Vähimmäisvarannot ja elpymismekanismit

Rosoisella keskiajalla varakkaat henkilöt alkoivat siirtää kultaa ja arvoesineitä turvaan kultaseppien holveihin. Kultasepät huomasivat pian, että kaikki tallettajat eivät tulleet samanaikaisesti lunastamaan talletuksiaan.

Vähitellen talletuskuitteja alettiin käyttää maksuvälineenä, ja kultasepät ryhtyivät myöntämään korkoa tuottavia lainoja kirjoittamalla katteettomia talletuskuitteja. Näin kultasepistä tuli pankkiireita ja sai alkunsa myös vähimmäisvarantojärjestelmä, joka mahdollistaa ihmisten rahojen sijoittamisen eteenpäin. Pankit toimivat välikäsinä ja lainaavat talletetut rahat edelleen ja saavat voittoa korkoerosta.                              

Vähimmäisvarantovaatimusta on laskettu aina vain alemmas ja suurimmat keskuspankit ovat luopuneet pakollisista varantovaatimuksista joko suurelta osin tai kokonaan. Yleisimmin käytettävissä olevia valuuttoja pyritään hallitsemaan  keskuspankkijärjestelmän avulla. Keskuspankkien mahdollisuudet vaikuttaa kierrossa olevaan rahan määrään riippuvat kuitenkin luottojen kysynnästä. Keskuspankeille syntyy luottotappiota vain silloin, kun  luottoa saanut  pankki  ajautuu  maksukyvyttömäksi ja vakuutena olevat arvopaperit tai luottosaamiset eivät vastaa vakuusarvoa.

 
Jos ja kun arvopaperiostojen kohteena olevat arvopaperit ovat valtaosaltaan vakuudettomia, niin myös eurojärjestelmä kantaa ostamiinsa valtionpapereihin liittyvää  luottoriskiä,  joka riippuu  paperit liikkeeseen laskeneen valtion maksukyvystä tulevaisuudessa.

EU saa lainaa yhtä helposti kuin Suomi. Lainat eivät jää ainutkertaisiksi. Lainoja uusitaan ja uusitaan. Eurosta halutaan tehdä USD:n tapainen reservivaluutta. Yhtenäisenä talousalueena Euroopalla ei liene muuta keinoa vakauden ylläpitämiseksi.

 
Askel tähän suuntaan on EU:n 806,9 miljardin euron väliaikaisena elpymisvälineenä markkinoitu NextGenerationEU, jolla jäsenmaita autetaan korjaamaan pandemian aiheuttamia välittömiä taloudellisia ja sosiaalisia vahinkoja. Sen turvin Euroopan uskotaan olevan entistä vihreämpi, digitaalisempi ja kestävämpi sekä kykenevän vastaamaan paremmin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.

Elpymisvälineen pääosan muodostavat 723,8 miljardin euron suorat lainat ja avustukset sekä niiden lisäksi 83,1 miljardin arvosta erilaisten rahastojen välityksellä toteutettavat uudistukset ja investoinnit. Tästä 806,9 miljardin väliaikaisjärjestelystä lainojen osuus on 47.81 %, avustusten osuus 41,89 % ja rahastojen osuus 10,3 %.

Näköalaton katsaus ihmiskunnan tulevaisuuteen

 Ihmiskunta näyttää olevan saavuttamassa kehityksensä lakipisteen. Väestön hallitsematon kasvu lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Se muodostaa vaikeasti ratkaistavan haasteen jatkuvalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle. Tieteen ja tekniikan huikea kehitys on luonut kertakäyttökulttuurin kaikille aloille. Mitään ei kehitetä eikä tuoteta kestämään satoja vuosia. Kaikki hyödykkeet muuttuvat käytön ja kierrätyksen jälkeen ongelmajätteeksi ja kiinteät rakenteet vanhenevat muutamassa kymmenessä vuodessa. 

Luonnollisen kehityksen tulisi tapahtua hitaammin ja siten, että tavarat ja rakennukset kestäisivät sukupolvesta toiseen. Ihmisen toiminta ei saisi olla esteenä luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja uusiutumiselle. Ihmiskunnan ei tulisi sukupolvesta toiseen jättää jälkeensä luontoon huonosti soveltuvaa ja vaikeasti häviävää saastetta.

Taustalla on väestönkasvu, joka ylittää maapallon kantokyvyn. Väestön laajamittainen liikehdintä alkaa jo ylittää muinaiset kansainvaellukset. Jättisuuret armeijat sopivat huonosti valtavien ihmismassojen liikkeiden hallitsemiseen ja lukemattomien pienten kahinoiden taltuttamiseen. Probagandakoneistot varjonyrkkeilevät disinformaation viidakoissa. Näennäisdemokratiat ja kansallisvaltiot menettävät otettaan. Taistelu luonnonvaroista kiihtyy ja maailmantalous liukuu kohti kaksinapaisuutta.

Hyvinvoivan väestön suhteellinen osuus vähenemistään vähenee samalla kun sen hallitsema varallisuus kasvamistaan kasvaa. Vastaavasti köyhän väestön määrä lisääntyy. Hyvinvointia ei voida kuitenkaan jakaa eikä tasata, joten viimein joudutaan tilanteeseen, jota kansallisvaltioiden rajojen ja kielimuurien sortuessa ei voida hallita sen paremmin demokratioiden, diktatuurien kuin uskontojenkaan keinoin.

Ihmisen ahneuden ja voitontavoittelun kahlitsema jatkuva kasvu ei johda kestävään kehitykseen, vaan peruuttamattomaan ristiriitaan luonnon kanssa. Tässä kehityksessä ihmisen voittokulku muuttuu viivytystaisteluksi, jossa eloon jäävät korkeintaan vain pienet eristyksissä elävät yhdyskunnat. Lopulta luonto ottaa ilmastonmuutoksen haltuunsa ja palauttaa ihmiskunnan aloittamaan kestävän kehityksen harjoitukset alkujen alusta alkaen.

Legendary Heroes of the West

In his character of a cowboy Clint Eastwood has been too a coy boy to be a real cowboy. "What the hell am I still working for in my 90s?" he said this year. 

In the 1960´s he always got his back first and then in the end was the only one who survived  even though a lot of corpses were done. And all  that just because For a Fisthul of Dollars or a Few Dollars More. Clint Eastwood also was The Good, when Lee van Cleef was The Bad and Eli Wallace The Ugly.

In the hands of Sergio Leone and by the help of  Ennio Morricone’s music, these world stars have been given a permanent place in our hearts...and nothing in the world has changed since Pecos Bill,  the legendary hero of western fairy tales and horse operas.

Arpapelien logiikka

Arpapeleissä pelaajan tekemillä valinnoilla ei ole vaikutusta pelin kulkuun. Peliohjelmat saavat kuitenkin  pelaajan kuvittelemaan, että harjoittelemalla saattaisi kehittyä arpapelien mestariksi.
Peliohjelmat on kuitenkin kehitetty sellaisiksi, että pelaajien taidoilla ei ole  osaa eikä arpaa voiton saamiseen. Peliohjelmat antavat satunnaisvoittoja vain siinä määrin kuin pelaajilta kerättävät rahat ylittävät kasinon tuotolle asetetut tavoitteet. Toisin sanoen kasinon tuotto pyritään pitämään vakiona ja vain pelaajille jaettavat voitot vaihtelevat. Pelaajien saamat voitot vaihtelevat sen mukaan, miten paljon tai vähän pelaajia on ja paljonko he pelaavat.

 
Pelaajan kannattaa pitää mielessä sellainen sääntö, että jos pienikin voitto sattuu omalle kohdalle, niin peli kannattaa lopettaa. Se tarkoittaa sitä, että sellainenkin satunnaisvoitto on pääsääntöisesti ainutkertainen. Voitto voi olla niinkin pieni, että se vain hieman vähentää pelitappiota. Erittäin harvoin voitto ylittää tuntuvasti siihen asti pelatun summan. Maltti on valttia ja pääsääntöisesti kannattaa tyytyä pieneenkin voittoon, sillä seuraavilla kierroksilla peliohjelma nyhtää takaisin kaiken tarjoamansa voiton ja rapiat päälle.

Sellaiset kasinoissa olevat pelikoneet, jotka maksavat voiton kuitilla ja rahat lunastetaan kasinon kassalta, saattavat tarjota onnekkaalle pelaajalle jopa kohtuullisen kertavoiton. Ilmeisesti sen vuoksi kasinoilla norkoilee myös "ammattipelaajia", jotka töikseen seuraavat muiden pelaajien pelionnea. Kun he huomaavat jollakin koneella pelaajan hävinneen paljon, he kokeilevat samalla koneella omaa onneaan. Onnettoman pelaajan poistuttua saattaa onnekkaalle pelaajalle juuri silloin jonkinlainen voitto yhdelläkin yrityksellä napsahtaa, mutta pitkään ei kannata pelata. Vain silloin, kun kone jostakin syystä suorastaan tyrkyttää voiton toisensa jälkeen, kannattaa peliä jatkaa ensimmäiseen hutiin asti ja lopettaa heti.

Sellaiset pelikoneet, joista voittorahat tulevat suoraan seteleinä tai kolikoina, ovat myös"ammattilaisten" tarkkailussa. Kasinon pelikone, jota kukaan ei tunnu pelaavan, on todennäköisesti pelattu lähes maksukyvyttömäksi, joten sitä ei kannata ruveta rahoittamaan. Sen sijaan konetta, jota juuri ladataan täyteen, kannattaa ensimmäisenä päästä testataamaan. Kauppoihin, huoltoasemille ja kahviloihin sijoitettuihin pelikoneisiin pelataan ylimääräiset vaihtorahat pois painamasta. Tulipahan kauppalaskusta tasasumma! Vähäinen asiakasmäärä on vinkki kuivista pelikoneista.

Pitkässä rahapelijuoksussa voittajien joukkoon voidaan lukea kaikki ne pelaajat, jotka häviävät vähiten. Suomen valtion peliyhtiötä voi puolustaa vain sillä, että sen rahastamasta tuotosta iso  osa jää kotimaan kiertoon. Sen sijaan pelihimoa voi hallita vain hapekkaassa mäntymetsässä.

Ei kukaan ole profeetta omalla maallaan

Siinäpä se. Kotimaassa uskomme vain sen, mitä kukin on itse nähnyt ja kuullut, naapurit ja kylänmiehet kertoneet. Median välittämistä tiedoista uskomme sen, mitä haluamme uskoa. Vieraiden maiden tapahtumista kuulemme ja näemme vain ne, joihin uutisointi kulloinkin kohdistuu.

Naapuri on omassa kotimaassaan vain naapuri. Naapurin ennustukset ja profetiat ovat pelkkää arvailua, vaikka ne toteutuisivat hyvinkin pian. Sen sijaan kaukomailla elävä arvuuttelija on profeetta, vaikka hänen profetiansa toteutuisivat vuosisatojen päästä.

Muutamia tosiprofeetan antamia vastauksia kysymyksiin maailman nykytilanteesta:

Kysymys: Miten Afganistanin kaaokseen jouduttiin?

Profeetta: Pitää etsiä ja ymmärtää syyt, niin voi ymmärtää myös seuraukset.

Kysymys: Miten koronapandemiasta selvitään? 

Profeetta: Ajan kanssa, ajan kanssa. Sen näkee ken elää.

Kysymys: Voiko poliitikko ajatella itsenäisesti?

Profeetta: Ajattelu on ainoa toimiva perusoikeus, joka kuuluu kaikille ihmisille.                                                                                                                                                                                                                                         

Viimeinen katse

 

Kun katselen vuoria ja  vuoristoja, ajattelen, miten ne ovat jähmettyneet mannerlaattojen törmäysten ja vulkaanisten purkausten jälkeen ja nyt hitaasti murenevat odottaen mitä tuleman pitää.                         

                          
Kun katselen suurten merien hohtavia hiekkarantoja, ajattelen sitä satojen tuhansien vuosien hiertämistä, minkä mainingit ovat saaneet aikaan.

Kun katselen jokia ja järviä, toivon niiden vesien hohtavan kristallinkirkkaina satojen tuhansien vuosien kuluttua sen jälkeen, kun ihmiskunnan aika maapallolla on täyttynyt.

Kun katselen pyramideja, linnoja ja palatseja, niin ajattelen, miten paljon orjia ja minimipalkkaisia ihmisiä on loukkaantunut ja kuollut niitä rakentaessaan.

 
Kun ostan hedelmiä kaupasta, ajattelen, miten monien olemattoman pienellä palkalla toimivien käsien kautta hedelmät ovat kulkeutuneet kauppojen hyllyille.

Kun näen, miten meneillään oleva koronapandemia edelleen jatkaa vaihtelevaa kulkuaan, ajattelen, että koko ihmiskunnan loistava tulevaisuus on vain kupla, jossa on elettävä niissä rajoissa kuin annettu on...

Daavid ja Goljat Tokiossa

Urheilu on tuskin koskaan edustanut tasa-arvon jaloja periaatteita. Suurilla stadioneilla suoritettava kisailu jatkaa roomanvallan aikaisia gladiaattoreiden perinteitä, joissa eriarvoisin asein varustetut ottelijat taistelivat kuolemaan asti. Yleisurheilun ikoni Paavo Nurmi lynkattiin ammattilaissyytteillä. Myöhemmin venäläiset ammattisotilaat rinnastettiin ammattiurheilijoihin. Lopulta avoin sponsorointi on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa huippu-urheilijan ammattilaisuus on itsestäänselvyys.

Tokion olympiakisoja katsellessa tulee ajatelleeksi, että tulevaisuudessa suurimmat kisat voitaisiin järjestää hologrammeilla, joille asennettaisiin suurten urheilijoiden hahmot ja oman aikansa huipputulokset sopivilla kertoimilla varustettuina. Jo nyt ja tässä ajassa olisi tehtävä uudistuksia, jotka nykyisillä tietokoneohjelmilla olisivat mahdollisia. Välivaiheena ja materiaalina tietokoneohjelmille tulisi kokeilla lajikohtaisia alasarjoja.

Ottelijoiden henkilökohtainen taito ja voima korostuisivat, jos kenttälajeissa sovellettaisiin lajikohtaisia kertoimia jalkojen pituuden perusteella. On selvää, että juoksu-, hyppy- ja loikkalajeissa jalkojen pituudella on merkitystä. Tämä seikka vain korostuu este- ja aitajuoksussa. Lajeittain jako kahteen sarjaan tai kertoimiin olisi perusteltua myös kenttälajeissa. Moukari, kuula, keihäs ja kiekko pitäisi pisteyttää lisäksi selän ja käsien pituuden mukaan, sillä onhan selvää, että mitä korkeammalta heitto lähtee, sitä pidemälle se kaartaa. Seitsen- ja kymmenottelussa tasoitusta syntyy luonnostaan jonkin verran lajien erilaisuuden perusteella. Pitkissä juoksulajeissa noutaja tulee kertoimista huolimatta.

Urheilulajien lajikohtainen jako kahteen tai pisteytys olisivat tervetulleita uudistuksia läpi koko urheilun kirjon. Ajatellaanpa vaikkapa kori- ja lentopalloa, tennistä tai jopa uintia. Purjeveneilläkin otetaan huomioon runkonopeus, miksi ei uinnissa? Melonnassakin mailojen lavat ovat yhtä suuria, miksi uinnissa ei ole kertoimia edes jalkapohjille ja kämmenille?

Harmikseni en itsekään usko näiden ajatusten herättävän innostusta. Rohkenisin kuitenkin ehdottaa, että suurimpien urheilukisojen nimet muutettaisiin Daavid ja Goljat -tapahtumiksi, joissa voimailijoiden fyysiset mitat eivät merkitse mitään.