääkoppa on liian ahdas ajatuksille hyvästä elämästä.  

Omenan kuori pähkinänkuoressa

Maapallon väkiluku kasvaa hitaimmin alueilla, joilla asumatonta maata on eniten. Samaan aikaan nopeasti lisääntyvän väestön muuttoliikkeen suunta pitää huolen siitä, että väkimäärä kasvaa ruuhkautuneilla alueilla entistäkin nopeammin.

Ihmiskunnan elintilaa maapallolla voi karkeasti ottaen verrata omenan kuorikerrokseen, jossa mahdollisesti asuvien hiukkasten asuinsalue jäisi reilusti alle puoleen asumiskelpoisen kuoren osasta. Maapallon korkeimman vuorenhuipun ja Tyynenmeren syvimmän vajoaman välinen korkeusero on 20 kilometriä.  Kumpikaan ääripää ei tarjoa edellytyksiä ihmisten asuttamiselle, vaikka erikoisvarusteiden turvin niissä on käväisty. Vuoristossa maanviljely käy hankalaksi jo 1,7 kilometriin noustessa eikä merenpinnan alapuolelle ole saatu syntymään ihmisasutusta viimeisten 30 000 vuoden kuluessa. Sen sijaan merten roskaamista on harjoitettu tuhansien vuosien ajan. Uusimpana roskakorina on alettu käyttää myös maata kiertävää kuuta, jolle ei ole suurempaakaan roolia ihmisen asuttamisessa kehitetty.

Ihmiskunnan väkiluku on kasvamassa suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Teoreetikot ovat laskeskelleet, että 10 miljardin rajapyykin jälkeen väkimäärä alkaa laskea jollakin luonnollisella tavalla. Se onkin toivottavaa, sillä monenkaan miljardin ylitystä maapallo ei kestä eikä pysty ruokkimaan. Kysymys ei myöskään ole pelkästä elintilasta ja elintarvikkeista, vaan kuten olemme voineet havaita, myös pandemiat viihtyvät tiiviin kanssakäymisen ilmapiirissä.

Luonnonvoimat ovat aikaisempina vuosituhansina pitäneet huolen liikakansoittumisesta. Nyt väkeä on kuitenkin niin paljon, että muutaman sadan tai tuhannen vuoden sykleillä tapahtuvat luonnonkatastrofit eivät ehdi asioita hoidella, joten ihmisen itsensä on pakko tehdä edes jotakin. Ainoa selkäytimiin asti juurtunut tapa on sotiminen. Oman tai edustamansa ryhmittymän asian edistämiseksi voidaan aina käydä sotia - järjestyksen ylläpitämisen varjolla. Ei kai kukaan sentään ihokkaastaan halua luopua!  

Hyvän taistelu pahaa vastaan

Eläimet jakavat ja ovat aina jakaneet elintilan ajattelematta hyvää tai pahaa. Ihmisen mielestä peli on selvä, kun lammas ei syö lihaa eikä susi syö ruohoa. Ihmiselle lammas on tärkeämpi, joten susi saa kyytiä. Susi saa tulla toimeen omillaan, mutta lampaan ihminen ottaa hoideltavakseen. Suden tappaa viimekädessä armoton luonto, lampaan tappaa ensikädessä ihminen.

Lajeittain tarkasteltuina ihmiset ja eläimet muodostavat etupiirejä ja reviirejä, jotka ohjaavat kunkin klaanin käyttäytymistä. Taistelu oman poppoon elintilasta on jatkunut samankaltaisena miljoonien vuosien ajan. Se on myös ihmisen sivistyshistorian perusta.

 
Ihmisten keskinäisissä suhteissa samoin ajattelevat ovat hyviksiä ja toisin ajattelevat ovat pahiksia. Katsellessaan omaa kuvaansa peilistä, lukiessaan samoin ajattelevien kolumnistien kirjoistuksia ja katsellessaan suosikkiohjelmiaan suosikkikanaviltaan ihminen haluaa vain vahvistaa käsitystään hyvästä ja pahasta, hyviksistä ja pahiksista.

 
Eläinten hallitsemassa maailmassa käydystä taistelusta ihminen on suoriutunut voittajana. Taistelussa elintilan jakamisesta ihmisten kesken on kuitenkin juututtu ihmisten keskinäiseen taisteluun. Kun mielikuva hyvän ja pahan taistelusta on saatu syntymään, niin ei se peiliin katsomalla parane.

Tähtien kasvatit

Vilkaisin tähtitieteellisiä artikkeleita ja sain selville, että ohimenevä auringonpimennyskin alentaa hetkellisesti lämpötiloja ja tyynnyttää tuulia. Vanhoista kronikoistakin selviää, että vulkaaniset purkaukset ovat nostaneet ilmakehään niin paljon tuhkaa, että aurinko on näyttänyt kuulta eikä kuuta ole näkynyt lainkaan. Voimakkaampina ilmiöt ovat näyttäytyneet meteoriittien törmäyksissä.

Uudempia artikkeleita selatessa lähtökohtana oli kysymys: Lähestyvätkö maapallo ja muut aurinkokunnan planeetat aurinkoa vai etääntyvätkö ne siitä? Erilaisista perusteluista olin ymmärtävinäni, että etäisyydet pysyvät jotakuinkin samanlaisina. Jos se pitää paikkansa, niin eipä tässä mitään hätää ole.

Eräiden arvioiden mukaan maapallolla olisi ikää 4,5 miljardia vuotta ja 3,5 miljardin vuoden aikana on jos jonkinlaista elämänmuotoa kehittynyt. On laskeskeltu, että aurinko sammuisi vasta 5 miljardin vuoden kuluttua. Sen perusteella voi arvella, että maapallolla ja sen jos jonkinlaisilla asukkailla on vielä paljon matkaa edessä. Loppuajan hiipumista tuskin kukaan pääse todistamaan.

On myös esitetty laskelmia, että Linnunrata törmäisi Anromedaan 4 - 9 miljardin vuoden kuluttua. Lisäksi on laskeskeltu, että törmäämistä olisi alkanut jo tapahtua. Linnunrata saattaisi törmätä Magellanin pilveen 2,4 miljardin vuoden kuluttua. Galaksien vähittäisellä törmäyksellä ei sanota olevan suurtakaan vaikutusta Linnunrataan ellei galaksien törmäys sinkoa Aurinkokuntaa tähtienväliseen avaruuteen. Siinä sitten mentäisiinkin sellaista haipakkaa, ettei paremmasta väliä.

Omana aikanamme voimme rauhallisin mielin käydä sotia ja kinastella poliitiikasta. Tyytyväisin mielin voimme sotkea elinympäristöä, kartuttaa henkilökohtaista omaisuutta ja viihdyttää itseämme kaikin mahdollisin keinoin. 

Onko esoteerisen tiedon jakaminen eksoteerisesti mahdollista?

Jokamiehen logiikalla ihmiskunnan pienin esoteerinen, ainoastaan sisäpiirin hallussa oleva tietoyksikkö, on ihmisyksilön oma päänuppi. Omassa päässään ihminen voi hautoa vaikka minkälaisia oletuksia, arvailuja, salaisuuksia ja pantata sellaista yksityistä sisäpiiritietoa, josta vain psykiatrit voivat uskotella pääsevänsä kärryille. Suuremmassa kuvassa tarkoin valikoituneet ihmiset muodostavat sisäpiirejä, joiden ajatuksista ja tekosista tihkuu ulkopuolisille vain tarkoin seulottua, kaikien saataville tarkoitettua tietoa. Silloin putkahdetaan esoteerisesta jakelusta eksoteeriseen jakeluun.

Ihmisen pääkoppa on aikojen kuluessa kehittynyt kaikkien maapallolla elävien olentojen ja siis myös ihmisen itsensä kauhistukseksi. Eläinten mielenterveyden suojaksi on jäänyt vain se, etteivät ne ymmärrä ihmisen ajattelun laajuutta. Ihmisen ajattelun laajuus on vuosituhansien aikana kehittynyt sademetsien hämäristä ulkoavaruuden kartoittamiseen. Samalla se on jämähtänyt uskonnollis-kosmologisiin teorioihin, joiden pohjalta syntyy uusia uskonnollisia liikkeitä kuin Vilkkilässä kissoja. Kaikkein suurimmat koko ihmiskuntaa koskevista päätöksistä tehdään pienissä kabineteissa. Kabineteissa tehdyt päätökset eivät ole voineet estää sitä, että maailman mahtivaltioillakin on ollut alkunsa ja loppunsa. 

Kestävää kehitystä ei ohjaa järki, vaan talouskasvu ja voitontavoittelu. Ei edes kansainvaelluksia ohjaa järki, vaan umpikuja ja pakkotilanne. Kaikkein suurimmat ilmastonmuutokset ovat myös ihmisten tekosista riippumattomia.Yksittäisen ihmisen aikaikkuna on mikä milloinkin ja vain harvoin yli 100 vuotta. Kabinettien kokoonpanot vaihtuvat tuona aikana moneen kertaan. Sisäpiirien käytettävissä oleva tieto ei kuitenkaan koskaan päädy yleisesti saatavilla olevaksi tiedoksi.

Kivikauden ihmiset istuivat nuotion ympärille miettimään, mikä on tärkeätä. Sisäpiiritiedon merkitys alkoi kasvaa sitä mukaan kuin ihmiset sikisivät. Onko tänä päivänä tärkeämpää lähettää pieni joukko ihmisiä aurinkokunnan ulkopuolelle vai yrittää siivota ja rauhoittaa maapallo kaikkien käyttöön? Näyttää pahasti siltä, että ihmisyksilön elämän rajallisuus on se tekijä, joka estää kokonaisvaltaisen ajattelun ja kyvyn nähdä omaa nenäänsä pidemmälle. Siirtyminen esoteerisen tiedon jakamisesta eksoteerisen tiedon jakamiseen ei näytä edes teoriassa mahdolliselta.

Pieni joulukertomus

Nykyisin voimassaolevan ajanlaskun alku on sijoitettu siten, että historiallisiin tapahtumiin sijoitettuna sen voi epämääräisesti rajattuna sovittaa Jeesuksen maalliseen vaellukseen. Herodes Suuri voisi olla se kuningas, joka määräsi pieniä poikalapsia surmattaviksi, kun sai kuulla itäisten maiden tietäjiltä, että juutalaisten kuningas on syntynyt. Muuta historiallista todistetta tuosta hirmuteosta ei olekaan olemassa kuin Uusi Testamentti. Saman lähteen mukaan Josef ja Maria pakenivat lapsensa kanssa Egyptiin. Ptolemaioksen hallitsijasuku oli  kuitenkin menettänyt valtansa 30 vuotta aikaisemmin ja nyt tuo entinen mahtivaltio oli yksi Rooman provinsseista, sen omisti Rooman keisari ja sitä  hallitsi hänen nimittämänsä prefekti. Vaikka Herodes Suuri oli myös Rooman keisarin nimittämä prefekti, ei hänellä olisi ollut valtuuksia lähettää sotilaita toisen prefektin alueelle, joten pienen perheen pakosuunta oli kuitenkin oikea.

 Vanha Herodes kuoli pian ja hänen kolme poikaansa jakoivat hallitusvallan: Herodes Antipas sai Galilean ja Peraian, Herodes Filippos sai Ituraean ja Trakhonitsin, Herodes Arkhelaos sai Samarian, Juudean ja Edomin. Josefin perheen paluu kotimaahan saattoi nyt tapahtua hieman turvallisemmin. Varmaa on, että historiallisten Herodesten elinkaaret kattoivat myös Jeesuksen maallisen vaelluksen ajan.

 Jeesuksen syntymän aikoihin Rooman imperiumin keisarina oli Augustus ja  kuoleman aikoihin Tiberius. Nuorena kenraalina Octavianus oli voittanut kilpailijansa Antoniuksen ja Egyptin kuningatar Kleopatran sotajoukot. Kun Octavianus kruunattiin imperiumin keisariksi, hän otti nimen Augustus. Uudessa Testamentissa on myös maininta koko maailman ensimmäisestä verollepanosta, joka tapahtui keisari Augustuksen toimesta.

Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen johtaneissa kuulusteluissa päätäntävaltaa edustivat   Juudean roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus ja Herodes Antipas. Ajan kuvaan kuului, että hallitsijoiden oma elämä oli kiihkeää ja veristä. Salaliitot ja ilmiannot johtivat nopeasti myrkyttämisiin ja teloituksiin. Joitakin vuosia aikaisemmin Rooman keisari Tiberius oli siirtynyt etätöihin. Hän oli rakennuttanut Caprin saaren korkeimmalle kohdalle palatsin, josta käsin hän johti imperiumin asioita. Saarta lähestyvät laivat näkyivät jo kaukaa, joten niiden vastaanottoon voitiin varautua. Epäilyttävät, hyväksikäytetyt ja epämiellyttävät vierailijat heitettiin jyrkänteeltä alas. Kuolemantuomiot oli delegoitu provinssien prefekteille, joten vetoomuksiin tuomioiden muuttamiseksi ei ollut tarvetta.

Maalauksellisen kaunis Välimeren alue on ollut ihanteellinen ympäristö kaikenlaisten tieteiden, taiteiden ja tekniikan kehitykselle. Kuitenkin hyveiden rinnalla kulkevat paheet ovat 2 000 vuoden ajan muodostaneet menestystarinan kääntöpuolen eikä kehitystä parempaan ole näköpiirissä.

Hiljennymme viettämään rauhaisaa joulua vuonna 2021.