tiistai 31. toukokuuta 2016

Ei mitään uutta auringon alla

Vuorineuvos Casimir Ehrnrooth oli 1990-luvulla silloisen Suomen Nalle Wahlroos. Vuoden 1992 itsenäisyyspäivän vastaanotolla toimittaja tivasi vuorineuvokselta, onko hän edelleen tuoreen kannanottonsa takana, jonka mukaan Harri Holkerin ja  Esko Ahon hallitukset eivät ole tehneet mitään torjuakseen Suomen ajautumista  taloudelliseen lamaan. Vuorineuvos vastasi, että päävastuu huonosta kehityksestä kuuluu Holkerin ja Ahon  hallituksille. Hetkeä myöhemmiin toimittaja kysyi pääministeri Esko Aholta, mitä mieltä herra pääministeri on vuorineuvos Ehrnroothin väitteestä. Aho totesi, että nyt pitää katsoa eteenpäin eikä taaksepäin. Ahon mielestä myös Ehrnroothin olisi tehtävä töitä laman voittamiseksi.

Neljännesvuosisata jälkeenpäin voidaan todeta, että lama kesti oman aikansa. Seuraavat lamat ovat myös tulleet harvassa tavarajunan tahdissa.

Lamakaudet johtuvat siitä, että maailmantalous perustuu käsittämättömän suuriin velkasuhteisiin. Kaikkein suurimpia jättivelkoja ei koskaan makseta takaisin.  Ainoa keino jättivelkojen hoitamiseksi  on velkojen järjestely uudelleen ja taas uudelleen. Lamakaudet eivät  johdu siitä, että ihmiset tekevät töitä aikaisempaa laiskemmin  eikä ilmiöstä päästä eroon sillä, että töitä tehdään entistä ahkerammin ja entistä pienemmillä palkoilla. Varallisuudella on taipumus kertyä muualle kuin kansan karttuisaan käteen eikä tasajako kaikkien kesken ratkaise yhtään mitään.

Vuonna 2013 verottaja vaati vuorineuvos Ehrnroothilta jälkiveroa Liechtensteinilaiselle pankkitilille talletettujen miljoonien eurojen määrästä, mutta vuorineuvos kiisti  omistavansa rahoja. Vuorineuvoshan eleli Espanjassa. Muutkin suomalaiset mahtimiehet ovat joutuneet tietovuotojen uhreiksi ja viimeistään eläkepäivinään muuttaneet Espanjaan ja Portugaliin.  Nähtäväksi jää, minne virta vie sitten, kun kotimaasta maksettavien eläkkeiden verottaminen ulottuu kaikkiin Euroopan maihin.

Vuonna 2016 eletään jälleen lamavuosia. Laman keskellä kiusalliset tietovuodot paljastavat yhä uusia veroparatiisikytköksiä. Pankkimiehet torjuvat tietovuotojen tulvaa minkä ehtivät. Pankkiguru Nalle Wahlroos kuitenkin paljastaa, että veroparatiiseissa on vain mitättömiä sijoituksia. Ja niinhän asia onkin: Tuntuisi kummalliselta, jos kaiken  maailman rikkaudet olisivat joillakin pienillä saarilla. Ne toimivat vain postiluukkuina, jotka eivät vastaaa ulkopuolisten kysymyksiin. Ulkopuolisiksi jäävät myös viranomaiset. Kuitenkin myös laman keskellä rikkaudet ovat ympärillämme tyyliin "mitäpä se sivullisille kuuluu, ketkä niitä kulloinkin hallitsevat".

Kautta aikojen  ministerit ovat edistäneet asioitaan laukomalla valkoisia valheita jopa eduskunnan edessä.  Jos pikku valheesta jää kiinni, niin tilanteesta selviää, kun pyytää välittömästi anteeksi. Väärin perustein lobatut  esitykset voi sen jälkeen tuoda uudelleen eduskunnan hyväksyttäviksi. Saavathan oppositiopuolueen edustajatkin laukoa ja laulaa rallatella mitä tahansa!

Pankkitermiä käyttäen omaisuuden suoja on pyhä asia: Keneltäkään ei voida  vaatia vapaaehtoista varallisuutensa levittelyä verottajan ja kaiken kansan ihmeteltäväksi. Onhan verolainsäädännön kehittelyn ohjaamisessa ja tulkintojen testaamisessa palanut paljon ruutia. Myös varsinaisesta vilungista kiinnijääminen on harvinaista. Ja mitä sitten? Kun laillisten keinojen lisäksi on käytetty lain rajamailla kulkevia konsteja, joista ei ole säädetty seuraamusta, niin eihän siitä mitään seuraa. Lainsäädännön porsaanreikien etsiminen ei ole rikollista puuhaa.

Osmo Soininvaara on huolestunut ministeri Bernerin ehdotuksista Suomen infrastruktuurin ja erityisesti maantieverkkoston yhtiöittämisestä. Hän uskoo, että markkinalogiikan mukaan yhtiön pitäisi saada tulonsa autoilijoilta tienkäyttömaksuina tai valtiolta käyttömaksuina. Hän päättelee, että jos jokaisen tienpätkän maksut määräytyisivät käytön mukaan, niin Kehä I pysyisi valtavan käyttäjämäärän rahastuksella hyvässä kunnossa, mutta syrjäkylien teille ei löytyisi rahaa edes aurauskuluihin. Mene ja tiedä, kuka on oikeassa ja minkälaisia yhtiöitä tullaan lopulta perustamaan. Yleinen teiden rakentaminen ja kunnostaminen jäävät pääosin joka tapauksessa valtion ja kuntien huoleksi. Verorahoja tarvitaan avuksi. Päätiet pysyvät edelleen paremmassa kunnossa kuin sivutiet. Käyttömaksuilla pitää kerätä voittoa osakeyhtiön osakkaille.  Osa voitosta palautuu verorahojen tueksi ja osa muunlaisten järjestelyjen tueksi. Niin kauan kuin valtiolla on omaisuutta ja  verottamalla saatuja tuloja, se on vaakaa yhtiökumppani ja tulonlähde hyvin monille tahoille. Kertakaikkiaan hyvä kana kynittäväksi.

Tuskin sekään on pelkkä sattuma, että demarit ovat olleet mukana kaikissa niissä hallituksissa, jotka ovat myyneet Suomen kansallisomaisuutta eniten. Se ei tietenkään tunnu perinteiseltä vasemmistopolitiikalta - paitsi siltä osin, että myydään halvalla ja silloinkin väärään aikaan.

Perinteiseltä oikeistopolitiikalta kuulostaa kuitenkin kokoomuksen kanta Suomen Natoon liittymisen puolesta. Kokoomuksen kannatus on laskenut hallitusvastuun aikana. Samaan aikaan on suomalaisten Nato-jäsenyyden kannatus noussut. Jos kokoomus saa seuraavissa eduskuntavaaleissa Nato-myönteisten kansalaisten äänet, niin kokoomus nousee suurimmaksi  puolueeksi ja Suomi liittyy Natoon. Valtaosa nykyisistä Nato-maista on jo tehnyt sen ilman minkäänlaista kansanäänestystä. Sitä paitsi Suomen pitää liittyä Natoon yhtä jalkaa Ruotsin kanssa, joka on jo pari jalkaa edellä. Tuskin Ruotsi odottaa Suomea, joten Suomen on pakko kiirehtiä.

Hallitusvastuuussa minkä tahansa puolueen kynnet alkavat heti syyhytä mainetekojen perään. Arkaluonteiset tekoset hoidellaan matalalla profiililla ja äänten kalastelua vaativat tekoset rummutellaan korkealla profiililla. Ja toden totta, mitäpä se valtio omaisuudella tekee? Kaikkien omaisuus ei ole kenenkään omaisuutta. Ja mitäpä se valtio myöskään armeijalla tekee ilman asejärjestelmiensä huoltovarmuutta? Valtiolle jäävät joka tapauksessa verotulot ja rintamamiehet - kunnes nekin ulkoistetaan. Huoleton on hevoseton poika!

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Neitsytsaaret ja veroparatiisien mysteeri

Neitsytsaaret on Pieniin Antilleihin kuuluva saaristo Karibianmerellä. Kolumbus löysi saaret vuonna 1493 ja antoi niille nimen "Pyhä Ursula ja yksitoistatuhatta neitsyttä". Kaarle V:n joukot tappoivat saarten alkuasukkaat ja liittivät saaret Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan vuonna 1555.

1700 -luvulla Karibianmerta hallitsivat merirosvot. Merirosvolaivojen kapteeneista tuli arvostettuja liikemiehiä ja kuvernöörejä. Pieni osa kaapparikapteeneista kuoli hirsipuussa, mikä teki heidän ja vain heidän tarinoistaan  kuolemattomia. Merirosvojen kätkemiä aarteita on 300 vuotta etsitty turhaan.

Nykyisin saaret tunnetaan veroparatiisina. Osaa saarista hallinnoidaan amerikkalaiseen, osaa brittiläiseen ja osaa espanjalaiseen tapaan. Rahayksikkönä on dollari. Valtiot, pankit, valtiomiehet, suurliikemiehet ja muut rahamiehet käyttävät - bulvaaniensa välityksellä - saarten tarjoamia mahdollisuuksia miljardiensa kulkureittien salaamiseen. Toiminnan sanotaan olevan laillista ja siltä osin kuin se ei sitä ole, säädetään uutta lainsäädäntöä, hallintarekistereitä ja muita tarpeellisia keinoja laillisuuden turvaamiseksi.

Maailma ei ole 300 vuodessa muuttunut. Neitsytsaarilta ei löydy sen paremmin kapteeni Kiddin kuin kapteeni Mustaparran aarretta. Sieltä ei löydy myöskään nykyisten miljardöörien miljardeja, ei löydy Pyhää Ursulaa eikä yhtätoistatuhatta neitsyttä. Emme voi tietää, kuka milläkin asioilla liikkuu ja kadulla vastaamme kävelee.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Onko kerjääminen työtä?

Työ on toimeentulon hankkimiseen ja aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen liittyvää ruumiillista ja henkistä toimintaa, jonka monimuotoisuudella ei ole mitään rajoja.

Työnteon ilmentymiin kuuluu kerjääminen. Työn psykologiassa, sosiologiassa tai työlainsäädännössä sitä ei määritellä työnteoksi. Siitä huolimatta kerjääminen on ihmiskunnan vanhimpia aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen liittyviä toimintoja.

Tosiasiassa kerjääminen on hyvin raskasta ruumiillista työtä. Sitä voi jokainen kokeilla istumalla joka päivä katukiveyksellä kahdeksan tuntia vaikkapa vain puoli vuotta yhteen menoon. Kyllä siinä jäsenet kangistuvat.

Kerjääminen kestää myös vertailun henkiseen työhön, jossa istutaan konttorituolilla, pöydällä olevaa tietokonetta näpelöiden. Monenlaisia ajatuksia voi pyöritellä päässään, mutta pakostakin siinä ajan mittaan mieli turtuu.

Ammattimainen kerjääminen tapahtuu työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Päivän tuotosta kerjäläinen saa vain juuri ja juuri elämiseen tarvittavan osan. Työnantajalla on palveluksessaan monta kerjäläistä ympäri kaupunkia ja hän kuittaa kokonaistuotosta leijonan osan.

Kerjääminen on kuin onkin työtä. Työnteon muotona se on lähellä pakko- ja orjatyötä. Kerjääminen on syntynyt ammoisina aikoina takapajuisissa olosuhteissa, mutta se elää tänä päivänä vahvaa nousukautta myös vauraissa ja kehittyneissä yhteiskunnissa.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Suomi lähtökuopissa

Amerikkalainen media syyttää Suomea Venäjän karhun korvaan kuiskuttelusta. Luottoluokittajat haluavat pudottaa Suomen AAA -luokasta ties miten alas. Euroopan Unioni uhkaa panna Suomen valtiontalouden tarkkailuun. Suomalaiset miljonäärit piilottavat rahansa ja muuttavat Portugaliin. Suomen ministereiden ja EU-kommissaarien työaika menee suurelta osin muiden EU-maiden asioiden vatuloimiseen.

Miten asiat saataisiin kuntoon? Lähtökohta on, että amerikkalaisia on pari kertaa enemmän kuin venäläisiä. Venäläisillä on maata lähes pari kertaa enemmän kuin amerikkalaisilla. Lähinnä toisiaan he ovat Beringin salmen vastarannoilla. Alaskan Venäjän tsaari myi Yhdysvalloille ja Suomi itsenäistyi, kun tsaarinvalta kukistui.Venäläisiä on 26-kertainen määrä suomalaisiin verrattuna ja maatakin yli 50-kertaa enemmän.

Turvapaikanhakijoiden värvääjät ovat löytäneet harvaan asutun Suomen. Suomi tarjoaa suojapaikan terroristien mielivallalta ja suurvaltojen vuosikymmeniä jatkuneilta pommituksilta. Suomen maaseudulla on tilaa ja se tarjoaa luonnon rauhaa. Toisistaan erilleen sijoitettuina pienryhminä integroituminen yhteiskuntaan ei kuitenkaan onnistu. Elinkeinorakenteen muuttuessa palvelut on jo ehditty siirtää suuriin väestökeskuksiin.

Joka tapauksessa Aasian ja Afrikan väestömäärien räjähdysmäinen kasvu itsessään johtaa massiivisiin kansainvaelluksiin. Pelästään se tulee vaatimaan elintilansa myös Pohjois- Euroopasta.
Suomalaisilla on myös vahvat perinteet muuttoliikkeistä ulkomaille Ruotsiin ja Amerikkaan. Ennen Venäjän valtaa suomalaisten emämaa oli Ruotsi, mutta Ruotsin suuruuden aika päättyi pari sataa vuotta sitten. Tämän päivän ongelmiin Ruotsi ei tarjoa ratkaisua. Ei, vaikka se on väkirikkaampi ja vauraampi kuin Suomi. Maiden maantieteellinen raja on Pohjanlahti. Ruotsi ei ole tosissaan kiinnostunut Aasiaan rajoittuvan Suomen kehittämisestä eikä sillä ole kykyä Suomen puolustamiseen.

Katseet kääntyvät Amerikkaan. Suomi voisi päästä eroon Venäjän karhusta, luottoluokittelijoiden mielivallasta, Euroopan Unionin kalliista byrokratiasta ja epäoikeudenmukaisista direktiiveistä sekä myös miljonääriensä ahdingosta perinteisellä maastamuuttajien keinolla; myydä kaikki omaisuus ja muuttaa Amerikkaan.

Valtio vain myisi valtion omaisuuden ja yksityiset omansa - paitsi ne, jotka haluaisivat jäädä kyydistä. Suomalaisille sopiva uusi kotimaa olisi esimerkiksi Etelä-Dakota. Ehkäpä amerikkalaiset olisivat kiinnostuneita ostamaan vanhan Suomen alueen tukikohdakseen. Suomalaiset voisivat tarjota vaihtokaupassa Dakotassa sijaitsevasta settlemantistään yli 8-kertaista hintaa neliökilometriltä. Suomalaisten tarvitsema maa-alue olisi vain 38 000 neliökilometriä, kun mittatikkuna käytettäisiin Kiinan väestötiheyttä. Etelä-Dakotan väkiluku kasvaisi tällöin yli 7 -kertaiseksi. Suomalaisilla ei olisi vaikeuksia integroitua uuteen yhteiskuntaan. Suomalaisten ei tarvitsisi kuiskutella kenenkään korvaan. Suomalaisia ei luokiteltaisi. EU-direktiiveistä ei tarvitsisi huolta kantaa eikä miljonäärejä jahdata.

Suomalaiset olisivat vihdoin vapaita kuin taivaan linnut. Naapurikaupunkeja olisivat Aberdeen, Buffalo, Huron ja Rapid City. Niiden rinnalle kasvaisi merkittävä suomalaisten kaupunki, viisimiljoonainen Kalevala! Rakkaiksi paikoiksi muodostuisivat Black Hills ja Sioux Falls. Missouria pitkin olisi vesiyhteys Mississippi-joelle.

Miten tämä kaikki hoidettaisiin käytännössä? Siinäpä sitä olisi suomalaisille poliitikoille ja juristeille oikeata tekemistä. Kysymys olisi kuitenkin vain modernin, hallitun kansainvaelluksen järjestämisestä. Ennen kuin kaikki on myöhäistä. Vai onko hallitsematon kansainvaellus ja EU:n heittopussina oleminen otettava vastaan kuin luonnonlait? Suomi on lähtökuopissa, mutta mihin? Sitä ei tiedä vanha Erkkikään.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Voiko olla totta!

Maailman ihan kaikkein suurin risteilyalus on rakenteilla Gomorranian telakalla Länsi-Horniassa. Laivan pituus on kahdeksan ja puoli kilometriä. Se ei mahdu mihinkään satamaan. Alus risteilee Keski-Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä. Sillä on kaksi kolmesataa metriä pitkää tukialusta, jotka toimivat huolto- ja yhteystehtävissä.

Risteilyaluksen takakannella on kansainvälinen lentokenttä ja etukannella golfkenttä. Laivan keskikannella on kilometrin pituinen järvi, johon on upotettu yli 10 000 kuutiometrin suuruinen akvaario. Akvaariossa esitetään kahden tunnin välein koulutettujen miekkavalaiden taistelunäytöksiä. Järven erikoisuutena on kaunis saaristo, johon turistit voivat tehdä opastettuja pique-nique-retkiä keskiaikaisilla purjealuksilla.

Lukemattomien ravintoloiden, pubien, cafeterioiden, erikoismyymälöiden ja muiden asiaan kuuluvien palvelujen lisäksi mainittakoon vain jäätelökioskit, joita on kaikilla 29 kannella kahdenkymmenen metrin välein.

Risteilyaluksen tukikohdaksi on suunnitteilla torni Tyynelle valtamerelle, jossa se ulottuu yhdeksän kilometrin syvyyteen. Sieltä torni kohoaa kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolelle. Torniin asennetaan pikahissi, joka kiidättää turistit meren pinnalta meren pohjaan yhdeksässä sekunnissa sekä pohjasta pinnalle ja edelleen ylös kahden kilometrin korkeuteen yhdessätoista sekunnissa.

Torniin sijoitettavista palveluista päätetään sen jälkeen, kun palveluja koskeva suunnittelukilpailu on ratkaistu.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Sodankäynti on uskontojen yhteinen musta aukko

Sota on kauhein asia mikä ihmistä voi kohdata maailmassa. Sodan olosuhteissa ihmisestä tulee raakalainen. Vastaavia hirveyksiä ei mikään muu elävä olento pysty tekemään eikä edes suunnittelemaan.

Raamattu kieltää toisen ihmisen tappamisen, lähinnä murhaamisen. Raamattu ei kuitenkaan tuomitse sotaa. Raamattu hyväksyy sotimisen sellaista vihollista vastaan, joka edustaa pahoja voimia.  Koraani ei tuomitse sotimista vääräuskoisia vastaan eikä varsinkaan silloin, kun sotaa käydään  puolustustarkoituksessa.

Yhteistä näille maailman suurimpien uskontojen pyhille  kirjoituksille on hyvien asioiden puolesta tapahtuvan sodankäynnin oikeutus. Yhteistä on myös se, että vihollisen määrittelee ihminen. Hyvän ja pahan rajan vetämisestä ja lopulta sodan aloittamisesta päättää kourallinen ihmisiä.

Sodankäynti itsessään on hyvässäkin tarkoituksessa erittäin raadollista touhua. Sotimaan komennetut tavalliset ihmiset eivät tunne toisiaan. Sodan pahimmassa kurimuksessa toisiaan vastaan taistelevat ihmiset eivät ole koskaan nähneet toisiaan eivätkä tule koskaan näkemäänkään. He eivät ole edes tienneet toistensa olemassaolosta. Heidät on vain määrätty tappamaan toinen toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Heidät on vain määrätty olemaan toistensa pahimpia vihollisia ja kamalimpia pahiksia.

Tämä on uskontojen yhteinen musta aukko. Se ei kuulu inhimillisen ymmärtämyksen piiriin. Sen vuoksi sitä ei tarvitse pohtia. Siitä me ihmiset voimme pestä kätemme ja jatkaa sotimista.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Arvot, väkivalta ja rasismi

Suomen on todettu olevan maailman parhaiden maiden joukossa melkein millä hyvänsä tilastolla mitattuna. Aivan niin hyvin asiat eivät kuitenkaan ole. Euroopan unionin laajuisen tutkimuksen mukaan Suomi on naisiin kohdistuvan väkivallan osalta kolmen huonoimman maan joukossa. Tutkimus on tehty neljä vuotta sitten, jolloin turvapaikanhakijoita ei Suomessa pidetty uhkana länsimaisille arvoille. Vierasmaalaisia oli tuolloin vielä kohtuullinen määrä ja väkivallantekijät silloin - kuten tänäkin päivänä - pääosin kantasuomalaisia.

Euroopan mahtimaiden hyvinvointi perustuu siirtomaiden vuosisataiseen hyväksikäyttöön ja nykyäänkin suurelta osin alikehittyneiden maiden hyväksikäyttöön. Eurooppa siis niittää  sitä, mitä on vuosisatojen aikana kylvänyt. Sen sijaan Suomi kuuluu hyväksikäytettäjien häntäpäähän eikä ansaitsisi tulla rangaistuksi muiden maiden pahoista teoista. Oli miten oli, niin joka tapauksessa Suomi puolustaa länsimaisia arvoja vaikka verissäpäin kuten kelpo hakkapeliitat aikoinaan.

Kansainvaellus Eurooppaan on alkanut. Sellaista on tapahtunut ihmiskunnan historiassa useasti aikaisemminkin. Vahvemman oikeudella rakennettujen ihmisarvojen katsotaan jälleen kerran olevan vaarassa. On luonnollista, että vierasmaalaisten miesten eurooppalaisiin naisiin kohdistama väkivalta nostattaa monenlaisia vastareaktioita. Sen sijaan vierasmaalaisten naisten ja lasten joutumista Eurooppaan suuntautuvan laajan ihmiskaupan kohteeksi ei koeta uhkaksi länsimaisille arvoille eikä se aiheuta samanlaisia vastareaktioita.

Suomessa keskustelua käydään siitä, onko feministinen tasa-arvon puolustaminen väkivaltaa silottelevaa, tekijöitä ymmärtävää ja kärsimyksiä vähättelevää ja sitä kautta pelkoa tulla leimatuksi rasistiksi. Keskustelua käydään siitä, tulisiko EUn säädöksiä tiukentaa, EUn rajat sulkea ja perustaa yhteiset rajajoukot. Keskustelua ei missään tapauksessa voida käydä siitä, tulisiko pommitukset ja asevienti hädänalaisiin maihin lopettaa. Keskustelua ei käydä siitä, tulisiko kaikilla kansakunnilla olla oikeus säilyttää uskontonsa, kulttuurinsa, tapansa ja tottumuksensa. Ei voida keskustella siitä, että myös niiden raakalaismaisilla teoilla olisi sama oikeutus kuin länsimaiden raakuuksilla. Jesuiitat olivat aikoinaan rehellisiä todetessaan, että tarkoitus pyhittää keinot. Sama pätee yhä.

Eurooppalaisen ajattelun lähtökohtana on, että maassa on elettävä maan tavalla. Sitä vain sovelletaan siten, että Eurooppaan tulijoiden on luovuttava kulttuuristaan ja elettävä eurooppalaisella tavalla. Sen sijaan eurooppalaiset katsovat oikeudekseen elää muualla maailmassa eurooppalaisella tavalla. Reviirikäyttäytymisen juuret ovat syvällä ihmiskunnan kehityshistoriassa. Reviirien rajoja rikotaan vain väkivallan ja vahvemman voimalla.